Onko perinnön jakoon pakko mennä?

Vierailija kirjoitti:

Kiitoksia vastauksista, tottakai kysyn apua virkamiehiltä jos ja kun aika koittaa, mutta yritin hieman ymmärtää näitä asioita etukäteen.

Turvakieltoa minulla ei ole, joten saavat sitten tietoni selville, kuten pelkäsinkin. 

Mieluummin annan inhoamilleni ihmisille lisää rahaa, kuin tapaan heidät. Jos se siirtyy lapsilleni kieltäydyttyäni, sitten tottakai otan sen vastaan, jotta lapsiani en sotke asiaan.

ap

Voin antaa sen valtakirjan ihan kelle tahansa haluamallesi henkilölle. Minä otin yhteyttä pikkukylämme lakimieheen, mutta hän sanoi suoraan, että turhaan hänelle tuollaisesta maksan vaan voin antaa valtakirjan vaikka kaverilleni, jos perinnönjaossa ei ole mitään ongelmia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitoksia vastauksista, tottakai kysyn apua virkamiehiltä jos ja kun aika koittaa, mutta yritin hieman ymmärtää näitä asioita etukäteen.

Turvakieltoa minulla ei ole, joten saavat sitten tietoni selville, kuten pelkäsinkin. 

Mieluummin annan inhoamilleni ihmisille lisää rahaa, kuin tapaan heidät. Jos se siirtyy lapsilleni kieltäydyttyäni, sitten tottakai otan sen vastaan, jotta lapsiani en sotke asiaan.

ap

Ei sinun tarvitse heitä tavata, mutta perukirjaan tulevat nimesi ja osoitetietosi, vaikka kieltäytyisit perinnöstä. Sitä et pysty estämään paitsi turvakiellolla, mutta sitä ei kovin helposti saa oikeudesta (lähestymiskielto, hengenvaara perusteena). Perinnöstä kieltäytyminen on turhaa, sillä et voi estää perukirjan tekemistä ja yhteydenottoa, koska kieltäytymisestä tulee tieto perukirjaan. Sinuun otetaan yhteyttä, jos perukirja tehdään lain mukaan oikein. Sekin on tietysti mahdollista, että joku sukulaisesi tekee perukirjan eikä lainvastaisesti mainitse sinua perukirjassa ollenkaan. Perukirjojahan ei kukaan sen kummemmin tarkista, ellei kukaan tee moitekannetta tai muuten nosta meteliä asiasta.

Palkkaa lakimies edustamaan sinua, ohjaa kaikki soitot ja asiaan liittyvät jutut sinne. Sitten voit ottaa uuden salaisen puhelinnumeron, kun asia on hoidettu. Jos aikaa on kulunut paljon, he varmasti uskovat jo, että et halua olla tekemisissä. 

Itse asiassa kyllä tarkastaa. Pankit (ainkain isot kuten Osuuspankki, Nordea) haluavat nykyään perukirjan ja virkatodistukset ennen kuin suostuvat tekemään vainajan rahoille mitään. Lakimies katsoo ne ja melko varmasti huomaa, jos joku perillinen puuttuu.

Kyllä näitä kuitenkin silloin tällöin tapahtuu, että virkatodistuksia ei olekaan oikeaa määrää ja perukirjasta unohtuu joku. Lapsethan mainitaan vainajan virkatodistuksessa, mutta kaukaisemmista sukulaisista ei aina pysy kärryillä. Jos mummo ei ole maininnut lapsenlapsia testamentissa ja mummon lapsi (ap:n vanhempi) on elossa niin eihän ap edes peri mitään eikä saa kutsua perukirjoitukseenkaan. Ap olettaa, että mummolla on testamentti, jossa hän perii jotakin.   

Tunkekaa ne valtakirjat sinne minne ei aurinko paista. Perunkirjoitukseen ei tarvitse osallistua eikä valtuuttaa ketään.

Jakokirjaan pitää saada sinun nimi, mutta senkin saa hoidettua postin välityksellä.

Vierailija kirjoitti:

Valtakirjalla hoituu. Olen ollut osallisena kolmessa perinnönjaossa  ja yhteen vain niistä osallistuin. 

Totta, en minäkään ole ollut läsnä yhdessäkään pitkien välimatkojen takia. Edustajaakaan ei välttämättä tarvita, jos tilanne on yksinkertainen, tyytyy siihen mitä perintökaari tai testamentti asiasta ilmoittaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitoksia vastauksista, tottakai kysyn apua virkamiehiltä jos ja kun aika koittaa, mutta yritin hieman ymmärtää näitä asioita etukäteen.

Turvakieltoa minulla ei ole, joten saavat sitten tietoni selville, kuten pelkäsinkin. 

Mieluummin annan inhoamilleni ihmisille lisää rahaa, kuin tapaan heidät. Jos se siirtyy lapsilleni kieltäydyttyäni, sitten tottakai otan sen vastaan, jotta lapsiani en sotke asiaan.

ap

Ei sinun tarvitse heitä tavata, mutta perukirjaan tulevat nimesi ja osoitetietosi, vaikka kieltäytyisit perinnöstä. Sitä et pysty estämään paitsi turvakiellolla, mutta sitä ei kovin helposti saa oikeudesta (lähestymiskielto, hengenvaara perusteena). Perinnöstä kieltäytyminen on turhaa, sillä et voi estää perukirjan tekemistä ja yhteydenottoa, koska kieltäytymisestä tulee tieto perukirjaan. Sinuun otetaan yhteyttä, jos perukirja tehdään lain mukaan oikein. Sekin on tietysti mahdollista, että joku sukulaisesi tekee perukirjan eikä lainvastaisesti mainitse sinua perukirjassa ollenkaan. Perukirjojahan ei kukaan sen kummemmin tarkista, ellei kukaan tee moitekannetta tai muuten nosta meteliä asiasta.

Palkkaa lakimies edustamaan sinua, ohjaa kaikki soitot ja asiaan liittyvät jutut sinne. Sitten voit ottaa uuden salaisen puhelinnumeron, kun asia on hoidettu. Jos aikaa on kulunut paljon, he varmasti uskovat jo, että et halua olla tekemisissä. 

Itse asiassa kyllä tarkastaa. Pankit (ainkain isot kuten Osuuspankki, Nordea) haluavat nykyään perukirjan ja virkatodistukset ennen kuin suostuvat tekemään vainajan rahoille mitään. Lakimies katsoo ne ja melko varmasti huomaa, jos joku perillinen puuttuu.

Kyllä näitä kuitenkin silloin tällöin tapahtuu, että virkatodistuksia ei olekaan oikeaa määrää ja perukirjasta unohtuu joku. Lapsethan mainitaan vainajan virkatodistuksessa, mutta kaukaisemmista sukulaisista ei aina pysy kärryillä. Jos mummo ei ole maininnut lapsenlapsia testamentissa ja mummon lapsi (ap:n vanhempi) on elossa niin eihän ap edes peri mitään eikä saa kutsua perukirjoitukseenkaan. Ap olettaa, että mummolla on testamentti, jossa hän perii jotakin.   

Tottakai näin voi käydä, mutta vainajan lapsi tuskin onnistuu lipsahtamaan läpi systeemin. Tilanne on toki hankalampi, jos osa perijöistä on kuollut ja perukirjaan tulisi merkitä heidän perillisensä jne. Ap, nyt puhuu äidistään, joten en lähtisi "unohtamaan" häntä perukirjasta :). Ja isoäitiään hän ei edes peri, ellei ole testamenttia, jonka perusteella hänet laitetaan perukirjaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valtakirjalla hoituu. Olen ollut osallisena kolmessa perinnönjaossa  ja yhteen vain niistä osallistuin. 

Totta, en minäkään ole ollut läsnä yhdessäkään pitkien välimatkojen takia. Edustajaakaan ei välttämättä tarvita, jos tilanne on yksinkertainen, tyytyy siihen mitä perintökaari tai testamentti asiasta ilmoittaa.

Mulla oli pakko olla valtakirja kiinteistön jakosopimusta varten todistajineen jossain vaiheessa. Toisessa isossa jaossa lähetettiin valmiiksi valtakirjamalli. Muistan vaan, että se oli tosi kallis jako kustannuksineen. 

Kuolinpesän osakas voi olla täysin passiivinen eikä menetä mitään oikeudellisia oikeuksiaan. Jos menettää kuolinpesä toimii virheellisesti.

Vierailija kirjoitti:

Kuolinpesän osakas voi olla täysin passiivinen eikä menetä mitään oikeudellisia oikeuksiaan. Jos menettää kuolinpesä toimii virheellisesti.

Piti tarkentaa passiivisuus sisältää toki erilaisten valtakirjojen allekirjoituksen ja hyväksymisen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isoäiti on äitini äiti, mutta on hyvin voinut testamentata minulle jotakin, hänellä on todella paljon varallisuutta ja on aina sanonut, että testamenttaa kaikille lapsenlapsilleen jotakin, siksi kyselen.

ap

Jos olet testamentissa edunsaajana, testamentin toimeenpanija ilmoittaa asian sinulle ja voit sen jälkeen kirjallisesti kieltäytyä perinnöstä. Ei edellytä mitään kanssakäymistä sukulaisten kanssa.

Kiitos vastauksesta, tämä on ehdottomasti parempi kuin perheeni kohtaaminen. Hävettää kysyä, mutta miten ja minne ilmoitan kieltäytyväni perinnöstä, vai saako siitä ohjeet kun asia on ajankohtainen?

ap

Eihän sinulla vaan ole lapsia? Jos kieltäydyn perinnöstä menee sinun osuutesi lapsille joten joudut soppaan mukaan kuitenkin.

Vierailija kirjoitti:

Tunkekaa ne valtakirjat sinne minne ei aurinko paista. Perunkirjoitukseen ei tarvitse osallistua eikä valtuuttaa ketään.

Jakokirjaan pitää saada sinun nimi, mutta senkin saa hoidettua postin välityksellä.

Paitsi että ap oli äitinsä ainoa lapsi? Joten silloin ei ehkä ole muita perimässä, joten ap:n on hoidettava perukirja. Siitä löytyy sitten palstalta oma ketjunsa, jos kukaan ei perukirjaa tee, niin mitä sitten tapahtuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valtakirjalla hoituu. Olen ollut osallisena kolmessa perinnönjaossa  ja yhteen vain niistä osallistuin. 

Totta, en minäkään ole ollut läsnä yhdessäkään pitkien välimatkojen takia. Edustajaakaan ei välttämättä tarvita, jos tilanne on yksinkertainen, tyytyy siihen mitä perintökaari tai testamentti asiasta ilmoittaa.

Mulla oli pakko olla valtakirja kiinteistön jakosopimusta varten todistajineen jossain vaiheessa. Toisessa isossa jaossa lähetettiin valmiiksi valtakirjamalli. Muistan vaan, että se oli tosi kallis jako kustannuksineen. 

Niin sen toisen jaon hoisi maanmittauslaitos ja heiltä tuli esitäytetyt valtakirjat kokouksia varten. Se ei kuitenkaan ollut pakollinen valtakirja. Ei niihin kokouksiin tarvinnut mennä eikä valtuuttaa ketään halutessaan. 

Tännehän tulee vieläkin vastauksia. Kun aika koittaa, olen kyllä puheissa lakimiehen kanssa, olen ihan sekaisin näistä jutuista. 

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitoksia vastauksista, tottakai kysyn apua virkamiehiltä jos ja kun aika koittaa, mutta yritin hieman ymmärtää näitä asioita etukäteen.

Turvakieltoa minulla ei ole, joten saavat sitten tietoni selville, kuten pelkäsinkin. 

Mieluummin annan inhoamilleni ihmisille lisää rahaa, kuin tapaan heidät. Jos se siirtyy lapsilleni kieltäydyttyäni, sitten tottakai otan sen vastaan, jotta lapsiani en sotke asiaan.

ap

Ei sinun tarvitse heitä tavata, mutta perukirjaan tulevat nimesi ja osoitetietosi, vaikka kieltäytyisit perinnöstä. Sitä et pysty estämään paitsi turvakiellolla, mutta sitä ei kovin helposti saa oikeudesta (lähestymiskielto, hengenvaara perusteena). Perinnöstä kieltäytyminen on turhaa, sillä et voi estää perukirjan tekemistä ja yhteydenottoa, koska kieltäytymisestä tulee tieto perukirjaan. Sinuun otetaan yhteyttä, jos perukirja tehdään lain mukaan oikein. Sekin on tietysti mahdollista, että joku sukulaisesi tekee perukirjan eikä lainvastaisesti mainitse sinua perukirjassa ollenkaan. Perukirjojahan ei kukaan sen kummemmin tarkista, ellei kukaan tee moitekannetta tai muuten nosta meteliä asiasta.

Palkkaa lakimies edustamaan sinua, ohjaa kaikki soitot ja asiaan liittyvät jutut sinne. Sitten voit ottaa uuden salaisen puhelinnumeron, kun asia on hoidettu. Jos aikaa on kulunut paljon, he varmasti uskovat jo, että et halua olla tekemisissä. 

Itse asiassa kyllä tarkastaa. Pankit (ainkain isot kuten Osuuspankki, Nordea) haluavat nykyään perukirjan ja virkatodistukset ennen kuin suostuvat tekemään vainajan rahoille mitään. Lakimies katsoo ne ja melko varmasti huomaa, jos joku perillinen puuttuu.

Kyllä näitä kuitenkin silloin tällöin tapahtuu, että virkatodistuksia ei olekaan oikeaa määrää ja perukirjasta unohtuu joku. Lapsethan mainitaan vainajan virkatodistuksessa, mutta kaukaisemmista sukulaisista ei aina pysy kärryillä. Jos mummo ei ole maininnut lapsenlapsia testamentissa ja mummon lapsi (ap:n vanhempi) on elossa niin eihän ap edes peri mitään eikä saa kutsua perukirjoitukseenkaan. Ap olettaa, että mummolla on testamentti, jossa hän perii jotakin.   

Tottakai näin voi käydä, mutta vainajan lapsi tuskin onnistuu lipsahtamaan läpi systeemin. Tilanne on toki hankalampi, jos osa perijöistä on kuollut ja perukirjaan tulisi merkitä heidän perillisensä jne. Ap, nyt puhuu äidistään, joten en lähtisi "unohtamaan" häntä perukirjasta :). Ja isoäitiään hän ei edes peri, ellei ole testamenttia, jonka perusteella hänet laitetaan perukirjaan.

"Kun isoäitini kuolee, onko minun pakko mennä perinnön jakoon?" oli kysymys, mutta sivuttiin myös vanhempia. Toivottavasti ap:ta huojensi, ettei perukirjoitukseen tarvitse mennä vanhempienkaan ollessa kyseessä. Osoite ja nimi tulevat kyllä tietoon, jos jotain perii. Jos omaisuutta ei ole kovin paljon, niin ehkä puoliso tai ystävä voi hoitaa asiaan liittyvät puhelut ja muut asiat. Sitten jos omaisuutta on enemmän, palkkaisin asianhoitajan (lakimiehen), joka sitten toimii välittäjänä, ettei itse tarvitse olla sukulaisiin missään yhteydessä. Jos sieltä tulee vaikkapa kesämökki tai muu kiinteistö, joka myydään tai ositetaan, niin hoidettavia asioitahan on jonkin verran, että kukaan ystävä ainakaan ryhtyy välittäjäksi, jos sukulaiset ovat hankalia ihmisiä. Lakimiehen kanssa asioiminen rauhoittaa kummasti tunnepuolta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole tosiaan kärkkymässä perintöä, vaan haluan selvittää asioita hyvissä ajoin. Mieluummin kieltäydyn siitä kuin joudun tapaamaan perheeni. 

Minulla on kyllä lapsia, vaikuttaako se asiaan jotenkin?

ap

Vaikuttaa. Jos luovut perinnöstäsi, se menee lapsillesi. Alaikäisten lasten puolesta ei pysty luopumaan perinnöstä.

Paitsi jos se on testamentilla saatavaa perintöä, testamentattava omaisuus on vain ko. henkilölle. Silloin ei mene lapsille, jos luopuu perinnöstä.

Ymmärsin niin, että isoäidin omat lapset ovat vielä elossa. Tällöin he perivät omaisuuden ja ap ainoastaan siinä tapauksessa, että isoäiti on maininnut hänet testamentissaan. (Tai jos ap:n äiti/isä luopuu omasta perinnöstään ap:n hyväksi, mutta se ei tainnut olla todennäköistä tässä tapauksessa.)

Huojensi kyllä tieto, ettei minun tarvitse mennä missään tilaneessa paikan päälle, mieheni on lupautunut paikalle menemään, jos jotakin perin. Sitten tietysti jos saan paljon omaisuutta, harkitsen lakimiestä, joka tietää asioista enemmän.

Jos isoäitini jotain minulle jättää joka sitoisi minut perheeseen, tottakia kieltäydyn ja on hyvä, jos testamentattu perintö ei kieltäytyessä siirry lapsilleni. Jos siis jättää minulle osuuden vaikka mökistään, mutta se on hyvin epätodennäköistä, koska hänen omat lapsensa ovat jo vuosikymmeniä tapelleet siitä, kuka saa minkäkin verran siitä kun äidistään aika jättää.

ap