Miten suhtautua "huippuälykkääseen" kaveriin?

[quote author="Vierailija" time="05.04.2013 klo 14:11"]

Oletko huomannut näsäviisastelusi lomassa, että yleensäkin vanhemmat ihmiset tuppaavat olemaan rennompia ja suhtautuvat itseensä vähemmän vakavasti kuin 20-vuotiaat? Niih, nytpä tiedät senkin.

[/quote]

Olisipa se noinkin yksikertaista. Olen itse 25 (en ap, mutta pakko tähän kommentoida) ja opiskelen yliopistossa. Olen ollut samoilla kursseilla niin viimekeväisten abien kuin kuuskymppisten eläkeläisopiskelijoiden kanssa.

Pahimmat itsensäkorostajat ovat nelikymppiset naiset, joilla on usein pohjalla jokin amkia aikaisempi koulutus ja jotka ovat jollakin ihmeellä selvinneet pääsykokeesta. Voi sitä pätemisen määrää mitä näiltä harpuilta kuulee päivittäin. Kuka on kuinkakin älykäs ja kenestä olisi tullut vaikka mitä, jos nuorena olisi saanut opiskella (mutta kun tultiin raskaaksi tai ei päästy silloin yliopistoon tai ei meilläpäin olisi sellaista hyväksytty tai...).

Valitettavasti ikä ei ole se paras määre kertomaan, että kuka luulee liikoja itsestään. Toki kokematon lukiolainen on oman tietämyksensä huipulla, mutta nuoret oppivat aikanaan. Sen sijaan elämää nähneiden keski-ikäisten luulisi osaavan suhtautua itseensä realistisesti. Jotku osaavatkin. Mutta sitten on henkisesti keskenkasvuisia ja epävarmoja ihmisiä, joiden on pönkitettävä itsetuntoaan kuvittelemalla itsestään liikoja.

Pahimmillaan osa näistä keski-ikäisistä naisista on meillä luennon jälkeen alkaneet pätemään, kuinka ovat aivan eri mieltä kuin luennoitsija (joka usein on heitä nuorempi eli selkeästi kyvyttömämpi). Sääli, etteivät ymmärrä avata suutaan silloin luennolla. Toisaalta taitavat itsekin tietää, ettei heillä ole oikeasti rahkeita kyseenalaistaa jotakin asiaa vuosikymmenen tutkinutta ihmistä.

[quote author="Vierailija" time="05.04.2013 klo 15:14"]

[quote author="Vierailija" time="05.04.2013 klo 14:26"]

Olen nuorisokoulutuksessa, mutta ryhmässämme on paljon myös keski-ikäisiä tai muita aikuisia. Tämä huippuälykäs on noin nelikymppinen, enempää en viitsi sanoa ettei hän tunnista itseään. On varmaan ihan noin kun sanotte, että kyse on huonosta itsetunnosta ja defenssistä, koska kokee tosiasiassa olevansa tyhmä.   

ap

[/quote]

Varmaan sama tyyppi kuin meidän koultuksessamme. Huippuälykäs, tyyppi, omasta mielestään, mutta vakinaista työtä ei löydy ja samaan harjoittelupaikkaankaan ei päässyt kahdesti vaikka itse kertoi olleensa se taivaan lahja jokaiselle paikalle. Nimi alkaa aakkosten loppupäässä olevalla kirjaimella, onkohan sama? 

[/quote]

Ei varmasti ole, koska meillä toinen harjoittelu ei ole vielä ajankohtainen. :)

ap

Usein näille egon pönkittäjille käy juurikin noin, että he ovat "taivaan lahjoja" ja pistävät paikat remonttiin uudessa paikassa ja kuinkas ollakaan, heitä ei haluta toiseen harjoitteluun, vakinaiseen virkaan tai mikä tilanne nyt kulloinkin on kyseessä.

Puhut, että hän kertoo että on aiemmin ollut menestynyt älynsä vuoksi. Mitä hän on silloin tehnyt ja missä ollut töissä?

[quote author="Vierailija" time="05.04.2013 klo 15:47"]

Puhut, että hän kertoo että on aiemmin ollut menestynyt älynsä vuoksi. Mitä hän on silloin tehnyt ja missä ollut töissä?

[/quote]

Tietääkseni hän on ollut toisella alalla assarin roolissa piirun alle 10 v. 

ap

[quote author="Vierailija" time="05.04.2013 klo 14:19"]

[quote author="Vierailija" time="05.04.2013 klo 14:11"]

[quote author="Vierailija" time="05.04.2013 klo 14:07"]

[quote author="Vierailija" time="05.04.2013 klo 14:03"]

Olen opiskellut aikuiskoulutuksessa eikä meillä vaan ollut tuollaisia opiskelijoita ryhmässä. Oletan että sinä olet aikuinen nuorisokoulutuksessa ja tuo huippuälykäs ihminen on joku lukiosta syksyllä valmistunut?

[/quote]

Jössen miten AV-mammamainen kommentti... kun minun opiskeluryhmässäni ei ole ollut tietynlaisia ihmisiä, niitä ei tietenkään voi olla kenenkään muunkaan ryhmässä :D

[/quote]

AV-mamma sitten olen, mutta meillä oli todellakin hirveän rento porukka aikuiskoulutuksessa. Oletko huomannut näsäviisastelusi lomassa, että yleensäkin vanhemmat ihmiset tuppaavat olemaan rennompia ja suhtautuvat itseensä vähemmän vakavasti kuin 20-vuotiaat? Niih, nytpä tiedät senkin.

[/quote]

Mulla oli ryhmässä aikuiskoulutuksessa nelikymppinen mies, joka kyllä pärjäsi koulutuksessa hyvin ja oli luokan priimus - paitsi kielissä ja se oli kova paikka, että meitä oli muutama, jotka pärjättiin matikassa paremmin. Mutta joka ikisen työharjoittelujakson (3) jälkeen hän selitti kuinka firmassa ei osattu mitään ja kuinka hän pisti asiat kuntoon ja kuinka hän oli taivaanlahja kun sattuikin juuri siihen työpaikkaan juuri silloin. 

[/quote]

Sama kokemus "aikuisopiskelijoista". Opiskelen yliopistossa kuudetta vuotta ja nähnyt näitä aikuisopiskelijoita ihan tarpeeksi. He korostavat joka käänteessä kuinka paljon heillä on työkokemusta, kuinka turhia harjoittelut ovat (heille). Suurin osa heistä antaa jatkuvasti ymmärtää miten turha koulutus itseasiassa heille onkaan, mutta he vain tarvitsevat muodollisen pätevyyden. Lisäksi tykkäävät olla äänessä erityisesti luentojen aikana, mielellään enemmän kuin luennoitsija.

Karmeimpia kokemuksia minulla on sairaanhoitajaopiskeluajoilta, jolloin nämä aikuisopiskelijat lähihoitajataustalla antoivat joka käänteessä ymmärtää miten valmiita ovat ja kuinka turhia muut opiskelijat ovat. Pahimpia heidän mielestään olivat lukiosta sairaanhoitajiksi opiskelemaan tulleet, jotka kuulemma valmistuttuaankin osaavat hoitaa potilaat vain paperilla.

[quote author="Vierailija" time="05.04.2013 klo 14:00"]

Olen tutustunut opiskelujen kautta uuteen kaveriin, joka on puheidensa mukaan erittäin älykäs ja on kokenut poikkeuksellista älyllistä menestystä koko elämänsä. Ongelma on, että alkaa vain kiehuttaa hänen jatkuva kerskumisensa tällä älyllä, jota en ole hänessä mitenkään huomannut. Päinvastoin on usein jopa niin, että tosi yksikertaiset lasku- ja ajattelutehtävät saavat hänet ihan ulalle ja pyytämään apua minulta! :(

Miten häneen pitäisi suhtautua, pitäisikö vain sääliä ja olla hiljaa? Etäisyyttä olen jo alkanut pitää ja olen alkanut keskustelemaan enemmän niiden kurssilaisten kanssa, jotka eivät kehuskele älykkyydellään. Vielä olisi 3 vuotta koulutusta edessä samassa ryhmässä, huoh.

[/quote]

Minulla on sama ongelma työelämässä, jossa tehdään aika paljon parihommia. Jotkut tykkäävät kehua itseään, mutta mä en jaksaisi kuunnella. :D Tosin meidän työpaikassa on monta itserakasta ihmistä!! Toisella on paras mies, toisella paras talo ja toisella parhaat lapset, yksi on just nii-inn älykäs. Kehua ja puhetta mahtuu maailmaan! Tsemppiä ja älä auta sitä enää tehtävissä kuitenkaan.

[quote author="Vierailija" time="05.04.2013 klo 15:53"]

[quote author="Vierailija" time="05.04.2013 klo 15:47"]

Puhut, että hän kertoo että on aiemmin ollut menestynyt älynsä vuoksi. Mitä hän on silloin tehnyt ja missä ollut töissä?

[/quote]

Tietääkseni hän on ollut toisella alalla assarin roolissa piirun alle 10 v. 

ap

[/quote]

Mahtava ura, ei voi muuta sanoa. :D

Mullakin on älykäs kaveri :D

Vuosia uskoin hänen olevan sairaanhoitaja puheistaan päätellen, myöhemmin kävi ilmi ettei hän ole edes perushoitaja. Yliopistossa on vuosia ollut eikä valmista tule vaikka onkin kurssien älykkäin. Hänellä on vaikeaa olla meidän muiden tavallisten seurassa koska ajattelee että olemme niin paljon tyhmempiä... (itse siis sanonut näin)

Kuvittelee ymmärtävänsä maailmaa paremmin kuin me muut ja sen vuoksi onkin usein alamaissa koska tajuaa maailman paremmin kuin me muut. Me tyhmät kaverit vaan ollaan ja elellään tyytyväisinä elämää kun ei tajuta mistään mitään :D :D

Ihanan itseriittoinen ja älykäs :D

[quote author="Vierailija" time="05.04.2013 klo 15:55"]

[quote author="Vierailija" time="05.04.2013 klo 14:19"]

[quote author="Vierailija" time="05.04.2013 klo 14:11"]

[quote author="Vierailija" time="05.04.2013 klo 14:07"]

[quote author="Vierailija" time="05.04.2013 klo 14:03"]

Olen opiskellut aikuiskoulutuksessa eikä meillä vaan ollut tuollaisia opiskelijoita ryhmässä. Oletan että sinä olet aikuinen nuorisokoulutuksessa ja tuo huippuälykäs ihminen on joku lukiosta syksyllä valmistunut?

[/quote]

Jössen miten AV-mammamainen kommentti... kun minun opiskeluryhmässäni ei ole ollut tietynlaisia ihmisiä, niitä ei tietenkään voi olla kenenkään muunkaan ryhmässä :D

[/quote]

AV-mamma sitten olen, mutta meillä oli todellakin hirveän rento porukka aikuiskoulutuksessa. Oletko huomannut näsäviisastelusi lomassa, että yleensäkin vanhemmat ihmiset tuppaavat olemaan rennompia ja suhtautuvat itseensä vähemmän vakavasti kuin 20-vuotiaat? Niih, nytpä tiedät senkin.

[/quote]

Mulla oli ryhmässä aikuiskoulutuksessa nelikymppinen mies, joka kyllä pärjäsi koulutuksessa hyvin ja oli luokan priimus - paitsi kielissä ja se oli kova paikka, että meitä oli muutama, jotka pärjättiin matikassa paremmin. Mutta joka ikisen työharjoittelujakson (3) jälkeen hän selitti kuinka firmassa ei osattu mitään ja kuinka hän pisti asiat kuntoon ja kuinka hän oli taivaanlahja kun sattuikin juuri siihen työpaikkaan juuri silloin. 

[/quote]

Sama kokemus "aikuisopiskelijoista". Opiskelen yliopistossa kuudetta vuotta ja nähnyt näitä aikuisopiskelijoita ihan tarpeeksi. He korostavat joka käänteessä kuinka paljon heillä on työkokemusta, kuinka turhia harjoittelut ovat (heille). Suurin osa heistä antaa jatkuvasti ymmärtää miten turha koulutus itseasiassa heille onkaan, mutta he vain tarvitsevat muodollisen pätevyyden. Lisäksi tykkäävät olla äänessä erityisesti luentojen aikana, mielellään enemmän kuin luennoitsija.

Karmeimpia kokemuksia minulla on sairaanhoitajaopiskeluajoilta, jolloin nämä aikuisopiskelijat lähihoitajataustalla antoivat joka käänteessä ymmärtää miten valmiita ovat ja kuinka turhia muut opiskelijat ovat. Pahimpia heidän mielestään olivat lukiosta sairaanhoitajiksi opiskelemaan tulleet, jotka kuulemma valmistuttuaankin osaavat hoitaa potilaat vain paperilla.

[/quote]

Olen tuon nelikymppisen vielä vähän vanhempi ryhmäkaveri, joka kirjoitti tuon. Olin siis  kyllä itsekin aikuisopiskelija, mutta tein harjoittelussa selväksi, että olen tullut sinne oppimaan duunareilta oikeaa työtä, ja siksi halusin ruohonjuuritasolle. Toisessa harjoittelupaikassa oli sitten vähän siistimpää teknistä sisätyötä. Opastajani oli 25-v vastavalmistunut DI ja arvostin hänen osaamistaan paljon. Toki minullakin oli jotain annettavaa oman työkokemukseni kautta, mutta en todellakaan kokenut harjoittelua turhaksi ja kyllä minun kokemuksillanikin oli käyttöä. Molemmat paikat olivat sellaisia, joissa en ollut aiemmin ollut ja opin molemmissa paljon. 

Tunnen muutamia omalla mittapuullani erittäin älykkäitä henkilöitä. Hekin ovat erilaisia siinä asiassa, kuinka suhtautuvat itseensä ja lahjakkuuteensa. Joku on hyvinkin vaatimaton ja osaa seurustella myös itseään "tyhmempien" kanssa sivistyneesti ja aidosti. Eräs korostaa älynlahjojaan suhteettoman paljon, tuntuisi, ettei niin älykkään tarvitse, mutta tiedänkin, että hän kompensoi asialla erästä puutettaan.

Sitten osa tuntemista keskinkertaisuuksista (joihin kuulun itsekin) korostaa omaa paremmuuttaan ihan naurettavalla tavalla ja pyrkivät pätemään keksityillä älynlahjoillaan. Pidän merkkinä persoonallisuusproblematiikasta sitä, jos aikuinen ihminen ei osaa realistisesti arvioida omia vahvuuksiaan ja heikkouksiaan. Suhtaudun näihin tapauksiin vähän semmoisella whatever-asenteella.

" He korostavat joka käänteessä kuinka paljon heillä on työkokemusta, kuinka turhia harjoittelut ovat (heille). Suurin osa heistä antaa jatkuvasti ymmärtää miten turha koulutus itseasiassa heille onkaan, mutta he vain tarvitsevat muodollisen pätevyyden. Lisäksi tykkäävät olla äänessä erityisesti luentojen aikana, mielellään enemmän kuin luennoitsija."

Näitä muuten löytyy pedagogisista opinnoista ja runsaasti. :D Olivat yksi syy siihen, että itse jätin opinnot kesken ja vaihdoin koulutusalaa.

Ihminen voi olla huippuälykäs ja epämiellyttävä persoona samaanaikaan. Korkeakoulussakin pärjää ihan keskiverrolla älykkyydellä - siis muualla kuin teknillisen fysiikan tai geenitutkimuksen parissa. Huippuälykkäisiin laskisin sen älykkäimmän 5%, ja näillä henkilöillä on usein vaikeuksia samaistua muihin erinäisten sosiaalisten vaikeuksien kautta. Puhumattakaan siitä, että he pääsevät useinnyliopistostakin ulos hyvillä papereilla lailla minkäänlaista vaivannäköä - sekös suututtaa muita. Jo yläasteella alkaa tämä älyköitä sortava systeemi, missä kaikki yritetään laittaa samaan muottiin. Matematiikan läksyjä tehnyt ikinä - vaan laskin taululle suoraan, kun nakki osui kohdille - tkk:lla tuli raja vastaan, että ei enää saanut uskottavalla vauhdilla tyhjästä vihosta tehtävää esille. 

Omalla kohdalla tulee vielä esille se, että puolet ajasta ajatukset harhailee niin pahasti etten kykene kuin johonkin monotoniseen tehtävään, missä pää saa levätä - kirvesmiehen hommat itselle parhaita. Toista ääripäätä taas kuvaa totaalinen uppoutuminen asiaan ns. Ylikeskittymisellä - voi opetella yhden 6 opintopisteen kurssin asiat kuudessa tunnissa. ylipäätään normaalit tutkintovaatimukset voisi unohtaa yli 145 pinnan äo:lla varustetuilta ja pyrkiä saamaan heistä kaikki irti ihan yhteiskunnan hyödyn kannalta. 

Tokase sille, että sivistyny sä et ainakaa oo!

[quote author="Vierailija" time="05.04.2013 klo 16:05"]

Mullakin on älykäs kaveri :D

Vuosia uskoin hänen olevan sairaanhoitaja puheistaan päätellen, myöhemmin kävi ilmi ettei hän ole edes perushoitaja. Yliopistossa on vuosia ollut eikä valmista tule vaikka onkin kurssien älykkäin.

Kuvittelee ymmärtävänsä maailmaa paremmin kuin me muut ja sen vuoksi onkin usein alamaissa koska tajuaa maailman paremmin kuin me muut. Me tyhmät kaverit vaan ollaan ja elellään tyytyväisinä elämää kun ei tajuta mistään mitään :D :D

Ihanan itseriittoinen ja älykäs :D

[/quote]

Kaverisi tuntuu omaavan realistisen maailmankuvan. Osa murehtii tästä pöyrityttävän epäoikeudenmukaisesta maailmasta, ja toiset pohtii päänsä puhki siitä, että minkä väriset sukat laittaa - kukin lahjojensa mukaan. Tulee mieleen Simpsonien jakso, missä Homer työntää värikynän takaisin aivoihinsa, kun elämä älykkäänä oli raskaampaa.

Mulla on patalaiska työkaveri, joka ei myöskään osaa mitään, eli ihan yksinkertaisissa hommissa kysyy neuvoa vielä monen vuoden jälkeen. Hän on kaveri muutaman ison työpaikkamme työntekijän kanssa vapaa-ajalla, jotka nekään eivät ole mitään penaalin terävimpiä kyniä. Ja he selittävät suu vaahdossa, kuinkä tämä henkilö on niiiin älykäs! Eli onnistuu pyörittämään ja manipuloimaan näitä urpoja varmaan just kehumalla itseään ja kertomalla että on älykäs...kukaan muu ei mitään muuta fiksuutta huomaa, kuin taidon vältellä työntekoa. Ihan käsittämätön ilmiö.

Olen huomannut, että monesti vähän kateelliset ihmiset alkaa panetella näitä älykköjä. Jos joku paljastuu älykkääksi, niin kaikin mahdollisin keinoin yritetään todistaa, että ei se niin älykäs ollutkaan.

Itse annatte nuo roolit näille älykkäille ihmisille. Ootteko koskaan miettineet sitä?

Henkilö itse ei välttämättä ole koskaan kehunut itseään älykkääksi. Te vain kuvittelette, koska teille ei saa koskaan sanoa mitään. Koska koette sen pätemisenä.

[quote author="Vierailija" time="05.04.2013 klo 14:49"]

Tai sitten hän pyysi apuasi jotta en tuntisi itseäsi tyhmäksi ja saisit joskus päteä jossain.

Itse älykkäänä henkilönä vihaan mm. ryhmätöitä koska yleensä ryhmän vähemmän älykkäät jäseneet jyräävät tahtonsa läpi ja kaikki menee huonommin kuin jos olisin tehnyt työn yksin. Jos taas kerron olevani muita älykkäämpi ja tietäväni miten hommat kannattaa tehdä, niin tulee jotain "Mikä sinäkin luulet olevasi, joku neropatti vai?" -kommentteja ja vähemmän älykkäät sabotoivat työn tahallaan ihan vain vittuillakseen. Yksinäistähän tämä on.

[/quote]

Sinussa ei ole johtajuutta. Siksi et pysty herättämään luottamusta etkä saa parempia ideoitasi myytyä muille. Keskity sosiaalisten taitojen opetteluun, niin tilanne paranee.

Olisi kiinnostavaa kuulla, että ovatko aikuisopiskelijat koskaan kivoja ja järkeviä ihmisiä (paitsi nro 30, joka kirjoittaa itse itsestään kehuen...) Keskustelupalstojen perusteella tulee sellainen kuva, että he ovat kaikki järjestään hirveitä besserwissereitä ja "harppuja" joita kaikki muut inhoavat. 

Mietin itse uuden alan opiskelua nelikymppisenä. Jos sen toteuttaa, niin täytyy muistaa olla koko ajan ihan supernöyrä, ettei saa kaikkien vihoja niskaansa. Pahinta ilmeisesti on, jos tulee maininneeksi oman kokemuksensa...