Teettekö lapsia vaikka ette olisi vakinaisessa työpaikassa?

Ap ei vakipaikkoja ole kaikille. Hyvä vanhemmuus ei myöskään korreloi vakituisen työpaikan kanssa. Sanoisin että sulla on elämän realiteetit hiukan vinksallaan.

Olen tehnyt. Jää pian lapset saamatta, jos alkaa odottamaan aina vaan parempaa aikaa. En jaksa pelätä kaikkea mahdollista minkä on mahdollista mennä elämässä mönkään. Omalla kohdallani kaikki on aina järjestynyt parhain päin. Elämä kyllä kantaa.

Mikään työpaikka ei nykyään ole vakituinen, jos olet yhtään maailman menoa seurannut, niin tiedät sen. Eniten ärsyttää ihmiset jotka aloittavat vauvan teon sillä hetkellä kun saavat työpaikan. Kyllä se kertoo ihmisestäkin aika paljon. Ja työnantaja arvostaa kun kouluttaa uuden ihmisen joka jää heti äitiyslomalle. Ei suosittele sua kovinkaan lämpimästi jos siihen joskus on tarvetta. Reilumpaa on yrittää tehdä niitä lapsia sillon kun siltä tuntuu ja työasiat sitten tulee toisena.

Noh meitä on moneksi. Itse ainakin haluan että minulla on se työpaikka johon palata takaisin äitiyslomalta, eikä vakituinen työpaikka mihinkään katoa jos teet työsi hyvin, ainakaan tässä lafkassa missä itse olen. Tosiasia on vain että raha merkitsee paljon nyky yhteiskunnassa, siitä ei päästä yli eikä ympäri. Itse tiedän ainakin että voin hyvillä mielin alkaa pusertaa lapsia kun tiedän että voin taata heille vakaan tulevaisuuden.. Olen nähnyt liian monia työttömiä perheitä joissa lainaillaan rahaa keneltä vaan ja ystävyyssuhteet menevät pilalle sen takia kun lainoja ei maksella takaisin.. lapset kulkevat rääsyissä ja heitä kiusataan kun ovat köyhän näköisiä rikkinäisten reppujensa ja kämäisten kännyköidensä kanssa.. tää on sitä nykyaikaa!

Olen siis ollut tässä työpaikassa 2 vuotta ja nyt sain määräaikaisen > vakinaiseksi.. eli en todellakaan aloittaisi lastentekoa heti kun uuden työn saisin! joku reiluus työnantajaakin kohtaan täytyy olla. -Ap

Olen 30-vuotias akateeminen nainen, valmistumisestani on 5 vuotta, ja tarjolla on ollut vain pätkätöitä. Vakituista työtä on turha haaveillakaan vielä tällä työkokemuksella. Tunnen monia nelikymppisiä naisia samalta alalta, eikä heilläkään ole vielä virkaa (siis opettajia).

Vuosia hain kaikkia mahdollisia vakinaisia tuntiopettajuuksia ja virkoja, eikä minua edes haastateltu. Viran saa, jos on lapset tehty, työkokemusta 10-15 vuotta, tai sukupuoleltaan mies. Hölmönä ja sinisilmäisenä ajattelin silloin valmistuessa, että teen pari sijaisuutta, nappaan jostain rauhallisesta pikkukoulusta viran, ja parin vuoden päästä aloitan perheen perustamisen. Ei mennyt kuin Strömsössä. Nyt odotan esikoistamme, enkä tiedä, mihin seuraavaksi pääsen töihin, jos pääsen. Myös alanvaihto on ollut mielessä, koska opettajan työ on niin raskasta, sen verran on sitä tullut nähtyä.

No jos kaikki ihmiset Suomessa hankkisivat lapsen vasta kun molemmilla (miehellä ja naisella) on vakituiset työpaikat niin aikamoinen kato kävisi väestössä. Ei niitä vakipaikkoja riitä kaikille, ja mun mielestä on ok tehdä lapsi jopa sellaiseen tilanteeseen että molemmat opiskelevat jos tulevaisuuden suunnitelmia löytyy. Itselleni on riittänyt että miehellä on vakaat tulot, omaa uraa kerkeän kyllä vielä luoda. Mutta ap sinulla on kieltämättä ihanteellinen tilanne, jos vielä olet ihan lapsentekoiässä (toki vanhempanakin voi hankkia, en sitä väitä, mutta helpompaahan tuo on alle 35-vuotiaana). Nauti ihmeessä tämänhetkisestä tilanteesta ja lastenteosta :)

Mulla ei vielä 33-vuotiaanakaan ollut vakituisa työpaikkaa, jos olisin jäänyt odottamaan, olisin varmaan jäänyt lapsettomaksi. Että sellaista.

Sitten kun lapsi oli 12kk sain taas määräaikaisen työn, jossa olinkin 3 vuotta. Sitten työ loppui, nyt olen työtön, ikää 37, eli jos toisen lapsen haluan, niin ei voi enää lykätä.

Ja ollaankin yritetty jo vuosi, mutta ei ole tullut.

Kaikkien elämä ei mene niinku Strömsössa...

Eipä hirvittänyt, esikoinen tupsahti maailmaan, kun olin opiskelija. Kaksoset tupsahti, kun olin saanut opinnot loppuun. Tällä hetkellä ollaan kummatkin työttömiä, mutta ei eletä yli omien varojen :) Elämässä aina sattuu ja tapahtuu, vakipaikkakin voi mennä alta, vaikka kuinka olis vakipaikka...

   Eikä muuten ollut yhtään vaikeaa saada töitä, vaikka oli 1 pieni lapsi, valmistumisen jälkeen päädyin suoraan töihin kesäks tuuraajaksi. Eikä pomo edes katsonut koulupapereitani, totes vaan, että koska voit aloittaa ja onko lapsella päivähoitopaikka :D työhaastattelu kesti n. 5 min...

Voi kamala. Tehtiin kersat ennen kuin oli vakituista työpaikkaa kummallakaan. Nyt on vaikituiset työt, talo, sijoitusasunto, rahaa jemmassa ja muutenkin ok kaikki, kun lapset alkavat olla jo suhteellisen omatoimisia. Niin ja ollaan vähän yli 30-vuotiaita. Sääliksi käy ap,  sulla on vielä valvomiset ja muut edessä, mutta sitä omaisuutta ei taida olla sen enempää kuin meilläkään... ;)

Olen yrittäjä eikä siis ole vakinaista työpaikkaa, lapsen uskalsin tehdä. En sensijaan todellakasn katsoisi hyvällä, että meille otettaisiin ensin töihin ja heti tarkoituksella hankkiuduttaisiin raskaaksi. 

Totta kai teen lapsia riippumatta työsuhteen muodosta. Tilanne alallani on sellainen, että vakituisia työsuhteita ei juuri edes ole. Sehän olisi aivan naurettavaa elää elämäänsä sellaisten asioiden mukaan, joihin ei itse (kuten yleinen työmarkkinatilanne) voi mitenkään vaikuttaa. Olisi aivan järjetöntä odottaa vuosia ja vuosia vakinaistamista, jota ei välttämättä edes koskaan tule.

Sitäpaitsi perhe on tärkeämpi kuin työ!

Lapsia on kaksi ja muutamia joidenkin kuukausien työttömyysjaksoja tulee silloin tällöin. En kuitenkaan pelkää etten selviäisi, aina olen saanut (oman alan) töitä lopulta ja toki kuulun liittoon työttömyysjaksojen varalta. Eihän tämä ihannetilanne ole, mutta näinhän se maailma nykyään makaa.

Mulla oli vakipaikka kun hankin esikoisen. Sitten vaihdoin määräaikaiseen ja sain toisen lapsen. Että ihan tahallani hankkiuduin eroon vakipaikasta, usko tai älä. Katsos työllä on muukin arvo kuin että se on vakituinen.

Jos jokainen päivä töissä on tuskaa, kannattaa varmaan miettiä pilatako elämänsä sillä vai vaihtaako kiinnostavampaan vaikkakin epävarmempaan. En kadu yhtään, uskon saavani töitä taas äitiysloman jälkeen.

Tottakai!

Esikoinen nyt 2v, vauva 6kk ja kolmatta toivotaan 1,5v ikäerolla. Jos vielä halutaan, pienillä ikäeroilla neljäskin ja ehkä viides, aika näyttää. Hyvin on pärjätty, mies käy töissä. Eikä tarvi kitkuttaa, ehkä meillä osataan kuitenki pitää menot sopivan pieninä.

Ammattia haluan vaihtaa joten en alkanut enää ennen lapsia opiskelemaan, ikää oli kuitenkin jo 27 kun esikoisen sain. Helpompi olla kotona nyt sen minkä jaksaa ja tehdä niin monta lasta kuin jaksaa (3-5) ja sitten menen opiskelemaan ja toivottavasti töihin. Että ei tässä loppuelämää kotona aikaa vietellä (enkä todellakaan jaksaiskaan) mutta saanpahan keskittyä yhteen asiaan kerrallaan :-)

Kysymys: oliko teillä säästöjä ennen lasta? Ihmettelen oikeasti tätä ihmisten huoletonta asennetta. Vaikka kaikkeen ei voikaan vaikuttaa, on aika moraalitonta tedä lapsia sillä ajatuksella, että kllä yhteiskunta elättää. Olitteko valmiita kituuttamaan loppuikänne sossun tuilla, jos duunia ei olisikaan saanut? MItä jos tukiverkko lakkaakin olemasta, eli vaikkapa päiväkotimaksut nousevat tai lapsilisät poistuvat? Onko teillä sittenkin varaa?

Kysymys: oliko teillä säästöjä ennen lasta? Ihmettelen oikeasti tätä ihmisten huoletonta asennetta. Vaikka kaikkeen ei voikaan vaikuttaa, on aika moraalitonta tedä lapsia sillä ajatuksella, että kllä yhteiskunta elättää. Olitteko valmiita kituuttamaan loppuikänne sossun tuilla, jos duunia ei olisikaan saanut? MItä jos tukiverkko lakkaakin olemasta, eli vaikkapa päiväkotimaksut nousevat tai lapsilisät poistuvat? Onko teillä sittenkin varaa?

Ihanan 70-lukumaista ajattelua ap:llä :)

Työnantajat ei määrää meidän perhesunnittelsta. Siispä lapset on tehty silloin, kun ollaan itse haluttu. Vakituista työtä mulla ei edelleenkään ole, mutta lapset on tehtynä. Naapureilta ja kavereilta ei olla lainattu rahaa, meillä on sitä omastakin takaa.

36, mistä päättelet että ilman vakitöitä elävä tarttee yhteiskunnan elatusta sen enempää kuin sun mukerosi? Katsos pätkätöistäkin maksetaan palkkaa, usko tai älä.

Ja mitä itse tekisit, jos yt-neuvottelut veisivät työsi? Harvalla alalla on ikuisia työpaikkoja. Vakkariduuni voi lähteä yhdessä hujauksessa.

Miehellä oli vakituinen työ kun ensimmäinen lapsi syntyi. Minä olin silloin määräaikaisessa työsuhteessa. Toisen lapsen syntyessä minäkin olin vakituisessa työsuhteessa. Kävi vain niin että yritys lopetti toimintansa sillä aikaa kun olin kotona joten eipä ollut sitä "varmaa" vakipaikkaa minne palata. Toisaalta mahdollisti alan vaihdon kivuttomasti eikä tarvinnut enää miettiä että ehkä joskus toteutan ajatuksen muutoksesta.