Kertokaa nyt miehet niistä ystävänaisista!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos mies pitää naista viehättävänä ja seksuaalisesti haluttavana, eikä kummallakaan ole jo olemassaolevaa suhdetta esteenä (tai joskus vaikka olisikin), niin mies ei voi olla vain naisen 'ystävä'. Nainen voi olla miehen ystävä, ja nainen saattaa luulla että mieskin kykenee samaan, mutta totuus on että miehellä on aina mielessä miten tämän saisi sumplittua niin että pääsisi itse asiaan, tai vähintään haaveilee että voi kun tuota pääsisi panemaan. Se, tekeekö asialle mitään, riippuu sitten monesta tekijästä, mutta se halu on kyllä ihan varmasti siellä.

Yleistystä. Mut on esimerkiksi ihan parin vuoden aikana kolme kertaa enemmän tai vähemmän ghostattu kun en ole pyrkinyt naisen housuihin. Yhteen olin kyllä ihastunut, mutta en sitä vielä silloin ollut itsellenikään myöntänyt. Kunhan tuon ilmi, että naiset eivät kestä friend zonea sitäkään vähää mitä miehet. Eikä kyseessä ollut se, että en olisi tuntenut seksuaalista vetoa. Kaikki vähintään perusnättejä seksikkäitä naisia joiden kanssa oli kaiken lisäksi mukava keskustella ja viettää aikaa ihan kahdestaan.

Naisen näkökulma:

Tuo tilanne voi olla vaikea, jos haluaisi kyllä olla ystävä, mutta mies tulee kovin "lähelle" puheissaan ja käytöksessään eikä itsellä ole sellainen tilanne että voisi mitään edistellä seksuaalisessa mielessä. Että mikä se friend zone sitten on kenellekin?? Mikä on vain kaveruutta ja mikä lipsahtaa enemmäksi? Siihen pitäisi löytää yhteinen sanaton sopimus, että ystävyys toimisi.

Niin tai sitten se, että mies EI tee olettamuksia muutamien merkkien perusteella ja työnnä naista seinää vasten saattaa olla aika iso juttu naisille? Kaveruus ja mies on helppo unohtaa kun ajattelee toisen pitävän itseään pilkkanaan. Sen jälkeen voi leikkiä, että toista ei olisi ollut koskaan olemassakaan. Liian monta kertaa tapahtunut itellekin lyhyen ajan sisään, että ei ole muuta vaihtoehtoa kuin että naisille ei pelkkä kaveruus riittänyt. Mitä niitä asioita ees kasvotusten selvittämään toisen kanssa...

Puhut siis ilmeisesti tilanteista, joissa nainen on ollut kiinnostunut susta muulla tavalla kuin ystävänä / kaverimielessä (romanttisessa tai seksuaalisessa mielessä, potentiaalisena seurustelukumppaniana). Miksi sitä välttämättä pitäisi kaverisuhdetta alkaa rakentamaan uuden tuttavuuden kanssa, kun halut ja tavoitteet eivät kohtaa. Miksi pitäisi olla väkisin tekemisiessä, jos se ei tunnut hyvltä ja haluaisi kuitenkin jotakin muuta?

Kerroit, että itse asiassa olit yhteen naiseen myös takaisin ihastunut, mutta et ollut sitä itsellesikään myöntänyt ja olit ilmaissut että haluat olla vain ystävä. Naisesta tuntui varmastikin epämukavalta kun lähetit todennäköisesti niin ristiriitaisia vietejä, ja heitti hanskat tiskiin. (käytöksestäsi varmaan paistoi se ihastus kuitenkin ja sitten sanoit että haluat olla vain ystävä eikä muuhun ol kiinnostusta?) Ghoustaus on kuitenkin tosiaan ikävästi tehty ja nainen olisi voinut hoitaa tilanteen fiksumminkin.

Mutta mitä peliä oikein itse pelaat? Tykkäisit paistatella näiden naisten (yksipuolisessa) ihastuksessa? Ehkä oletkin vähän pitänyt toista - jos ei nyt ihan pilkkanasi - niin halunnut ottaa ilon irti toisen ihastuksesta, vaikket ole tuntenut samoin? Ihastuneena kun halutaan miellyttää toista ja näytetään ne parhaat puolet itsestä. hmm. Sellaisessa tilanteessa, jossa vain toinen on ihastunut, pitää varoa, ettei käytös mene toisen tunteiden  hyväksikäytön puolelle.

Joskus se menee niin päin, että on ensin seurustelusuhde, joka muuttuu ystävyydeksi. Nuoruuden poikaystäväni kanssa säkenöi verbaalisesti heti ensikohtaamisesta. Oli vaikea ymmärtää, miksi makuuhuoneen puolella ei säkenöinyt lainkaan, vaikka kumpikin piti toisen ulkonäöstä. Kaikenlaista yritettiin ja luovuttiin jo suhteessa ollessa kaikesta fyysisestä kontaktista. Hän sen sanoi ääneen ensin "tunnut ihan kuin siskolta, en usko että tähän kehittyy ikinä fyysistä kipinää". Olin samaa mieltä. Ero oli rauhallinen ja jopa juhlistettiin sitä yhdessä. Meidän ystävyys säilyi ja on kestänyt uudet kumppanit ja naimisiinmenot ilman mustasukkaisuutta.

Kaverisuhde on mennyttä tai ainakin menee mutkikkaaksi ja hankalaksi, jos toinen osapuoli alkaa tuomaan siihen romanttisia odotuksia, jos toisella ei niitä. Kannattaa miettiä tuoko asiaa ilmi. Mutta onko järkeä jatkaa ihmissuhdetta, jos sydän kärsii.

Minä olen ghostannut miehen, jonka kanssa olisin halunnut olla ystävä. Juttu alkoi hyvin, kipinöitäkin lensi, eikä siinä mitään sinänsä mutta huomasin ihastuneeni häneen ja olen naimisissa. Tämä ei olisi haitannut jos mies olisi ollut minua kohtaan VAIN kaverillinen, mutta olen 95% varma että hänkin ihastui. Laitoin avioliittoni etusijalle ja peräännyin. En nähnyt muuta ratkaisua silloin.

En uskaltanut kertoa miehelle oikeaa syytä sille, että lopetin alkaneen ystävyyden. Se harmitti minua ja surin, koska koin menettäneeni potentiaalisesti tosi mukavan ystävän elämästäni. Ja todennäköisesti onnistuin vielä loukkaamaankin häntä. Mitään pahaa en kuitenkaan tarkoittanut.

Onko siitä sitten väistämättä haittaa, jos ystävyyden lisäksi on kemiaa/tunteita? Molemmin puolinkin, olettaen, että rajat on selvät? Varatuille tässä piilee toki jonkin asteinen riski, mutta ei kai me eläimiä olla, eikä hyviä ystäviä kovin helpolla löydä.

Onpas tällä palstalla paljon putkiaivoisia. Minulla on miespuolisia ystäviä, enkä usko, että he hetkeäkään ajattelevat minua minään potentiaalisena kumppanina yhtään millään tasolla :D Kyllä on jossain vika, jos ei kykene kanssa käymiseen vastakkaisen sukupuolen kanssa muuten kuin seksuaalisessa mielessä.

Vierailija kirjoitti:

Onko siitä sitten väistämättä haittaa, jos ystävyyden lisäksi on kemiaa/tunteita? Molemmin puolinkin, olettaen, että rajat on selvät? Varatuille tässä piilee toki jonkin asteinen riski, mutta ei kai me eläimiä olla, eikä hyviä ystäviä kovin helpolla löydä.

Ei varmaan. Aika löhellä oli ettei lähtenyt lapasesta joskus 7-8 vuotta sitten, kun työpaikalla samaan tiimiin tuli uusi naistyöntekijä. Hänessä tuntui olevan kaikki ne hyvät puolet, jotka omsta vaimosta puuttuivat. Lisäksi hänen miehensä oli ison firman johtaja, läski rapakuntoinen äijä, joka oli aina töissä. Meillä synkkasi hyvin töissä, lapsilla oli yhteinen harrastus, joten näimme myös vapaa-ajalla. Kerran työpaikan virkistyspäivillä oli lähellä, etten ehdottanut jotain sopimatonta kun oli vähän alkoholia nautittu. Varmaan pari vuotta tuota ihastumista tunsin ennen kuin se alkoi laimenemaan. Nainen vaihtoi sittemmin työpaikkaa, erosi miehestään ja löysi uuden. Ei meistä varmaan koskaan paria olisi tullut, sillä nainen oli minua korkeammin koulutettu ja tottunut rikkaaseen elämään purjeveneineen ja isoine kivitaloineen. En koskaan päässyt selville, tunsiko hän mitään minua kohtaan, mutta joskus hän laski autossa käden reidelleni kun lähdimme esim. lounaan jälkeen omille teillemme ja sen kosketuksen tunsin reidelläni koko loppupäivän. Edelleen tapaamme muutaman kerran vuodessa ja vaihdamme kuulumisia ja istumme pitkään lounaalla tai kahvilla purkaen tuntojamme toisillemme. Niitä tapaamisia odotan aina innolla. Terveisiä ystävänaiselleni, olet minulle edelleen tärkeä.

Vierailija kirjoitti:

Onpas tällä palstalla paljon putkiaivoisia. Minulla on miespuolisia ystäviä, enkä usko, että he hetkeäkään ajattelevat minua minään potentiaalisena kumppanina yhtään millään tasolla :D Kyllä on jossain vika, jos ei kykene kanssa käymiseen vastakkaisen sukupuolen kanssa muuten kuin seksuaalisessa mielessä.

Ihan samaa ajattelen! Minä olen siis tuo, jolla on jo lapsuudessa alkanut kaksi ystävyyssuhdetta. Sen jälkeenkin on tullut toki miesystäviä, mutta tunnen heihin yhtä paljon seksuaalista mielenkiintoa kuin naisystäviinikin, eli en yhtään ja kaikki me olemme heteroita. Minulla on mies ja perhe, kotona saan mieheltä kaiken mitä mieheltä tarvitsen, mutta ystäviä ei ole koskaan liikaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onpas tällä palstalla paljon putkiaivoisia. Minulla on miespuolisia ystäviä, enkä usko, että he hetkeäkään ajattelevat minua minään potentiaalisena kumppanina yhtään millään tasolla :D Kyllä on jossain vika, jos ei kykene kanssa käymiseen vastakkaisen sukupuolen kanssa muuten kuin seksuaalisessa mielessä.

Ihan samaa ajattelen! Minä olen siis tuo, jolla on jo lapsuudessa alkanut kaksi ystävyyssuhdetta. Sen jälkeenkin on tullut toki miesystäviä, mutta tunnen heihin yhtä paljon seksuaalista mielenkiintoa kuin naisystäviinikin, eli en yhtään ja kaikki me olemme heteroita. Minulla on mies ja perhe, kotona saan mieheltä kaiken mitä mieheltä tarvitsen, mutta ystäviä ei ole koskaan liikaa.

Ei käy mielessä, että ihmisellä voi olla sekä täysin platonisia ystävyyksiä, että joku, joka sit ei olekaan.

Mulla on sekä ystävämiehiä, joihin en vaan tunne mitään vetoa (vaikka on mielestäni fiksuja ja komeita) että yksi ystävämies, jonka ottaisin heti, jos emme olisi molemmat varattuja.

Ei kaikkien miesten ja naisten välillä ole seksuaalista vetovoimaa vaikka olisivat kuinka 100% heteroita kummatkin. Olen nainen ja minulla on yläasteajoilta yksi miespuolinen ystävä, jolle on tullut itkettyä kaikki sydänsurut ja toisinpäin ja sekä naurettua maailman typerimmille jutuille. Hän on minulle oikeastaan kuin toinen veli ja olen varma, ettei hänelläkään ole ollut pienintäkään ihastumista minua kohtaan näinä vuosina. Välejämme voisi kutsua osuvimmin nimenomaan sisarelliseksi, ei edes platoniseksi koska mitään viehätystä tässä ei ole vaikka mahtavia tyyppejä ollaankin.

Läheskään kaikkein miesten kanssa en pystyisi olemaan näin läheisissä väleissä ilman, että perhosia ilmestyisi vatsaan. Ei sekään tietenkään vielä pettämistä ole (ainakaan minusta), mutta itse pidän mieluummin vähän etäisyyttä ihmiseen, johon saattaisin ihastua tai olen jo ihastunut. Ja yleensä olenkin sellainen, että ihastun jokaiseen vähänkin kivaan kaksilahkeiseen. Ehkä sen vuoksi en pysty olemaan läheinen ystävä kovin monen miehen kanssa elleivät ole sukua.

Mutta uskon, että on niitäkin, jotka eivät sytä ihan tyhjästä ja voivat ystävystyä helpommin vastakkaisen sukupuolen kanssa.

Olen joskus katkaissut yhteydenpidon kaverimieheen, joka alkoi tulla lähelle ja kosketella ”vahingossa”, juuri samoin kuin seksuaalisesti/romanttisesti lähestyvät miehet tekevät. Juteltiin asiasta ja hän lupasi lopettaa käytöksensä, mutta sillä ei enää ollut väliä, kun oli jo käynyt ilmi ettei hän ajatellut minua kaverillisesti. En voi olla hyvä kaveri jonkun kanssa, joka oikeasti haluaa minulta muuta.

Mulla on ystävä nainen jonka kanssa harrastetaan jutustelujen lisäksi kinky seksiä. Tyttö haluaa tulla sidotuksi ja muutenkin alistetuksi (suupallo, kaulapanta yms.). Ei uskalla pyytää tai edes keskustella tästä muiden ystävien kanssa, eikä voi kuulemma alkaa seukkaamaankaan, koska ei sitten halua pettää poikaystäväänsä. Tämä "fetisdi" siis ohittaa kaiken muun.

Minun on kyllä naisena vaikea uskoa, että miehillä on aina "meisseli mielessä" kuten yksi tuossa edellä mainitsi. Ainakaan yksikään miespuolisista ystävistäni ei ole koskaan eleelläkään vihjaissut tähän suuntaan. Minulla on kolme hyvää miespuolista ystävää, jotka olen tuntenut jo vuosia. Juttelemme usein esim. parisuhteistamme ja niiden kiemuroista eikä sellaisissa keskusteluissa tule kyllä yhtään mieleen, että mahtaako tuo mies nyt minua jotenkin haluta. Kun siis vaikka mietitään jotain miehen uutta tyttöystävää... Toki puhutaan muistakin jutuista, usein työhön liittyvistä niiden kanssa, jotka tunnen työkuvioista. Yksi taas on lapsuudesta asti ollut ystävä (tutustuimme 6-vuotiaina kun olimme naapureita ja menossa eka luokalle). Eiköhän siinä olisi jo romanssi syntynyt jos olisi syntyäkseen. Nyt jo olemme kolmikymppisiä :)

Ystävänaista tarvitsisi nykyään enemmän kuin ennen koska vaimon kanssa on oltu yhdessä jo kohta 25 vuotta eli yli puolet eletystä elämästä. Ystäviä ja kavereita on enää vähän ja niitäkin tapaa harvoin, eikä työkavereille voi kaikesta avautua.

Platonista ystävyyttä voi olla miehen ja naisen välillä, mutta yleensä se johtuu jostakin sosiaalisten normien aiheuttamasta esteestä parisuhteelle. Eli esimerkiksi että ollaan asuttu naapureina ja tunnettu lapsesta tai toisen puoliso on toisen ystävä. Toinen vaihtoehto on, että kumpikaan ei tunne minkäänlaista seksuaalista vetoa toiseen eli "tyypit eivät täsmää".

Silti moni nainen  yllättyisi jos "täysin platoniselta mieskaverilta" kysyttäisiin nimettömässä kyselyssä oletko kuvitellut itseäsi ja kaverinaistasi sänkypuuhiin tai olisitko halukas kokeilemaan parisuhdetta kaverinaisen kanssa. Oman lähipiirin ja elämänkokemuksen perusteella noin 95 % (karkea arvio) vastaisi kyllä.

Minäkin kuvittelin 25 vuotta että miehet ja naiset voi tosiaan olla vain kavereita kunnes päädyin harrastamaan seksiä tämän kaverin kanssa. Se seksi jäu yhteen kertaan ja edelleen ollaan yhtä hyviä kavereita kuin ennenkin mutta usko pelkkään ystävyyteen/kaveruuteen loppui.

Edelleenkään en ymmärrä, miksi sekoitetaan 1. Ystävyys, kumpikaan ei tunne vetoa. 2. Ystävyys, toinen tuntee vetoa MUTTA ei aio tehdän sen eteen mitään 3. Ystävyys, molemmat tuntevat vetoa MUTTA eivät aio tehdä asian eteen mitään 4. "Ystävyys" , jossa toinen odottaa vain parisuhteen/petipuuhien alkamista ja häipyy, jos käy ilmi ettei se kertakaikkiaan ole toisen aikeissa.

On ihan luonnollista tykätä ihmisistä, joista pitää. Sen enempää ei toisaalta tarvitse tulla.

Fi

Vierailija kirjoitti:

En minä ainakaan pysty olemaan naisen kanssa ystävä. Jos olet nainen niin näen sinut aina seksuaalisessa valossa. Olet eri tiimissä, mutta meistä voi tulla oma tiimi jos meistä tulee rakastajia. Savvy?

Näin minullakin.

Minusta naisen arvo on juurikin naiseudessa ja kumppanuudessa kaikessa mitä siihen kuuluu, seksuaalisuus ja muut. Jos tarvitsen pelkkää kaveria, miksi yrittäisin naisesta sellaista tehdä, kun omien kokemusten jakaminen on oman sukupuolen kanssa paljon vertailukelpoisempaa ja selkeämpää ja lisäksi siinä ei ole vaaraa, että homma alkaa rönsyillä sellaisiin suuntiin, mitä ei ollut tarkoitus.

Mun miehelläni on naispuolisia kavereita, ei nyt mitään sydänystäviä mutta kavereita. Olisi vaikea kuvitella että heidän välillään olisi mitään seksuaalista. Kaikilla on omat perheet ym. Monen naisen käytös miestäni kohtaan on vähän isosiskomaista.