Onko totta, että leski ei peri mitään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Leski perii vain siinä tapauksessa, että vainaja on lapseton (tai jos vainaja on tehnyt testamentin ja tällöin puoliso saa max. puolet, koska toinen puoli eli lakiosa menee lapsille).

Leski ei peri edes siinä tapauksessa, että ei ole lapsia. avioleski saa mahdollista tasinkoa vainajan omaisuudesta, mutta perimyskaareen ei leski kuulu ilman testamenttia. mikäli lapsettomalla vainajalla on esimerkiksi vanhemmat elossa, menee perintö vanhemmille, ei leskelle. toisinsanoen ensin katsotaan leskelle tuleva tasinko, sen jälkeen jäävä omaisuus menee ihan muulle taholle kuin leskelle. 

Leski perii lapsettoman aviopuolisonsa.

Kun leskikin kuolee, niin ensiksi kuolleen vanhemmat/sisarukset saavat ensiksi kuolleen omaisuuden perintönä, mikäli vielä on jotain jäljellä.

Minä perin puolisoni, joka kuoli nuorena. Jäljelle jäi puolikas asunnosta. Olen sittemmin vaurastunut ja asuntoja on useampikin. Lisäksi minulla on uusi perhe, jossa lapsia. En todellakaan ole velkaa kenellekään edesmenneen sisarukselle.

Et ole velkaa, mutta he perivät silti sinulta mieheltäsi jääneen osuuden. 

Minua kiinnostaa tämä.

MITEN ihmeessä voidaan osoittaa mikä tämä mieheltä jäänyt osuus on, enää vaikkapa 20v jälkeen? Jos mieheltä on jäänyt talo leskelle, jonka leski on sittemmin myynyt. Miten tuota voidaan enää saada kaivettua, että onko niitä talorahoja enää jäljellä kun tämä toinenkin osapuoli kuolee kymmenien vuosien päästä?

Ei ne talorahat ole mitään korvamerkittyjä "talorahoja", vaan sama osuus otetaan jääneestä omaisuudesta. 

Mitäs jos sitä ei voida ottaa, eli jäljellä onkin 0 euroa? Jäädäänkö silloin velkaa?

Tai miten voidaan määritellä talon arvo enää kymmenien vuosien päästä, jos koko taloa ei vaikkapa ole enää olemassakaan? Nouseeko arvo mikäli asuinpaikasta onkin tullut kymmenissä vuosissa arvopaikka? Tai laskeeko jos päälle on rakennettu moottoritie.

Jos lesken kuoltua jäljellä ei ole mitään, jäävät ensin kuolleen puolison perilliset nuolemaan näppejään. Muussa tapauksessa perusoletus on se, että puolet lesken omaisuudesta menee ensin kuolleen puolison perillisille.

Mutta eihän se ole enää ensin kuolleen omaisuutta, vaan lesken, ja permyskaaren mukaanhan lapset perii, biologiset, tai muuten tunnustetut lapset, niin mitsen jotkut randomlapset yhtäkkiä voi alkaa perimään jotain kymmeniä vuosia sitten kuolleen vanhemman ex-puolisoa, jolla on ehkä uusi liitto ja uudet biologiset lapset sieltä.

Tätä mäkin vähän ihmettelen. Jos mulla on oma lapsi, ja miehellä oma. Olemme naimisissa, ja mieheni kuolee vuoden päästä. Mulle jää tuosta miehen kuolemasta 20 000e tasinkona ja miehen lapselle 20 000e perinnöksi. Kun mä sitten kuolen 30v myöhemmin, niin mun lapsi ei perikään mua kokonaan, vaan miehen lapsi myös? Eihän tuossa ole mitään järkeä?

Tässä on nyt puhuttu perinnöistä silloin, kun avioparilla ei ole lapsia.

Ja silti koko ajan joku väittää että tasinko menee leskenkin kuoltua ensiksi kuolleen lapsille :D

Ei vaan sinä itse sekoitat lesken saaman tasingon ja perinnön. Tässä rautalankamalli:

- Tasinko = raha, joka maksetaan köyhemmälle leskelle rikkaamman vainajan omaisuudesta varallisuuseron tasaamiseksi. Tämä on siis lesken ikiomaa omaisuutta, joka ei koskaan eikä missään tilanteessa mene ensin kuolleen perillisille ilman testamenttia!

- Perintö = lapsettomana kuolleen leskelle tuleva omaisuus täydellä omistusoikeudella. Sitä saa siis myydä ja käyttää miten tahtoo, mutta ei kuitenkaan saa loukata toissijaisten perillisten oikeuksia. Jos perintö hupenee kokonaan elämiseen niin sitten siitä ei jää enää ensin kuolleen perillisille, mutta ei voi mitään. Tämä on se omaisuus, joka menee toissijaisille perillisille lesken kuoltua. Kuten jo aiemmin mainittu, perusoletus on 1/2 lesken kuolinpesästä, ellei toisin osoiteta. Tavallista on jakaa ensin kuolleen osuus hänen perukirjansa mukaan varsinkin silloin, kun omaisuus on lesken toiminnan ansiosta lisääntynyt.

Mutta peäsähän on jo kertaalleen jaettu, ja leski saanut perintönsä. Kyllähän tuon pitää olla sillä selvä, että peritty raha on omaa rahaa, ja se jätetään perinnöksi sille omalle lapselle, eikä muinoin kuolleen entisen puolison sukulaisille!

Tee ehdotus eduskuntaan perintökaaren muuttamiseksi. Me Emme voi asialle mitään. Kerromme vain, miten laki menee.

F

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap kommentoi:

Isäni siis kuoli. Hänellä on puolet asunnosta, jonkin verran rahaa tilillä, ja jonkin verran rahaa rahastoissa.

Äitini, leski, omistaa asunnosta puolet, ja hänellä on omat tilit ja omat rahastot.

Lisäksi äidilläni ja isällänion yhteinen säästötili. En tiedä summaa.

Onko perunkirjoitus yksinkertainen?

Melko. Asunto periytyy lapsille puoliksi, mutta se jää lesken käyttöön tämän loppuelämäksi lesken niin halutessa. Muu isän omaisuus tulee lapsille. Perintövero lasketaan kaikesta tuosta, mutta leski on asunnossa rasitteena, eli verot ovat pienet.

Tietysti jos on testamentti tilanne on toinen.

Ei ole testamenttia.

Ja kun tasingosta puhutaan, niin tietääkseni leski on varakkaampi.

Pohdin vain, pitääkö palkata lakimies vai ei.... eräs suvussa on lakimies ja osaa neuvoa, mutta en ole häntä tavannut, jos perunkirjoitus on yksinkertainen, niin sitten osaamme.

Ap

Vaikuttaa hyvin simppeliltä. Meillä perunkirjoituksen teki ammattilainen, mutta muuten tuossa ei varmaan lakimiehiä tarvita.

Aina suosittelen lakimiehen tekevän perunkirjoituksen ja perinnönjaon. Itse asianajajaa, niin luulisi, että oma lehmä ojassa palkkiota ajatellen. Näin ei kuitenkaan. Me asianajajat joudutaan usein (onneksi vähenemässä määrin) sumplimaan osakkaiden itse tekemiä perukirjoja ja jakoja jostain vuosikymmenten takaa ja se sitten tulee maksamaan. Etsin Martta -tädin perukirjaa ja huomataan, että 20 vuotta sitten testamenttia ei oltukaan annettu tiedoksi ja omaisuus jaettu ja sitten aletaan uudestaan jakamaan.... Tuntiliksa juoksee.... Tai jaettu ja maksettu käteisellä osakkaille ja joku sanoo, ettei saanut mitään äitinsä jälkeen vuodelta -93, niin miten todistaa asia, jos perukirjakin puutteellinen ja jako tehty suullisesti.

Itse asianajaja ja isä on tosi huonossa kunnossa, olen itse sanonut kaikille (myös isälleni), että minä en papereita tee, jotta ei kenellekään tule jälkikäteen mieleen sanoa, että vedän asiat omalta kannaltani edulliseksi. Eli myös minä asianajajana annan toisen asianajan tehdä perukirjat ja -jaot, epäselvyyksien välttämiseksi, joten suosittelen myös maallikkojen antavan asiakirjat ammattilaisten tehtäviksi. Ainoa tapa ehkäistä epäselvyyksiä jatkossa.

F

Valitettavasti ammattilaisenkaan käyttö ei takaa mitään. Anopin perunkirjoituksen teki perhe- ja perintöasioihin erikoistunut varatuomari. Hän ei perukirjaa laatiessaan osannut ottaa huomioon edes sitä, että kun hyvää eläkettä saanut vainaja on kuollut toukokuussa, niin ihan varmasti on tulossa veronpalaituksia, jotka pitää kirjata perukirjaan.

Lasku oli kyllä yli kolme tonnia, vaikka kaikki tarvittavat paperit oli toimitettu lakimiehelle järjestyksessä eikä ollut mitään epäselvyyksiä tai riitoja. Luulisi, että sillä hinnalla saisi perukirjan, jossa ei olisi noin alkeellisia virheitä.

Perukirjoituksessa katsotaan kuolinhetlken tilanne. Miten ne mahdolliset veronpalautuksen tähän liittyvät? Yleensä niiden summaa ei erikseen kirjata, vaan verottaja ottaa ne huomioon maksuhetkellä.

Veronpalautukset liittyvät nimenomaan kuolinhetkeen. Veronpalautukset merkitään saataviksi (samoin kuin esim. velkasaatava). Veronpalautukset kohdistuvat ajallisesti siihen elinaikaan (yleensä palkka- tai eläketuloihin). Ne vain maksetaan jälkijättöisesti, joten ovat vainajan omaisuutta. Merkitään perukirjaan saatavina suurinpiirtein eli noin 500 euroa. Tämä siis jos vainaja kuollut loppuvuodesta yllättäen. Yleensä veronpalautukset luokkaa 20 - 100 (eläkeläisillä), mikä ei hetkauta perukirjaa suuntaan tai toiseen, joten niitä ei silloin saataviksikaan merkitä.

F

Etkö sinä kertonut jossain aikaisemmassa keskustelussa tehneesi lukuisia perukirjoja? Ymmärrätkö edes, että veronpalautukset ovat suurimmillaan yleensä silloin, jos vainaja on kuollut suunnilleen keskellä vuotta, koska tällöin veroprosentti on aivan liian suuri vuosituloihin nähden, mutta ennakonpidätyksiä on kuitenkin ehditty maksaa useita kuukausia? Puhutaan helposti useiden tuhansien veronpalautuksista.

Olen arviolta tehnyt noin 400 perunkirjoitusta. Näistä 400:sta on noin 10 perukirjaa, joissa veronpalautuksia tullut yllättäen yli 1000 euroa. Näissä tapauksissa on tehty sitten tietenkin täydennysperukirja, mikä tehdään kuukauden kuluessa veronpalautuspäätöksestä. Se toimitetaan verotoimistoon ja tilanne korjautuu. Yleensä tuossa vaiheessa ei ole vielä edes perintöveropäätöstä tehty, joten se ei vaikuta siihen. Jos on ehditty tehdä jo perinnönjako, niin siinäkään ei ole ongelmia syntynyt, sillä jako tehty jo ja siitä nähtävissä jakosuhteet, joten kyseinen jakokirja laaditaan veronpalautusten osalta samassa suhteessa.

Ei ongelmaa muuta kuin, että allekirjoitukset ja verotoimistoon täydennyksen toimittaminen.

Teet nyt ongelmaa asiasta, missä me ammattilaiset emme ongelmaa näe. Se vaan korjataan oikeaa tilannetta vastaavaksi.

F

Joko teet vain todella pienituloisten henkilöiden perunkirjoituksia tai sitten vainajan omaiset eivät ole kertoneet sinulle kuolinpesälle perunkirjoituksen jälkeen tulleista veronpalautuksista. Jo 1500 euron kuukausieläkkeestä tulee yli tonni veronpalautuksia, jos eläkeläinen kuolee kesäkuussa.

Kyllä noiden noin 400 joukkoon mahtuu vainajia, joiden omaisuus miinuksella ja joiden huomattavasti päälle 400 000. Se, että minulle ei kerrota, niin sille en tietenkään voi mitään. Pesän ilmoittajan velvollisuus on kertoa tilanteesta ja sen muutoksista. Myös muut kuolinpesän osakkaat voivat sen tehdä. Jos ei kerrota ja ilmoiteta, niin sille en valitettavasti voi mitään. Mitä en tiedä, en voi myöskään sille mitään tehdä. Nyt syyllistät ammattiani siitä, että kuolinpesän osakkaat eivät tee lakisääteisiä velvollisuuksia.

F *kohauttaa hartioitaan*

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap kommentoi:

Isäni siis kuoli. Hänellä on puolet asunnosta, jonkin verran rahaa tilillä, ja jonkin verran rahaa rahastoissa.

Äitini, leski, omistaa asunnosta puolet, ja hänellä on omat tilit ja omat rahastot.

Lisäksi äidilläni ja isällänion yhteinen säästötili. En tiedä summaa.

Onko perunkirjoitus yksinkertainen?

Melko. Asunto periytyy lapsille puoliksi, mutta se jää lesken käyttöön tämän loppuelämäksi lesken niin halutessa. Muu isän omaisuus tulee lapsille. Perintövero lasketaan kaikesta tuosta, mutta leski on asunnossa rasitteena, eli verot ovat pienet.

Tietysti jos on testamentti tilanne on toinen.

Ei ole testamenttia.

Ja kun tasingosta puhutaan, niin tietääkseni leski on varakkaampi.

Pohdin vain, pitääkö palkata lakimies vai ei.... eräs suvussa on lakimies ja osaa neuvoa, mutta en ole häntä tavannut, jos perunkirjoitus on yksinkertainen, niin sitten osaamme.

Ap

Vaikuttaa hyvin simppeliltä. Meillä perunkirjoituksen teki ammattilainen, mutta muuten tuossa ei varmaan lakimiehiä tarvita.

Aina suosittelen lakimiehen tekevän perunkirjoituksen ja perinnönjaon. Itse asianajajaa, niin luulisi, että oma lehmä ojassa palkkiota ajatellen. Näin ei kuitenkaan. Me asianajajat joudutaan usein (onneksi vähenemässä määrin) sumplimaan osakkaiden itse tekemiä perukirjoja ja jakoja jostain vuosikymmenten takaa ja se sitten tulee maksamaan. Etsin Martta -tädin perukirjaa ja huomataan, että 20 vuotta sitten testamenttia ei oltukaan annettu tiedoksi ja omaisuus jaettu ja sitten aletaan uudestaan jakamaan.... Tuntiliksa juoksee.... Tai jaettu ja maksettu käteisellä osakkaille ja joku sanoo, ettei saanut mitään äitinsä jälkeen vuodelta -93, niin miten todistaa asia, jos perukirjakin puutteellinen ja jako tehty suullisesti.

Itse asianajaja ja isä on tosi huonossa kunnossa, olen itse sanonut kaikille (myös isälleni), että minä en papereita tee, jotta ei kenellekään tule jälkikäteen mieleen sanoa, että vedän asiat omalta kannaltani edulliseksi. Eli myös minä asianajajana annan toisen asianajan tehdä perukirjat ja -jaot, epäselvyyksien välttämiseksi, joten suosittelen myös maallikkojen antavan asiakirjat ammattilaisten tehtäviksi. Ainoa tapa ehkäistä epäselvyyksiä jatkossa.

F

Valitettavasti ammattilaisenkaan käyttö ei takaa mitään. Anopin perunkirjoituksen teki perhe- ja perintöasioihin erikoistunut varatuomari. Hän ei perukirjaa laatiessaan osannut ottaa huomioon edes sitä, että kun hyvää eläkettä saanut vainaja on kuollut toukokuussa, niin ihan varmasti on tulossa veronpalaituksia, jotka pitää kirjata perukirjaan.

Lasku oli kyllä yli kolme tonnia, vaikka kaikki tarvittavat paperit oli toimitettu lakimiehelle järjestyksessä eikä ollut mitään epäselvyyksiä tai riitoja. Luulisi, että sillä hinnalla saisi perukirjan, jossa ei olisi noin alkeellisia virheitä.

Perukirjoituksessa katsotaan kuolinhetlken tilanne. Miten ne mahdolliset veronpalautuksen tähän liittyvät? Yleensä niiden summaa ei erikseen kirjata, vaan verottaja ottaa ne huomioon maksuhetkellä.

Veronpalautukset liittyvät nimenomaan kuolinhetkeen. Veronpalautukset merkitään saataviksi (samoin kuin esim. velkasaatava). Veronpalautukset kohdistuvat ajallisesti siihen elinaikaan (yleensä palkka- tai eläketuloihin). Ne vain maksetaan jälkijättöisesti, joten ovat vainajan omaisuutta. Merkitään perukirjaan saatavina suurinpiirtein eli noin 500 euroa. Tämä siis jos vainaja kuollut loppuvuodesta yllättäen. Yleensä veronpalautukset luokkaa 20 - 100 (eläkeläisillä), mikä ei hetkauta perukirjaa suuntaan tai toiseen, joten niitä ei silloin saataviksikaan merkitä.

F

Etkö sinä kertonut jossain aikaisemmassa keskustelussa tehneesi lukuisia perukirjoja? Ymmärrätkö edes, että veronpalautukset ovat suurimmillaan yleensä silloin, jos vainaja on kuollut suunnilleen keskellä vuotta, koska tällöin veroprosentti on aivan liian suuri vuosituloihin nähden, mutta ennakonpidätyksiä on kuitenkin ehditty maksaa useita kuukausia? Puhutaan helposti useiden tuhansien veronpalautuksista.

Olen arviolta tehnyt noin 400 perunkirjoitusta. Näistä 400:sta on noin 10 perukirjaa, joissa veronpalautuksia tullut yllättäen yli 1000 euroa. Näissä tapauksissa on tehty sitten tietenkin täydennysperukirja, mikä tehdään kuukauden kuluessa veronpalautuspäätöksestä. Se toimitetaan verotoimistoon ja tilanne korjautuu. Yleensä tuossa vaiheessa ei ole vielä edes perintöveropäätöstä tehty, joten se ei vaikuta siihen. Jos on ehditty tehdä jo perinnönjako, niin siinäkään ei ole ongelmia syntynyt, sillä jako tehty jo ja siitä nähtävissä jakosuhteet, joten kyseinen jakokirja laaditaan veronpalautusten osalta samassa suhteessa.

Ei ongelmaa muuta kuin, että allekirjoitukset ja verotoimistoon täydennyksen toimittaminen.

Teet nyt ongelmaa asiasta, missä me ammattilaiset emme ongelmaa näe. Se vaan korjataan oikeaa tilannetta vastaavaksi.

F

Joko teet vain todella pienituloisten henkilöiden perunkirjoituksia tai sitten vainajan omaiset eivät ole kertoneet sinulle kuolinpesälle perunkirjoituksen jälkeen tulleista veronpalautuksista. Jo 1500 euron kuukausieläkkeestä tulee yli tonni veronpalautuksia, jos eläkeläinen kuolee kesäkuussa.

Kyllä noiden noin 400 joukkoon mahtuu vainajia, joiden omaisuus miinuksella ja joiden huomattavasti päälle 400 000. Se, että minulle ei kerrota, niin sille en tietenkään voi mitään. Pesän ilmoittajan velvollisuus on kertoa tilanteesta ja sen muutoksista. Myös muut kuolinpesän osakkaat voivat sen tehdä. Jos ei kerrota ja ilmoiteta, niin sille en valitettavasti voi mitään. Mitä en tiedä, en voi myöskään sille mitään tehdä. Nyt syyllistät ammattiani siitä, että kuolinpesän osakkaat eivät tee lakisääteisiä velvollisuuksia.

F *kohauttaa hartioitaan*

Kolo ilmoitukselle ja korjauksellehan ei olisi mitään tarvetta, jos veronpalautukset olisi alunperin laskettu ja merkitty perukirjaan oikein. Joten kyllä tässä on jotain syytä myös perukirjan laatijassa. Ymmärrän, että jonkun yrittäjän kanssa homma menee hankalaksi, mutta tavallisen palkansaajan tai eläkeläisen veronpalautukset laskee verottajan sivuilta löytyvällä veroprosenttilaskurilla 10 minuutissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Leski perii vain siinä tapauksessa, että vainaja on lapseton (tai jos vainaja on tehnyt testamentin ja tällöin puoliso saa max. puolet, koska toinen puoli eli lakiosa menee lapsille).

Leski ei peri edes siinä tapauksessa, että ei ole lapsia. avioleski saa mahdollista tasinkoa vainajan omaisuudesta, mutta perimyskaareen ei leski kuulu ilman testamenttia. mikäli lapsettomalla vainajalla on esimerkiksi vanhemmat elossa, menee perintö vanhemmille, ei leskelle. toisinsanoen ensin katsotaan leskelle tuleva tasinko, sen jälkeen jäävä omaisuus menee ihan muulle taholle kuin leskelle. 

Leski perii lapsettoman aviopuolisonsa.

Kun leskikin kuolee, niin ensiksi kuolleen vanhemmat/sisarukset saavat ensiksi kuolleen omaisuuden perintönä, mikäli vielä on jotain jäljellä.

Minä perin puolisoni, joka kuoli nuorena. Jäljelle jäi puolikas asunnosta. Olen sittemmin vaurastunut ja asuntoja on useampikin. Lisäksi minulla on uusi perhe, jossa lapsia. En todellakaan ole velkaa kenellekään edesmenneen sisarukselle.

Et sinä ole velkaa, mutta siinä vaiheessa kun sinä kuolet, niin tuon edesmenneen puolisosi lähiomaiset perivät puolisoltasi jääneen osuuden. Saat siis vapaasti hassata kaiken omaisuuden, mutta puolisollesi kuulunutta osuutta et saa testamentata tai lahjoittaa eteenpäin. Muuten puolison perilliset voivat vaatia pesästä hyvitystä.

Tämän vuoksi lapsettoman avioparinkin kannattaa tehdä testamentti, jotta leski voi täysin vapaasti hallita omisuutta.

Tämä löytyy ihan googlettamalla, lapsettoman avioparin perintö.

Eikö muuten testamentilla voi ohittaa tuon toissijaisten perillisten perimisen (siis lapsettoman parin kuoltua)?

Jos ajatellaan tilannetta, että aviomies ei ole väleissä omaan lapsuudenperheeseensä, eli vanhempiinsa ja sisaruksiinsa, eikä halua heidän saavan häneltä pennin latia siinäkään vaiheessa kun aviopuoliso kuolee, tapahtui se sitten vuoden tai 30 vuoden kuluttua.

Jos testamenttiin kirjataan, että lapsettomana kuolleelta aviomiheltä peritty raha on ihan lesken omaa rahaa, eikä hänen vanhemmillaan, sisaruksillaan ja sisarusten lapsilla ole oikeutta siihen aviopuolison kuoltua, vaan se menee lesken mahdollisille rintaperillisille/muille perillisille tai viime kädessä valtiolle ennen omia vanhempia ja sisaruksia.

En jaksa lukea ketjua, mutta muistutan, että perukirja on verottajaa varten. Jako on eri asia. Kannattaa käyttää vaikka pankin lakimiestä niin ei tule virheitä.

Vierailija kirjoitti:

Eikö muuten testamentilla voi ohittaa tuon toissijaisten perillisten perimisen (siis lapsettoman parin kuoltua)?

Jos ajatellaan tilannetta, että aviomies ei ole väleissä omaan lapsuudenperheeseensä, eli vanhempiinsa ja sisaruksiinsa, eikä halua heidän saavan häneltä pennin latia siinäkään vaiheessa kun aviopuoliso kuolee, tapahtui se sitten vuoden tai 30 vuoden kuluttua.

Jos testamenttiin kirjataan, että lapsettomana kuolleelta aviomiheltä peritty raha on ihan lesken omaa rahaa, eikä hänen vanhemmillaan, sisaruksillaan ja sisarusten lapsilla ole oikeutta siihen aviopuolison kuoltua, vaan se menee lesken mahdollisille rintaperillisille/muille perillisille tai viime kädessä valtiolle ennen omia vanhempia ja sisaruksia.

Nimenomaan testamentilla tuon voi ohittaa jos niin haluaa.

Toisaalta tämäkin on joskus aiheuttanut ongelmia kun ihmiset eivät ole ymmärtäneet allekirjoittamiensa paperien seurauksia. Eräässä tapauksessa lapsettomalla avioparilla oli testamentit toistensa hyväksi. Mies kuoli ensin, vaimo peri hänet kokonaan. Vaimo kuoli hieman myöhemmin. Hänen koko omaisuutensa, johon siis siinä vaiheessa kuului mieheltä peritty omaisuus, meni hänen omille perillisilleen. Miehen veljen ja siskojen lapset olivat sitä mieltä että heille olisi kuulunut osa, mutta lakihan oli asiassa selvä.

Jos vaimo olisi kuollut ensin olisivat ainoastaan miehen perilliset perineet. Eli aikamoista lottoahan tuo on; kuka nyt sattuu kuolemaan ensin. Varsinkin jos ihminen haluaisi muistaa myös sukulaisiaan kuoltuaan, kannattaa tehdä testamentti jossa nimetään myös toissijaiset perijät, eli kenelle perintö menee kun puolisokin on kuollut.

Tulevaisuudessa ei jää mitään perittävää kun hoivakodit vie  kaikki rahat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap kommentoi:

Isäni siis kuoli. Hänellä on puolet asunnosta, jonkin verran rahaa tilillä, ja jonkin verran rahaa rahastoissa.

Äitini, leski, omistaa asunnosta puolet, ja hänellä on omat tilit ja omat rahastot.

Lisäksi äidilläni ja isällänion yhteinen säästötili. En tiedä summaa.

Onko perunkirjoitus yksinkertainen?

Melko. Asunto periytyy lapsille puoliksi, mutta se jää lesken käyttöön tämän loppuelämäksi lesken niin halutessa. Muu isän omaisuus tulee lapsille. Perintövero lasketaan kaikesta tuosta, mutta leski on asunnossa rasitteena, eli verot ovat pienet.

Tietysti jos on testamentti tilanne on toinen.

Ei ole testamenttia.

Ja kun tasingosta puhutaan, niin tietääkseni leski on varakkaampi.

Pohdin vain, pitääkö palkata lakimies vai ei.... eräs suvussa on lakimies ja osaa neuvoa, mutta en ole häntä tavannut, jos perunkirjoitus on yksinkertainen, niin sitten osaamme.

Ap

Vaikuttaa hyvin simppeliltä. Meillä perunkirjoituksen teki ammattilainen, mutta muuten tuossa ei varmaan lakimiehiä tarvita.

Aina suosittelen lakimiehen tekevän perunkirjoituksen ja perinnönjaon. Itse asianajajaa, niin luulisi, että oma lehmä ojassa palkkiota ajatellen. Näin ei kuitenkaan. Me asianajajat joudutaan usein (onneksi vähenemässä määrin) sumplimaan osakkaiden itse tekemiä perukirjoja ja jakoja jostain vuosikymmenten takaa ja se sitten tulee maksamaan. Etsin Martta -tädin perukirjaa ja huomataan, että 20 vuotta sitten testamenttia ei oltukaan annettu tiedoksi ja omaisuus jaettu ja sitten aletaan uudestaan jakamaan.... Tuntiliksa juoksee.... Tai jaettu ja maksettu käteisellä osakkaille ja joku sanoo, ettei saanut mitään äitinsä jälkeen vuodelta -93, niin miten todistaa asia, jos perukirjakin puutteellinen ja jako tehty suullisesti.

Itse asianajaja ja isä on tosi huonossa kunnossa, olen itse sanonut kaikille (myös isälleni), että minä en papereita tee, jotta ei kenellekään tule jälkikäteen mieleen sanoa, että vedän asiat omalta kannaltani edulliseksi. Eli myös minä asianajajana annan toisen asianajan tehdä perukirjat ja -jaot, epäselvyyksien välttämiseksi, joten suosittelen myös maallikkojen antavan asiakirjat ammattilaisten tehtäviksi. Ainoa tapa ehkäistä epäselvyyksiä jatkossa.

F

Valitettavasti ammattilaisenkaan käyttö ei takaa mitään. Anopin perunkirjoituksen teki perhe- ja perintöasioihin erikoistunut varatuomari. Hän ei perukirjaa laatiessaan osannut ottaa huomioon edes sitä, että kun hyvää eläkettä saanut vainaja on kuollut toukokuussa, niin ihan varmasti on tulossa veronpalaituksia, jotka pitää kirjata perukirjaan.

Lasku oli kyllä yli kolme tonnia, vaikka kaikki tarvittavat paperit oli toimitettu lakimiehelle järjestyksessä eikä ollut mitään epäselvyyksiä tai riitoja. Luulisi, että sillä hinnalla saisi perukirjan, jossa ei olisi noin alkeellisia virheitä.

Perukirjoituksessa katsotaan kuolinhetlken tilanne. Miten ne mahdolliset veronpalautuksen tähän liittyvät? Yleensä niiden summaa ei erikseen kirjata, vaan verottaja ottaa ne huomioon maksuhetkellä.

Veronpalautukset liittyvät nimenomaan kuolinhetkeen. Veronpalautukset merkitään saataviksi (samoin kuin esim. velkasaatava). Veronpalautukset kohdistuvat ajallisesti siihen elinaikaan (yleensä palkka- tai eläketuloihin). Ne vain maksetaan jälkijättöisesti, joten ovat vainajan omaisuutta. Merkitään perukirjaan saatavina suurinpiirtein eli noin 500 euroa. Tämä siis jos vainaja kuollut loppuvuodesta yllättäen. Yleensä veronpalautukset luokkaa 20 - 100 (eläkeläisillä), mikä ei hetkauta perukirjaa suuntaan tai toiseen, joten niitä ei silloin saataviksikaan merkitä.

F

Etkö sinä kertonut jossain aikaisemmassa keskustelussa tehneesi lukuisia perukirjoja? Ymmärrätkö edes, että veronpalautukset ovat suurimmillaan yleensä silloin, jos vainaja on kuollut suunnilleen keskellä vuotta, koska tällöin veroprosentti on aivan liian suuri vuosituloihin nähden, mutta ennakonpidätyksiä on kuitenkin ehditty maksaa useita kuukausia? Puhutaan helposti useiden tuhansien veronpalautuksista.

Olen arviolta tehnyt noin 400 perunkirjoitusta. Näistä 400:sta on noin 10 perukirjaa, joissa veronpalautuksia tullut yllättäen yli 1000 euroa. Näissä tapauksissa on tehty sitten tietenkin täydennysperukirja, mikä tehdään kuukauden kuluessa veronpalautuspäätöksestä. Se toimitetaan verotoimistoon ja tilanne korjautuu. Yleensä tuossa vaiheessa ei ole vielä edes perintöveropäätöstä tehty, joten se ei vaikuta siihen. Jos on ehditty tehdä jo perinnönjako, niin siinäkään ei ole ongelmia syntynyt, sillä jako tehty jo ja siitä nähtävissä jakosuhteet, joten kyseinen jakokirja laaditaan veronpalautusten osalta samassa suhteessa.

Ei ongelmaa muuta kuin, että allekirjoitukset ja verotoimistoon täydennyksen toimittaminen.

Teet nyt ongelmaa asiasta, missä me ammattilaiset emme ongelmaa näe. Se vaan korjataan oikeaa tilannetta vastaavaksi.

F

Joko teet vain todella pienituloisten henkilöiden perunkirjoituksia tai sitten vainajan omaiset eivät ole kertoneet sinulle kuolinpesälle perunkirjoituksen jälkeen tulleista veronpalautuksista. Jo 1500 euron kuukausieläkkeestä tulee yli tonni veronpalautuksia, jos eläkeläinen kuolee kesäkuussa.

Kyllä noiden noin 400 joukkoon mahtuu vainajia, joiden omaisuus miinuksella ja joiden huomattavasti päälle 400 000. Se, että minulle ei kerrota, niin sille en tietenkään voi mitään. Pesän ilmoittajan velvollisuus on kertoa tilanteesta ja sen muutoksista. Myös muut kuolinpesän osakkaat voivat sen tehdä. Jos ei kerrota ja ilmoiteta, niin sille en valitettavasti voi mitään. Mitä en tiedä, en voi myöskään sille mitään tehdä. Nyt syyllistät ammattiani siitä, että kuolinpesän osakkaat eivät tee lakisääteisiä velvollisuuksia.

F *kohauttaa hartioitaan*

Kolo ilmoitukselle ja korjauksellehan ei olisi mitään tarvetta, jos veronpalautukset olisi alunperin laskettu ja merkitty perukirjaan oikein. Joten kyllä tässä on jotain syytä myös perukirjan laatijassa. Ymmärrän, että jonkun yrittäjän kanssa homma menee hankalaksi, mutta tavallisen palkansaajan tai eläkeläisen veronpalautukset laskee verottajan sivuilta löytyvällä veroprosenttilaskurilla 10 minuutissa.

Tuolla kaavalla kenties. Mutta kun veronpalautusten määrään vaikuttavaa on myös esim. kotitalousvähennykset, ennakolta maksetut verot (esim. minä maksan veroja kuukausittain jotain etukäteen ennen eräpäivää ja eräpäivänä jäljellä olevat), mahdolliset jäsenmaksut (kyllä, myös eläkkeellä oleva voi maksaa jäsenmaksuja nimikkeellä "eläkkeellä oleva" ja nauttii liiton/yhdistyksen eduista), jne. Pelkkä eläketulo ei määrittele veronpalautusta, vaan vasta verotoimiston päätöksestä sen saa selville.

F

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap kommentoi:

Isäni siis kuoli. Hänellä on puolet asunnosta, jonkin verran rahaa tilillä, ja jonkin verran rahaa rahastoissa.

Äitini, leski, omistaa asunnosta puolet, ja hänellä on omat tilit ja omat rahastot.

Lisäksi äidilläni ja isällänion yhteinen säästötili. En tiedä summaa.

Onko perunkirjoitus yksinkertainen?

Melko. Asunto periytyy lapsille puoliksi, mutta se jää lesken käyttöön tämän loppuelämäksi lesken niin halutessa. Muu isän omaisuus tulee lapsille. Perintövero lasketaan kaikesta tuosta, mutta leski on asunnossa rasitteena, eli verot ovat pienet.

Tietysti jos on testamentti tilanne on toinen.

Ei ole testamenttia.

Ja kun tasingosta puhutaan, niin tietääkseni leski on varakkaampi.

Pohdin vain, pitääkö palkata lakimies vai ei.... eräs suvussa on lakimies ja osaa neuvoa, mutta en ole häntä tavannut, jos perunkirjoitus on yksinkertainen, niin sitten osaamme.

Ap

Vaikuttaa hyvin simppeliltä. Meillä perunkirjoituksen teki ammattilainen, mutta muuten tuossa ei varmaan lakimiehiä tarvita.

Aina suosittelen lakimiehen tekevän perunkirjoituksen ja perinnönjaon. Itse asianajajaa, niin luulisi, että oma lehmä ojassa palkkiota ajatellen. Näin ei kuitenkaan. Me asianajajat joudutaan usein (onneksi vähenemässä määrin) sumplimaan osakkaiden itse tekemiä perukirjoja ja jakoja jostain vuosikymmenten takaa ja se sitten tulee maksamaan. Etsin Martta -tädin perukirjaa ja huomataan, että 20 vuotta sitten testamenttia ei oltukaan annettu tiedoksi ja omaisuus jaettu ja sitten aletaan uudestaan jakamaan.... Tuntiliksa juoksee.... Tai jaettu ja maksettu käteisellä osakkaille ja joku sanoo, ettei saanut mitään äitinsä jälkeen vuodelta -93, niin miten todistaa asia, jos perukirjakin puutteellinen ja jako tehty suullisesti.

Itse asianajaja ja isä on tosi huonossa kunnossa, olen itse sanonut kaikille (myös isälleni), että minä en papereita tee, jotta ei kenellekään tule jälkikäteen mieleen sanoa, että vedän asiat omalta kannaltani edulliseksi. Eli myös minä asianajajana annan toisen asianajan tehdä perukirjat ja -jaot, epäselvyyksien välttämiseksi, joten suosittelen myös maallikkojen antavan asiakirjat ammattilaisten tehtäviksi. Ainoa tapa ehkäistä epäselvyyksiä jatkossa.

F

Valitettavasti ammattilaisenkaan käyttö ei takaa mitään. Anopin perunkirjoituksen teki perhe- ja perintöasioihin erikoistunut varatuomari. Hän ei perukirjaa laatiessaan osannut ottaa huomioon edes sitä, että kun hyvää eläkettä saanut vainaja on kuollut toukokuussa, niin ihan varmasti on tulossa veronpalaituksia, jotka pitää kirjata perukirjaan.

Lasku oli kyllä yli kolme tonnia, vaikka kaikki tarvittavat paperit oli toimitettu lakimiehelle järjestyksessä eikä ollut mitään epäselvyyksiä tai riitoja. Luulisi, että sillä hinnalla saisi perukirjan, jossa ei olisi noin alkeellisia virheitä.

Perukirjoituksessa katsotaan kuolinhetlken tilanne. Miten ne mahdolliset veronpalautuksen tähän liittyvät? Yleensä niiden summaa ei erikseen kirjata, vaan verottaja ottaa ne huomioon maksuhetkellä.

Veronpalautukset liittyvät nimenomaan kuolinhetkeen. Veronpalautukset merkitään saataviksi (samoin kuin esim. velkasaatava). Veronpalautukset kohdistuvat ajallisesti siihen elinaikaan (yleensä palkka- tai eläketuloihin). Ne vain maksetaan jälkijättöisesti, joten ovat vainajan omaisuutta. Merkitään perukirjaan saatavina suurinpiirtein eli noin 500 euroa. Tämä siis jos vainaja kuollut loppuvuodesta yllättäen. Yleensä veronpalautukset luokkaa 20 - 100 (eläkeläisillä), mikä ei hetkauta perukirjaa suuntaan tai toiseen, joten niitä ei silloin saataviksikaan merkitä.

F

Etkö sinä kertonut jossain aikaisemmassa keskustelussa tehneesi lukuisia perukirjoja? Ymmärrätkö edes, että veronpalautukset ovat suurimmillaan yleensä silloin, jos vainaja on kuollut suunnilleen keskellä vuotta, koska tällöin veroprosentti on aivan liian suuri vuosituloihin nähden, mutta ennakonpidätyksiä on kuitenkin ehditty maksaa useita kuukausia? Puhutaan helposti useiden tuhansien veronpalautuksista.

Olen arviolta tehnyt noin 400 perunkirjoitusta. Näistä 400:sta on noin 10 perukirjaa, joissa veronpalautuksia tullut yllättäen yli 1000 euroa. Näissä tapauksissa on tehty sitten tietenkin täydennysperukirja, mikä tehdään kuukauden kuluessa veronpalautuspäätöksestä. Se toimitetaan verotoimistoon ja tilanne korjautuu. Yleensä tuossa vaiheessa ei ole vielä edes perintöveropäätöstä tehty, joten se ei vaikuta siihen. Jos on ehditty tehdä jo perinnönjako, niin siinäkään ei ole ongelmia syntynyt, sillä jako tehty jo ja siitä nähtävissä jakosuhteet, joten kyseinen jakokirja laaditaan veronpalautusten osalta samassa suhteessa.

Ei ongelmaa muuta kuin, että allekirjoitukset ja verotoimistoon täydennyksen toimittaminen.

Teet nyt ongelmaa asiasta, missä me ammattilaiset emme ongelmaa näe. Se vaan korjataan oikeaa tilannetta vastaavaksi.

F

Joko teet vain todella pienituloisten henkilöiden perunkirjoituksia tai sitten vainajan omaiset eivät ole kertoneet sinulle kuolinpesälle perunkirjoituksen jälkeen tulleista veronpalautuksista. Jo 1500 euron kuukausieläkkeestä tulee yli tonni veronpalautuksia, jos eläkeläinen kuolee kesäkuussa.

Kyllä noiden noin 400 joukkoon mahtuu vainajia, joiden omaisuus miinuksella ja joiden huomattavasti päälle 400 000. Se, että minulle ei kerrota, niin sille en tietenkään voi mitään. Pesän ilmoittajan velvollisuus on kertoa tilanteesta ja sen muutoksista. Myös muut kuolinpesän osakkaat voivat sen tehdä. Jos ei kerrota ja ilmoiteta, niin sille en valitettavasti voi mitään. Mitä en tiedä, en voi myöskään sille mitään tehdä. Nyt syyllistät ammattiani siitä, että kuolinpesän osakkaat eivät tee lakisääteisiä velvollisuuksia.

F *kohauttaa hartioitaan*

Kolo ilmoitukselle ja korjauksellehan ei olisi mitään tarvetta, jos veronpalautukset olisi alunperin laskettu ja merkitty perukirjaan oikein. Joten kyllä tässä on jotain syytä myös perukirjan laatijassa. Ymmärrän, että jonkun yrittäjän kanssa homma menee hankalaksi, mutta tavallisen palkansaajan tai eläkeläisen veronpalautukset laskee verottajan sivuilta löytyvällä veroprosenttilaskurilla 10 minuutissa.

Tuolla kaavalla kenties. Mutta kun veronpalautusten määrään vaikuttavaa on myös esim. kotitalousvähennykset, ennakolta maksetut verot (esim. minä maksan veroja kuukausittain jotain etukäteen ennen eräpäivää ja eräpäivänä jäljellä olevat), mahdolliset jäsenmaksut (kyllä, myös eläkkeellä oleva voi maksaa jäsenmaksuja nimikkeellä "eläkkeellä oleva" ja nauttii liiton/yhdistyksen eduista), jne. Pelkkä eläketulo ei määrittele veronpalautusta, vaan vasta verotoimiston päätöksestä sen saa selville.

F

Anteeksi jos olet jo aiemmassa keskustelussa kertonut mutta onko olemassa jotakin nyrkkisääntöä jolloin kuolinpesään peruskirjoituksen jälkeen tulee tuloja esimerkiksi veronpalautuksista ja ne tulisi ilmoittaa?

Käsillä on kuolinpesä jossa vajaa kymmenen osakasta ja palautusta noin 500 euroa. Ei taida olla merkityksellistä.

Vielä tästä että jos ensin kuolleelta lapsettomalta on peritty 200 euroa ja 40 v päästä lesken omaisuus on miljoona (on niin kiinnostava case teoreettisesti).

Entä jos pystytään osoittamaan että leski on pitänyt juuri sen 200 e koko ajan erillisellä tilillä, jossa se ei ole kasvanut oikein mihinkään?

Ja eikö muutenkin ole selvää, että jos arvonnousu on huomattava, se on tullut nimenomaan lesken oman ansiokkaan toiminnan ansiosta. Esim. on älynnyt sijoittaa sen sijaan että olisi makuuttanut rahoja tilillä (mikä olisikin se tavallisempi ja ajattelua vaatimaton toimintatapa).

Ja entä jos leski olisi välillä kerinnyt käyttää perityn omaisuuden kokonaan nollille ja aloittanut uudelleen tyhjästä, perivätkö ensin kuolleen toissijaiset perilliset silloinkin jotain lesken omaisuudesta tämän kuoltua?

Perintökaaren mukaan on täysin yksiselitteistä, että lapsettomalta puolisolta perityn omaisuuden tuotto ja arvonnousu kuuluu osittain myös puolison perillisille, vaikka sen arvonnousu olisikin lesken älykkään sijoitustoiminnan ansiota.

Mutta varmasti on tapauksia, joissa on vaikea selvittää, mikä osa omaisuudesta on alunperin peräisin puolisolta ja mikä lesken itsenäisesti puolison kuoleman jälkeen hankkimaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap kommentoi:

Isäni siis kuoli. Hänellä on puolet asunnosta, jonkin verran rahaa tilillä, ja jonkin verran rahaa rahastoissa.

Äitini, leski, omistaa asunnosta puolet, ja hänellä on omat tilit ja omat rahastot.

Lisäksi äidilläni ja isällänion yhteinen säästötili. En tiedä summaa.

Onko perunkirjoitus yksinkertainen?

Melko. Asunto periytyy lapsille puoliksi, mutta se jää lesken käyttöön tämän loppuelämäksi lesken niin halutessa. Muu isän omaisuus tulee lapsille. Perintövero lasketaan kaikesta tuosta, mutta leski on asunnossa rasitteena, eli verot ovat pienet.

Tietysti jos on testamentti tilanne on toinen.

Ei ole testamenttia.

Ja kun tasingosta puhutaan, niin tietääkseni leski on varakkaampi.

Pohdin vain, pitääkö palkata lakimies vai ei.... eräs suvussa on lakimies ja osaa neuvoa, mutta en ole häntä tavannut, jos perunkirjoitus on yksinkertainen, niin sitten osaamme.

Ap

Vaikuttaa hyvin simppeliltä. Meillä perunkirjoituksen teki ammattilainen, mutta muuten tuossa ei varmaan lakimiehiä tarvita.

Aina suosittelen lakimiehen tekevän perunkirjoituksen ja perinnönjaon. Itse asianajajaa, niin luulisi, että oma lehmä ojassa palkkiota ajatellen. Näin ei kuitenkaan. Me asianajajat joudutaan usein (onneksi vähenemässä määrin) sumplimaan osakkaiden itse tekemiä perukirjoja ja jakoja jostain vuosikymmenten takaa ja se sitten tulee maksamaan. Etsin Martta -tädin perukirjaa ja huomataan, että 20 vuotta sitten testamenttia ei oltukaan annettu tiedoksi ja omaisuus jaettu ja sitten aletaan uudestaan jakamaan.... Tuntiliksa juoksee.... Tai jaettu ja maksettu käteisellä osakkaille ja joku sanoo, ettei saanut mitään äitinsä jälkeen vuodelta -93, niin miten todistaa asia, jos perukirjakin puutteellinen ja jako tehty suullisesti.

Itse asianajaja ja isä on tosi huonossa kunnossa, olen itse sanonut kaikille (myös isälleni), että minä en papereita tee, jotta ei kenellekään tule jälkikäteen mieleen sanoa, että vedän asiat omalta kannaltani edulliseksi. Eli myös minä asianajajana annan toisen asianajan tehdä perukirjat ja -jaot, epäselvyyksien välttämiseksi, joten suosittelen myös maallikkojen antavan asiakirjat ammattilaisten tehtäviksi. Ainoa tapa ehkäistä epäselvyyksiä jatkossa.

F

Valitettavasti ammattilaisenkaan käyttö ei takaa mitään. Anopin perunkirjoituksen teki perhe- ja perintöasioihin erikoistunut varatuomari. Hän ei perukirjaa laatiessaan osannut ottaa huomioon edes sitä, että kun hyvää eläkettä saanut vainaja on kuollut toukokuussa, niin ihan varmasti on tulossa veronpalaituksia, jotka pitää kirjata perukirjaan.

Lasku oli kyllä yli kolme tonnia, vaikka kaikki tarvittavat paperit oli toimitettu lakimiehelle järjestyksessä eikä ollut mitään epäselvyyksiä tai riitoja. Luulisi, että sillä hinnalla saisi perukirjan, jossa ei olisi noin alkeellisia virheitä.

Perukirjoituksessa katsotaan kuolinhetlken tilanne. Miten ne mahdolliset veronpalautuksen tähän liittyvät? Yleensä niiden summaa ei erikseen kirjata, vaan verottaja ottaa ne huomioon maksuhetkellä.

Veronpalautukset liittyvät nimenomaan kuolinhetkeen. Veronpalautukset merkitään saataviksi (samoin kuin esim. velkasaatava). Veronpalautukset kohdistuvat ajallisesti siihen elinaikaan (yleensä palkka- tai eläketuloihin). Ne vain maksetaan jälkijättöisesti, joten ovat vainajan omaisuutta. Merkitään perukirjaan saatavina suurinpiirtein eli noin 500 euroa. Tämä siis jos vainaja kuollut loppuvuodesta yllättäen. Yleensä veronpalautukset luokkaa 20 - 100 (eläkeläisillä), mikä ei hetkauta perukirjaa suuntaan tai toiseen, joten niitä ei silloin saataviksikaan merkitä.

F

Etkö sinä kertonut jossain aikaisemmassa keskustelussa tehneesi lukuisia perukirjoja? Ymmärrätkö edes, että veronpalautukset ovat suurimmillaan yleensä silloin, jos vainaja on kuollut suunnilleen keskellä vuotta, koska tällöin veroprosentti on aivan liian suuri vuosituloihin nähden, mutta ennakonpidätyksiä on kuitenkin ehditty maksaa useita kuukausia? Puhutaan helposti useiden tuhansien veronpalautuksista.

Olen arviolta tehnyt noin 400 perunkirjoitusta. Näistä 400:sta on noin 10 perukirjaa, joissa veronpalautuksia tullut yllättäen yli 1000 euroa. Näissä tapauksissa on tehty sitten tietenkin täydennysperukirja, mikä tehdään kuukauden kuluessa veronpalautuspäätöksestä. Se toimitetaan verotoimistoon ja tilanne korjautuu. Yleensä tuossa vaiheessa ei ole vielä edes perintöveropäätöstä tehty, joten se ei vaikuta siihen. Jos on ehditty tehdä jo perinnönjako, niin siinäkään ei ole ongelmia syntynyt, sillä jako tehty jo ja siitä nähtävissä jakosuhteet, joten kyseinen jakokirja laaditaan veronpalautusten osalta samassa suhteessa.

Ei ongelmaa muuta kuin, että allekirjoitukset ja verotoimistoon täydennyksen toimittaminen.

Teet nyt ongelmaa asiasta, missä me ammattilaiset emme ongelmaa näe. Se vaan korjataan oikeaa tilannetta vastaavaksi.

F

Joko teet vain todella pienituloisten henkilöiden perunkirjoituksia tai sitten vainajan omaiset eivät ole kertoneet sinulle kuolinpesälle perunkirjoituksen jälkeen tulleista veronpalautuksista. Jo 1500 euron kuukausieläkkeestä tulee yli tonni veronpalautuksia, jos eläkeläinen kuolee kesäkuussa.

Kyllä noiden noin 400 joukkoon mahtuu vainajia, joiden omaisuus miinuksella ja joiden huomattavasti päälle 400 000. Se, että minulle ei kerrota, niin sille en tietenkään voi mitään. Pesän ilmoittajan velvollisuus on kertoa tilanteesta ja sen muutoksista. Myös muut kuolinpesän osakkaat voivat sen tehdä. Jos ei kerrota ja ilmoiteta, niin sille en valitettavasti voi mitään. Mitä en tiedä, en voi myöskään sille mitään tehdä. Nyt syyllistät ammattiani siitä, että kuolinpesän osakkaat eivät tee lakisääteisiä velvollisuuksia.

F *kohauttaa hartioitaan*

Kolo ilmoitukselle ja korjauksellehan ei olisi mitään tarvetta, jos veronpalautukset olisi alunperin laskettu ja merkitty perukirjaan oikein. Joten kyllä tässä on jotain syytä myös perukirjan laatijassa. Ymmärrän, että jonkun yrittäjän kanssa homma menee hankalaksi, mutta tavallisen palkansaajan tai eläkeläisen veronpalautukset laskee verottajan sivuilta löytyvällä veroprosenttilaskurilla 10 minuutissa.

Tuolla kaavalla kenties. Mutta kun veronpalautusten määrään vaikuttavaa on myös esim. kotitalousvähennykset, ennakolta maksetut verot (esim. minä maksan veroja kuukausittain jotain etukäteen ennen eräpäivää ja eräpäivänä jäljellä olevat), mahdolliset jäsenmaksut (kyllä, myös eläkkeellä oleva voi maksaa jäsenmaksuja nimikkeellä "eläkkeellä oleva" ja nauttii liiton/yhdistyksen eduista), jne. Pelkkä eläketulo ei määrittele veronpalautusta, vaan vasta verotoimiston päätöksestä sen saa selville.

F

Anteeksi jos olet jo aiemmassa keskustelussa kertonut mutta onko olemassa jotakin nyrkkisääntöä jolloin kuolinpesään peruskirjoituksen jälkeen tulee tuloja esimerkiksi veronpalautuksista ja ne tulisi ilmoittaa?

Käsillä on kuolinpesä jossa vajaa kymmenen osakasta ja palautusta noin 500 euroa. Ei taida olla merkityksellistä.

Jos arvioitte, että veronpalautuksia on 500, niin tietenkin se merkitään perukirjaan. Mutta aikaisemmista kirjoituksistani ilmenee, että se on "noin" tuloa. Verottaja ei teille ennakkopäätöstä anna (asia keskeneräinen, ei ole vielä päätöstä tehty) eli kä

ytännössä perukirjaan merkitään arvio tai sitten jos verotuspäätös on jo olemassa, niin se. Eli veronpalautuksia ei tosiasiallisesti merkitä, koska jos ei päätöstä, niin ei voida tietää, mikä se oikeasti on. iKINÄ ei voi tietää etukäteen veronpalautusten määrää.... 

HUOMIOI, että myös voi olla veromätkyjä, jotka laitetaan vainajan velkoihin. Niitäkään ei voi tietäää tarkalleen ennen verottajan päätöstä

F

Vierailija kirjoitti:

Perintökaaren mukaan on täysin yksiselitteistä, että lapsettomalta puolisolta perityn omaisuuden tuotto ja arvonnousu kuuluu osittain myös puolison perillisille, vaikka sen arvonnousu olisikin lesken älykkään sijoitustoiminnan ansiota.

Mutta varmasti on tapauksia, joissa on vaikea selvittää, mikä osa omaisuudesta on alunperin peräisin puolisolta ja mikä lesken itsenäisesti puolison kuoleman jälkeen hankkimaa.

Näin juuri. Ja näitä epäselviä asioita sitten käsitellään viime pelissä oikeuden kautta. Jos epäselvyyksiä on, vaikka kyseessä olisi käräjäoikeuden määräämä pesänjakaja. Moiteoikeus on. Oikeus ratkaisee. Jos kyseessä sopimusjako (osakkaat allekirjoittavat), niin asia siinä.

Tosi vaikeaksi menee asioiden juridinen selvittäminen tällä palstalla. Ottakaa yhteys juristiin tai asianajajaan, niin voitte kysyä kasvotusten ja saatte vastaukset. 

F

Eli mikäli loisit jonkun miehen lomsalle, voi tulla yllätyksiä matkaan.

Eli geisha pallerot eivät ole suinkaan tae että riidat vähenisivät, miksi yleensä hankkii sellaista taukkia josta kaukaa jo näkee ettei tuota kannata edes katsoa saatikka kuunnella. Mutta pönttöämmä ei sitä sisäistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap kommentoi:

Isäni siis kuoli. Hänellä on puolet asunnosta, jonkin verran rahaa tilillä, ja jonkin verran rahaa rahastoissa.

Äitini, leski, omistaa asunnosta puolet, ja hänellä on omat tilit ja omat rahastot.

Lisäksi äidilläni ja isällänion yhteinen säästötili. En tiedä summaa.

Onko perunkirjoitus yksinkertainen?

Melko. Asunto periytyy lapsille puoliksi, mutta se jää lesken käyttöön tämän loppuelämäksi lesken niin halutessa. Muu isän omaisuus tulee lapsille. Perintövero lasketaan kaikesta tuosta, mutta leski on asunnossa rasitteena, eli verot ovat pienet.

Tietysti jos on testamentti tilanne on toinen.

Ei ole testamenttia.

Ja kun tasingosta puhutaan, niin tietääkseni leski on varakkaampi.

Pohdin vain, pitääkö palkata lakimies vai ei.... eräs suvussa on lakimies ja osaa neuvoa, mutta en ole häntä tavannut, jos perunkirjoitus on yksinkertainen, niin sitten osaamme.

Ap

Vaikuttaa hyvin simppeliltä. Meillä perunkirjoituksen teki ammattilainen, mutta muuten tuossa ei varmaan lakimiehiä tarvita.

Aina suosittelen lakimiehen tekevän perunkirjoituksen ja perinnönjaon. Itse asianajajaa, niin luulisi, että oma lehmä ojassa palkkiota ajatellen. Näin ei kuitenkaan. Me asianajajat joudutaan usein (onneksi vähenemässä määrin) sumplimaan osakkaiden itse tekemiä perukirjoja ja jakoja jostain vuosikymmenten takaa ja se sitten tulee maksamaan. Etsin Martta -tädin perukirjaa ja huomataan, että 20 vuotta sitten testamenttia ei oltukaan annettu tiedoksi ja omaisuus jaettu ja sitten aletaan uudestaan jakamaan.... Tuntiliksa juoksee.... Tai jaettu ja maksettu käteisellä osakkaille ja joku sanoo, ettei saanut mitään äitinsä jälkeen vuodelta -93, niin miten todistaa asia, jos perukirjakin puutteellinen ja jako tehty suullisesti.

Itse asianajaja ja isä on tosi huonossa kunnossa, olen itse sanonut kaikille (myös isälleni), että minä en papereita tee, jotta ei kenellekään tule jälkikäteen mieleen sanoa, että vedän asiat omalta kannaltani edulliseksi. Eli myös minä asianajajana annan toisen asianajan tehdä perukirjat ja -jaot, epäselvyyksien välttämiseksi, joten suosittelen myös maallikkojen antavan asiakirjat ammattilaisten tehtäviksi. Ainoa tapa ehkäistä epäselvyyksiä jatkossa.

F

Valitettavasti ammattilaisenkaan käyttö ei takaa mitään. Anopin perunkirjoituksen teki perhe- ja perintöasioihin erikoistunut varatuomari. Hän ei perukirjaa laatiessaan osannut ottaa huomioon edes sitä, että kun hyvää eläkettä saanut vainaja on kuollut toukokuussa, niin ihan varmasti on tulossa veronpalaituksia, jotka pitää kirjata perukirjaan.

Lasku oli kyllä yli kolme tonnia, vaikka kaikki tarvittavat paperit oli toimitettu lakimiehelle järjestyksessä eikä ollut mitään epäselvyyksiä tai riitoja. Luulisi, että sillä hinnalla saisi perukirjan, jossa ei olisi noin alkeellisia virheitä.

Perukirjoituksessa katsotaan kuolinhetlken tilanne. Miten ne mahdolliset veronpalautuksen tähän liittyvät? Yleensä niiden summaa ei erikseen kirjata, vaan verottaja ottaa ne huomioon maksuhetkellä.

Veronpalautukset liittyvät nimenomaan kuolinhetkeen. Veronpalautukset merkitään saataviksi (samoin kuin esim. velkasaatava). Veronpalautukset kohdistuvat ajallisesti siihen elinaikaan (yleensä palkka- tai eläketuloihin). Ne vain maksetaan jälkijättöisesti, joten ovat vainajan omaisuutta. Merkitään perukirjaan saatavina suurinpiirtein eli noin 500 euroa. Tämä siis jos vainaja kuollut loppuvuodesta yllättäen. Yleensä veronpalautukset luokkaa 20 - 100 (eläkeläisillä), mikä ei hetkauta perukirjaa suuntaan tai toiseen, joten niitä ei silloin saataviksikaan merkitä.

F

Etkö sinä kertonut jossain aikaisemmassa keskustelussa tehneesi lukuisia perukirjoja? Ymmärrätkö edes, että veronpalautukset ovat suurimmillaan yleensä silloin, jos vainaja on kuollut suunnilleen keskellä vuotta, koska tällöin veroprosentti on aivan liian suuri vuosituloihin nähden, mutta ennakonpidätyksiä on kuitenkin ehditty maksaa useita kuukausia? Puhutaan helposti useiden tuhansien veronpalautuksista.

Olen arviolta tehnyt noin 400 perunkirjoitusta. Näistä 400:sta on noin 10 perukirjaa, joissa veronpalautuksia tullut yllättäen yli 1000 euroa. Näissä tapauksissa on tehty sitten tietenkin täydennysperukirja, mikä tehdään kuukauden kuluessa veronpalautuspäätöksestä. Se toimitetaan verotoimistoon ja tilanne korjautuu. Yleensä tuossa vaiheessa ei ole vielä edes perintöveropäätöstä tehty, joten se ei vaikuta siihen. Jos on ehditty tehdä jo perinnönjako, niin siinäkään ei ole ongelmia syntynyt, sillä jako tehty jo ja siitä nähtävissä jakosuhteet, joten kyseinen jakokirja laaditaan veronpalautusten osalta samassa suhteessa.

Ei ongelmaa muuta kuin, että allekirjoitukset ja verotoimistoon täydennyksen toimittaminen.

Teet nyt ongelmaa asiasta, missä me ammattilaiset emme ongelmaa näe. Se vaan korjataan oikeaa tilannetta vastaavaksi.

F

Joko teet vain todella pienituloisten henkilöiden perunkirjoituksia tai sitten vainajan omaiset eivät ole kertoneet sinulle kuolinpesälle perunkirjoituksen jälkeen tulleista veronpalautuksista. Jo 1500 euron kuukausieläkkeestä tulee yli tonni veronpalautuksia, jos eläkeläinen kuolee kesäkuussa.

Kyllä noiden noin 400 joukkoon mahtuu vainajia, joiden omaisuus miinuksella ja joiden huomattavasti päälle 400 000. Se, että minulle ei kerrota, niin sille en tietenkään voi mitään. Pesän ilmoittajan velvollisuus on kertoa tilanteesta ja sen muutoksista. Myös muut kuolinpesän osakkaat voivat sen tehdä. Jos ei kerrota ja ilmoiteta, niin sille en valitettavasti voi mitään. Mitä en tiedä, en voi myöskään sille mitään tehdä. Nyt syyllistät ammattiani siitä, että kuolinpesän osakkaat eivät tee lakisääteisiä velvollisuuksia.

F *kohauttaa hartioitaan*

Kolo ilmoitukselle ja korjauksellehan ei olisi mitään tarvetta, jos veronpalautukset olisi alunperin laskettu ja merkitty perukirjaan oikein. Joten kyllä tässä on jotain syytä myös perukirjan laatijassa. Ymmärrän, että jonkun yrittäjän kanssa homma menee hankalaksi, mutta tavallisen palkansaajan tai eläkeläisen veronpalautukset laskee verottajan sivuilta löytyvällä veroprosenttilaskurilla 10 minuutissa.

Tuolla kaavalla kenties. Mutta kun veronpalautusten määrään vaikuttavaa on myös esim. kotitalousvähennykset, ennakolta maksetut verot (esim. minä maksan veroja kuukausittain jotain etukäteen ennen eräpäivää ja eräpäivänä jäljellä olevat), mahdolliset jäsenmaksut (kyllä, myös eläkkeellä oleva voi maksaa jäsenmaksuja nimikkeellä "eläkkeellä oleva" ja nauttii liiton/yhdistyksen eduista), jne. Pelkkä eläketulo ei määrittele veronpalautusta, vaan vasta verotoimiston päätöksestä sen saa selville.

F

Anteeksi jos olet jo aiemmassa keskustelussa kertonut mutta onko olemassa jotakin nyrkkisääntöä jolloin kuolinpesään peruskirjoituksen jälkeen tulee tuloja esimerkiksi veronpalautuksista ja ne tulisi ilmoittaa?

Käsillä on kuolinpesä jossa vajaa kymmenen osakasta ja palautusta noin 500 euroa. Ei taida olla merkityksellistä.

Jos arvioitte, että veronpalautuksia on 500, niin tietenkin se merkitään perukirjaan. Mutta aikaisemmista kirjoituksistani ilmenee, että se on "noin" tuloa. Verottaja ei teille ennakkopäätöstä anna (asia keskeneräinen, ei ole vielä päätöstä tehty) eli kä

ytännössä perukirjaan merkitään arvio tai sitten jos verotuspäätös on jo olemassa, niin se. Eli veronpalautuksia ei tosiasiallisesti merkitä, koska jos ei päätöstä, niin ei voida tietää, mikä se oikeasti on. iKINÄ ei voi tietää etukäteen veronpalautusten määrää.... 

HUOMIOI, että myös voi olla veromätkyjä, jotka laitetaan vainajan velkoihin. Niitäkään ei voi tietäää tarkalleen ennen verottajan päätöstä

F

Kyllä monessa tapauksessa veronpalautusten laskeminen on hyvin helppoa, jos kysymyksessä on tavallinen palkansaaja tai eläkeläinen ja on tieto siitä, onko hänellä jotain vähennyksiä. Usein leskellä on tästä hyvä käsitys. Lakimiehille vain laskeminen tuntuu usein olevan ylivoimaista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap kommentoi:

Isäni siis kuoli. Hänellä on puolet asunnosta, jonkin verran rahaa tilillä, ja jonkin verran rahaa rahastoissa.

Äitini, leski, omistaa asunnosta puolet, ja hänellä on omat tilit ja omat rahastot.

Lisäksi äidilläni ja isällänion yhteinen säästötili. En tiedä summaa.

Onko perunkirjoitus yksinkertainen?

Melko. Asunto periytyy lapsille puoliksi, mutta se jää lesken käyttöön tämän loppuelämäksi lesken niin halutessa. Muu isän omaisuus tulee lapsille. Perintövero lasketaan kaikesta tuosta, mutta leski on asunnossa rasitteena, eli verot ovat pienet.

Tietysti jos on testamentti tilanne on toinen.

Ei ole testamenttia.

Ja kun tasingosta puhutaan, niin tietääkseni leski on varakkaampi.

Pohdin vain, pitääkö palkata lakimies vai ei.... eräs suvussa on lakimies ja osaa neuvoa, mutta en ole häntä tavannut, jos perunkirjoitus on yksinkertainen, niin sitten osaamme.

Ap

Vaikuttaa hyvin simppeliltä. Meillä perunkirjoituksen teki ammattilainen, mutta muuten tuossa ei varmaan lakimiehiä tarvita.

Aina suosittelen lakimiehen tekevän perunkirjoituksen ja perinnönjaon. Itse asianajajaa, niin luulisi, että oma lehmä ojassa palkkiota ajatellen. Näin ei kuitenkaan. Me asianajajat joudutaan usein (onneksi vähenemässä määrin) sumplimaan osakkaiden itse tekemiä perukirjoja ja jakoja jostain vuosikymmenten takaa ja se sitten tulee maksamaan. Etsin Martta -tädin perukirjaa ja huomataan, että 20 vuotta sitten testamenttia ei oltukaan annettu tiedoksi ja omaisuus jaettu ja sitten aletaan uudestaan jakamaan.... Tuntiliksa juoksee.... Tai jaettu ja maksettu käteisellä osakkaille ja joku sanoo, ettei saanut mitään äitinsä jälkeen vuodelta -93, niin miten todistaa asia, jos perukirjakin puutteellinen ja jako tehty suullisesti.

Itse asianajaja ja isä on tosi huonossa kunnossa, olen itse sanonut kaikille (myös isälleni), että minä en papereita tee, jotta ei kenellekään tule jälkikäteen mieleen sanoa, että vedän asiat omalta kannaltani edulliseksi. Eli myös minä asianajajana annan toisen asianajan tehdä perukirjat ja -jaot, epäselvyyksien välttämiseksi, joten suosittelen myös maallikkojen antavan asiakirjat ammattilaisten tehtäviksi. Ainoa tapa ehkäistä epäselvyyksiä jatkossa.

F

Valitettavasti ammattilaisenkaan käyttö ei takaa mitään. Anopin perunkirjoituksen teki perhe- ja perintöasioihin erikoistunut varatuomari. Hän ei perukirjaa laatiessaan osannut ottaa huomioon edes sitä, että kun hyvää eläkettä saanut vainaja on kuollut toukokuussa, niin ihan varmasti on tulossa veronpalaituksia, jotka pitää kirjata perukirjaan.

Lasku oli kyllä yli kolme tonnia, vaikka kaikki tarvittavat paperit oli toimitettu lakimiehelle järjestyksessä eikä ollut mitään epäselvyyksiä tai riitoja. Luulisi, että sillä hinnalla saisi perukirjan, jossa ei olisi noin alkeellisia virheitä.

Perukirjoituksessa katsotaan kuolinhetlken tilanne. Miten ne mahdolliset veronpalautuksen tähän liittyvät? Yleensä niiden summaa ei erikseen kirjata, vaan verottaja ottaa ne huomioon maksuhetkellä.

Veronpalautukset liittyvät nimenomaan kuolinhetkeen. Veronpalautukset merkitään saataviksi (samoin kuin esim. velkasaatava). Veronpalautukset kohdistuvat ajallisesti siihen elinaikaan (yleensä palkka- tai eläketuloihin). Ne vain maksetaan jälkijättöisesti, joten ovat vainajan omaisuutta. Merkitään perukirjaan saatavina suurinpiirtein eli noin 500 euroa. Tämä siis jos vainaja kuollut loppuvuodesta yllättäen. Yleensä veronpalautukset luokkaa 20 - 100 (eläkeläisillä), mikä ei hetkauta perukirjaa suuntaan tai toiseen, joten niitä ei silloin saataviksikaan merkitä.

F

Etkö sinä kertonut jossain aikaisemmassa keskustelussa tehneesi lukuisia perukirjoja? Ymmärrätkö edes, että veronpalautukset ovat suurimmillaan yleensä silloin, jos vainaja on kuollut suunnilleen keskellä vuotta, koska tällöin veroprosentti on aivan liian suuri vuosituloihin nähden, mutta ennakonpidätyksiä on kuitenkin ehditty maksaa useita kuukausia? Puhutaan helposti useiden tuhansien veronpalautuksista.

Olen arviolta tehnyt noin 400 perunkirjoitusta. Näistä 400:sta on noin 10 perukirjaa, joissa veronpalautuksia tullut yllättäen yli 1000 euroa. Näissä tapauksissa on tehty sitten tietenkin täydennysperukirja, mikä tehdään kuukauden kuluessa veronpalautuspäätöksestä. Se toimitetaan verotoimistoon ja tilanne korjautuu. Yleensä tuossa vaiheessa ei ole vielä edes perintöveropäätöstä tehty, joten se ei vaikuta siihen. Jos on ehditty tehdä jo perinnönjako, niin siinäkään ei ole ongelmia syntynyt, sillä jako tehty jo ja siitä nähtävissä jakosuhteet, joten kyseinen jakokirja laaditaan veronpalautusten osalta samassa suhteessa.

Ei ongelmaa muuta kuin, että allekirjoitukset ja verotoimistoon täydennyksen toimittaminen.

Teet nyt ongelmaa asiasta, missä me ammattilaiset emme ongelmaa näe. Se vaan korjataan oikeaa tilannetta vastaavaksi.

F

Joko teet vain todella pienituloisten henkilöiden perunkirjoituksia tai sitten vainajan omaiset eivät ole kertoneet sinulle kuolinpesälle perunkirjoituksen jälkeen tulleista veronpalautuksista. Jo 1500 euron kuukausieläkkeestä tulee yli tonni veronpalautuksia, jos eläkeläinen kuolee kesäkuussa.

Kyllä noiden noin 400 joukkoon mahtuu vainajia, joiden omaisuus miinuksella ja joiden huomattavasti päälle 400 000. Se, että minulle ei kerrota, niin sille en tietenkään voi mitään. Pesän ilmoittajan velvollisuus on kertoa tilanteesta ja sen muutoksista. Myös muut kuolinpesän osakkaat voivat sen tehdä. Jos ei kerrota ja ilmoiteta, niin sille en valitettavasti voi mitään. Mitä en tiedä, en voi myöskään sille mitään tehdä. Nyt syyllistät ammattiani siitä, että kuolinpesän osakkaat eivät tee lakisääteisiä velvollisuuksia.

F *kohauttaa hartioitaan*

Kolo ilmoitukselle ja korjauksellehan ei olisi mitään tarvetta, jos veronpalautukset olisi alunperin laskettu ja merkitty perukirjaan oikein. Joten kyllä tässä on jotain syytä myös perukirjan laatijassa. Ymmärrän, että jonkun yrittäjän kanssa homma menee hankalaksi, mutta tavallisen palkansaajan tai eläkeläisen veronpalautukset laskee verottajan sivuilta löytyvällä veroprosenttilaskurilla 10 minuutissa.

Tuolla kaavalla kenties. Mutta kun veronpalautusten määrään vaikuttavaa on myös esim. kotitalousvähennykset, ennakolta maksetut verot (esim. minä maksan veroja kuukausittain jotain etukäteen ennen eräpäivää ja eräpäivänä jäljellä olevat), mahdolliset jäsenmaksut (kyllä, myös eläkkeellä oleva voi maksaa jäsenmaksuja nimikkeellä "eläkkeellä oleva" ja nauttii liiton/yhdistyksen eduista), jne. Pelkkä eläketulo ei määrittele veronpalautusta, vaan vasta verotoimiston päätöksestä sen saa selville.

F

Anteeksi jos olet jo aiemmassa keskustelussa kertonut mutta onko olemassa jotakin nyrkkisääntöä jolloin kuolinpesään peruskirjoituksen jälkeen tulee tuloja esimerkiksi veronpalautuksista ja ne tulisi ilmoittaa?

Käsillä on kuolinpesä jossa vajaa kymmenen osakasta ja palautusta noin 500 euroa. Ei taida olla merkityksellistä.

Jos arvioitte, että veronpalautuksia on 500, niin tietenkin se merkitään perukirjaan. Mutta aikaisemmista kirjoituksistani ilmenee, että se on "noin" tuloa. Verottaja ei teille ennakkopäätöstä anna (asia keskeneräinen, ei ole vielä päätöstä tehty) eli kä

ytännössä perukirjaan merkitään arvio tai sitten jos verotuspäätös on jo olemassa, niin se. Eli veronpalautuksia ei tosiasiallisesti merkitä, koska jos ei päätöstä, niin ei voida tietää, mikä se oikeasti on. iKINÄ ei voi tietää etukäteen veronpalautusten määrää.... 

HUOMIOI, että myös voi olla veromätkyjä, jotka laitetaan vainajan velkoihin. Niitäkään ei voi tietäää tarkalleen ennen verottajan päätöstä

F

Kyllä monessa tapauksessa veronpalautusten laskeminen on hyvin helppoa, jos kysymyksessä on tavallinen palkansaaja tai eläkeläinen ja on tieto siitä, onko hänellä jotain vähennyksiä. Usein leskellä on tästä hyvä käsitys. Lakimiehille vain laskeminen tuntuu usein olevan ylivoimaista.

Ehkä näin. Emme me asianajajat osaa niitä laskea. Onneksi on aina kuolinpesän osakkaita, jotka osaavat meitä paremmin. Kannattaa siis (ainakin teidän tilanteessanne) tehdä asiat itse. 

F

Ketä kaikkia kutsutaan perunkirjoitukseen? Ihmetyttää se, että jos 

selvitetään myös lesken asiat ja varallisuus, niin ketkä kaikki kuulee/näkee nämä tiedot.

Aatellaan vaikka, että perillisiä on vainajan lapsia.

Ja sitten kummitytölle ja työkaverille on testamentattu 1000e per lärvi.

Kuuleeko joku leskelle täysin tuntematon vainajan työkaveri lesken asiat?

Vierailija kirjoitti:

Leski ei peri. Vainajan lapset perivät kaiken. leskelle jää kuitenkin loppuiän asumisoikeus asuntoon, jossa on vainajan kanssa asunut eivätkä perilliset voi sitä asuntoa realisoida. Tämä koskee siis avioleskiä. avoleskellä ei ole edes asumisoikeutta avopuolison kuoleman jälkeen

Aika usein se asunto taidetaan omistaa yhdessä. 

Vierailija kirjoitti:

On leski saa tasinkoa. Jos vainajan omaisuus on 500000 e ja lesken omaisuus on 100000 e, niin leski saa vainajalta 150000 tasinkoa. Lapset peri yhteensä 250000 e.

Tasingosta ei mene perintöveroa, niinkö ?