Miten te selviätte joiden miehet käy työmatkoilla?

siis lapsi on 4,5v eikä mulla tosiaankaan ole ystäviä eli yksinäinen viikko tulee. Etukäteen ostan ja suunnittelen ruuat, samoin ostan lääkkeitä yms.ap

[quote author="Vierailija" time="05.04.2013 klo 10:11"]

siis lapsi on 4,5v eikä mulla tosiaankaan ole ystäviä eli yksinäinen viikko tulee. Etukäteen ostan ja suunnittelen ruuat, samoin ostan lääkkeitä yms.ap

[/quote]

Hmm, kannattaisiko vähän katsoa peiliin? Kuulostaa aika omituiselta jos ilman miestä et pärjää ja yhtään ystävää ei ole.

No mä en kyl kutsuis yhden 6v lapsen hoitamista iltaisin tarhan jälkeen kamalan raskaaksi hommaksi. Omista menoista joutuu tietysti joustamaan, sehän on selvä. Puhuin enemmän tilanteesta jossa on muutama alle 4v lapsi jotka ovat kaikki kotihoidossa. Silloin on kiinni lapsissa 24/7 ja joutuu sen koko ajan hoitamaan itse kun toinen on poissa. Esim. viikon. Se voi olla ihan oikeasti rankkaa kun joutuu koko ajan syöttämään, pesemään, korjaamaan sotkuja jne. ja olemaan koko ajan valppaana. 

Jos ongelmana on yksinäisyys, niin keksi sinulle ja lapselle jotain yhteistä tekemistä illoiksi. Viikko menee nopeasti, jos joka illalle on oma pieni extra-ohjelma; leffailta ja popparit kotona (illalla ei taida olla lastenelokuvien esityksiä?), uimahalliin, kevätretki lintutornille, lapselle kaveri kylään, pizzan teko tms. kokkailu lapsen kanssa, maalatkaa vesiväreillä tai mitä tahansa muuta, joka jää yleensä normaalina arkena tekemättä.

[quote author="Vierailija" time="05.04.2013 klo 10:16"]

No mä en kyl kutsuis yhden 6v lapsen hoitamista iltaisin tarhan jälkeen kamalan raskaaksi hommaksi. Omista menoista joutuu tietysti joustamaan, sehän on selvä. Puhuin enemmän tilanteesta jossa on muutama alle 4v lapsi jotka ovat kaikki kotihoidossa. Silloin on kiinni lapsissa 24/7 ja joutuu sen koko ajan hoitamaan itse kun toinen on poissa. Esim. viikon. Se voi olla ihan oikeasti rankkaa kun joutuu koko ajan syöttämään, pesemään, korjaamaan sotkuja jne. ja olemaan koko ajan valppaana. 

[/quote]

11 kommentoi tähän, että meillä on ollut tuokin tilanne; kaksi lasta 1v3kk ikäerolla vaipoissa ja yksi 8v siihen päälle. Mä päräsin mukavasti kun oli auto käytössä; pääsi kauppaan ja lääkäriin enkä ole koskaan ajatellut että omien lasten kanssa oleminen ilman miestä olisi jotenkin yltiöpäisen rankkaa, ihan vaan tavallista elämää. Myös mies on pystynyt lasten kanssa keskenään olemaan, minusta aivan normaalia. Pyytäkää joku tuttu kylään, saatte vaikka suihkun ajaksi muksut jonkun huomaan :)

Olen kyllä ystäviä yrittänmyt löytää vaikka mistä mutta kun ei niin ei. Kotona jotain puuhasteltavaa keksittävä, en nyt voi ajaa autoa menierin tauti sellaisessa vaiheessa mutta kyllä se viikko varmasti hyvin menee.

[quote author="Vierailija" time="05.04.2013 klo 10:11"]

siis lapsi on 4,5v eikä mulla tosiaankaan ole ystäviä eli yksinäinen viikko tulee. Etukäteen ostan ja suunnittelen ruuat, samoin ostan lääkkeitä yms.ap

[/quote]

Siis TÄH??? Etkö sä pääse kauppaan ilman miestä? En halua olla mitenkään ilkeä mut oiskohan aika ottaa pää pois perseestä ja katsoa vähän peiliin?

Ai sori, sulla on joku tauti. En tiedä mikä tuo menierin tauti on.

[quote author="Vierailija" time="05.04.2013 klo 10:29"]

Ai sori, sulla on joku tauti. En tiedä mikä tuo menierin tauti on.

[/quote]

Sellainen joka aiheuttaa kovaa huimausta.ap

Huh huh. Kannattaa kyllä totutella siihen yksinoloonkin kun ei se toinen siinä aina välttämättä ole vaan saattaa lähteä hyvinkin äkillisesti ja pysyvästi. Aina ihmetyttää nämä jotka ei sitä muutamaa päivää pärjää ilman miestä ja heti tituleeraavat itseään yksinhuoltajaksi (no ap ei niin tehnyt mutta monet tekevät) kun mies on vaikka viikonlopunkin poissa. Ja yksinhuoltajalle todetaan vaan: no sä ootkin tottunut! Pakkohan se on tottua jos puoliso vaikka kuolee. Jestas sentään, kyse on parista viikosta vuodessa kun mies on KURSSILLA ja lapsia yksi, noinkin iso. Sen ikäisen kanssa voi jo tehdä vaikka mitä, käydä uimahallissa, ulkoilemassa, vuokrata leffan, leipoa yhdessä pizzaa, käydä kirjastossa. Ja oletettavasti rahaakin tulee taloon saman verran oli mies kotona tai ei.

Hypätkää autoon/junaan ja matkustakaa tapaamaan sukulaisia jos yksin on liian vaikeaa. 

Kuulostaa kyllä siltä että mies on ap:n elämän keskipiste jos ei ystäviäkään ole. Jos ette ihan korvessa asu niin löytyy varmaan kerhoja ym joissa piipahtaa ihmisiä tapaamassa. 

Pakko selvitä vaikka se käytännössä tarkoittaa 5-6 tunnin yöunia. Eli minulla on pitkä työmatka, ja koska mies ei ole hakemassa lasta, joudun tekemään pari tuntia töitä illalla kun saan lapsen nukkumaan.

Olen ihan poikki miehen työmatkojen jälkeen.

Kolme lasta ja molemmat pärjäävät heidän kanssaan hienosti toisen ollessa työmatkalla. Myös silloin "pärjäsin" (mitä pärjäämistä siinä on...?) - kun olin kotona vauvan, 2 veen ja 4 veen kanssa ja mies matkusti. Taloutta pyörittää se, kumpi on kotona (ja lapsetkin nyt isompana 8, 10, 12). Mitään valmisteluita ei tarvitse tehdä etukäteen ja kumpikin reissaa vuodesta ¨8 viikkoa.

Jotkut tosiaan ovat yksinhuoltajiakin...

[quote author="Vierailija" time="05.04.2013 klo 10:34"]

Huh huh. Kannattaa kyllä totutella siihen yksinoloonkin kun ei se toinen siinä aina välttämättä ole vaan saattaa lähteä hyvinkin äkillisesti ja pysyvästi. Aina ihmetyttää nämä jotka ei sitä muutamaa päivää pärjää ilman miestä ja heti tituleeraavat itseään yksinhuoltajaksi (no ap ei niin tehnyt mutta monet tekevät) kun mies on vaikka viikonlopunkin poissa. Ja yksinhuoltajalle todetaan vaan: no sä ootkin tottunut! Pakkohan se on tottua jos puoliso vaikka kuolee. Jestas sentään, kyse on parista viikosta vuodessa kun mies on KURSSILLA ja lapsia yksi, noinkin iso. Sen ikäisen kanssa voi jo tehdä vaikka mitä, käydä uimahallissa, ulkoilemassa, vuokrata leffan, leipoa yhdessä pizzaa, käydä kirjastossa. Ja oletettavasti rahaakin tulee taloon saman verran oli mies kotona tai ei.

Hypätkää autoon/junaan ja matkustakaa tapaamaan sukulaisia jos yksin on liian vaikeaa. 

Kuulostaa kyllä siltä että mies on ap:n elämän keskipiste jos ei ystäviäkään ole. Jos ette ihan korvessa asu niin löytyy varmaan kerhoja ym joissa piipahtaa ihmisiä tapaamassa. 

[/quote]

Kuten kirjoitin en voi ajaa autoa menierin tautini takia. ja mieheni on yrittäjä eli näistä kursseista tulee isot kulut, koska kurssi maksaa, majoitus maksaa, jää miehen tulot viikoksi pois yms mutta pakko ne vaan on käydä.ap

No ei oikein auta kuin kestää. Mun mies on töiden lisäksi kaikki arki-illat koulussa, käy kotona vain nukkumassa, ja tunnen itseni puoliksi yh:ksi. Kavereiden mielestä kamala tilanne, itse olen jo tottunut. Totaali-yh:lla on varmasti rankempaa, minulla on sentään viikonloppuisin joku, jonka kanssa jakaa hoitovastuu.

Kyllä on hemmeti jollakin eläminen hankalaa; tästä puuttuu vielä "erityislapsi" ja kaikki kerralla hajonneet kodinkoneet, pihalle iskeytynyt meteoriitti joka estää talosta ulospääsyn ja viikon kestävä sähkökatkos