Miten te selviätte joiden miehet käy työmatkoilla?

Kysyisin, miten sitten kun mies tulee työmatkalta?
Onko sama tilanne kuin työmatkalta tulevalla naisella, eli koko viikon työt on tehtävä ennen seuraavan viikon matkalle lähtöä.

Tämä tilanne siis silloin, kun ollaan toisella paikkakunnalla töissä eikä vain "matkalla".

Miten en selviäisi?

Hyvin selvisin, Ja matkoja oli 1vko/kk. Oli oikeastaan ihanaa olla kolmistaan lasten kanssa aina tasaisin väliajoin.

Mieheni matkusti työssään pitkään 3 - 4 kuukautta vuodesta. Selvisin pikkulapsiarjesta hirveällä sisulla. Oneksi työpaikka on nyt vaihtunut, ja mieskin pystyy tekemään osuutensa kotona.

[quote author="Vierailija" time="05.04.2013 klo 07:26"]

Kysyisin, miten sitten kun mies tulee työmatkalta?
Onko sama tilanne kuin työmatkalta tulevalla naisella, eli koko viikon työt on tehtävä ennen seuraavan viikon matkalle lähtöä.

Tämä tilanne siis silloin, kun ollaan toisella paikkakunnalla töissä eikä vain "matkalla".

[/quote]

Täh?! Kyllä töitä on tehtävä koko viikko sekä matkaa ennen ja jälkeen. Ei työmatka anna oikeuttaa mihinkää ylimääräseen vapaaseen. Eikä tämä ole sukupuolisidonnaista.

Oliko tämä provo? Mies käy kaksi kertaa vuodessa viikon reissut kursseilla???? Vuodessa on 52 viikkoa ja hän on kotona siis 50 viikkoa niistä. Mitä selviämistä siinä on? Voiko joku olla tosiaan noin kiinni miehessään? Monet asuvat eri paikkakunnilla tai jopa eri maassa töiden takia suurimman osan vuotta.

Mun mies reissaa 5-7 päivää kuukaudessa - yleensä 2-3 pv viikon sisällä.

Mä nautin niistä päivistä kun hän on poissa:) Jostain syystä talo on paljon siistimpi ja ilmapiiri rauhallisempi. Ehdin lukemaan, katson tv:stä mitä haluan, lapsi nukkuu silloin mun vieressä eikä tarvitse ihmetellä 03 onko mies taas nukahtanut sohvalle....

Ja silti mieheni on mulla kaikkein rakkain, siitä ei ole kyse. Ihana mies mutta vie vain niin paljon "tilaa" läsnäollessaan.

No on kyllä minustakin aivan älytön kysymys. Miten niin en selviäisi? Mies on joka toisen viikon poissa, töissä toisella paikkakunnalla. Ja mä tykkään tästä järjestelystä!

No miten esim. yksinhuoltajat selviää, kun ei ole miestä ollenkaan. Aika käsittämätön oli kysymyksesi.

Mun mies on parhaillaan lomalla ulkomailla :D Ja hyvin pärjään. Ja reissaa ihan pirusti työkseen, ei mitään ongelmaa. Mä tykkään kun ei olla koko ajan kylki kyljessä. Myös minä matkustan joskus kavereiden kanssa ja mies hoitaa talouden ja lapset sillä välin ongelmitta. Aikuisiahan tässä ollaan.

Ymmärrän ap:tä. Jos tilanne on se, että mies on kokoajan mukana arjessa, niin toki se viikon poissaoli tuntuu pelottavalta. Jos taas mies jatkuvasti matkustaa, kuten monella tähän vastanneella, on se normitilanne ja siihen on sopeutunut, eikä se tietysti tunnu yhtään ihmeelliseltä.

Ja ihmiset on erilaisia. Toinen pärjää hyvin yksin, toinen taas tarvitsee sen puolison vierelleen joka tilanteeseen.

Tsemppiä ap! Hyvin se menee. Keksi mukavia tekemisiä perheellesi siksi aikaa, kun mies on poissa, niin aika kuluu nopeammin.

[quote author="Vierailija" time="05.04.2013 klo 08:31"]

Ymmärrän ap:tä. Jos tilanne on se, että mies on kokoajan mukana arjessa, niin toki se viikon poissaoli tuntuu pelottavalta. Jos taas mies jatkuvasti matkustaa, kuten monella tähän vastanneella, on se normitilanne ja siihen on sopeutunut, eikä se tietysti tunnu yhtään ihmeelliseltä.

Ja ihmiset on erilaisia. Toinen pärjää hyvin yksin, toinen taas tarvitsee sen puolison vierelleen joka tilanteeseen.

Tsemppiä ap! Hyvin se menee. Keksi mukavia tekemisiä perheellesi siksi aikaa, kun mies on poissa, niin aika kuluu nopeammin.

[/quote]

Mä taas en ymmärrä yhtään tuollaista. Eihän se mies ole siinä aina ollut. Vai ovatko tuollaiset naiset muuttaneet miehen kanssa yhteen ehti lapsuudenkodistaan? Ja kyllä nyt aikuisen ihmisen pitää itsekseen pärjätä. 

Mä otan ne päivät vapaaksi kun mies on työmatkalla. Vuorotyöläisenä on muuten mahdoton käydä töissä, kun ei ole toista viemässä aamulla hoitoon ja hakemassa illalla, jos on iltavuoro. Enkä voi yövuoroksi jättää lapsia yksin. Joskus mun vanhemmat voi toki auttaa ja ottaa pienimmän hoitoonsa joka ei ole vielä koulussa.

Onpa outo kysymys. Mä haluaisin olla enemmän yksin kotona, mut miehellä on valitettavasti nykyisin paljon vähemmän työmatkoja kuin itelläni. Oon aina ihan kateellinen kun se saa jäädä yksin kotiin kun mun pitää pakata ja raahautua jonnekin K-Eurooppaan tai Kiinaan. Olisin sata kertaa mieluummin yksin kotona. 

Ap, miten vanhat lapset?

Jos et ole tottunut olemaan yksin tai lapset tosi pienet niin voi tuntua rankalta. 

Itsellä auttoi seuraavat asiat kun lapset oli pieniä ja mies reissasi.

Käykää kaupassa ennen miehen matkaa. Kun on talo täynnä ruokaa ja vessapaperia, vaippoja, pyykkiainetta ja sulle suklaata ja viinipullo niin pärjää kyllä ja on itsellä kivempi olo. 

Suunnittele joka päivälle ruoka etukäteen. Se vähentää kaaosta ja jäsentää arkea. Samoin suunnittele joka päivälle joku ohjelma. Vierailu, tai ihan vaan puistokäynti,  kirjasto, muskari jne.

Tapaa joku tai soita jollekin ystävälle joka päivä. Aikuiskontaktit piristää.

Todennäköisesti kaikki menee hyvin. Mieti kuitenkin etukäteen kuka on tukihenkilö, jos tulee joku yllättävä tilanne, esim. joku sairastuu. Kuka voi tuoda lääkkeitä tms. tai kenelle voit vaan soittaa ja tilittää tilannetta. 

Mene ajoissa nukkumaan. Pirteänä jaksaa kaikkea paremmin.

Hyvin se menee, kuten joku yllä totesi, nykyisin nautin siitä, saan tehdä asiat omalla tavallani, kotona on siistiä ja rauhallista. Sitten on taas ihana saada mies kotiin.

Riippuu ihan tukiverkoista. Aika vähänhän ap:n mies on poissa, joten noista varmaan selviää. Mutta itse en ihan selvinnyt aikoinaan, kun lapset olivat pieniä, eikä meillä ollut mitään tukiverkkoja, ja mies oli aika paljon reissussa. Paloin aika täysin loppuun. Eikä se ollut niinkään työmäärästä kiinni, vaan siitä turvattomuudesta ja yksinäisyydestä vieraalla paikkakunnalla.

Nyt ei ole niinkään raskasta, kun lapset ovat isompia, ja tukiverkkojakin on. Mutta toki kun paljon osuu sairasteluja tai menoja, niin tekeehän se tiukkaa. Ihan jo lasten kuskaaminen.

Hei miksi et tee jotain kivaa kavereidesi kanssa, kun mies on poissa. Lähde itse lomalle tms. Hanki omaa kivaa tekemista jos orpo olosi on kestämätön. Jos haluat oikeasti oppia uuden taidon, niin selätä yksinäisyytesi ja opettele nauttimaan yksinolosta. Sekin on tervettä ja jopa nautinnollista pari kertaa vuodessa. Vai onko kyse pärjäämättömyydestä? Sen kanssa on ihan sama juttu. Ota kiinni peloistasi, kohtaa ne ja ne kutistuvat olemattomiksi. Hauskoja oman ajan päiviä Sinulle!

[quote author="Vierailija" time="05.04.2013 klo 09:55"]

Hei miksi et tee jotain kivaa kavereidesi kanssa, kun mies on poissa. Lähde itse lomalle tms. Hanki omaa kivaa tekemista jos orpo olosi on kestämätön. Jos haluat oikeasti oppia uuden taidon, niin selätä yksinäisyytesi ja opettele nauttimaan yksinolosta. Sekin on tervettä ja jopa nautinnollista pari kertaa vuodessa. Vai onko kyse pärjäämättömyydestä? Sen kanssa on ihan sama juttu. Ota kiinni peloistasi, kohtaa ne ja ne kutistuvat olemattomiksi. Hauskoja oman ajan päiviä Sinulle!

[/quote]

Tuo nyt on helppoa, jos on oikeasti yksin. Ap ei sanonut, mutta jotenkin oletin kuvioissa olevan pieniä lapsia. Silloin se ainoana aikuisena oleminen voi oikeasti olla jossain kohdassa raskasta.

On toisaan ihan eri onko sitä reissua varten rutiinit, vai onko reissuhommat satunnaisia pari kertaa vuodessa tapahtuvia.

Kyllä tuo meillä takoittaa sitä, että kotiin jäävä joutuu pistämään omat menot syrjään ja keskittymään lapseen. Töissä käytetään liukumat lapsen eduksi, ja iltaisin on oltava lapsenvahtina eikä voi sopia menoja, joihin lasta ei voi ottaa mukaan. Muutenhan meillä kumpikin osaa tehdä kotitöitä ja laittaa ruokaa yms... eli sillä saralla mennään ihan normaalisti.

Rankinta tuossa taitaa meillä tällä hetkellä olle 6-vuotisuhma.... kun ei voi jättää kiukkuavaa kakaraa välillä toisen vastuulle.

Toisaalta, ne hetket kun muksu on hyvällä tuulella, tulee sitä laatuaikaa roppakaupalla.

Ja aivan ihanaa jutella lapsen kuulumisia illalla puhelimessa...tai kuunnella sivusta mitä lapsi kertoo isälleen päivän tapahtumista.

[quote author="Vierailija" time="05.04.2013 klo 10:00"]

On toisaan ihan eri onko sitä reissua varten rutiinit, vai onko reissuhommat satunnaisia pari kertaa vuodessa tapahtuvia.

Kyllä tuo meillä takoittaa sitä, että kotiin jäävä joutuu pistämään omat menot syrjään ja keskittymään lapseen. Töissä käytetään liukumat lapsen eduksi, ja iltaisin on oltava lapsenvahtina eikä voi sopia menoja, joihin lasta ei voi ottaa mukaan. Muutenhan meillä kumpikin osaa tehdä kotitöitä ja laittaa ruokaa yms... eli sillä saralla mennään ihan normaalisti.

Rankinta tuossa taitaa meillä tällä hetkellä olle 6-vuotisuhma.... kun ei voi jättää kiukkuavaa kakaraa välillä toisen vastuulle.

Toisaalta, ne hetket kun muksu on hyvällä tuulella, tulee sitä laatuaikaa roppakaupalla.

Ja aivan ihanaa jutella lapsen kuulumisia illalla puhelimessa...tai kuunnella sivusta mitä lapsi kertoo isälleen päivän tapahtumista.

[/quote]

11 kommentoi, että inä olen monesti pyytänyt ystävän yökylään, ollaan kokkailtu ja katsottu leffaa kun lapset ovat menneet nukkumaan ja seuraavana päivänä vaikka käyty porukalla uimassa/pulkkamäessä tms.