Onko meillä asiat hyvin, huonosti vai hyvin huonosti?

Olemme kolmekymppinen pari, joilla omistusasunto kaupungissa. Siitä vielä paljon velkaa. Rahaa jää kuukausittain säästöön ihan hyvin. 

Vanhemmilta ei ole tulossa kummaltakaan mitään taloudellista apua, perintöä tai kesämökin käyttömahdollisuutta tms. Olemme täysin omillamme.

Pelkäämme yrittää hankkia lasta, sillä taloudellinen pärjääminen on tasan omien palkkojemme varassa. Mitä jos sairastumme vakavasti? 

Vanhemmilta emme saa apua esim hypoteettista lastenhoitoapua jos lapsia olisi. Mitä jos sairastumme vakavasti ja lapsia olisi?

Olemme kesät talvet pienessä kaupunkiasunnossamme. Unelmoimme kesämökistä. Mitään vakuuksia, perintöjä tms ei ole eikä tule, joten menee kauan, että saisimme mökin itse hankittua, koska siihen pitäisi ottaa paljon lisävelkaa, mutta se ei tuota mitään. 

Onko muilla vastaavaa "tilannetta"?

Myönteisiä puolia on että olemme yhdessä, olemme terveitä, meillä on erinomaiset koulutukset ja hyvät työt. Kuukausittain jää rahaa säätöön.

Kielteisiä puolia on, että meillä ei ole mitään tukiverkkoa, emme nää vanhempiamme välimatkojen takia kuin kerran vuodessa. Meillä ei ole mitään tukiverkkoa taloudellisesti, esim lainan vakuuksien muodossa. Tai kesämökin käyttömahdollisuutta.

Jonain päivinä tuntuu, että olemme maailman onnetomimpia, jonain että kyllä se tästä...