Haluaisin keskustella asiallisesti imetyksestä..

Pointteja imetyksestä...

Yleensä kaikilla naisilla nousee maito. Kaikilla se ei kuitenkaan riitä. Osalla se on varmaan ihan kehon ominaisuus, osalla johtuu siitä, että olosuhteet eivät ole sopivat tai äiti ei ole saanut tarpeeksi tietoa imetyksestä. Sitä tarvitaan oikeasti, eikä sitä toisaalta välttämättä ole aina saatavilla. Myös väärää tietoa on yllättävän paljon liikenteessä!

Imettäminen ei ole pakollista, mutta oikeasti sitä kannattaa kokeilla. Imetyksellä on kaikenlaisia etuja: se on helppoa (kun sen oppii), vauvan ruoka kulkee just sopivana aina mukana, imetyksellä on terveysvaikutuksia vauvalle (tässä ketjussa niitä onkin varmaan esitelty), mutta myös äidille - ja tästä ei juuri puhuta, en ymmärrä miksi! Imetys auttaa nimittäin palautumaan synnytyksestä, koska se supistaa kohtulihasta. Imettäessa erittyy oksitosiinia, joka auttaa kestämään synnytyksen jälkeistä hormonimyrskyä. Yöimetyksessä erittyvä prolaktaani taas auttaa kestämään katkonaista unta.

Imetys sattuu aluksi, koska rinnat täyttyvät koviksi ja nännit totuttelevat kovaan imemiseen. Mä käytin ekat 6 kk rintakumeja, koska mulla on sellaiset nännit, joista vastasyntynyt ei saanut hyvin otetta, ja sen ansiosta varmaan säästyin pahemmilta nännikivuilta ja -haavoilta.

Mulla imetys ei ole pilannut rintoja. Ovat ne erilaiset kuin ennen raskautta, mutta olisivat ne erilaiset ilman imetystäkin, koska myös raskaus muuttaa rintoja. Mulle ei tullut raskausarpia eivätkä rinnat alkaneet roikkua, vaikka eivät ne enää yhtä kiinteät ole kuin aiemmin. Imetän edelleen 1,5-vuotiasta lastani muutaman kerran päivässä (joskus jää päivä väliin). Rintani eivät enää täyty maidosta, en huomaa enää maidon nousua ja rintojen koon epätasaisuus on kadonnut (mulla vasen rinta oli aika paljon isompi n. vuoden ajan, koska siitä tuli paremmin maitoa).

Mä olen oikeasti tykännyt imetyksestä, oli ihanaa ottaa rennosti vauvan kanssa ja lukea kirjoja. Nyt isommasta lapsesta huomaa, miten ihanaa ja turvallista imetys hänelle on.

Mä olin 18v, kun sain esikoiseni. Synnytys meni hyvin ja maitoa lähti tulemaan heti, ainoa ongelma oli, että rinnan päät kipeytyivät ihan jumalattomasti, eikä kukaan synnytyssairaalassa vaivautunut neuvomaan minua, vaikka kysyin! Kaikki katsoivat minua kieroon nuoren ikäni takia ja vähättelivät asioitani. Esikoisella oli myös kireä kielijänne ja tämäkin vaikeutti asioita. Myöhemmin sain netistä luettua, että imetys olisi varmasti jatkunut pidempään, jos minua olisi neuvottu, että rintakumiakin voi käyttää. Synnärillä tätä kysyessäni, kätilöt katsoivat minua kieroon ja totesivat: "Kyllä ne rinnat nyt vaan kipeytyy imetyksen takia, rintakumia ei saa käyttää, koska se vierottaa lapsen rinnasta! Imetät nyt vaan, sä oot niin nuori, et tiedä näitä asioita!" Kysyin siis rintakumista ENNEN kun löysin netistä tietoa.

   Maidon tulo vain lakkasi, kun esikoinen oli 3 viikkoa vanha. Yritin pumppailla, lypsää, join mammateetä, mikään ei auttanut, peli oli menetetty ja itkin monta päivää, koska pidin itseäni huonona äitinä.

   Nyt olen 21v ja sain n. 3 viikkoa sitten kaksoset. Imetys on lähtenyt todella hyvin sujumaan, ei tee läheskään niin kipeää, mitä esikoisen kohdalla. Synnytyssairaala oli eri (luojan kiitos!) eikä kätilöt kohdelleet minua ylimielisesti vaan olivat todella mukavia. Antoivat neuvoja ja ohjeistivat, olin aluksi ihan pulassa imetyksen kanssa. Nyt todellakin nautin imetyksestä, se on minun ja kaksosten yhteinen, oma hetki :) Maitoa on tähän asti ainakin tullut hyvin, juon runsaasti vettä päivän aikana sekä imetysteetä :)

    Olen kiitollinen kätilöille, jotka nyt auttoivat ja neuvoivat minua imetyksen kanssa. Vieläkin harmittaa, että sain imetettyä esikoista vain niin lyhyen ajan. Nyt saan pumpattuakin maitoa ihan kohtuullisesti ja mieskin on osallistunut kyllä sitten yösyöttöihin, korviketta meillä ei ole tarvinnut käyttää.

   Minusta kuitenkin luonnollisin tapa ruokkia vauva on imetyksellä :)

Minulla on 8 kk ikäinen vauva ja imetän edelleen. Imetyksen etuja mielestäni:

- painonhallinta helppoa, raskauskilot karisevat kuin itsestään vaikka söisi herkkuja kaiket päivät

- imetyshormonit "piristävät", olo on pirteä päivisin vaikka nukkuisi öisin tosi vähän

- öisin vauvaa on paljon helpompi imettää kuin nousta ylös sängystä lämmittämään maitopulloa

- imetys pitää kuukautiset poissa (minulla piti 7 kk ajan)

- ja mikä tärkeintä: äidinmaito on parasta mahdollista ravintoa vauvalle

En tiedä miltä rintani näyttävät kun imetys loppuu, toistaiseksi eivät ole lössähtäneet vaikka nykyään imetän vain muutaman kerran vuorokaudessa. Pulloruokinnassakin on etunsa: vauva syö harvemmin, kun korvike pitää nälkää paremmin kuin maito, ja kuka tahansa voi ruokkia vauvaa (äidin ei aina tarvitse olla paikalla rintoineen). Mutta mielestäni imetyksen hyödyt peittoaa haitat, ainakin silloin kun imetys on helppoa.

Kommentoin numerolle 13 tuota rintasyöpä-asiaa:

Osanottoni menetykseesi. En siis väheksy suruasi tai sitä, että imettäneitä naisia kuolee rintasyöpään. Terveysalan tutkijana kerron kuitenkin, että imettäminen tosiaan on rintasyövältä suojaava tekijä. Laskelmat tehdään väestötasolla ja riskilukuja laskemalla. Eli yksilökohtaisia  päätelmiä niistä ei voi tehdä, mutta fakta on se, että rintasyöpää esiintyy selvästi enemmän niiden naisten keskuudessa, jotka eivät ole imettäneet.

Esim. tupakan haittoja ei kai nykypäivänä kiistä kukaan. Kuitenkin tupakoitsijat kuolevat muuhunkin kuin tupakkaan ja muillakin on keuhkosyöpää.

Imetyshän suojaa tilastollisesti myös korvatulehduksilta. Itselläni on imetetty lapsi, jolla helvetillinen korvatulehduskierre takana.

Raskaus on naisen immuunijärjestellle kova paikka. Jos siis alttiutta oikein pahaa. rintasyöpään on, niin raskaus voi olla laukaiseva tekijä. Imetys ei ole.

[quote author="Vierailija" time="02.04.2013 klo 23:56"]

Motivoisikohan näitä nuoria, rintojensa ulkonäöstä huolehtivia äitejä imettämään, jos kertoo, että imettäminen auttaa pääsemään eroon raskauden aikana tulleesta painosta.

[/quote]

Miksi puhut nuorista äideistä, jotka eivät imetä? Tuttavani, 40 äiti, ei halunnut imettää, ei jaksanut yrittää. Minä parikymppinen äiti imetän, vaikka alussa oli vaikeaa. 

Kyllä ne vanhatkin äidit ajattelevat omaa etuaan, ei pelkästään OSA nuorista äideistä.

Minusta imetykseen liittyy paljon negatiivista. Se sattuu aluksi, maitoa on joka paikassa, vauva ei huolikaan välttämättä pulloa tai tuttia, minkä vuoksi olet todella kiinni 6kk lapsessa, tuntien imetysrumbat, allergiat ja oman ruokavalion nipistäminen, minulle tuli myös ns. riippurinnat (hyi) sekä isä saattaa jäädä ensimmäisiksi kuukausiksi hieman taka-alalle. 

Näistä seikoista huolimatta, imetys on mielestäni luonnollinen osa äitiyttä eikä sitä mielestäni voi sivuuttaa pelkästään oman pelon tai ulkonäköpaineiden vuoksi. Jos imetys ei onnistu, se on ihan ok, mutta pulloruokinta ei mielestäni saa olla mikään itsestään selvä vaihtoehto imetykselle. Korvike on varmasti hyvä tapa ruokkia vauva, mutta äitiyteen mielestäni kuuluu ajatuksena huolehtia ja ruokkia lapsi mahdollisimman hyvällä tavalla. Kukaan ei voi kiistää etteikö imetys olisi pulloruokintaa parempi vaihtoehto. 

Ja en ole mikään imetysfanaatikko. Eikä tarkoitukseni myöskään ole lytätä pulloruokintaa. Tarkoitukseni on lähinnä sanoa, että imetykseen tulisi lähtökohtaisesti suhtautua vauvan tarpeista käsin eikä lähtestyä asiaa äidin omasta parhaasta. Jos imetys ei onnistu, se ei ole mikään iso juttu ja vauvasta tulee aivan yhtä onnellinen kuin imetetystäkin. Mielestäni yrittäminen on kuitenkin osoitus hyvästä ja sitoutuneesta äitiydestä. Lopultakin äitiys on myös luopumista asioista, vaikka niistä kauniista rinnoista tai raskausarvettomasta vatsasta. Se ei ole kivaa, ei todellakaan, mutta osa muutosta, jota äitiys tuo tullessaan.

Ap:lle - tämä on ehkä itsestään selvää, mutta kun jostain syystä ei ole tullut esiin vielä keskustelussa, niin sanotaan: eli rintamaito on lapselle aina parempaa ravintoa kuin korvike pullosta. "Aina" poislukien tietty päihdeäidit, tietyt lääkitykset, poikkeukselliset maitoallergiat jne. mutta tavallisessa tilanteessa. Rintamaito suojaa lasta infektioilta ja lapsen immuniteetti eri tauteja vastaan vahvistuu rintamaitoa syömällä. Lisäksi on todettu, että varhaisella lehmänmaitoaltistuksella (=korvike) jotkut vauvat altistuvat ykköstyypin diabetekselle. Suomalaiset ikävä kyllä etenkin, sillä meillä on geeniperimässä hyvin vahvasti alttius sairastua ykköstyypin diabetekseen verrattuna moniin muihin maihin. Omalla lapsellani tämä diabeteksen riskigeeni on, ja olen todella harmissani, etten tiennyt lehmänmaidon varhaisen altistuksen ja diabeteksen syntymekanismin yhteydestä ennen kuin se "lisämaito" oli jo tuupattu sairaalassa lapselle. Nyt odotan toista, enkä antaisi lisämaitoa vastasyntyneelle kuin äärimmäisessä tarpeessa, mitä se aivan normaali alkutahkoaminen imetyksen kanssa esikoisen kohdalla ei todellakaan ollut. En vain tiennyt asiasta tarpeeksi ja sairaalassa imetystukea tulee äärimmäisen vähän.

Imetys on naiselle henkilökohtainen ja tunteita herättävä asia, ja siksi siitä on vaikea puhua asiallisesti, neutraalisti, ilman että herneitä menee nenään. Kukaan ei halua sanoa, että on tehnyt jotenkin huonomman ratkaisun lapsensa kohdalla, se on selvä, joten tunteet kuumenevat. Joku ei syystä tai toisesta imetä ja joku ei vaan onnistu vaikka kuinka haluaisi, mutta fakta on se, että korvike on sitä mitä nimikin sanoo, korviketta aidon rinnalla. Pitää lapsen ravittuna, mikä on pääasia, mutta jos kahdesta voi valita niin en ymmärrä, miksi kukaan valitsisi muuta kuin imetyksen vapaaehtoisesti. Ainakaan tissien mallin takia. Naurattaa melkein, en vaan ymmärrä.

Olen vanhempi kuin sinä, joten ehkä ulkonäköpaineet tuntuvat täysin triviaaleilta omalla kohdallani, mutta sanottakoon, että rintani eivät suinkaan rupsahtaneet imetyksestä. Vauva oli täysimetyksellä (alun lisämaitoja lukuunottamatta) puoli vuotta ja sen jälkeen toiset puoli vuotta imettelin vielä muiden ruokien ohella. Yöimetykset jäivät 10 kk iässä ja sen jälkeen imetys alkoi hiipua nopeasti muutenkin, kunnes se lapsen aloitteesta ykskaks loppui kokonaan. Muutaman päivän ajan rinnat olivat kuin potkupallot, mutta nopeasti maidontuotanto hiipui, kun ei ollut ketään syömässä. Kuppikokoni kasvoi pysyvästi yhdellä ja muodosta tuli täyteläisempi. Taivaisiin ei nämä sojota, mutta mitään katastrofia ei ole tapahtunut.

Up

[quote author="Vierailija" time="03.04.2013 klo 23:35"]

AP täällä, ompas tullut vastauksia! Tosi moni äiti sanoi tunteneensa huonommuutta jos imetyksessä tuli ongelmia, miksi ihmeessä? vai ymmärtääkö asian vasta kun on se oma lapsi.. kuitenkin otitte asian aika raskaasti? No kuitenkin vastaukset ovat antaneet ajattelun aihetta. Sitten joskus ehkä tulevaisuudessa.

[/quote]

Luitko saamiasi vastauksia ollenkaan? Aika monta syytä kerrottu, miksi imetys on parempi lapselle kuin korvike. Jos imetys ei onnistu äidillä, joka on nuo imetyksen edut ja terveysvaikutukset ymmärtänyt niin tietenkin siitä tulee epäonnistunut olo kun ei ole toiveesta huolimatta voinut antaa lapsen terveydelle parasta ravintoa. 

Up

Hei!

Itse taas tiesin, että "kaikki" imettävät, ja aina ajattelin imettämistä tosi ällönä ajatuksena. Jotenkin pidin rintoja vain seksuaalisina, ja ajatuksenakin joku vauva rinnalla tuntui tosi yököttävältä. Silti olin päättänyt, että jos teen lapsia, toki imetän, yökötti tai ei. Rintamaito on kuitenkin ihmisen taimen luonnonmukaisin ravinto.

Esikoisen saatuani imetin heti synnytyssalissa, ja imettäminen tuntui maailman luonnollisimmalta asialta. Loistava tapa ruokkia vauva - maito on aina valmiina, sopivan lämpöistä ja helposti saatavilla. Erityisesti yösyötöissä tajusi, että onpa loistavaa, kun voi imettää, ei ole pakko nousta sängystä minnekään! Kun voi hämärässä pötkötellä, molemmat nukahtavat helposti syötön jälkeen uudelleen.

Olin lukenut jo valmiiksi, että rinnanpäitä kannattaa rasvata esim. Bepanthenilla jo jonkin aikaa ennen synnytystäkin, niin eivät kärsi niin kovin. Melko pian rinnat tottuivat imetykseen, eivätkä kipeytyneet. Sitäpaitsi, imettäminen on maailman helpottavin tunne!! Täynnä maitoa olevat rinnat eivät ole kovin kivan tuntuiset :) Sitä paitsi, rinnalla oleva vauva on niin onnellisen oloinen, etten tiedä mitään kauniimpaa. Imetin kumpaakin lastani 13 kk, kuopus oli rintaruokinnalla kokonaan 6kk, kun ei sitä ennen halunnut edes maistella soseita. Hyvin riitti maito. Mulla ei maitoa ala herua kuin n. 3 vrk kuluttua synnytyksestä, mutta riittävyyden kanssa ei ole ollut ongelmia.

Ei mulla ainakaan rinnat mitenkään kärsineet, eivät roiku (jos nyt b-kuppi edes voisi...) ja ovat ihan ok. Kudos tosin on pehmeämpää kuin ennen, ja muoto hiukan erilainen, mutta luulen, että pelkkä raskauskin sen tekisi. Saavathan jotkut raskausaikana jo raskausarpiakin myös rintoihin, joten pelkkä raskaus voi muuttaa paljonkin niin rintojen kuin muunkin vartalon ulkonäköä.

Ja arvaas mitä? Mulle sillä ei ole edes mitään väliä! Sekä raskaus että imettäminen on ollut jotain niin ainutkertaista, etten ikinä haluaisi jättää sitä kokematta, jos nyt voisi valita.

No mun tuttavapiirissä on molempia, sekä tissi- että pullovauvoja. En ennen synnytystä vaivannut päätäni asialla, ostin pulloja automaattisesti olettaen, että niillekkin on käyttöä. (Kannattaa niitä ollakkin kotona joka tapauksessa varalla! =) ) Meillä ei ollut tarvetta. Vauva syntyi, ja alkoi imetyksen/imemisen opettelu. Laitoksella oli yksi kätilö joka sai vauvalle tissin oikein suuhun, ja kun me molemmat opittiin juju, on loppu ollut ihanaa. Nännit oli arat aluksi, mutta se meni loppujen lopuksi äkkiä ohi. Imettäminen on aluksi sitovaa, mutta en kokenut ongelmaksi, päin vastoin. Meillä vauva on yleensä aina hotkaissut maidot äkkiä, ja kokemusta mistään kovin pitkistä imetystuokioista ole. Aluksi oli tosi noloa puhua imetyksestä, eikä vieraiden aikana voinut kuvitellakkaan imettävänsä. Mutta ajan mittaan tulee sinuiksi asian kanssa! Tässä oli mun tuntemuksia asiasta, puhumattakaan tärkeimmästä, eli kaikista niistä positiivisista asioista mitä vauva imetyksestä saa! Niistä löytyy tietoa esim. tuolta imetystuki-sivuilta. Kun vauva on syntynyt, sille haluaa vain parasta! ;) Meille on imetys ollut pelkästään positiivinen asia, ja olen onnellinen että se on sujut meillä, ja että laitoksella kannustettiin siihen, kun oli asiassa vielä noviisi. ;) 

AP täällä, ompas tullut vastauksia! Tosi moni äiti sanoi tunteneensa huonommuutta jos imetyksessä tuli ongelmia, miksi ihmeessä? vai ymmärtääkö asian vasta kun on se oma lapsi.. kuitenkin otitte asian aika raskaasti? No kuitenkin vastaukset ovat antaneet ajattelun aihetta. Sitten joskus ehkä tulevaisuudessa.

Lisänä näihin edellisiin vielä se, että jos voi imettää eli maitoa tulee, niin silloin minusta äidinmaidon antaminen on ehdottomasti parempi kuin korvike. Korvikkeesta uupuu äidinmaidon hormoonallinen puoli.

Esimerkiksi: Olen huomannut, että jos olen väsynyt ja imetän, niin myös vauva nukahtaa heti vuorokaudenajasta tai normaaleista rytmeistämme viis. Jos taas olen pirteä ja suunnittelen tekeväni vielä jotakin, kun saan vauvan nukutettua yöunille, niin eihän se ala nukkuun. Aloittaa oikein iltavillit! Varmasti äidinmaidossa on muutakin hormoonallista, mm. kasvuun ja kehitykseen vaikuttavia juttuja.

Tosin joku voinee kääntää tämänkin myös negatiiviseksi asiaksi.