Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mies on alkanut kyllästyä muhun ja osoittaa inhon merkkejä...
22.03.2019 |
Ollaan oltu yhdessä vuosia ja minulla mm. vakava masennus ja paniikkihäiriö. Aluksi mies jaksoi tukea jne, mutta nyt on ilmeisesti menettänyt toivonsa sen suhteen että tilanteeni paranisi ja olen huomaavinani katkeroitumisen merkkejä.
mm.
-jos itken hän ei enää välitä lohduttaa ja on muuttunut käytökseltään kylmäksi ja turhautuneeksi niissä tilanteissa.
-saattaa halveksia jotain käytöstäni, erityisesti sitä jos olen allapäin ja saattaa sanoa että "lopeta se typerä itsesäälissä rypeminen" tmv. Näkyy kuulemma naamasta vaikken sanoisikaan mitään, joten tuntuu kuin häntä inhottaisi pelkästään mun näkeminen.
-on alkanut saamaan satunnaisia raivareita avuttomuudestani.
Siitä etten osaa, en yritä tai etten uskalla. Huutaa että olen uskomattoman tyhmä, enkä selviä mistään itse, kun kaikessa pitää tulla aina auttamaan.
-on ilmoittanut joissain yhteyksissä ettei välttämättä kestä käytöstäni enää kauan, sen ollessa vastenmielistä ja sietämätöntä
Miltä kuulostaa?
Kommentit (83)
Näin miehenä uskoisin, että miehesi haluaisi erota, mutta syyllisyydentunnosta ei halua jättää sairasta puolisoaan. Siksi olisi parempi, että sinä jätät miehen. Sanot, että hänen seuransa on liian kuluttavaa ja tarvitset aikaa itseksesi tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Näin miehenä uskoisin, että miehesi haluaisi erota, mutta syyllisyydentunnosta ei halua jättää sairasta puolisoaan. Siksi olisi parempi, että sinä jätät miehen. Sanot, että hänen seuransa on liian kuluttavaa ja tarvitset aikaa itseksesi tms.
En mä halua valehdella tuollaista, kun se ei ole totta.
-ap
Pahalta tuntuu että monen kommentoijan mielestä tosiaan pilaan mieheni elämän. Ihan kuin hänellä ei sitten olisi mitään vastuuta omastaan.
Varsinkin se yksi miehen kommentti jossa myönsi että olisi helpottunut jos nainen vastaavassa tilanteessa vaatisi eroa, niin eikö tuo kerro vain siitä että mies haluaakin syyttää jotakuta toista siitä ettei toimi kuten tahtoo.
-ap
Voisiko sinulla olla Asperger? Silloin voi uudet asiat ahdistaa ja kaikki mikä poikkeaa rutiineista on vaikeaa. Jos olet aina ollut sellainen etkä yhtäkkiä masennuksen vuoksi muuttunut ihan erilaiseksi.
Kyllä mä koittaisin kaikkeni edestä jatkaa ja saada homman toimimaan, pariterapiaakin vois ehdottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sä teet jo nyt paljon enemmän kuin moni terve mies huushollissa...
Mä en jaksais kuin max viikon elää masentuneen ihmisen kanssa. Ei kestäis oma psyyke. Eli toivoa sopii ettei kumppani sekoa. Lastenkin kitinä käy välillä lujaa hermoille, saati että aikuinen ihminen masistelis siinä naama norsulla koko ajan. Huh!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kröhöm, kamalan empaattisia ihmisiä täällä :D
Minullakin on mt-ongelmia ja vaikka olenkin varmasti haasteellinen kumppani, on minussa paljon hyviäkin puolia. Ja vaikka onkin masennusta en silti ole valittava ja kokoajan pahan tuulinen tai itkuinen. Masennus näkyy lähinnä sellaisena elämän latistumisena itsellä, sitä ei välttämättä ulkopuolinen aina edes huomaa, mutta kumppanin tuki ja turva on yksi tärkeimmistä asioist omassa elämässä ja on sitä varmasti ap:llekin. Arvelisin miehelläsi olevan jotain omaa oireilua tuollainen käytös. Voisiko hänkin olla jollain tasolla masentunut? Itsellä ainakin masennus usein oireilee raivoamisena yms. kun on tarpeeksi kauan yrittänyt näytellä vahvaa. Käykää ihmeessä pariterapiassa jos siihen on mahdollisuus. Ja miehen olisi hyvä saada ladata omiakin akkuja mahdollisimman paljon että jaksaa tukea sairastunutta kumppaniaankin. Tsemppiä! Uskokaa että asiat järjestyvät.
Kuulostat sietämättömältä. Voi mies parkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näköjään vieläkin on valloillaan ajatus siitä että masennus on itseaiheutettua ja masentunut tahallaa on hankala.
Vierailija kirjoitti:
Näköjään vieläkin on valloillaan ajatus siitä että masennus on itseaiheutettua ja masentunut tahallaa on hankala.
Joo, Ja ruoka-allergikot ovat vain huomionhakuisia ja ihan tahallaan hankalia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei se toinen voi jaksaa, jos toinen on jatkuvasti pilven alla.
Ammattilaiset on sitä varten. Hae apua.Hae heti. Lääkäriin ja psykologin juttusille. Toivottavasti löydät hyvää keskusteluapua.
Pääasia, että lähdet liikkeelle. Uskalla auttaa itse itseäsi ja uskalla onnistua.Puhutteli te asioista kumppanin kanssa lainkaan vai oletko sinä masentunut.
Puhua olisi hyvä.Kuulostaa siltä, että mieskin masentuu. Pistää suojakuoren, että edes hän pärjäisi. Hänenkin olisi hyvä päästä keskustelemaan ammattilaisen kanssa.
Ap on jo hakenut apua.
Tällä ukolla on tärkeää sanottavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos tottuu siihen että toinen kannattelee aina ei opi koskaan pärjäämäön itse. Olen nähnyt näitä pariskuntia joissa toinen on avuton ja tukea tarvitseva ja toinen joutuu pakosta olemaan vahva. Hyvä sille joka on avuton mutta kuinka kauan vahva jaksaa. Joskus on pakko sanoa ryhdistäydy ja ota vastuu omasta hyvinvoinnista.
Masennus ei parane ryhdistäytymällä.
Minulle tuli mieleen, että entä jos miehellä on toinen nainen tai joku uusi ihastus? Hänen käytöksensä vaikuttaa siltä että jotain viriää pinnan alla..
Vierailija kirjoitti:
Minulle tuli mieleen, että entä jos miehellä on toinen nainen tai joku uusi ihastus? Hänen käytöksensä vaikuttaa siltä että jotain viriää pinnan alla..
Voihan sillä ollakin...en voi kommentoida muuta kun en tiedä. Muutos on tapahtunut vuosien aikana vähitellen, ei siis kyse mistään äkkinäisestä.
-ap
Omat ongelmasi lyöt toisen niskaan ilmeisesti. Kukaan ei jaksa sitä loputtomiin ja väsyy siihen.
Miksi mies olisi kanssasi jos sillä olisi joku toinen. ONKO EPÄVARMUUTESI LAPSUUTESTASI TAI jostain muusta.
On se kyllästynyt ja minäkin olisin.
Alue: Aihe vapaa
Ei tilani ole huonontunut hoidon aloituksen jälkeen, päinvastoin. Ymmärrän myöskin että parisuhteemme ongelmat ovat suurimmalta osin minusta johtuvia ja yritän tehdä töitä itseni kanssa, jotta olisi helpompi elää.
Itse pärjään kyllä enimmiltä osin, mutta kaikki omasta arjesta poikkeava ei minulta suju, kun hermostun ja tarvitsisin tukea niistä suoriutuakseni. Kaikki uusi pelottaa. Menen paniikkiin enkä pysty toimimaan, vaikka haluaisinkin.
-ap