Vihaan vauvaani.

Vauva repi syntyessään häpyni niin pahasti rikki, että se on nyt todella ruma ja ennen se oli todella kaunis ja virheetön. Mahanahka roikkuu yhä synnytyksen jäljiltä, minulla on vieläkin raskausarpia ja painan 15 kiloa enemmän kuin ennen synnytystä eivätkä ne kilot lähde, vaikka syön terveellisesti ja vain sen verran että nälkä lähtee sekä liikun kovasti. Myös rintani ovat nyt imetyksen jäljiltä rumat eikä mies enää halua minua seksuaalisesti eikä luultavasti rakastakaan minua niin paljon kuin ennen raskaaksi tuloa. Vauva on 8kk ja minä vihaan sitä, koska se pilasi kehoni ja parisuhteeni. Olen varma, että mieheni (30v) pettää minua 16-vuotiaan siskoni kanssa, joka on yhtä kaunis ja seksikäs kuin minä ennen raskautta ja että mies jättää minut voidakseen alkaa parisuhteeseen sisareni kanssa. Haaveilin aikaisemmin ainakin neljästä lapsesta pienin ikäeroin, koska minulla itselläni on vain 10 vuotta vanhempi veli ja 8 vuotta nuorempi sisko, mutta nyt olen sitä mieltä, että ei olisi pitänyt hankkia yhtään lasta. Jos mieheni jättää minut, niin minä en yksinhuoltajaksi rupea vaan vien lapsen johonkin lastenkotiin tai muuhun sellaiseen paikkaan ja hylkään sen sinne. Tai sitten vien lapsen mieheni ja siskoni luokse, jos he rupeavat parisuhteeseen ja muuttavat yhteen kun siskoltani loppuu peruskoulu tänä keväänä, niin he tiettävästi suunnittelevat. Siis että mies jättää minut ja muuttaa siskoni kanssa yhteen. Onneksi emme ole miehen kanssa naimisissa.