Lue keskustelun säännöt.
Jatkuvasti turhaan soittelevat sukulaiset
21.03.2019 |
Mikä ihme siinä on, että jatkuvasti vanhemmat sukulaiset soittelevat turhaan? Heillä ei ole mitään asiaa, aina ne samat mitä kuuluu, onko kaikki hyvin, oletteko olleet terveinä, onko paljon lunta, oletkos sille ja tälle kissan kaiman serkulle soitellut, ai miksi et ole, mitenkäs Maija-Petterin neuvola, mitä sanoivat, ai miksi niin sanoivat jne.
Jos olisi edes kerran viikossa, mutta ei, kun pitää parin päivän välein soitella, välillä useamman kerran päivässä. Eivät ole yksinäisiä, heillä on paljon tekemistä ja touhuttavaa.
En ole koskaan soitellut kellekään, ellei ole jotakin asiaa tai sopinut tapaamisia, mutta nämä +60v sukulaiset soittelevat näitä puheluita, itse olemme hiukan vajaa 30v mieheni kanssa. Onko tämä joku tuon ikäisten opetettu tapa vai mikä?
Haluavat varmaan juu pitää yhteyttä ja suhteita yllä, kun on välimatkaakin, mutta miksei kerta viikossa riitä? Ollaan sanottu, ettei tarvitse soitella niin tiuhaan jos ei ole asiaa ja yleensä vastataankin vain kerran viikossa, jos ei ole mitään asiaa. Jättävät aina vastaajan viestin, emmekä soita takaisin jos on vain tuo sama litania sinne ladeltu.
Kun soittavat, heistä ei meinaa päästä eroon millään, vaikka sanoisi että on kiire, ei ole hyvä aika puhua jne. Jos sanoo että ei nyt ja sulkee puhelun, sitten pommitetaan koko ajan puheluilla ja ollaan niin loukkaantuneita, niin loukkaantuneita. Jos heille ei vastaa, he soittelevat silloinkin ihan jatkuvasti ja jättävät viestejä vastaajaan, että mikä nyt on kun ei vastata, ollaanko vihaisia, onko jotain sattunut jne.
Argh, menee hermo!
Kommentit (42)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isäni harrastaa tätä tyhjänpäiväistä soittelua. No, minä kestän. Ei ne puhelut yleensä kauaa kestä ja hyvää hän tarkoittaa. Ajattelen aina, että haluan omien lasteni kestävän minua, kun höpsähdän vanhana ja yksinäisenä.
Sekin tekisi jo paljon, jos puhelut eivät kestäisi, mutta kun puheluun vastaa, se kestää aina 15min-1h vaikka miten koittaisi lopettaa. Monesti mieheni yrittää lopettaa, yhden puhelun aikana saattaa olla melkein 10 kertaa kun yrittää lopettaa, mutta aina sitten tekevät tikusta asiaa. Vielä kun puhelut ovat pitkälti ilkeässä mielessä arvostelua, niin se on kuluttavaa.
Tässä illan aikana mieheni vanhemmat soittivat uudemman kerran, ihan vain haukkuakseen minua miehelle. Ovat sitä mieltä, että on minun vikani kun lapsemme ei puhu, kyllä se satuttaa, vaikka ei saisi antaa vaikuttaa. Ja aina tietysti sanovat, että älä sitten kerro "Annalle, mutta...". Mieheni kuitenkin tietysti kertoo, emme salaa toisiltamme asioita.
Muistan kun lapsemme syntyi ja alkoi taistelu hänen sukunimestään. Mieheni otti naimisiin mennessämme minun sukunimeni, koska ei tahtonut enää kantaa oman sukunsa nimeä. Tämä oli jo itsessään kauhea sotatanner, mutta sitten vasta h*lvetti repesi kun lapsi syntyi. Olisi pitänyt laittaa miehen suvun nimi. Ennen ristiäisiä mieheni vanhemmat soittivat miehelleni ja kielsivät kertomasta minulle, mutta tarjosivat miehelleni 1500e, jos lapsi saa heidän sukunsa nimen.
ap
Miten heidän mukaansa on sinun syysi ettei lapsi puhu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen 65v ja kovin huono soittelemaan ihan vain huvin vuoksi. Ei se ole iästä aina kiinni. Olen junassa kuunnellut tyhjän jaaraamista, kun nuoret ihmiset puhuneet puhelimessa. Toki soittelu on vanhemman sukupolven tapa, nuoremmilla on käytössä muut välineet.
Ihan ihme touhua! Ei tollasta häiriköintiä tarvitse sietää! Nyt kerran ärähdätte kunnolla ettekä vastaa enää puhelimeen, äänet pois ja annatte rimputtaa vaikka kellon ympäri.
Miehen vanhempien mukaan on minun syyni, ettei lapsi puhu, koska joko olen tehnyt jotakin raskausaikana, joka vaikuttaa asiaan, tai en ole puhunut tarpeeksi lapselle, loruillut, laulanut, jutellut, leikkinyt, jotenkin olen tuhonnut lapsen turvallisuuden eikä uskalla puhua. Heidän mielestään on myös hyvin mahdollista, että haluan vain huomiota puheterapiasta, miten on niin rankkaa ja olen niin uhri, kun lapsi ei puhu.
En kiellä, etteikö olisi välillä haastavaa kun lapsi ei puhu, en aina ymmärrä mitä hän tahtoo, mutta useimmiten kyllä. Lapsi välillä turhautuu kun en ymmärrä, mutta harvoin tulee tilanteita ettei hän osaisi ilmaista mitä tahtoo. En silti ikinä, en ikinä lapseni kustannuksella hakisi minkäänlaista huomiota. En myöskään koe minkäänlaista tarvetta huomiolle tuntemattomilta ihmisiltä.
En tiedä onko tämä turha soittelu ikäpolven tapa, vai vaan miehen sukulaisten tapa, siksi lähdinkin tätä aloitusta kirjoittamaan. Tätä olen lähinnä tavannut miehen sukulaisissa ja kaikki ovat tosiaan +60v, siksi ajattelin että voisi liittyä ikään.
ap
Vierailija kirjoitti:
Ihan ihme touhua! Ei tollasta häiriköintiä tarvitse sietää! Nyt kerran ärähdätte kunnolla ettekä vastaa enää puhelimeen, äänet pois ja annatte rimputtaa vaikka kellon ympäri.
Tämä on itselleni outo tilanne, vaikka on kyllä jatkunut pitkään. En koskaan itse ole osannut sanoa pahasti, mutta mieheni on kyllä muutamia kertoja sanonut.
Jos hän ei vastaa, alkaa kauhea pommitus, pari kertaa on miehen vanhemmat jopa ilmestyneet ovelle, kun luulivat että jotain on sattunut, kun niin rumasti sanoi eikä enää saanut yhteyttä. Meillä ei ole välimatkaa ihan kauheasti, 70km suuntaansa.
Senkin takia epäilyttää hieman vain blokata numerot tai vaihtaa puhelinnumerot, kun sitten saattavat ilmestyä tänne vaikka keskellä yötä.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tässä voi kuin tsempata teitä (miestäsi) laittamaan ja pitämään rajat sukuunsa. Numerot voi blokata ja ovikellon ottaa irti. Soittaa sitten vaikka poliisille, jos ovella pitkään hakkaavat. Tärkeintä on että ette anna yhtään periksi, kun päätös on tehty. Muuten tuollainen porukkaa vaan alkaa riekkumaan kahta kauheammin. Olen aika varma, että heillä on päihdeongelmia vaikka se ei rapajuoppoutena näkyisi. Tai no mun on vaikea uskoa, että vastaavia takertujia olisi muuten. Itse tunnen vain noin käyttäytyviä juoppoja. 😁
Luulen, että he pitävät sinusta. Typerät vanhukset!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on rakkautta! Välityämistä, osallistumista, huolenpitoa, läheisyyttä, vanhemmuutta , isovanhemmuutta. Rakkautta!!
Miksi torjut sitä?
Ei ole rakkautta, jos liikaa puututaan ja arvostellaan lapsen perheen elämää. Se on häiriköintiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huolenaihe tässä on tietysti se, että jos (ja kun) mies päättää tämän touhun lopettaa, että ilmestyvät tänne. Lapsi varmasti säikähtää, jos ilmestyvät ovea hakkaamaan ja riehumaan. Minua tietysti asiasta syyttävät, mutta se ei minua niin paljon paina. Poliisin soittaminen tuntuu aika rajulta, enkä tahtoisi heidän resurssejaan tuhlata, koska monta kertaa tuo varmaan tulisi toistumaan, aikaakin varmaan on kun eläkkeellä ovat.
Päihteiden käytöstään en tiedä, kovasti ainakin meitäkin syyllistävät, jos sanomme että otimme muutaman viikonloppuna tai saunassa käydessä. Aina korostavat, miten heidän elämäänsä eivät päihteet kuulu lainkaan. Totuus tietysti voi olla ihan eri.
Miehelle on myös kuormittavaa ja ahdistuu kauheasti, kun aina minua hänelle haukkuvat ja syyttävät kaikesta. On sanonut monta kertaa, ettei pidä siitä ja eivät voi puhua niin hänen vaimostaan, mutta aina perustelevat sen sillä, että kun "no se Anna nyt on sellainen, minä vaan sanoin".
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä vastaa. Problem solved.
Kirjoitin tuolla ylempänä, että jos ei vastaa, sitten alkaa kauhea pommitus. Joskus laitamme puhelimet kiinni tai äänettömälle, mutta käytännössä sitten valjastavat koko suvun soittelemaan meille ja syyllistävät, kun ei vastata.
ap
Edelleen sama neuvo: älä vastaa. Mitä se pommitus haittaa, kun et vain vastaa? Eivät he pysty syyllistämään, jos eivät saa teitä kiinni. Lue viestit pari kertaa viikossa, vastaa parilla sanalla (kerran!) ja soita parin viikon välein itse takaisin. Miksi ihmeessä he muuttaisivat tapaansa, jos te taivutte heidän rytmiinsä? Teidän täytyy jämpisti näyttää, mikä on teille sopiva tapa pitää yhteyttä, jos ei normaali pyyntö tehoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä vastaa. Problem solved.
Kirjoitin tuolla ylempänä, että jos ei vastaa, sitten alkaa kauhea pommitus. Joskus laitamme puhelimet kiinni tai äänettömälle, mutta käytännössä sitten valjastavat koko suvun soittelemaan meille ja syyllistävät, kun ei vastata.
ap
Ettekö voi blokata kaikkia sukulaisia, jotka harrastavat tuota. Tai ottaa uudet puhelinnumerot. Kyllä koko suvun voi blokata, jos koko suku käyttäytyy syyllistävästi.
Toki voisimme, mutta tuntuu kovin radikaalilta. Emme ole koskaan joutuneet laittamaan välejä poikki kehenkään, vaikka asia onkin nyt esillä miehen aloitteesta. Itse en enää vastaa lainkaan heidän soittoihinsa, mutta numeroita en ole estänyt.
ap
No nyt hajosi tarinasi. Äsken väitit, että he soittelevat sinulle ja pyydät miestäsi puhelimeen. Nyt sinä et muka vastaa. Eli kummin se oli?
Selvennän hieman, en ole enää vastannut näille sukulaisille, mutta aiemmin vastasin. Ja aina kun vastasin ja halusivat mieheni puhelimeen, sanoin aina hänen olevan ulkona/nukkumassa/kipeä jne. Eli joskus kuukausia sitten, silloin sovimme mieheni kanssa että minä en enää vastaa heille, mieheni vastaa jos vastaa.
Pommitus ei haittaisi, mutta sitten saattavat ilmestyä ovellemme mukamas huolissaan kun mies ei vastaa.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen pahoillani ap meidän ikäluokkamme puolesta.Itse olen aivan samanlainen. .Soittelen lapsilleni ja lapsenlapsilleni liian usein. Olen eläkkeellä ja kaikki on hyvin,mutta läheisten kanssa on kiva jutella.
Olemme kyllä sopineet,etteivät vastaa ,kun siltä tuntuu. Minä en koskaan myös loukkaanu ,kun eivät vastaa.
Kun on yli 75v ,on vain niin paljon tyhjää aikaa jne. Kyllä he vastaisivat,jos minulla ei olisi kaikki hyvin.
Mielenkiintoista olisi tietää,mitä te nuoret kaipaatte , kun olette vanhoja.
Ihan ripaus empatiaa kehiin.Onneksi ette ole omaishoitajia.
Ilmoitatte etukäteen selkokielellä, että tästä lähtien ette halua olla niin tiiviisti tekemisissä ja että oven taakse ei sen takia tarvitse tulla kolkuttelemaan. Sitten vaan pysytte lujana, vaikka vaikeata tulee taatusti tuollaisten luupäiden kanssa olemaan.
Vierailija kirjoitti:
Olen pahoillani ap meidän ikäluokkamme puolesta.Itse olen aivan samanlainen. .Soittelen lapsilleni ja lapsenlapsilleni liian usein. Olen eläkkeellä ja kaikki on hyvin,mutta läheisten kanssa on kiva jutella.
Olemme kyllä sopineet,etteivät vastaa ,kun siltä tuntuu. Minä en koskaan myös loukkaanu ,kun eivät vastaa.
Kun on yli 75v ,on vain niin paljon tyhjää aikaa jne. Kyllä he vastaisivat,jos minulla ei olisi kaikki hyvin.
Mielenkiintoista olisi tietää,mitä te nuoret kaipaatte , kun olette vanhoja.
Ihan ripaus empatiaa kehiin.Onneksi ette ole omaishoitajia.
Asiahan olisi ihan eri, jos olisi edes sitä normaalia jutustelua, mutta kun aina pitää mollata ja haukkua toiselle rakasta ihmistä. Sekä loukkaantua, jos on huono hetki puhua ja ottaa se henkilökohtaisena loukkauksena. Heilläkin kuitenkin on omia touhujaan, eivätkä ole yksinäisiä. Eivät suostu käsittämään, että meillä on oma elämämme ja kiireemme.
ap
Vierailija kirjoitti:
Ilmoitatte etukäteen selkokielellä, että tästä lähtien ette halua olla niin tiiviisti tekemisissä ja että oven taakse ei sen takia tarvitse tulla kolkuttelemaan. Sitten vaan pysytte lujana, vaikka vaikeata tulee taatusti tuollaisten luupäiden kanssa olemaan.
Heille on sanottu, että vähempi riittää, mutta ottavat sen henkilökohtaisena loukkauksena.
ap
Näinhän se kyllä on, nuo soitot näinkään usein eivät haittaisi, jos olisivat normaaleja, mutta kun mukana on aina sitä syyttelyä, arvostelua ja syyllistämistä.
ap