Hs: Miltä konmarittajien arki näyttää neljä vuotta järjestelybuumin jälkeen?

En mä ainakaan heittänyt mitään käyttökelpoista roskiin enkä tiedä ketään, kuka niin olisi tehnyt.

Pyyhkeet, lakanat, astiat laitoin Torin annetaan-palstalle. Menivät alkoholistiparantolaan, menivät oikeesti kuulema tarpeeseen. Itselleni oli kertynyt lakanoita ja pyyhkeitä aivan liikaa oman perheen tarpeeseen verrattuna, ihan turhaan olin niitä edes säilönyt. Vaatteet laitoin Uffille.

En ole kaivannut mitään mitä laitoin pois. Ihanaa vaan, kun on tilaa kaapeissa.

Yhteen aikaan vakiokysymys oli miten saa puolison hävittämään omat tavaransa. Jos minulle tulisi mies ehdottamaan esim että (niin kuin konmarituspalstalla) vie nuo kirjat, levyt ja dvd:t kirpputorille niin että joku muu saa niistä iloa niin nostaisin kyllä metelin.

Sääliksi käy niitä, jotka tuhosivat valokuvat ja muut tärkeät muistot, kun hetken buumiasa tärkeämmältä tuntui, että kaapissa on tyhjä hylly. :(

Sitten alkoi esim täällä valitukset kuinka omilla vanhemmilla tai appivanhemmilla on niin paljon tavaraa että pelottaa etukäteen mikä urakka on heidän kuoleman jälkeen. Ilmapiiri oli että vanhetessa pitäisi ymmärtää itse hävittää tavarat jotta ei jälkeläisillä olisi vaivaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Konmaritus ja Marie Kondon persoona näyttäytyvät jo tässä ajassa todella lapsekkaina ja itsekeskeisinä. Kun ilmastotietoisuus leviää läpi kaikkien yhteiskuntaluokkien, konmari muistetaan viimeisenä vanhan kerskakulutuskulttuurin ilmentymänä. Aikuiset ihmiset kyselemässä itseltään, mikä vipstaakkeli pirskuu iloa.

Jos tietäisit paremmin, niin Konmaritushan on mitä ekologisin tapa elää! Ollaan iloisia siitä mitä jo omistaa ja pidetään siitä hyvää huolta, niin ei tarvitse ostaa kokoajan lisää. Kyseenalaistetaan entiset kulutustottumukset.

Minulle jäi konmarituksesta mieleen huomattava kiintyminen materiaan ja kulutukseen. Kirjassa mm. mainittiin tosi usein ostoksilla käyminen ajanvietteenä ja mielestäni myös konmarituksen jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Sääliksi käy niitä, jotka tuhosivat valokuvat ja muut tärkeät muistot, kun hetken buumiasa tärkeämmältä tuntui, että kaapissa on tyhjä hylly. :(

En ikimaailmassa pystyisi tuhoamaan valokuvia, heittäköön sitten jälkipolvet pois jos eivät arvosta. Sen sijaan vanhojen päiväkirjojen ja kirjeiden hävitys oli tosi vapauttavaa. 

Kyllä ekologisempi tapa tarkastella ja muuntaa kulutustottumuksiaan on miettiä tarkoin mitä ostaa, ei hävittää kaikkea olemassaolevaa minimalistisen muoti-ihanteen myötä. 

Konmaritus on ainakin tässä toteutusversiossaan nimenomaan suuri rasite luonnolle kun siirrytään kertakäyttökulttuuriin, ostetaan uutta jatkuvasti ja vanhat heitetään pois masivisina määrinä. Teoria siinä on toki kiva että omistetaan vain sitä mikä tuottaa iloa ja on tarpeellista, mutta se tulisi toteuttaa niin että mietitään tarkoin mitä hankitaan, ei hävitä ja hanki uutta tekniikalla.

Itse pesin pitkään muovisia perunasalaattirasioita ja laitoin kaappiin myöhempää tarvetta varten, ihan kuten lapsuudenkodissa tehtiin. Niitä oli lopulta hyllyllinen ja laitoin ne sitten roskiin, kun ne oli ihan pölyssä ja eikä niitä ikinä tullut käytettyä. Kaapissa minulla on 80-luvun vaatteita, joita tuskin koskaan enää käytän. Niistä ei ole mitään iloa enkä usko, että lapsetkaan hihkuvat innosta, kun raivaavat kaapit minun kuoleman jälkeen. Jotain pitäisi siis tehdä, konmarittaa tai tehdä kuolinsiivous, mutta kun sitä tavarasta on niin vaikea luopua.

Vierailija kirjoitti:

Itse pesin pitkään muovisia perunasalaattirasioita ja laitoin kaappiin myöhempää tarvetta varten, ihan kuten lapsuudenkodissa tehtiin. Niitä oli lopulta hyllyllinen ja laitoin ne sitten roskiin, kun ne oli ihan pölyssä ja eikä niitä ikinä tullut käytettyä. Kaapissa minulla on 80-luvun vaatteita, joita tuskin koskaan enää käytän. Niistä ei ole mitään iloa enkä usko, että lapsetkaan hihkuvat innosta, kun raivaavat kaapit minun kuoleman jälkeen. Jotain pitäisi siis tehdä, konmarittaa tai tehdä kuolinsiivous, mutta kun sitä tavarasta on niin vaikea luopua.

Jotkut ovat ehdottomasti tätä vastaan, mutta mielestäni on toimiva metodi antaa tavaralle vuosi armonaikaa. Eli pakkaa pois silmistä ja varastoon, ja jos et vuoden aikana ole kaivannut niitä takaisin käyttöön, niin heitä sitten pois. Vaatteita muuten kannattaa tarjota harrastajateattereille, niihin kelpaa aika karmeatkin tapaukset.

Eli jos en vuoteen ole lukenut jotain kirjaa tai kuunnellut jotain levyä tai tarvinnut esim juhlamekkoa niin pitää heittää pois. Selevä, enpä taida kuitenkaan totella.

Itse olen todella tyytyväinen. Koti on siisti, tiedän tarkalleen mitä omistan ja vaalin sitä. Uutta hankin vain tarpeeseen ja harkiten. Tarpeettomat kierrätetään jos joku tarpeettomaksi käy (lähinnä kun lapset kasvaa ulos vaatteista ja leluista).

Mitään poisheitettyä en ole jäänyt kaipaamaan. Tämä pelkistetty elämäntyyli sopii itselle hyvin.

Onneksi konmaritin edes vähän, opettelin pystyviikkauksen ja muun. Pirskahteluun en halunnut edes joutua, koska åidin huuhaana, tein siis ilman hengellistä sisältöä kun ei vaatteet ja sähköjohdot komonojutskat mulle siis puhu lainkaan. 

Onneksi siksi että sain täältä varmaan 8 jätesäkillistä just sekaroinaa pois. Sen jälkeen jouduin kolariin, on ollut luut poikki. Ei olisi minusta nyt kirppareille eikä edes jäteastialle kulkemaan muuta kuin ruokakaupan pakettien vuoksi. 

Hei! Laittakaa nyt joku tekstiä jutusta tänne! Referaatti tai jotain, jollei luonto anna periksi kopioida!

Marittaja. kirjoitti:

Itse olen todella tyytyväinen. Koti on siisti, tiedän tarkalleen mitä omistan ja vaalin sitä. Uutta hankin vain tarpeeseen ja harkiten. Tarpeettomat kierrätetään jos joku tarpeettomaksi käy (lähinnä kun lapset kasvaa ulos vaatteista ja leluista).

Mitään poisheitettyä en ole jäänyt kaipaamaan. Tämä pelkistetty elämäntyyli sopii itselle hyvin.

Kunnes koittaa se päivä että lapsesi alkaa keräillä jotain. Tai ei anna sinun hävittää enää tavaroitaan.

Kolme sivua Marittajat vs. Marmattajat, mutta ei veläkään kukaan ole saanut sitä hesarin juttua tänne!

Vierailija kirjoitti:

Eli jos en vuoteen ole lukenut jotain kirjaa tai kuunnellut jotain levyä tai tarvinnut esim juhlamekkoa niin pitää heittää pois. Selevä, enpä taida kuitenkaan totella.

Järjen käyttäminen on sallittua. Jos se ei onnistu, ei kannata edes yrittää karsia turhaa pois.

Vierailija kirjoitti:

Marittaja. kirjoitti:

Itse olen todella tyytyväinen. Koti on siisti, tiedän tarkalleen mitä omistan ja vaalin sitä. Uutta hankin vain tarpeeseen ja harkiten. Tarpeettomat kierrätetään jos joku tarpeettomaksi käy (lähinnä kun lapset kasvaa ulos vaatteista ja leluista).

Mitään poisheitettyä en ole jäänyt kaipaamaan. Tämä pelkistetty elämäntyyli sopii itselle hyvin.

Kunnes koittaa se päivä että lapsesi alkaa keräillä jotain. Tai ei anna sinun hävittää enää tavaroitaan.

Siis miksi ei voisi keräillä? Keräilevät jo.

Vierailija kirjoitti:

Eli jos en vuoteen ole lukenut jotain kirjaa tai kuunnellut jotain levyä tai tarvinnut esim juhlamekkoa niin pitää heittää pois. Selevä, enpä taida kuitenkaan totella.

Ei sinun PIDÄ tehdä yhtään mitään. Tuo oli neuvo jollekin joka miettii mikä on tarpeellista ja mikä ei. En minä niitä valkokuviakaan vuoden välein katsele, mutta silti ovat tarpeellisia enkä heitä pois. Ei tarvitse olla ääliö.

Vierailija kirjoitti:

Marittaja. kirjoitti:

Itse olen todella tyytyväinen. Koti on siisti, tiedän tarkalleen mitä omistan ja vaalin sitä. Uutta hankin vain tarpeeseen ja harkiten. Tarpeettomat kierrätetään jos joku tarpeettomaksi käy (lähinnä kun lapset kasvaa ulos vaatteista ja leluista).

Mitään poisheitettyä en ole jäänyt kaipaamaan. Tämä pelkistetty elämäntyyli sopii itselle hyvin.

Kunnes koittaa se päivä että lapsesi alkaa keräillä jotain. Tai ei anna sinun hävittää enää tavaroitaan.

Sitten keksitään tietysti hyvä säilytys ratkaisu lapsen keräilemille jutuille :) hävittää tavaroitaan..? Eiköhän ne minun ostamat liian pieneksi käyneet vaatteet ole minun tavaroitani, eikä lapsen, enkä ole kyllä ikinä kuullut lapsesta joka haluaisi kaikki vanhat vaatteensa säilyttää :,D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli jos en vuoteen ole lukenut jotain kirjaa tai kuunnellut jotain levyä tai tarvinnut esim juhlamekkoa niin pitää heittää pois. Selevä, enpä taida kuitenkaan totella.

Järjen käyttäminen on sallittua. Jos se ei onnistu, ei kannata edes yrittää karsia turhaa pois.

Niin, konmaritus on laihdutusopas ja jos ei ole lihava, ei sitä tarvitse. Jos taas kotoa löytyy kahdeksan jätesäkillistä kamaa, on hyvä että se inspiraatio löytyy jostain. Suurin osa ihmisistä on tavaran kanssa normaalipainossa, ei minimalisti eikä jätelavan tarpeessa.