Haluaisin keskustella asiallisesti imetyksestä..

Olet väärässä paikassa. Täällä ei keskustella asiallisesti.

mitä ihmettä sinä sitten täällä teet?????

Googlaa Imetyksen Tuki ry, sivut myös facebookissa. Löytyy hurjasti tietoa ja kokemusta, myös kysymyksiin vastataan, asiallisesti.

Imetys ei pilaa rintoja, vaan se muuttaa niitä. Ja itse asiassa raskauskin jo muuttaa rintoja, eli imettämättä jättäminen ei niiden muotoa pelasta. Ja itse asiassa, jos haluat parantaa mahdollisuutesi selvitä elämästä ilman rintasyöpää, niin kannattaa imettää montaa vauvaa ja mahdollisimman pitkään.

Itse kuvittelin ennen esikoisen saamista, että imettäminen on jotenkin vähän epämiellyttävää. Olin todella vaivautunut ajatuksesta että joutuisin imettämään vauvaa. Mutta sitten kun se vauva ihan oikeasti oli siinä, se tuntuikin ihan luonnolliselta tehdä niin. Aluksihan se sattuu, mutta aika pian rinnat tottuu. Kaikilta ei imettäminen onnistu, ei tule maitoa tai ei vain muuten onnistu. Itselläni ei ole rinnat vuotaneet itsestään paljon, en tarvitse mitään suojia maidon varalle, mutta joillakin ystävillä on vuotanut niin että on paidat märkinä jos ei suojaa. Maitoa tulee kuukausia tai vuosia jos vauvaa imettää säännöllisesti, maidon tulo loppuu muutamassa päivässä kun imettämisen lopettaa.

Kakkosella erittäin hyvä pointti, mutta yritän kuitenkin.

Jos synnytys menee hyvin, ja vauva voi hyvin, ensimmäiseksi se nappaa tissistä pikku huikan. Siis nostetaan suoraan rinnalle. Ja jos kaikki menee hyvin, tuskailet pari päivää synnärillä sen imetyksen kanssa ja sitten se maito nousee rintoihin. Mulla valui itsellään ylimääräinen maito ulos, mutta tämä on se tuskainen vaihe imetyksessä. Sitten lähdetään kotiin sen nyytin kanssa ja istutaan (jos pystyy) sohvalla tuijottamassa dvdbokseja pikkuinen rinnalla. Tämä vaihe jatkuu joitakin viikkoja. Sitten elämä on taas helppoa ja tässä vaiheessa puhutaan miten helppoa, mukavaa ja luonnollista imetys on ja aika on nopeasti kullannut muistot niistä tuntien imetysmaratoneista. Tässä vaiheessa ei enää kiinnosta mitkä nahkapussit on jäljellä, on vaan tyytyväinen että on saanut ruokittua lapsensa, ja mies kuitenkin vielä haluaa sinua. Kun vertaat että olet antanut puolivuotiaalle parhaan mahdollisen ravinnon (ja luonnollisen läheisyyden) ja riipputissit, niin kumpi on pahempi haitta tai hyöty. Vauvalle se puoli vuotta on kuitenkin koko elämä, sulle sun tissit on vaan kuitenkin tissit.

Nuoret äidit ovat useammin imettämättä juuri mainitsemastasi ja muista syistä, siksi pullovauvat ehkä yliedustettuina ystäväpiirissäsi.

Motivoisikohan näitä nuoria, rintojensa ulkonäöstä huolehtivia äitejä imettämään, jos kertoo, että imettäminen auttaa pääsemään eroon raskauden aikana tulleesta painosta.

Suomessa on nykyisin vallalla imetysuskonto. Kukaanhan ei keskustele imetyksestä saarnaamatta. Kaikilta ei tule maitoa, joiltakin tulee, mutta ei heidän ole pakko imettää. Kenenkään ei ole pakko antaa toisten ihmisten puuttua intiimeihin osiinsa!!! Sitten kun vauva on syntynyt, hänet ruokitaan, tavalla tai toisella ja vastikeruokinta on todella laadukasta, vaikka sitä ei saa missään mainostaa!!! Rinnat litsahtavat imettäessä.

Mulle imettäminen on ollu yllättävän helppoa, noh pienistä vastoinkäymisistä huolimatta. Alussa sattu joo vähän, mut ei kauaa. Molempien lasten kanssa jouduin alussa käyttämään rintakumia, ekan kanssa useemman kuukauden, tokan kanssa muutaman viikon. Maitoa on tullut yleensä ennemmin liikaa ku liian vähä, mut hyvin noi lapset on noitten suihkutissien kanssa pärjänny(yleesä). Molempien aikaan on ollu välillä lyhyitä rintaraivarikausia, mut niistä on selvitty syöttämällä vauvaa unisena ja ne on menny ohi muutamasa päivässä. Tosin sillon "raivokausina" oon meinannu välillä heittää pyyhkeen kehään ja kaivaa pullot esille... Esikoista imetin ihan himpun verran yli puoli vuotta. Ja kun olin lopettanu, harmittelin jälkikäteen välillä etten jatkanu. Se oli niin helppoo, ku oli ne maijot aina matkassa, ei tarvinnu kantaa maitoja kaupasta, ei tarvinnu lämmitellä, eikä pestä tai keitellä pulloja. Toinen on nyt reilu 7kk ja nyt vasta opetellaan pullolle, että pääsen itekki välillä hengähtämään. Nyt annan ilta- ja aamumaijot tissistä, päivällä opetellaan pulloa. Ehdottomasti suosittelen imettämään, mikäli se suinkin on mahdollista. Vauvalle parasta ravintoa, säästää rahaa, vauvan syöttäminen on paljon helpompaa, säästyy "turhalta" tiskaamiselta, ei tarvii kesken unien nousta lämmittelemään maitoja, tutustuu omaan vauvaan ja antaa sille läheisyyttä mihin kukaan muu ei pysty... 

Kyllä meijän lähipiirissä on ennemmin kummallista, jos ei imetetä vaikka se ois mahollista. Mutta jokaisen oma päätös tietenkin. Ja ite oon kyllä imettäny ihan muiden nähden, ainaki sillon ihan vastasyntynyttä. Miun ajatus on, et imetän sen aikaa ku se on sekä äidille että vauvalle mukavaa ja hyödyllistä. Yli vuoden ikäisen imettämisessä en sit enää nää mitään järkeä, kun voi juoda jo tavan maitoa.

Tässä vähän omaa kokemustani imetyksestä:

Mulla on nyt parikuinen vauva, ensimmäiseni ja tuskailin raskausaikana todella paljon sen kanssa miten suhtautuisin imetykseen. Pidin sitä vastenmielisenä enkä ollut ollenkaan varma haluanko tehdä sitä. Osin tämä johtui siitä, että kuvittelin, että minut pakotetaan tekemään jotain mitä en halua. Yritin keksiä itselleni tekosyitä joilla voisin itselleni oikeuttaa imettämättömyyteni ja jopa toivoin ettei maitoa tulisi koska silloin minulla olisi oikea syy joka ei johtuisi minusta eikä minun tarvitsisi tuntua itseäni huonoksi. Raskauden edetessä huomasin rintojeni aktivoituvan ja alkavan erittää nestettä, ilmeisesti ne siis toimivisivat joten se siitä tekosyystä. Raskauden loppuvaiheessa aloinkin olla jo myönteisempi imetystä kohtaan aika ajoin ja välillä taas inhosin koko asiaa. 

Vauva sitten syntyi, sektiolla tosin joten en saanut sitä rinnalle heti vaan vasta seuraavana aamuna. Minulta kysyttiin mitä ajattelen imetyksestä ja haluanko imettää vauvaani. Kuulin itseni vastaavan, että haluan imettää. Taistelin imetyksen kanssa sairaalassa, mielestäni vauva ei saanut rinnasta mitään ja huomattiin, ettei vauva saa rinnasta otetta. Jouduin antamaan lisämaitoa ja se annettiin pullosta. Asian kanssa kamppaillessa huomasin haluavani imettää enkä todellakaan halunnut luovuttaa. Imetys ei tuntunut vastenmieliseltä tai sattunut niinkuin olin ajatellut. Halusin pystyä ruokkimaan vauvani itse. Sain rintakumin avuksi ja kotiutessa ohjeet lisämaidon antamiseen sillä vauvan paino oli pudonnut liikaa.

Vauva oppi imemään rintakumilla joka päivä paremmin ja lisämaidot jätettiin muutamassa päivässä pois. Luovuttaminen kävi usein mielessä kun taistelin vauvaa rinnalle mutta onneksi en luovuttanut. Imettäminen oli joka päivä helpompaa ja viimeistään silloin kun heikolla hetkellä vauvalle annettiin maitoani pullosta pelästyin jos nyt pilaankin imuotteen rippeetkin ja tajusin miten paljon hankalampaa pulloruokinta olisi, luovuttaminen karisi mielestä.

Rintakumilla imetin kunnes vauva oli 7vk jonka jälkeen kaikki imetykset on sujuneet ilman ja vauva on lähes tuplannut kotiotumispainonsa. 

Maitoa multa tulee tajuttomasti, ihan suihkuamalla jos vauva päästää irti ja paitakin kastuu jos on pidempi tauko imetysten välillä eli suojata pitää.

Aluksi myös arastelin imetystä jos joku oli paikalla tai julkisesti mutta hyvillä imetysvaatteilla ja esim harsolla pystyy hyvin peiittämään (jos kokee tarpeelliseksi) ja on huomattavasti nolompaa jos vauva karjuu nälkäänsä kuin antaa sille mahdollisimman huomaamattomasti ruokaa :D

Imetin kolmea lasta yhteensä seitsemän vuotta. Ennen imetystä liivit olivat kokoa a75. Imettäessä d75.  Imetyksen lopettamisesta on vuosi. Liivini ovat muhkeat c75 eivätkä rintani roiku.

Kannustaisin imetämään juuri kiinteytymisenkin vuoksi. Raskaus veltostuttaa ja imetys kiinteyttää on kokemukseni. Yksilöllisiä eroja tosin on ja runsas painonnousu on pahasta. Painoni nousi raskauksissani 11-12 kg eli normaalin verran. Imettäessäni olin normaalipainoinen.

[quote author="Vierailija" time="02.04.2013 klo 23:34"]

Imetys ei pilaa rintoja, vaan se muuttaa niitä. Ja itse asiassa raskauskin jo muuttaa rintoja, eli imettämättä jättäminen ei niiden muotoa pelasta. Ja itse asiassa, jos haluat parantaa mahdollisuutesi selvitä elämästä ilman rintasyöpää, niin kannattaa imettää montaa vauvaa ja mahdollisimman pitkään.

[/quote]

Tämä ärsyttää aina suunnattomasti, kun ystäväni imetti jokaista kolmea lastaan kaksi vuotta ja kuoli rintasyöpään. Ei se imettäminen ole mikään pelastuskeino rintasyövästä. Tunnen monia naisia, jotka ovat imettäneet 70-luvulla vain kuukauden tai kaksi eikä rintasyövästä tietoakaan, vaikka ovat jo 60-vuotiaita. Ystäväni sitten kuoli alle 40-vuotiaana! Ja tiedän toki, että poikkeuksia löytyy ja plaaplaaplaa, mutta epäilen vahvasti koko asiaa ja pidän sitä itse asiassa kömpelönä imetyspropagandana.

Olen itse imetysmyönteinen mutta en pidä siitä, että ihmisille valehdellaan tai pienistä tilastoeroista revitään isoja linjoja. Imettämisen ehdottomana plussana pidän sitä, että vauva saa parasta mahdollista ruokaa. Kyseessä on myös kätevä tapa, kun se ruoka on aina mukana.

Tosin kaikilla se ei ollut aina mukana. Oma imetykseni oli sellaista välineurheilua ja tilannetajua vaativaa, että itku pääsisi, jos sitä nyt kuvailisin. Tarvitsin laukullisen välineitä, nopeaa käsityskykyä, mitä välineistä käyttää mihinkin tilanteeseen ja sopivan istumapaikan,ja aika usein nappasin mukaan pullon, kun en jaksanut sitä välinerumbaa. Kotona imettäminen oli sujuvaa ja nopeaa, kun välineet olivat koko ajan esillä eikä tarvinnut peitellä ja varoa. Minä kun en kuulu niihin, jotka ihan pokkana kaivavat sen rinnan heilumaan ilman mitään imetysliivejä tai imetyspaitaa. Vauvani kun ei siivosti syönyt sitä rintaa vaan saattoi repiä, riuhtoa, huutaa ja kirkua ennen, välissä ja jälkeen ja koin aika nöyryyttävänä sen, että siinä välissä se rintani killui kaikkien ihailtavana. Kaikki kunnia siis imetyspaidoille!

Okei, lopetan, kun taitaa mennä kauhukuvailun puolelle. Luulisi, etten kuopuksen saatuani olisi edes kauhukokemusteni jälkeen halunnut imettää, mutta se ei edes pälkähtänyt mieleenikään. Omalla tavallani kyllä nautin esikoisen imettämisestä, vaikkei se ihan oppikirjamaisen yksinkertaista ollutkaan. Itkin viikkoja, kun imetys epäonnistui kuopuksen kohdalla. 

Imettäminen on ihanaa, se on helppoa ja kätevää. Ehkä aika kultaa muistot, mutta oikein odotan, että pääsen imettämään kesällä syntyvää vauvaani. Lähes vuoden kestänyt (esikoisen) imetys ei saanut rintojani roikkumaan vaan noin puolen vuoden kuluttua rintani olivat ennallaan. En ole muutenkaan kudostyypiltäni "roikuva" ja kun katson sukuni naisia, niin kenelläkään ei roiku rinnat imetyksistä huolimatta (kaikki ovat B-D kuppisia ja pyöreärintaisia).

Imetin esikoista 10kk. Nyt toinen on 4kk ikäinen ja on syönyt ainoastaan rintamaitoa. Varmaan pikkuhiljaa alamme kokeilla kiinteitä ruokia tähän lisäksi. En usko, että menemme täysimetyksellä missään tapauksessa sinne 6kk ikään saakka, koska vauva heräilee edelleen parin tunnin välein yölläkin syömään ja toisekseen herkkyyskausi kiinteiden syömiselle on noin 5kk iässä. Mielestäni on hullua odottaa sinne 6kk saakka, koska ihan varmasti 5kk ikäisenkin vauvan suolisto jo kestää oikeaakin ruokaa ja toisaalta jos vasta aloitetaan 6kk iässä kiinteät, tulee paljon uusia ruokia nopealla tahdilla. Mitä se sitten haittaisi? En tiedä.

Hienoisella ylpeydellä kuitenkin puhun tästä täysimetyksestä, koska vauva kasvaa tosi hienosti, itsellä paino laskee (hitaasti, mutta laskee), onhan tämä ihan älyttömän helppoa verrattuna pullojen pesuun tms. ja kai rintamaidon terveysvaikutukset suhteessa korvikemaitoon ovat kuitenkin aika kiistattomat? Lisäksi rintamaito sopii allergisellekin vauvalle, mitä lehmänmaitopohjaiset korvikkeet usein eivät tee. En koe olevani mikään imetysfanaatikko, lähinnä koen tämän laiskalle ihmiselle sopivana ruokintakeinona. En voisi kuvitellakaan nousevani yöllä ylös lämmittelemään maitoja, kun nyt voin vain siirtää vauvan omasta sängystään syömään ja nopeasti takaisin, eikä minun tarvitse edes nousta sängystä. Olemme myös paljon menossa ja olisi hankalaa olla koko ajan jossain pullon kanssa lämmittämässä ja ruokkimassa. Tämä kuitenkin vain minun mielipide, toiselle voi sopia toinen.

Ymmärrän senkin, ettei kaikilla imetys vaan onnistu. Vauvasta tai äidistä johtuen. En kuitenkaan jaksa ymmärtää sitä, jos ei edes yritetä. Molempien kohdalla imetyksen aloitus on ollut tosi hankalaa ja on tarvittu rintakumeja. Tälläkin kerralla rinnat olivat ihan verillä aluksi, mutta päätin onnistua sen takia, että pääsen loppuvuoden sitten niin paljon helpommalla.

Imettäminen on vapaaehtoista. Siihen tosin kannustetaan vahvasti, joskus painostetaankin. Imetykseen liittyy vahvoja arvolatauksia ja usein keskustelupalstoilla äidit ovat toistensa kurkussa tämän asian tiimoilta.

Imetys ei kuitenkaan aina ole todellinen vaihtoehto vaan siihen saattaa liittyä monenlaisia hankaluuksia tai esteitä joiden vuoksi tuttipulloruokinta on perheelle parempi tapa ravita vauva. Monet myös sekä imettävät että ruokkivat lasta tuttipullosta.

Äidinmaito on tutkimusten mukaan parasta mahdollista ravintoa pienelle vauvalle. Korvike on myös kelpo ravintoa, riittävän hyvää. Imetys on onnistuessaan helppoa ja edullistakin korvikkeiden käyttöön verrattuna. Tuttipullolla ruokittaessa myös isä pystyy ravitsemaan vauvaa mitä monet pitävät kovasti arvossa.

Rinnat eivät kaikilla "litsahda", eivät ainakaan minull ole vuosien imetyksestä lässähtäneet. Lisäisin tänne vielä sen kokemukseni, että onnistuu myös imettämisen ja pullottelun yhdistelmä. Tähän mentiin yhden lapseni kanssa alun terveysongelmien vuoksi. Mielestäni imetystä kannattaa ainakin kokeilla, ja imettämisestä saa olla ylpeä. Olisi naisvihamielistä sanoa muuta.

Minä olin täysin varma, että imetän, jos vaan maitoa tulee ja vauva suostuu imemään. en edes ajatellut etten tekisi niin. noh, sitten kun se vauva oli siinä, ensimmäiset imut meni hyvin ja vauva imi hanakasti. Jo seuraavana päivänä imetys kuitenkin alkoi sattua. Ensin vähän, sitten niin paljon etten pystynyt antamaan vauvan imeä ollenkaan. Tunsin olevani surkein äiti ikinä. Osastolla kokeiltiin asentoja, rintakumeja ym, mutta mikään ei poistanut sitä järkyttävää kipua (oikeesti, olisin mielummin mennyt uudelleen synnyttämään kuin imettäisin). Aikani kokeiltua, tulin tulokseen ettei minun ole mikään pakko imettää. Olin itse uupunut ja turhautunut, vauva itki kun en pystynyt antaa imeä. Pumppasin rintamaitoa ensimmäisen kuukauden, jonka jälkeen maitoa ei enää tullut tarpeeksi ja lopetin. 

Syyllisyys on toisinaan hirveä. Aina kun sanotaan että rintamaito on parasta ja samalla lapsi saa läheisyyttä ja muuta. Välillä kuulen syyllistämistä, kun en ajatellut vauvan parasta vaan itseäni. Nyt kuitenkin kieltäydyn pitämästä itseäni yhtään huonompana. Minusta ei ollut siihen hommaan,se siitä. 

Kannustan imettämään, jos suinkin voit! Jos saan itse lisää lapsia, yritän olla vahvempi ja yritän imettää vaikka pelko sitä kohtaan on syntynyt. Itse en miettinyt hetkeäkään menisivätkö rintani "pilalle", mutta voin sanoa että raskaus "pilasi" ne jokatapauksessa. Turhamaisista syistä älä jätä imettämättä! Useimmilla imetys menee kuulemani mukaan oikein hyvin, harjoittelun kautta :)

Ei ole pakko imettää, kaikilta EI tule maitoa, imettäminen ei satu kaikkia, joillakin maitoa tulee muutama viikko synnytyksen jälkeen joillakin monta vuotta, jos vaan antaa lapsen imeä. Nämä on kaikki todella yksilöllisiä juttuja.

Itsellä imettäminen ei ole ollut mitenkään helppoa, yhden lapsen kohdalla se jopa kiellettiin lääketieteellisistä syistä viikoksi, kun vauva oli 2vko vanha ja sen jälkeen maito ei ikinä noussut takaisin rintoihin eli hän on ollut käytännössä pullovauva ihan koko ikänsä. Yhtä lasta täysimetin 5kk:tta. Nämä on juttuja joita kannattaa katsoa sitten kun se vauva on siinä sylissä että mikä on paras vaihtoehto ja nimenomaan vasta sitten, suuria suunnitelmia ei kannata tehdä, siinä ei tee kun itselleen vaikeuksia, jos ne ei stten toteudukkaan. Omasta mielestä imettäminen on ruokinnan kannalta helpointa, tuttipullojen kanssa rählääminen kolmen aikaan yöllä ei ole mitään kovin kivaa.

Ja sellainen juttu, että tuo pulloimetetty on terveempi (ei allergioita, ei atoopista ihottumaa) kun tuo 5kk imetetty lapsi. Eli ainakaan meillä sillä ei ole ollut merkitystä.

Jotain on vialla, jos imettäminen sattuu kovasti. Vauvalla voi olla väärä imuasento, voi myös olla, ettei äiti ei ole saanut hyvää ohjausta synnyttäneiden osastolla tai esimerkiksi kirjoista ja neuvolasta. Missään nimessä ei tarvitse sellaiseen suostua, että kivulla imettää jatkuvasti. Normaalisti ei imetys satu ainakaan kohtuullisten alkuhankaluuksien jälkeen. Alkuun kannattaa varautua arkuuten nänneissä ja hankkia rasvaa (lammasrasva, Bebanthen tms.) nännien hoitamiseen. Etukteenkin voi rasvailla. Pingotukseen käytetään jääkaappikylmiä kaalinlehtiä.

Pointteja imetyksestä...

Yleensä kaikilla naisilla nousee maito. Kaikilla se ei kuitenkaan riitä. Osalla se on varmaan ihan kehon ominaisuus, osalla johtuu siitä, että olosuhteet eivät ole sopivat tai äiti ei ole saanut tarpeeksi tietoa imetyksestä. Sitä tarvitaan oikeasti, eikä sitä toisaalta välttämättä ole aina saatavilla. Myös väärää tietoa on yllättävän paljon liikenteessä!

Imettäminen ei ole pakollista, mutta oikeasti sitä kannattaa kokeilla. Imetyksellä on kaikenlaisia etuja: se on helppoa (kun sen oppii), vauvan ruoka kulkee just sopivana aina mukana, imetyksellä on terveysvaikutuksia vauvalle (tässä ketjussa niitä onkin varmaan esitelty), mutta myös äidille - ja tästä ei juuri puhuta, en ymmärrä miksi! Imetys auttaa nimittäin palautumaan synnytyksestä, koska se supistaa kohtulihasta. Imettäessa erittyy oksitosiinia, joka auttaa kestämään synnytyksen jälkeistä hormonimyrskyä. Yöimetyksessä erittyvä prolaktaani taas auttaa kestämään katkonaista unta.

Imetys sattuu aluksi, koska rinnat täyttyvät koviksi ja nännit totuttelevat kovaan imemiseen. Mä käytin ekat 6 kk rintakumeja, koska mulla on sellaiset nännit, joista vastasyntynyt ei saanut hyvin otetta, ja sen ansiosta varmaan säästyin pahemmilta nännikivuilta ja -haavoilta.

Mulla imetys ei ole pilannut rintoja. Ovat ne erilaiset kuin ennen raskautta, mutta olisivat ne erilaiset ilman imetystäkin, koska myös raskaus muuttaa rintoja. Mulle ei tullut raskausarpia eivätkä rinnat alkaneet roikkua, vaikka eivät ne enää yhtä kiinteät ole kuin aiemmin. Imetän edelleen 1,5-vuotiasta lastani muutaman kerran päivässä (joskus jää päivä väliin). Rintani eivät enää täyty maidosta, en huomaa enää maidon nousua ja rintojen koon epätasaisuus on kadonnut (mulla vasen rinta oli aika paljon isompi n. vuoden ajan, koska siitä tuli paremmin maitoa).

Mä olen oikeasti tykännyt imetyksestä, oli ihanaa ottaa rennosti vauvan kanssa ja lukea kirjoja. Nyt isommasta lapsesta huomaa, miten ihanaa ja turvallista imetys hänelle on.