Miten voi tosissaan uskoa Jumalaan?

Kuinka niin ei ole todisteita? Katso ikkunasta ulos. Siellä on puita. Kuka ne puut olisi tehnyt, jos Jumalaa ei ole?

Näin väitti minulle serkkuni, kun olimme varhaisteinejä nelisenkymmentä vuotta sitten. Hän perustelee uskoaan edelleen samalla tavalla. Kun aivopesu aloitetaan tarpeeksi varhain, sen teho kestää läpi elämän.

Vierailija kirjoitti:

Kuinka niin ei ole todisteita? Katso ikkunasta ulos. Siellä on puita. Kuka ne puut olisi tehnyt, jos Jumalaa ei ole?

Näin väitti minulle serkkuni, kun olimme varhaisteinejä nelisenkymmentä vuotta sitten. Hän perustelee uskoaan edelleen samalla tavalla. Kun aivopesu aloitetaan tarpeeksi varhain, sen teho kestää läpi elämän.

Surullista. Toivottavasti serkkusi löytää ateismin vielä jonain päivänä.

Niin. (Tein tästä aloituksen, joka poistettiin pian.)

Samaa ihmettelen. Erityisesti älykkäät, korkeasti koulutetut huippuasiantuntijat. Jos työssäänkin nojaavat näyttöön perustuvaan tietoon, niin miten voivat uskoa joihinkin tuhansia vuosia sitten alkaneisiin taruihin, joita on sittemmin käännelty ja tulkittu eri kielillä ja kulttuureissa. Käsittämätöntä.

Uskon pointtihan onkin ettei ole selviä todisteita. Jos olisi ei enää tarvittaisi pelkkää uskoa.

Vierailija kirjoitti:

Niin. (Tein tästä aloituksen, joka poistettiin pian.)

Samaa ihmettelen. Erityisesti älykkäät, korkeasti koulutetut huippuasiantuntijat. Jos työssäänkin nojaavat näyttöön perustuvaan tietoon, niin miten voivat uskoa joihinkin tuhansia vuosia sitten alkaneisiin taruihin, joita on sittemmin käännelty ja tulkittu eri kielillä ja kulttuureissa. Käsittämätöntä.

Henkilökohtaisten kokemusten takia joita ei voi millään selittelyllä siirtää toisille.

No, se on eräs oletus/uskomus universumin synnystä.

Itse opiskelen yliopistossa luonnontieteellistä alaa, luen paljon tieteellistä kirjallisuutta, pidän kosmologiasta, fysiikasta, kemiasta, ja biologiasta (oma alani pohjaa vahvasti kolmeen viimeiseen), mutta silti uskon Jumalaan. Uskon paitsi siksi, että se itää syvältä sydämestäni, mutta myös siksi, että se on yhtä hyvä teoria kuin se, että aine ja sen rakennuspalikat ilmaantuivat tyhjästä. Jumala voi olla fysiikan lakien laki tai kaiken teoria. Who knows.

Ennen kaikkea tieteen kokijana ja tekijänä haluan pitää mieleni avoimena kaikenlaisille mahdollisuuksille. Otan tiedon vastaan sellaisena kuin se on ja mikäli jostain joskus ilmaantuu varmaa tietoa siitä, että Jumalaa ei ole, se on silloin niin. Tällä hetkellä kummankin, niin jumaluskovan kuin ateistinkin, on tyydyttävä spekulaatioon.

Luulisi tuon olevan sinulle ihan sama. Ei minuakaan harmita, että joku toinen ei usko.

Haluaisitko tosiaan, että kaikki ajattelisivat kuin sinä, sinä, sinä?

Vierailija kirjoitti:

Ei minuakaan harmita, että joku toinen ei usko.

Kyllä meidän uskovien tulisi kokea sen verran harmistusta että ainakin rukoillaan että mahdollisimman moni vielä tulisi uskoon ja pelastuisi.

Vierailija kirjoitti:

Luulisi tuon olevan sinulle ihan sama.

Varmasti luulet kaikenlaista, jos kerta uskovainen olet.

Sitten kun mietit asioita kauemmin kuin pari sekuntia, toivottavasti tajuat, että kyllä sillä vaan on merkitystä, mitä kaikkea muut uskovat. Uskovaiset kun uskoessaan pyrkivät vaikuttamaan kaikkiin muihin ihmisiin typerillä kuvitelmillaan esim. lainsäädännön kautta. Kielletään abortteja ja GMO:ta ja ollaan niin kovin kiinnostuneita siitä, mitä muut puuhaavat makkarissaan öisin. Varsinkin, jos sattuvat olemaan samaa sukupuolta, niin jopas kiinnostaa.

Olen käyttänyt elämästäni vuosia pohtiakseni sitä, mikä on maailmankuvani ja uskonko Jumalaan vai en. Minulla on ollut tiukan ateistinen vaiheeni myös, mutta loppujen lopuksi olen päätynyt siihen lopputulokseen että uskon Jumalaan. Mitään uskoontuloa sanan varsinaisessa merkityksessä ei ole tapahtunut.

Nykyään ajattelen, että isompi valinta koskee oikeastaan sitä, uskooko jonkun uskontokunnan olevan enemmän kuin muut. Olen itse tullut siihen lopputulokseen, että todennäköisimmin Jumala on tuonut ihmiskunnan historiassa ilmi siten että sen on johtanut lopulta kristinuskon syntyyn. Ja jos kristinuskossa onkin jotain pielessä, siitä voidaan syyttää ihmistä itseään. Vaikka ihmisellä onkin potentiaali hyvään, ihmisen teot kuitenkin kallistuvat yllättävän usein pahaan. Silloinkin, kun aie on ollut toinen.

Eipä sillä, en minä mikään uskovainen silti ole. Se ei kuulu minun luonteeseeni tai temperamenttiini. Olen samanlainen muutenkin elämässäni, sillä olen tunne-elämässäni ja kiintymyssuhteissani melko verkkainen ja monotoninen.

Tämä maailma on liian ihmeellinen, joten se ei ole voinut syntyä sattumalta. On tarvittu älykästä suunnittelua. Siksi olen kristitty ja uskon Jeesukseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka niin ei ole todisteita? Katso ikkunasta ulos. Siellä on puita. Kuka ne puut olisi tehnyt, jos Jumalaa ei ole?

Näin väitti minulle serkkuni, kun olimme varhaisteinejä nelisenkymmentä vuotta sitten. Hän perustelee uskoaan edelleen samalla tavalla. Kun aivopesu aloitetaan tarpeeksi varhain, sen teho kestää läpi elämän.

Surullista. Toivottavasti serkkusi löytää ateismin vielä jonain päivänä.

Voi se ihan onnellistakin olla. Onpa ainakin joku, jota syytellä, kun asiat menevät pieleen.

Minä kävin läpi aivopesun lyhytohjelman ollessani noin kymmenvuotiaana serkkulassa. Ohjelma käsitti herättämisen keskellä yötä, lahjonnan, tiukan seurantakysymyspatterin ja viimeisenä keinona pelottelun, kun ei oppi mennyt millään perille. Perille meni kuitenkin se oppi, millä tavalla lapsen(kin) saa uskovaiseksi. Rumaa peliä.

Vierailija kirjoitti:

Olen käyttänyt elämästäni vuosia pohtiakseni sitä, mikä on maailmankuvani ja uskonko Jumalaan vai en. Minulla on ollut tiukan ateistinen vaiheeni myös, mutta loppujen lopuksi olen päätynyt siihen lopputulokseen että uskon Jumalaan. Mitään uskoontuloa sanan varsinaisessa merkityksessä ei ole tapahtunut.

Nykyään ajattelen, että isompi valinta koskee oikeastaan sitä, uskooko jonkun uskontokunnan olevan enemmän kuin muut. Olen itse tullut siihen lopputulokseen, että todennäköisimmin Jumala on tuonut ihmiskunnan historiassa ilmi siten että sen on johtanut lopulta kristinuskon syntyyn. Ja jos kristinuskossa onkin jotain pielessä, siitä voidaan syyttää ihmistä itseään. Vaikka ihmisellä onkin potentiaali hyvään, ihmisen teot kuitenkin kallistuvat yllättävän usein pahaan. Silloinkin, kun aie on ollut toinen.

Eipä sillä, en minä mikään uskovainen silti ole. Se ei kuulu minun luonteeseeni tai temperamenttiini. Olen samanlainen muutenkin elämässäni, sillä olen tunne-elämässäni ja kiintymyssuhteissani melko verkkainen ja monotoninen.

Onko oksymoroni tuttu termi?

Vierailija kirjoitti:

Tämä maailma on liian ihmeellinen, joten se ei ole voinut syntyä sattumalta. On tarvittu älykästä suunnittelua. Siksi olen kristitty ja uskon Jeesukseen.

Tiede on kyllä ihmeellinen asia ja siitä selviää uusia asioita joka päivä.

Vierailija kirjoitti:

Tämä maailma on liian ihmeellinen, joten se ei ole voinut syntyä sattumalta. On tarvittu älykästä suunnittelua. Siksi olen kristitty ja uskon Jeesukseen.

Et ymmärrä maailmankaikkeutta --> Jumala teki sen. 

Joopa joo

Tämä maailma on liian ihmeellinen, joten se ei ole voinut syntyä sattumalta. On tarvittu älykästä suunnittelua. Siksi olen kristitty ja uskon Jeesukseen.

Kerro lisää siitä, miksi se ei ole voinut syntyä sattumalta.

Jos meillä on esimerkiksi lähes äärettömästi tai äärettömästi satunnaisia maailmankaikkeuksia, niin mikä estää nykyisenkaltaisen maailmankaikkeuden olemassaolon?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen käyttänyt elämästäni vuosia pohtiakseni sitä, mikä on maailmankuvani ja uskonko Jumalaan vai en. Minulla on ollut tiukan ateistinen vaiheeni myös, mutta loppujen lopuksi olen päätynyt siihen lopputulokseen että uskon Jumalaan. Mitään uskoontuloa sanan varsinaisessa merkityksessä ei ole tapahtunut.

Nykyään ajattelen, että isompi valinta koskee oikeastaan sitä, uskooko jonkun uskontokunnan olevan enemmän kuin muut. Olen itse tullut siihen lopputulokseen, että todennäköisimmin Jumala on tuonut ihmiskunnan historiassa ilmi siten että sen on johtanut lopulta kristinuskon syntyyn. Ja jos kristinuskossa onkin jotain pielessä, siitä voidaan syyttää ihmistä itseään. Vaikka ihmisellä onkin potentiaali hyvään, ihmisen teot kuitenkin kallistuvat yllättävän usein pahaan. Silloinkin, kun aie on ollut toinen.

Eipä sillä, en minä mikään uskovainen silti ole. Se ei kuulu minun luonteeseeni tai temperamenttiini. Olen samanlainen muutenkin elämässäni, sillä olen tunne-elämässäni ja kiintymyssuhteissani melko verkkainen ja monotoninen.

Onko oksymoroni tuttu termi?

Mikä sinua nyt sitten jäi kaivamaan?

Mä en usko Jumalaan, mä uskon että on toisia ulottuvuuksia tai sellaisia rinnakkaisia maailmankaikkeuksia, joista tällä puolen pistäytyvät tyypit saa aikaan nää kaikki ufohavainnot, aaveet ja jumalaharhat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen käyttänyt elämästäni vuosia pohtiakseni sitä, mikä on maailmankuvani ja uskonko Jumalaan vai en. Minulla on ollut tiukan ateistinen vaiheeni myös, mutta loppujen lopuksi olen päätynyt siihen lopputulokseen että uskon Jumalaan. Mitään uskoontuloa sanan varsinaisessa merkityksessä ei ole tapahtunut.

Nykyään ajattelen, että isompi valinta koskee oikeastaan sitä, uskooko jonkun uskontokunnan olevan enemmän kuin muut. Olen itse tullut siihen lopputulokseen, että todennäköisimmin Jumala on tuonut ihmiskunnan historiassa ilmi siten että sen on johtanut lopulta kristinuskon syntyyn. Ja jos kristinuskossa onkin jotain pielessä, siitä voidaan syyttää ihmistä itseään. Vaikka ihmisellä onkin potentiaali hyvään, ihmisen teot kuitenkin kallistuvat yllättävän usein pahaan. Silloinkin, kun aie on ollut toinen.

Eipä sillä, en minä mikään uskovainen silti ole. Se ei kuulu minun luonteeseeni tai temperamenttiini. Olen samanlainen muutenkin elämässäni, sillä olen tunne-elämässäni ja kiintymyssuhteissani melko verkkainen ja monotoninen.

Onko oksymoroni tuttu termi?

Mikä sinua nyt sitten jäi kaivamaan?

Tämä jäi.

Ahah, turha siis olettaa syntyvän mitään oikeaa keskustelua kun sulla ei siihen näemmä ole mitään oikeaa halua :) Taidanpa siis mennä syömään ja hoitamaan loppupäivän duunit, moikka.