Mikä teitä auttaa saamaan masennusputken poikki?

Niiin tarinanomaiselta kuuullostaaa.

Silloin kun minulla on masennus, minusta tuntuu aina, että tää on nyt tätä koko loppu elämän, enkä pääse siitä pois. Minulla siihen ei auta kuin aika, tai sitten lääkkeet. Ilman lääkkeitä se kestää pari kuukautta. Sopivaa lääkettä vasta etsitään.

Mikään ei auta

Kun saan kausiluonteisessa työssäni sesongin päälle.

Kerran se ei toiminut ja olipa helvetillinen jakso.

Piti hakea SSRI-napit avuksi.

Pilkkiminen järven jäällä kun aurinko paistaa. Eväät mukaan.

Itselläni auttoi kun lopetin ruikuttamisen ja aloin elämään...!

Auttaa kun ottaa itseään niskasta kiinni ja piristyy vain. Ei ruikuttaminen auta. Kannattaa keskittyä niihin asioihin elämässä joista saa mielihyvää.

Vierailija kirjoitti:

Auttaa kun ottaa itseään niskasta kiinni ja piristyy vain. Ei ruikuttaminen auta. Kannattaa keskittyä niihin asioihin elämässä joista saa mielihyvää.

Erittäin hyvin sanottu.

Ryyppyputki.

Sitä ei kukaan osaa sanoa, itse sen sitten huomaa kun masennus hellittää.

Vierailija kirjoitti:

Niiin tarinanomaiselta kuuullostaaa.

No mä ooon juonu 3 vuotta putkeen viiinaa. Sillä se lähteee.

Mikään ei ole huonompi neuvo masentuneelle, kuin "ryhdistäydy" tai "ota itseäsi niskasta kiinni". Masennus tarkoittaa juuri sellaista tilaa, jossa ei PYSTY siihen.

Itse katkaisin masennuskierteen muistelemalla iloisia asioita lapsuudestani. Mukavia välituntileikkejä koulutovereiden kanssa, rakastavia vanhempia ja yhdessä tehtyjä ulkomaanmatkoja, rauhallisia Jouluja jne. Ei ole vaikeaa olla hyvällä tuulella kun vähän yrittää!!

Lääkkeet ja terapia.

Vierailija kirjoitti:

Mikään ei ole huonompi neuvo masentuneelle, kuin "ryhdistäydy" tai "ota itseäsi niskasta kiinni". Masennus tarkoittaa juuri sellaista tilaa, jossa ei PYSTY siihen.

Totta

Hyväksyminen auttaa mulla, joskus hyvinkin nopeasti. "Okei, mulla on nyt tällainen kausi tässä että vaan makaan ja möllötän ja murehdin, tehdään nyt sitten näin ihan luvan kanssa." Usein olo jollain tavalla kevenee saman tien, ehkä siinä tulee luoneeksi kuin vahingossa tilaa jollekin muulle, kun ajatukseen sisältyy oletus että nykyinen tilanne ei kestä kuitenkaan loppuelämää vaan toisenlaisiakin kausia tulee.

Kaikki itseään niskasta -jutut on lähinnä sellaista oman tunne-elämän torjuntaa ja monilla siitä tuleva henkinen stressi näkyy esim. ankarina asenteina kanssaihmisiä kohtaan, joskus suoranaisena ilkeytenä. On ankara ja vaativa itselleen ja se heijastuu myös suhteeseen muiden ihmisten kanssa, huonolla tavalla.

Liikunta. Jo 20 minuutin käveleminen parantaa oloa. 

Kerään vapaa-aikanani kaduilta hölmöjen heittämiä roskia ja siisteydestä tulee hyvä mieli.

Matka lämpimään, oman miehen ihana seura, liikunta, s*ksi

Kirkossa käyminen. Läheisten näkeminen. Hiki. Musiikki auttaa pakenemaan hetkeksi, mutta ei sinänsä minulla poista sitä oloa.

Vierailija kirjoitti:

Hyväksyminen auttaa mulla, joskus hyvinkin nopeasti. "Okei, mulla on nyt tällainen kausi tässä että vaan makaan ja möllötän ja murehdin, tehdään nyt sitten näin ihan luvan kanssa." Usein olo jollain tavalla kevenee saman tien, ehkä siinä tulee luoneeksi kuin vahingossa tilaa jollekin muulle, kun ajatukseen sisältyy oletus että nykyinen tilanne ei kestä kuitenkaan loppuelämää vaan toisenlaisiakin kausia tulee.

Kaikki itseään niskasta -jutut on lähinnä sellaista oman tunne-elämän torjuntaa ja monilla siitä tuleva henkinen stressi näkyy esim. ankarina asenteina kanssaihmisiä kohtaan, joskus suoranaisena ilkeytenä. On ankara ja vaativa itselleen ja se heijastuu myös suhteeseen muiden ihmisten kanssa, huonolla tavalla.

Tämä. Ja seuraavan vastaajan mainitsema liikunta sitten, kun vähänkin pystyy: apinanraivolla vaikka vartiks pihalle. Muuhun ei sit kannatakaan pakottaa, vaan uida virran mukana: joku aamu herää ja olo onkin parempi. Tsemppiä kaikille tämän kanssa taisteleville!