Mikä teitä auttaa saamaan masennusputken poikki?

Mä olen saanut niskalenkin masennuksesta, kun rupesin heräämään ja nousemaan aamulla aikaisin ylös. (En käy töissä, joten tämä oli siis mahdollista.)

Määrittelin itselleni päiväksi jonkun tehtävän, ehkä parikin. Kun sain ne tehtyä, tunsin jo hyvää mieltä. Parhaita ovat fyysisyyttä edellyttävät hommat, joissa ei tarvi pinnistellä henkisesti. Talvella esim. lumen kolaus on hyvä.

Masentunut Tarvitsee onnistumisen elämyksiä; minusta on johonkin! Sillä ei ole väliä, minkä "tason" työstä ja onnistumisesta on kyse, positiivinen kokemus on masentuneelle itselleen, subjektiivisesgi, hyvin tärkeä.

En kyllä osaa sanoa, miten tylsää, uuvuttavaa palkkatyötä tekevä voisi saada katkon masikselle.

Aloin miettiä, että jos se masennusputki on pidempi, pitäisikö elämään tehdä ihan "rakenteellisia uudistuksia". (olettaen että kyse ei ole kokonaan toimintakyvyn vievästä tilasta). Esim. hyödyllisyyden kokemus (vaikka vapaaehtoistyö) ja että asiat menee eteenpäin (opiskelu eteenpäin, päiviin sisältöä ja konkreettisia suorituksia ja sosiaalisia suhteita, ajatukset ei pyöri kehää omissa asioissa ja murheissa?)

Minulla on kausittainen masennus (ns. kaamosmasennus) joka iskee kivuliaan säännöllisesti aina syksyisin. Silloin ei auta mikään ns. ennaltaehkäisevä: ruokavalio on ympäri vuoden hyvä, harrastan liikuntaa ja mm. retkeilyä... Ja masennus on iskenyt myös niinä vuosina jolloin ihmissuhteet ovat olleet hyvässä kuosissa. Sen suhteen ei oikein auta muu kuin hyväksyä että 3 - 4 kuukautta vuodessa elämäni on silkkaa kärsimystä. Nyt n. 15 vuoden kokeilujen jälkeen lääkärit ovat löytäneet minulle jossain määrin sopivan lääkkeen jota käytän pahimpien parin kuukauden ajan. Ko. lääke luo sellaisen lievän "hällä häliä" -tunteen joka on pahimman olon aikana varsin lohdullinen. Elleivät sivuvaikutukset olisi niin pahoja, olisi varmasti houkutus syödä ko. lääkettä ympäri vuoden. 

En pode masennusta, joka on vakava diagnoitavissa oleva ja kelanki tunnustama mielenterveyden ongelma, mutta minua masentaa riittämättömän unimäärän jälkeen, etenki tehtyäni aamu-ja iltavuoron yhteenputkeen. Surullinen,ohut,näköalaton olo. Paranee riittävällä unella,10-15 tuntia. Aurinkoinen taivas ja sinitaivas päälle ja elämä on juhlaa arkenakkiin.

Masentaako teknologia?

Laitan villasukat jalkaan ja menen koiran kanssa reippaalle lenkille.

Aika, aika ja aika. Ei siihen ole mitään taikatemppuja ainakaan mun kohdalla.

Vierailija kirjoitti:

Laitan villasukat jalkaan ja menen koiran kanssa reippaalle lenkille.

En siis koskaan ole ollut masentunut, mutta itsestä se vain on kiinni.

Panacod

Uusi rakas hyvä ystävä joka haluaa viettää suuren osan ajastaan kanssasi auttaa.

Minua auttoi terapia, lääkkeet, vertaistuki ja aika. Myös aiemmin mainittu hyväksyminen. Pakko elää juuri tässä hetkessä, jos alan yhtään ajatella menneisyyttä tai tulevaisuutta alkaa ahdistaa.  Olen itse masennuksesta toipuva, minulla on todettu uusiva vakava masennus ja kaksi sairaalajaksoa takana. Masennus ei parane itseään niskasta kiinni ottamisella. Älä kuuntele tuollaista hölynpölyä. Ihmiset jotka eivät tiedä asiasta ja joiden ajattelu on mustavalkoista puhuvat tuollaista potaskaa. Itse olen niin onnekas, että minulla on työpaikka jossa ymmärrettiin, että masennus on oikeasti vakava sairaus joka ei parane yksisarvishoidossa tai niskasta kiinni ottamalla. Kun olin päässyt sairaalasta ja toipunut sen verran, että jaksoin, palasin töihin kuntoutustuella. Tein ainoastaan muutaman tunnin päivässä. Tämä mahdollisti säännöllisen päivärytmin ja syyn nousta sängystä. Nykyisin minua auttaa myös liikunta, jolla ylläpidän henkistä hyvinvointia. Eli, heti kun jaksat, yritä keksiä jokin tehtävä asia päivässä ja mene vaikka johonkin liikuntahommaan missä tapaat ihmisiä. Terapiassa opetettiin myös pitämään kivijalasta huolta. Säännöllinen uni, syöminen, ei päihteitä jne... Tsemppiä. Masennuksesta voi toipua vaikka nyt et ehkä sitä uskokaan. 

Kunnon päivän pituisella peppuseksillä.

- ei vaadi mahdottomia, tekee vaikka jonkun ihan pienen hyödyllisen asian, pesee vaikka vessanpytyn

- kaikki mitä olet onnistunut tekemään on plussaa ja se mihin et vielä pysty, ei ole miinusta, ts. posiitivista vahvistusta ja armollisuutta itseä kohtaan

- heti kun joku juttu tuntuisi kivalta niin menee ja tekee sen (ok, ei ihan mikä hyvänsä, esim. pahoinpitely tai heroiinin suonensisäinen käyttö voisi periaatteessa tuntua kivalta mutta ei sitä silti pidä tehdä)

- toimiva lääkitys (ikävä kyllä täysin yksilöllistä ja oikeiden lääkkeiden löytämiseen voi mennä vuosia)

- puhuminen tai vaikka tuntemusten kirjoittaminen auttaa yleensä ainakin vähän

Vierailija kirjoitti:

ääkärit ovat löytäneet minulle jossain määrin sopivan lääkkeen jota käytän pahimpien parin kuukauden ajan. Ko. lääke luo sellaisen lievän "hällä häliä" -tunteen joka on pahimman olon aikana varsin lohdullinen. Elleivät sivuvaikutukset olisi niin pahoja, olisi varmasti houkutus syödä ko. lääkettä ympäri vuoden. 

Mikä lääke ja mitä sivuvaikutuksia sait?

Terapia. Olen käynyt kognitiivisessa psykoterapiassa nyt 1,5-vuotta ja oppinut niin paljon itsestäni ja mielen kiemuroista. Näillä eväillä on helpompi jatkossakin kohdata huonommat ajat.