Lue keskustelun säännöt.
Eroaminen lyhyestä suhteesta jossa lapsi
Umpikujassa
23.03.2019 |
Hei. Olemme olleet mieheni kanssa yhdessä 4 vuotta, ja rakas poikamme syntyi vain kahden vuoden yhdessäolon jälkeen. On sanomattakin selvää, ettemme kuitenkaan tunteneet toisiamme oikeasti, vaikka näin luulin kokemattomuuteni ansiosta. Olin sokea ja naiivi, ja alkuhuumassa perheen perustaminen tuntui täysin oikealta. Emme ole toisillemme sopivia ihmisiä, emme ymmärrä toisiamme syvemmällä tasolla ja kemiaa ei ole enää sitäkään vähää, mitä alussa. Olen yksinäinen henkisesti. Mies haluaisi suudella ja harrastaa seksiä, minä en. Se jopa kuvottaa, minkä takia itken jälkeenpäin jos vain miehen mieliksi yritän. Tunnen olevani sanoinkuvaamattoman paha ihminen. Muita haluaisin kovasti, mutta en omaa miestäni. Tämän kirjoittaminenkin itkettää.
Välitän hänestä ja olen kiintynyt häneen, mutta se ei vain tunnu riittävältä. Tiedän syvällä sisimmässäni ettei sitä kemiaa ja intohimoa enää tule koskaan olemaan. Jos ikä merkitsee mitään, niin olemme 25 ja 26. Haluan parisuhteelta jotain aivan muuta, mutta jos eroan, pilaan samalla lapseni elämän ja saan aivan varmasti lähipiirin vihat niskoilleni. Minua pidettäisiin idioottina, ja onhan se totuus. Pieni poikani auttaa minua onneksi jotenkin jaksamaan tätä elämää. Mutta kipuilen joka päivä, joka hetki. En vain näe meitä toisillemme sopivina ihmisinä enään. Enkä tiedä mitä edes haluaisin tähän vastattavan
Kommentit (32)
Umpikujassa(AP) kirjoitti:
Oloni on vain niin huono, väärä tässä suhteessa. Voin kyllä odottaa asian kanssa vielä, mutta tunnen sen vain että tämä ei ole sitä mihin haluan jäädä, kun en saa henkistä tarvettani täytettyä. Se on minulle liian iso pala omasta hyvinvoinnistani. Kyllä, elämä opettaa ja nyt tunnen itseni paljon paremmin kuin neljä vuotta sitten. Totta kai kannan vastuuni lapsen kanssa, ja jos ero tulisi, tapaamisasiat sujuisivat varmasti hyvin (asioista on keskusteltu paljonkin, olen kertonut olostani ja olemme järjestäneetkin usein kahdenkeskistä aikaa) ja asuisimme mahdollisimman lähekkäin lapsen isän kanssa, jotta vierailut olisivat helppoja. Mies haluaa jatkaa, mutta koen sen myös vääränä, että en tunne sellaisia tunteita joita haluaisin puolisoa kohtaan tuntea. Mieheni ansaitsee olla rakastettu, ja oikeasti haluttu. Välimme ovat hyvät, mutta siinä ei ole mitään kipinää. En vain halua tai tunne sellaista. Voisimme mahdollisesti tulla vanhempina ja eronneina toimeen saman katon allakin, ainakin alkuun.
Ja kyllä, onnellisuus on minulle erittäin tärkeää. En halua katkeroitua ja tukahtua. Eikö lapsikin kuitenkin tajuaisi asian ennemmin tai myöhemmin, ettei äiti voi hyvin.
Lapsi tajuaa varmaan jo pian ainakin sen, että äitinsä on tyhmä kuin saapas. Minkäs sille voi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Umpikujassa(AP) kirjoitti:
Oloni on vain niin huono, väärä tässä suhteessa. Voin kyllä odottaa asian kanssa vielä, mutta tunnen sen vain että tämä ei ole sitä mihin haluan jäädä, kun en saa henkistä tarvettani täytettyä. Se on minulle liian iso pala omasta hyvinvoinnistani. Kyllä, elämä opettaa ja nyt tunnen itseni paljon paremmin kuin neljä vuotta sitten. Totta kai kannan vastuuni lapsen kanssa, ja jos ero tulisi, tapaamisasiat sujuisivat varmasti hyvin (asioista on keskusteltu paljonkin, olen kertonut olostani ja olemme järjestäneetkin usein kahdenkeskistä aikaa) ja asuisimme mahdollisimman lähekkäin lapsen isän kanssa, jotta vierailut olisivat helppoja. Mies haluaa jatkaa, mutta koen sen myös vääränä, että en tunne sellaisia tunteita joita haluaisin puolisoa kohtaan tuntea. Mieheni ansaitsee olla rakastettu, ja oikeasti haluttu. Välimme ovat hyvät, mutta siinä ei ole mitään kipinää. En vain halua tai tunne sellaista. Voisimme mahdollisesti tulla vanhempina ja eronneina toimeen saman katon allakin, ainakin alkuun.
Ja kyllä, onnellisuus on minulle erittäin tärkeää. En halua katkeroitua ja tukahtua. Eikö lapsikin kuitenkin tajuaisi asian ennemmin tai myöhemmin, ettei äiti voi hyvin.
Lapsi tajuaa varmaan jo pian ainakin sen, että äitinsä on tyhmä kuin saapas. Minkäs sille voi.
Se kävi selväksi jo alkutekstistä. ”Enään”
Älä kuuntele hulluja ja katkeria palstamammoja, ap. Eroa. Sulla on tasan 1 elämä tällä pallolla, käytä se hyvin ja pyri onneen. Et elä elämääsi ketään muuta varten kuin itseäsi. Lapsesi selviää kyllä. Ketään ei tule rankaista yhdestä virheestä koko elämäänsä. Teit tyhmästi kun lisäännyit alkuhuumassa, mutta ansaitset silti vielä onnen.
Voimia, älä kelaile mitä muut ajattelevat. Ei ole kyse heidän elämästään.
Vierailija kirjoitti:
Et sinä pilaa lapsen elämää eroamalla. Kannattaa muutenkin erota nyt kun lapsi on vielä pieni, eikä sitten vasta myöhemmin.
Meillä on tämä yksi elämä ja sitä ei kannata tuhlata väärän ihmisen kanssa, muista se.
❤️
Ero on lapsen kannalta pahin, kun lapsi on pieni. Lapsi ei kykene pitämään mielessä vanhempaansa, josta on erossa. Lapsen maailma ja perusturvallisuus järkkyy. Lukekaa Sinkkosen kirja Lapsi ja ero, siinä on hyvin kerottu, miksi ero on erityisen vahingollinen juuri pienille lapsille.
Ap, ei eroaminen ole kategorisesti väärin, mutta oletko varma, että paha olosi johtuu väärästä miehestä/suhteesta? Voisiko kyseessä olla henkilökohtainen kriisi tai masennus, ahdistus? Ehkä voisit hakeutua yksilöterapiaan selvittämään tunteitasi ja ajatuksiasi. Jos vaikka vuoden terapian jälkeen olet vakaasti sitä mieltä, että haluat erota, niin sitten voit ainakin tehdä sen puhtaammalla omatunnolla. Ja terapia on joka tapauksessa panostus omaan hyvinvointiin ja tulevaisuuteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et sinä pilaa lapsen elämää eroamalla. Kannattaa muutenkin erota nyt kun lapsi on vielä pieni, eikä sitten vasta myöhemmin.
Meillä on tämä yksi elämä ja sitä ei kannata tuhlata väärän ihmisen kanssa, muista se.
❤️
Ero on lapsen kannalta pahin, kun lapsi on pieni. Lapsi ei kykene pitämään mielessä vanhempaansa, josta on erossa. Lapsen maailma ja perusturvallisuus järkkyy. Lukekaa Sinkkosen kirja Lapsi ja ero, siinä on hyvin kerottu, miksi ero on erityisen vahingollinen juuri pienille lapsille.
Mutta tässä oli kai tarkoitus, että lapsi näkee useita kertoja viikossa vanhempiaan, ja 2-vuotias kykenee muistamaan 2 vrk ajan, joten jos erossaolo ei ole kerrallaan tuota pidempiä aikoja ei pitäisi teoreettisesti vahinkoa syntyä.
Ällöttää nämä nuorina äiteinä esiintyvät provoilijat ja vihaanyllyttäjät "olen täysi vastuuton k-pää idiootti. Jos sillä on mitään väliä, niin tapasimme 20-vuotiaina ja etenimme nopeasti. Olen siis erittäin nuori ja osoitus siitä, ettei nuori sovi äidiksi kun ei vielä osaa ottaa vastuuta omastakaan elämästään, saati lapsensa" älkää edes jaksako vastata tälle, niin täyttä skeidaa taas...
Miksi joillain on niin suuri tarve todistella nuorten naisten tyhmyyttä ja sopimattomuutta äideiksi. Tämä on kyllä jotain sairautta kirjoittaa näitä provoja joka vapaapäivä eläytyen 20 v idiootin rooliin. En oikeasti jaksa ymmärtää miksi jollain on tarve todistaa (valehtelemalla/keksityin tarinoin) että 20-29 v on liian nuori mihinkään ja varmasti aina huono äiti.
Ap, voisitko vastata kysymyksiini: Miksi teet näitä provoja? Mikä ihmeen päähänpinttymä sinulla on a. nuorista äideistä? b. nopeasti etenevistä pareista? Oletko sukua ikikselle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Professori kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et sinä pilaa lapsen elämää eroamalla. Kannattaa muutenkin erota nyt kun lapsi on vielä pieni, eikä sitten vasta myöhemmin.
Meillä on tämä yksi elämä ja sitä ei kannata tuhlata väärän ihmisen kanssa, muista se.
❤️
Ero on lapsen kannalta pahin, kun lapsi on pieni. Lapsi ei kykene pitämään mielessä vanhempaansa, josta on erossa. Lapsen maailma ja perusturvallisuus järkkyy. Lukekaa Sinkkosen kirja Lapsi ja ero, siinä on hyvin kerottu, miksi ero on erityisen vahingollinen juuri pienille lapsille.
Mutta tässä oli kai tarkoitus, että lapsi näkee useita kertoja viikossa vanhempiaan, ja 2-vuotias kykenee muistamaan 2 vrk ajan, joten jos erossaolo ei ole kerrallaan tuota pidempiä aikoja ei pitäisi teoreettisesti vahinkoa syntyä.
Erikoinen päätelmä. Jos lapsi muistaa ja ikävöi vanhempaansa ja hänen hoitajansa vaihtuu joka toinen päivä, ei pitäisi vahinkoa syntyä? Syvällistä pohdintaa... - eri
Kiitos vastauksista! Enpä minä odottanutkaan kovin positiivista vastaanottoa tällä aiheella. Vastaaja 28, tietääkseni en maininnut, etten sovi äidiksi tai että olisin kusipää, totesinpahan vain että tuli tehtyä parisuhteessa turhan nopea päätös liian luottavaisena, mikä taas ei liity ollenkaan siihen kuinka suoriudun äitiydestä. Äitinä olen lapselleni paras, ja iän kanssa sillä ei ole mielestäni tekemistä. Mätiä omenia nyt löytyy kaikista ikäluokista.
Myös tuo älykkyyteni vähätteleminen oli jokseenkin huvittava veto.
Ja ei tuo epävarmuus tullut tasan 4 vuoden yhdessäolon jälkeen, kyllä minä jo raskausajan lopulla ja lapsen synnyttyä aloin huomaamaan, että jokin mättää. Vasta viime aikoina olen kunnolla tajunnut, että mättääkin kunnolla.
Avasitte kuitenkin osaltanne silmiäni, ja voisikin varailla aikaa yksilöterapiaan, jos saisin sieltä enemmän eväitä asian käsittelyyn. Rakastan lastani, mutta pidän myös omaa hyvinvointiani melko tärkeänä jotta voisin olla parhaimmillani, niin äitinä kuin muutenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Professori kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et sinä pilaa lapsen elämää eroamalla. Kannattaa muutenkin erota nyt kun lapsi on vielä pieni, eikä sitten vasta myöhemmin.
Meillä on tämä yksi elämä ja sitä ei kannata tuhlata väärän ihmisen kanssa, muista se.
❤️
Ero on lapsen kannalta pahin, kun lapsi on pieni. Lapsi ei kykene pitämään mielessä vanhempaansa, josta on erossa. Lapsen maailma ja perusturvallisuus järkkyy. Lukekaa Sinkkosen kirja Lapsi ja ero, siinä on hyvin kerottu, miksi ero on erityisen vahingollinen juuri pienille lapsille.
Mutta tässä oli kai tarkoitus, että lapsi näkee useita kertoja viikossa vanhempiaan, ja 2-vuotias kykenee muistamaan 2 vrk ajan, joten jos erossaolo ei ole kerrallaan tuota pidempiä aikoja ei pitäisi teoreettisesti vahinkoa syntyä.
Erikoinen päätelmä. Jos lapsi muistaa ja ikävöi vanhempaansa ja hänen hoitajansa vaihtuu joka toinen päivä, ei pitäisi vahinkoa syntyä? Syvällistä pohdintaa... - eri
Meidän kohdalla ei kyllä hoitaja vaihtuisi joka toinen päivä, vaan välien pysyessä kohtuullisina tapaisimme useita kertoja viikossa ihan koko perheen voimin, esimerkiksi jos lapsi asuu viikot minun luonani ja isä tulisi kyläilemään joinain iltapäivinä. Sitten esimerkiksi joka toinen vklp olisi joko isällä tai minulla. Mutta ei missään nimessä niin että lapsi vaihtaa kotia monesti viikossa.
Meilläkin on 4 vuoden suhde ja 2-vuotias lapsi. Ikää on vain kymmenisen vuotta enemmän. Alkuhuuma todellakin loppui ajat sitten, mutta tilalla on jotain paljon parempaa. Ollaan kasvettu tiimiksi, meillä on kivaa ja helppoa yhdessä. Kipinääkin on, vaikka aikaa kahden kesken on todella harvoin. Kuitenkin tärkeintä on tunne siitä, että tässä mennään samaan suuntaan yhdessä ja kaikki, mitä tehdään, on meidän yhteisen perheen hyväksi.
Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että ollaan valittu joka päivä tahtoa olla yhdessä ja tehdä toiselle hyvää. Joinain päivinä sitä tahtoa on tarvittu enemmän kuin toisina. Tässä on kaikki mahdolliset ruuhkavuosien kiireet niskassa, välillä yöt ovat olleet enemmän valvomista jne, jolloin pinnakin on kireällä. Tässä iässä osaa ehkä paremmin erotella sen, että elämäntilanne on hanurista, ei parisuhde.
Joskus sinkkuna alle 30v vedin ihan jäätävän kriisin itseni kanssa. Jos olisin ollut suhteessa, se olisi ehkä koitunut sen tuhoksi. Kannattaa oikeasti käydä vaikka juttelemassa jollekin alan ihmiselle, jospa vaikka olet takussa jonkin oman kriisisi kanssa ja siirrät sen mieheesi. Koska ongelma on helpompi nähdä muissa kuin itsessään.
Tietenkin ero on myös vaihtoehto. Mutta lapsen vuoksi sinulla on velvollisuus miettiä se loppuun asti, koska kyseessä ei ole enää ain sinun hyvinvointisi.
Itseäni ehkä ihmetyttää ja korpeaa tuttavapiirissä olleet lapsiperheiden erot. Ulkopuolinen ei voi ikinä tietää, mitä kahden ihmisen liitossa oikeasti tapahtuu. Mutta sivusta (kohtuullisen läheltä kuitenkin) seurattuna kaava on ollut sama. Hankitaan talo, perustetaan perhe, mutta pikkulapsiaikana nainen alkaakin viihtyä viihteellä ja yllättäen jostain juottolasta löytyy se sydämen valittu. Sitten ero, koska "rakkautta ei ole enää, ei ole ketään kolmansia ei" ja viikko erosta ollaankin jo kannettu tavarat samaan osoitteeseen jonkun kanssa. Yllättäen uusi suhde ei kestä arkea edes puolta vuotta ja sitten itketään, koska vanhaan suhteeseen ei enää pääse ja uusi omakotitalo ja vanhempainvapaalla olo vaihtuu ankeaan vuokrakämppään ja vuorotyöhön. Ja lapsia pallotellaan vanhempien, isovanhempien ja hoitopaikkojen välillä.
Et sinä pilaa lapsen elämää eroamalla. Kannattaa muutenkin erota nyt kun lapsi on vielä pieni, eikä sitten vasta myöhemmin.
Meillä on tämä yksi elämä ja sitä ei kannata tuhlata väärän ihmisen kanssa, muista se.
❤️