Mitä teette, jos lapsi ei kertakaikkiaan tottele?

[quote author="Vierailija" time="04.04.2013 klo 10:23"]

Ap täällä...

Ongelmana on juuri se, että juuri mikään noista ehdottamistanne ns. normaaleista tavoista hallita lapsi ei tämän kanssa toimi... Tarkoitin juuri sellaista tilannetta, jossa en kertakaikkiaan pysty sitä lasta fyysisesti hallitsemaan eikä se tottele puhetta.

Esim. eilinen, olin yksin kolmen lapsen kanssa liikenteessä, olimme siis vauvan neuvolassa, jossa en todellakaan voi pitää voimakasta, rimpuilevaa 6-vuotiasta koko ajan kiinni, kun vauvan asiaa käsitellään! 6-vuotiaan ja vauvan lisäksi matkassa oli 4-vuotias, joka ei oma-aloitteisesti riehu, mutta lähtee tämän 6-vuotiaan yllyttämänä mukaan ja riehaannuttuaan yllyttävät sitten toinen toistaan. Ja siis tämä riehuminen tapahtui nimenomaan sen vauvan neuvolan aikana, kun pojan olisi pitänyt odotellessa leikkiä jotain ns. kilttiä. Aikansa jaksoikin katsella ja olla "apuna", kun vauvaa punnittiin ja mitattiin, sitten sanoi lähtevänsä huoneen ulkopuolelle leikkimään - ja siitä tämä juoksentelu alkoi. Joillakin kerroilla on leikkinyt ko. tilanteessa kiltisti neuvolan leluilla, siksi annoin mennä sanoen, että juoksemaan EI sitten ehdottomasti saa lähteä. Juokseekin sitä paitsi niin kovaa, että en todellakaan saa edes kiinni jossain liukkaalla käytävällä! Käytävän päästä vaan kuului "joo joo!", kun huusin, että heti tänne!

Tuota en myöskään hyväksy, mitä joku sanoi, että ei se juoksentelu niin vaarallista ole - kyllä se on! Tuollaisessa tilanteessa siis, kun mennään oikeasti päättömänä jonkun nukenvaunun kanssa pitkin liukasta käytävää, jossa liikkuu myös mm. rollaattorimummoja. Voi siis olla muillekin kuin omalle lapselle vaarallista.

Ja sitten tuo huomiotta jättäminen, no eilen tein juoksentelun alkaessa juuri niin -huusin että heti tänne, mutta sitten jatkoimme normaalisti vauvan neuvolaa -seurauksena se, että lapsi löytyi lopulta etsinnän (neuvolan terkkarikin joutui lähteä etsimään, kun lasta ei hetken päästä näkynyt missään) jälkeen ihan eri kerroksesta juoksentelemasta. Joten ei toimi, ainakaan tässä tilanteessa...

Tarrojen keräämiseen tms. tällä ei ole pitkäjänteisyyttä, noissa kokeiluissa on aina käynyt niin, että saatuaan 1-2 tarraa toteaa, että ei hän oikeastaan edes halua sitä palkintoa mikä oli luvassa 4 tarrasta... Tuon olen myös huomannut, että lahjonta johtaa herkästi kierteeseen :( Valitettavasti tällä hetkellä se vaan on ollut paras tapa, millä tämän saa edes useimmiten tottelemaan! Mutta onhan minulla nyt hemmetti vieköön OLTAVA joku tapa,  viimeinen konsti, millä saan tuon riehumisen hallintaan!

Kesken pois lähteminen ei ole oikein houkutteleva ajatus, eilenkin esim. oltiin ensin ajettu autolla 20km neuvolaan, sitten kävelty parkkipaikalta n. 2km - kyllä tosiaankin hoidetaan se asia yhdellä kertaa, mitä ollaan menty hoitamaan. Samaten esim. kaupassa en voisi kuvitellakaan jättäväni täysiä ostoskärrejä kauppaan, ja kuten sanoin, niin tätä ei voi jättää autoon odottamaan, karkaa sieltä.

Valjaat oli kyllä ihan uusi ajatus, hemmetti sentään, jos ei muu auta niin laitan tuon pojan vaikka sellaisiin! Kiitos valjaita ehdottaneille. Niillä uhkailukin voisi tehota, ainakin jos ne hankkisi valmiiksi? Toinen hyvä oli tuo jäätelön syöminen nenän edessä, tuon aion ehdottomasti toteuttaa seuraavalla kerralla!

Ja niinkuin sanoin jo alussa, fyysiseen väkivaltaan en ryhdy, vaikka suoraan sanottuna olen henk. koht. sitä mieltä, että juuri tälläiselle kakaralle pikku tukkapölly tekisi toisinaan terää, mutta se nyt ei silti ole vaihtoehto. En halua sossun kanssa asioimaan.

Näitä hankalia tilanteita yhdistävä asia tuntuu olevan se, että lapsi TIETÄÄ minun olevan ns. aseeton siinä tilanteessa. Sellaisessa tilanteessa, kun tietää että voidaan oikeasti lähteä kivasta paikasta kesken pois tai että mulla on käsiä vapaana häntä tarvittaessa pitelemään tms., käyttäytyy ihmisiksi. Jälkeenpäin sitten kun asiaa käsitellään, pyytää anteeksi ja on olevinaan katuva käytöksestään - mutta seuraavalla kerralla käyttäytyy taas samallalailla!

Tällä ei ole niin tärkeitä lempileluja, harrastuksia, tv-ohjelmia tai pelejä, että niiden kieltäminen/ takavarikko hetkauttaisi pätkääkään - voi olla hyvinkin viikon pelaamatta ja katsomatta tv:tä enkä usko edes mieltävän sitä rangaistuksena.

Lisää keskustelua?

[/quote]

Symppaan sua ap täysin, tuo poikasi kuvailu on aivan kuin minun pian 5-vuotiaastani, tosin hän yleensä käyttäytyy hyvin mutta tietyt tilanteet kuten hoitopaikan eteiseen saapuminen ja esim. ruokailutilanteet vieraassa paikassa ovat välillä ongelmallisia.

Olen kans silmät pyöreinä kuunnellut kun joillakin toimii tv-, peli- tai lelujäähy, meillä ei myöskään ole niillä mitään vaikutusta. Mikään yksittäinen lelu ei ole tärkeä, tietokoneella tykkää kyllä pelata muumi-peliä mutta jos sanon että peli on nyt jäähyllä viikon, niin rangaistus on kertakaikkiaan liian abstrakti, kun ei hän ymmärrä kuinka kauan se viikko kestää ja rangaistus ei tule heti siinä tilanteessa. Parhaiten toimisi juuri siinä tilanteessa tuleva konkreettinen rangaistus eikä mikään minkä seurauksen huomaa vasta sitten kun seuraavan kerran pyytää saada pelata...

Kotioloissa meillä toimii jäähy kylppärissä tai jopa omassa huoneessa. Poika on hirveän seurallinen ja haluaa olla koko ajan siellä missä muutkin, joten kotona usein jo jäähyllä uhkaus tepsii, mutta sitäpä on melkein mahdoton missään vieraassa paikassa käyttää. Kyläpaikassa tai jossain julkisessa paikassa kun on paha lasta minnekään laittaa ja mukanakaan ei voi istua jos mukana on toinen pienempi lapsi. Mä olen myös huomannut että poika tietää että olen "kädetön" ja pahinta on että nyt kun poika alkaa olla jo rauhallisempi ja järkipuhe etukäteen usein tepsii niin pikkusisko on alkanut ottaa mallia... ja hänelle taas jäähy ei toimi ollenkaan. :( Laulelee vaan tyytyväisenä omassa rauhassaan.

Mäkin olen niin monta kertaa hävennyt silmät päästäni ja tuntenut kiusausta tukistaa tai nipistää, en ole tähän päivään mennessä niin tehnyt mutta mieli on tehnyt monesti.. Mieheni on kyllä joskus ottanut vähän tukasta kiinni ja sellainen ihmelääke se on ollut siihen riehumiseen että todellakin vaikka maksaisin jos löytyisi yhtä tehokas ja hetkessä toimiva keino. Eläimillähän pieni kiinni ottaminen on aivan normaalia kasvatusta emoilla, varmaan kaikki on nähnyt miten kissaemo läppäisee villiä poikasta tassulla ja poikanen tajuaa heti homman nimen. Näyttäis se tepsivän parhaiten ihmispoikasiinkin vaikka meidän pitäisi olla se fiksuin laji...

Niin juuri tuota tarkoitan, että tämä lapsi EI tosiaankaan seisoisi siellä tuulikaapissa odottamassa, esimerkiksi. Ei todellakaan jäisi sinne ihmettelemään, että tulisipa se äiti jo takaisin, tuskin edes huutaisi mun perään, vaan lähtisi ulos sieltä kaupasta ja ties mihin, ja lopputulos olisi se, että MINÄ etsisin lasta jostain -voisiko lapsi nyt tuon suurempaa "voittoa" saada valtataistelussa!

Lastenteatterista tai vastaavasta kivasta paikasta toki olisikin helppo lähteä kesken pois, mutta eihän tämä siellä käyttäydy näin, koska tietää että tosiaankin lähdetään sitten pois. Kertaakaan ei ole itse asiassa tarvinnut lähteä, kivojen paikkojen osalta menee jakeluun jo se, kun sanon etukäteen, että sieltä lähdetään, jos ei osata olla. Mutta eihän se mikään rangaistus ole, jos juuri esim. neuvolasta tai muusta tylsästä paikasta lähdetään kesken pois -päinvastoin, lapsihan saisi siinä tavallaan melkeinpä palkinnon käytöksestään. En muutenkaan ymmärrä näitä kesken pois lähtemisen neuvojia (muutakuin siis kivoista paikoista, missä ollaan nimenomaan lapsen takia), minkälaisen mallin siinä antaa lapselle jos jättää vaikka täyden ostoskärrit kauppaan - voi lähteä kesken pois, jos ei huvita olla, ja jättää vaikka maksamattomat safkat mätänemään, jep jep.

Nro 40+42:n kirjoituksista tuli sellainen tunne, että sinulla on vastaavanlainen lapsi... Kiitos kirjoituksistasi, luin ne ajatuksella. Ja allekirjoitan tuon täysin, että jos minulla olisi vain tuo 4-vuotias ns. normaalisti käyttäytyvä lapsi, niin en ymmärtäisi ollenkaan tälläisia ongelmia.  Miten helposti sitä tuomitseekaan sivusta tietämättä asiasta enempää!

Ja eihän minua hävetä kasvatustilanteet eikä lapsen kasvattaminen, vaan se, kun se lapsi ei millään keinolla tottele vaan jatkaa vaan riehumistaan. Äidin häpeähän tässä nyt ei toki ole se tärkein asia, ollenkaan. Mutta kyllä se silti hävettää ja nöyryyttää, kun tuollainen vielä ikäisekseen isokokoinen käyttäytyy noin, ja ihmiset katsovat, että kouluikäinen ja tuollalailla hilluu. Siis olen saanut jopa tälläisiä kommenttejakin joskus, eli tiedän käytöksen olevan myös ulkopuolisten silmissä silmiinpistävää.

Syy miksi tänne kirjoitin on se, että tiedän täällä olevan monenlaisten lasten äitejä, monesti on palstalla ollut tosi mielenkiintoisia kasvatusaiheisia keskusteluita. Pieni toive siitä, että jollain olisi joku konsti mitä en ole tullut ajatelleeksi, sai kirjoittamaan tänne. Tiedänhän minä, että ei tähän nyt mitään simsalabim-konstia ole, mutta jos saisi edes jotain ideoita ja kuulisi toisten kokemuksia! On täältä ainakin ajattelemisen aihetta jo saanut, että ei tämä nyt hukkaankaan ole mennyt :)

ap

Miten poika reagoi, jos uhkailet vaikka vartijoilla? Meillä on lapsiin tehonnut välillä se, että matalalla ja hiljaisella äänellä sanon vartijoiden/poliisin tulevan paikalle jos ko. paikassa riehutaan. Tai saisitko jonkun isoäänisen vieraan miehen komentamaan? 

Mulla on 2 omaa poikaa ja poikapuoli ja vissiin olen helpolla tämän katraan kanssa päässyt vaikka nuorimmillakin on ikäeroa vain reilu vuosi. Kurin olen saanut pidettyä. jäähypenkki, joskus olen korottanut ääntä ihan kunnolla, sanktiot käytössä ja tietysti aina pitää jaksaa keskustella ja perustella. Meillä kyllä auktoritettia riittää vielä tuohon 18-vuotiaaseenkin vaikka hankala murrosikä olikin jossain välissä. Minusta homma lähtee monella lipsumaan aikaisessa vaiheessa ja sitä on myöhemmin hankala yrittää enää korjata. Meillä ei ole koskaan sallittu kiroilua, nimittelyä tms ja tästä on pidetty kiinni. Kun on mennyt ihan vituralleen, on lähtenyt kännkkä, tietokone, pelit ja huoneen ovi jemmaan. Kummasti on auttanut ymmärtämään perheen säännöt.

Neljä poikaa talossa, vanihn 19v ja meillä on toteltu koska muuta vaihtoehtoa ei ole. Tietysti on joustettu joissain asioissa mutta on asioita ja tilanteita joissa ei ole pullikoiminen auttanut.

Itse muistan omasta lapsuudestani (olin hitusen painajaismainen) että toimivin rangaistus oli juuri huomiotta jättäminen. Eli jos en käyttäytynyt vaikkapa kauppareissulla niin kotiin päästessä minut lukittiin omaan huoneeseen pariksi tunniksi sillä välin kun sisarukseni saivat mennä ulos.

Ennen joka reissua minua myös vaadittiin lupaamaan että käyttäydyn hyvin ja jos silti riehuin niin äitini demonstroi miten lupauksen rikkominen toimii molempiin suuntiin. Eli lupasi jotain ja sitten sanoi että valehteli koska minäkin valehtelin. Opetti samalla minua tajuamaan miltä muille tekemäni asiat tuntuisivat kohdistettuna itseeni.

40 taas. Vielä kysyisin, että onko lapsi menossa eskariin vai onko menossa kouluun? Jos eskarissa, onko päiväkodissa? Omani nimittäin rauhoittui jollain tavalla juuri eskarin myötä. Oli siihen asti ollut kotihoidossa ja kävi kerhossa, mutta jotenkin se kerho tuntui hänestä ihan tyhjänpäiväiseltä. Eskari oli puolipäiväeskari koulun yhteydessä, toiminta oli hyvin organisoitua (joissain eskareissa eskaritoimintaa ei jonain päivänä ole vaikka lainkaan, jos ohjaaja on pienten puolella jne.) ja ohjaajat todella ihania ihmisiä, jotka ymmärsivät erilaisia persoonallisuuksia. Eskarin lopussa "outo ja arka" poika oli reipastunut toimimaan ryhmässä, oppinut sopivasti sopeutumaan mutta oli silti oma itsensä hyvässä mielessä. Koulussa opettaja oli kiva ja napakka, kitki kaikki kiusaamiset heti ja luotsasi hyvään ryhmähenkeen. Pojalle teki hyvää löytää oma viiteryhmä ikäisistään, kun siihen asti oli ollut pikkuveljen kanssa (joka on edelleen pojalle silti tosi rakas, vaikka on ollut tosi mustiskin). Koska halusi edes jollain tavalla olla osa ryhmää (on muuten ollut vähän sellainen omien polkujensa kulkija aina), alkoi hillitä ja hallita käytöstään. Toki se kotona sitten ryöpsähti välillä, mutta kaiken kaikkiaan tuo ryhmäpaine myönteisessä mielessä kasvatti poikaa.

Ja yksi tärkeä asia muistaa on sekin, että 6-vuotiaskin on vielä pieni lapsi, ja kehityserot ovat vielä suuret. Esimerkiksi omani oli monissa asioissa kehityksessä muita edellä, mutta sosiaalisiin taitoihin kypsyi vasta myöhään. Täällä av:lla tuntuu monesti olevan aika kaavamaiset käsitykset siitä, mikä on normaalia ja mikä ei. Monesti kannattaa luottaa ihan vaistoihinsakin, ainakaan tuota omaani ei aina normaalijärjellä ymmärrä, mutta sydämellään näkee joskus paremmin kuin silmillä :)

Aika typeriä juttuja täällä osalla. Jos lapsella on adhd, se on ihan sama mitä hänelle sanoo; hän ei kykene muistamaan sitä eikä hillitsemään impulssejaan kunnolla. Se ei ole kasvatuksesta kiinni vaan aivojen välittäjäaineista.

[quote author="Vierailija" time="04.04.2013 klo 12:18"]

[quote author="Vierailija" time="04.04.2013 klo 12:13"]

En ole koskaan ymmärtänyt miten voi aikuisella ihmisellä olla niin vähän auktoriteettiä omaan lapseensa.

Kasvatan kuitenkin jo neljättä lasta, eikä meillä ole ollut moisia kauhukakaroita.

[/quote]

No mulla on sitten ilmeisesti auktoriteettia toiseen lapseen, toiseen ei :) Lapset syntyvät erilaisina pakkauksina, joillekin on tärkeää olla muiden silmissä kiva ja hyväksytty, jotkut haluavat kulkea omia polkujaan (ja antaa vastaavasti toistenkin olla rauhassa). Jos lapsi uhmaa tietyissä tilanteissa eikä vuorokaudet läpeensä, niin ei se minusta niin kummaa ole. Joillekin sopii koirakoulukasvatus, jotkut lapset vaativat oman spesiaalin huomionsa, eivätkä suostu jättämään mielipahaa ilmaisematta vain siksi, että niin on tapana.

[/quote]

Jep, silloin se auktoriteetti puuttuu!

40, tämä menee vasta eskariin ensi syksynä. Tällä hetkellä on kotihoidossa, käy vain kerhossa 2x viikossa 3h kerrallaan. Ei ole oikein erityisemmin tuosta kerhosta tykännyt, vähän vastentahtoisesti menee sinne aina. Aiemmin on ollut kyllä päiväkodissa ja siellä pärjäsi ihan hyvin. Toivon, että eskarin alkaminen helpottaa! Menee ainakin syksyksi päiväkodin yhteydessä toimivaan eskariin vain ne eskaritunnit, muuten on tarkoitus olla edelleen kotona.

Tuokin on kyllä tärkeää muistaa, että 6-vuotias on vielä aika pieni. Kun hän on lapsikatraan isoin, niin tulee helposti pidettyä liiankin isona ja odotettua liikaa. Varmastikin olen tuohon toisinaan syyllistynyt.

Hei

Kuulostaa kovin tutulta. Ongelma on se että kun on se vauva ja myös 4-vuotias, ihan kuin meillä aikoinaan. Pojalla on ADD nyt myöhemmin diagnosoitu, olisi tuossa iässä ollut se ADHD. Nyt on iän myötä pahin rauhoittunut eikä ylivilkkautta enää siinä määrin mutta paikoillaan olo on toki vieläkin vaikeaa mutta kauppareissut sentään sujuvat jotenkin, viimeksi oli vain vaatetankojen alla. Meillä myös sai nuoremman ja paljon rauhallisemman 4-v villiintymään ja joukossahan tyhmyys tiivistyy. Meillä tosin nuorin oli silloin 2v. Mutta kauppa-ym reissut kyllä välillä kovin painajaismaisia enkä mielellään kaikkien kolmen kanssa mihinkään lähtenyt.

Lapsi tietää että olet keinoton. Ota ihan oikeasti kädestä kiinni, pyyhi tuskanhikeä ja pidä pienempiä samalla, vauvahan on vielä paikoillaan. Meilläkin huusi ja kirkui välillä (lähes aina). Minun täytyy kyllä myöntää että myöhemmin kokeiltu pieni tukkapölly kyllä valitettavasti toimii. Mutta tätähän ei voi tehdä julkisella paikalla.  Toimii myös positiivisella sävyllä kannustaminen ja EI-kielen välttäminen, mutta ei niin hyvin.

Konkreettiset vaihtoehdot: vältä asioilla käymistä koko katraan kanssa, yksinään hankala 6-v ei pysty niin paljon tekemään. On helpompi selittää lapsellekin kun on yksin liikkeellä, helposti meillä pojat keskenään kehittivät tätä juoksu ym tai ainakin toinenkin villitsi.  Lisäksi lapsi oppii että oikeasti pidät kiinni etkä anna periksi. Älä kiellä jos ei selvää haittaa. 6-vuotias on vielä aika pieni ehkä odotat myös liikaa. Meillä ei myöskään tarrat oikein toimineet. Valmistaudu kaikin tavoin. Puhelimen pelien luulisi kuitenkin jo kiinnostavan jos pitää paikoillaan odottaa.

Loppujen lopuksi en tiedä auttaako yhtään mikään kun on kahden pienemmän ja haastavan esikoisen kanssa liikkeellä niin että saisi sen pidettyä rauhassa. Meillä kuitenkin poika on ollut sellainen että testaa kaiken ihan viimeiseen asti ja ne rajat on vain täytynyt pitää. Päiväkotia/eskaria suosittelen myös ja jotain muuta apua ettei joudu tilanteisiin missä lapseen ei saa otetta.

[quote author="Vierailija" time="04.04.2013 klo 12:13"]

En ole koskaan ymmärtänyt miten voi aikuisella ihmisellä olla niin vähän auktoriteettiä omaan lapseensa.

Kasvatan kuitenkin jo neljättä lasta, eikä meillä ole ollut moisia kauhukakaroita.

[/quote]

No kaikki lapset eivät ole (luojan kiitos!!) miellyttämisenhaluisia zombeja. Vaikkin omat lapseni saavat minut ajoittain raivon partaalle, olen iloinen siitä, että uskaltavat uhmata minua! Ja että heillä on omaa tahtoa! Olen ylpeä heistä(ainakin jälkikäteen:D).

[quote author="Vierailija" time="04.04.2013 klo 10:23"]

 Toinen hyvä oli tuo jäätelön syöminen nenän edessä, tuon aion ehdottomasti toteuttaa seuraavalla kerralla!

[/quote]

Otan osaa. Tiedän, että on kamalaa. Meillä on jo helpottanut. Mutta muistan, että tämä jäätelön syönti nenän edessä oli aikamoista shokkihoitoa. 8v vaan mulkoili minua järkyttyneenä, ei sanonu, eikä tehnyt muuta, kuin tuijotti. 5v heittäytyi lattialle ja huusi ja ulvoi ja itki. Mutta tehosi, ainakin vähäksi aikaa. Suosittelen.   

[quote author="Vierailija" time="05.04.2013 klo 18:15"]

[quote author="Vierailija" time="04.04.2013 klo 12:13"]

En ole koskaan ymmärtänyt miten voi aikuisella ihmisellä olla niin vähän auktoriteettiä omaan lapseensa.

Kasvatan kuitenkin jo neljättä lasta, eikä meillä ole ollut moisia kauhukakaroita.

[/quote]

No kaikki lapset eivät ole (luojan kiitos!!) miellyttämisenhaluisia zombeja. Vaikkin omat lapseni saavat minut ajoittain raivon partaalle, olen iloinen siitä, että uskaltavat uhmata minua! Ja että heillä on omaa tahtoa! Olen ylpeä heistä(ainakin jälkikäteen:D).

[/quote]

Niin, lapsihan on sairas jos ei uhmaa koko ajan. Mukava ja helppo lapsi ei voi olla terve. pitää olla vähintään erityislapsi jotta on mammojen mukaan fiksu lapsi. Huomaatko miten typeriä kirjoittelet? Jos jollain  on helppoja lapsia niin onko se sulta pois? 

[quote author="Vierailija" time="03.04.2013 klo 17:55"]

Otan niskavilloista kiinni ja kipeää saa tehdä. Tehoaa välittömästi.

[/quote]

Valitettavan tehokasta myös meillä, itse asiassa ainoa keino, joka tepsii. Huono omatunto tietysti tulee kylkiäisenä.

[quote author="Vierailija" time="05.04.2013 klo 18:42"]

[quote author="Vierailija" time="05.04.2013 klo 18:15"]

[quote author="Vierailija" time="04.04.2013 klo 12:13"]

En ole koskaan ymmärtänyt miten voi aikuisella ihmisellä olla niin vähän auktoriteettiä omaan lapseensa.

Kasvatan kuitenkin jo neljättä lasta, eikä meillä ole ollut moisia kauhukakaroita.

[/quote]

No kaikki lapset eivät ole (luojan kiitos!!) miellyttämisenhaluisia zombeja. Vaikkin omat lapseni saavat minut ajoittain raivon partaalle, olen iloinen siitä, että uskaltavat uhmata minua! Ja että heillä on omaa tahtoa! Olen ylpeä heistä(ainakin jälkikäteen:D).

[/quote]

Niin, lapsihan on sairas jos ei uhmaa koko ajan. Mukava ja helppo lapsi ei voi olla terve. pitää olla vähintään erityislapsi jotta on mammojen mukaan fiksu lapsi. Huomaatko miten typeriä kirjoittelet? Jos jollain  on helppoja lapsia niin onko se sulta pois? 

[/quote]

Ei, ei ole todellakaan minulta pois, jos on jollain helppo lapsi!!!  Sehän on aivan ihanaa!!! Suo nyt anteeksi, jos jotenkin onnistuin pahoittamaan mielesi!!! Taisin kirjoitella ihan typeriä!!!  Tarkoitín vaan, että joillakin ihmisillä(lapsetkin ovat ihmisiä) on erilainen temperamentti, johon vanhempien auktoriteetilla on pienempi vaikutus. Omat lapseni eivät ole erityislapsia, vaan käyttäytyvät nykyään ihan hienosti, uhmaiässä vaan koeteltiin hermoja, hyvä niin.  Tiedän tapauksia, joissa uhmaikää ei ole ollut, mutta sitäkin rajumpi murrosikä, mutta tämähän ei sinua tietenkään koske, kun olet niin täydellinen, täydellisten lapsien äiti....

[quote author="Vierailija" time="04.04.2013 klo 11:37"]

Miksi lapsi on kiltti jos se istuu kädet ristissä hiljaa?

Tottakai lapsi saa leikkiä, käytävät oikein kutsuu kiljumaan ja juoksemaan. Anna vähän spurtata. Ja sitten teette muuta.

Löysää ja anna järkeviä ohjeita ja sääntöjä. Ei ketään muuta kuin fanaattista sekopäätä kiinnosta jos pieni lapsi vähän leikkii.

Sä voit ohjata lasta. Nyt leikitte täällä näin ja kohta pääsette lääkärin luokse ja sitten menette paikkaan X jossa lapsi saa kiipeillä ja juosta jos on nätisti.

Mutta ei se oikeasti ketään voi haitata jos lapsi hetken juoksee. Oma lapsi kuoli sairauteen, mitä antaisin jos minulla olisi lapsi jota kasvattaa? Olisit onnellinen että sinulla on terve ihana lapsi ja ohjaa häntä. Jatkuvat kiellot ei ole kasvatusta. Kiinnipitäminenkin on liikkumisen rajoitusta ja sekin on väkivaltaa jos sitä käytetään turhaan ja kestää hetkeäkään liikaa. Opettakaa lapsianne, lopettakaa naurettavat rajoitukset ja vaatimuksenne.

Kun lapsi tekee hyvin ja oikein niin kehua ja palkitsemista. Taivaalta ei tartte hakea kuuta mutta kehua kannattaa. Positiivinen huomio kantaa pitkälle kuin se että olet kieltojen ympyröimä.

[/quote]

Olet erittäin sairas ihminen. Julkiset paikat eivät ole mitään lasten riehumispaikkoja. Juuri tuollaistten vanhempien takia Suomeenkin on tulltu lapsettomat paikat. Muut eivät vaan jaksa tuollaista terrorio ja riehumista. Eikä tarvitsekkaan

[quote author="Vierailija" time="05.04.2013 klo 18:15"]

[quote author="Vierailija" time="04.04.2013 klo 12:13"]

En ole koskaan ymmärtänyt miten voi aikuisella ihmisellä olla niin vähän auktoriteettiä omaan lapseensa.

Kasvatan kuitenkin jo neljättä lasta, eikä meillä ole ollut moisia kauhukakaroita.

[/quote]

No kaikki lapset eivät ole (luojan kiitos!!) miellyttämisenhaluisia zombeja. Vaikkin omat lapseni saavat minut ajoittain raivon partaalle, olen iloinen siitä, että uskaltavat uhmata minua! Ja että heillä on omaa tahtoa! Olen ylpeä heistä(ainakin jälkikäteen:D).

[/quote]

No he tulevat huomaamaan maailman meiningin. Jos he vastustavat koulussa opettajia niin he lentävät luokasta pois ja jäävät jopa luokalle. Jos he vastustavat esimiestä töissä he saavat potkut

Tuossa tilanteessa vain ottaisin lapsesta kiinni, ja pitäisin kiinni, ettei voi juoksennella, ei se ole kiellettyä.

Kannatttaa välttää tilanteita joissa sinun pitäisi "hävetä silmät päästäsi". Siis olla mahdollisimman paljon ottamatta mukaan niitä kauppaan tms. Kuusivuotiaat pojat jaksavat huonosti istua paikallaan paitsi jos on joku kännykkäpeli käsissä. Sillä saan mun viisivuotiaan pysymään paikallaan esim. kaupoissa (just nyt on käytävä usein rautakaupassa kun on talonteko kesken).

Jos tulee tiukka paikka, kiinnipito on musta ainoa tapa hillitä jos lapsi on ihan mahdoton ja esim. yrittää lyödä sisarustaan tai potkia tavaroita. Pelikielto on tehokas rangaistus, samoin lempilelun hyllytys.