Olen aina halunnut vaan yhden lapsen, kysy mitä haluat?

Ei kysyttävää, moni tietää sisällään jo ennen lapsia montako tulee haluamaan. Oma luku on nolla ja lisääntymisvuodetkin onnneksi pian ohi! :)

Miksi juuri yksi? Pelkäät sisarusriitoja? Mustasukkaisuutta? Tasapuolisuutta? Oman rakkautesi riittävyyttä? Vai oliko ekologinen teko? Oletko miettinyt, mitä lapsi menettää, kun ei ole sisaruksia jakamassa esim. vanhempien hoitamisen taakkaa vanhana tai tukemassa, kun elämä koettelee? Onko lapsella iso suku ympärillä ja läheiset välit serkkuihin tai ystäviesi lapsiin vai miten varmistat sen, että lapellasi on välittäviä ihmisiä ympärillään silloinkin kuin te ette ole enää paikalla?

Surullisin tietämäni tapaus on ystäväni, jonka vanhemmilla ei ollut sisaruksia. Ystäväperheitä toki, mutta näillä oli omat isovanhemmat, serkut ja suku, joita tapasivat jouluisin ja juhlapäivinä. Ystäväni vanhemmat ovat nyt kuolleet, ja ystäväni on perheetön. Jouluisin kiertää ystäväperheissä, on tosi mukava ihminen, mutta pitää oman elämänsä tragediana sitä, ettei ole serkkuja tai edes tätejä ja setiä, joiden kanssa kokisi kuuluvansa johonkin. Ystävät ovat ihania mutta heillä on omat perheet ja suvut, jotka muistuttavat ystävääni siitä, miten yksin hän on elämässä.

Kannattaa miettiä asiaa myös lapsen kannalta. Ihan kaikki eivät löydä sopivaa kumppania ja perusta perhettä, joten aika yksinhän sitä maailmassa on, jos ei ole sukua ympärillä. 

Millos sulla on kesäloma?

Miksi olet halunnut vain yhden lapsen? Se on kyllä vallan sopiva määrä!

Siinä yhdessäkin tasan yksi LIIKAA.

[quote author="Vierailija" time="02.04.2013 klo 11:34"]

Kannattaa miettiä asiaa myös lapsen kannalta. Ihan kaikki eivät löydä sopivaa kumppania ja perusta perhettä, joten aika yksinhän sitä maailmassa on, jos ei ole sukua ympärillä. 

[/quote]

Miten sitten jos onkin sisarus ja toinen löytää kumppanin mutta toinen ei. Katkeroituuko siinä sitten se yksinjäänyt ulkopuolinen vai pyöriikö kolmantena pyöränä sisaruksen suhteessa? Miten tilanne eroaa ettei olisi sisarusta ollut alunperinkään?

Minulla itse asiassa on sisko, joka ei ole löytänyt kumppania. Viettää kaikki juhlapyhät vanhemmillamme, meillä tai veljelläni, ottaa sisarustensa lapsia yökylään jne. Veikkaan, että ystäväperheissä harvemmin edes ajatellaan sitä yhtä sinkkukaveria ja joka tapauksessa siinä ehkä on sellainen hyväntekeväisyyssävy, kun taas suvun parissa nyt yleensäkin niitä juhlapyhiä vietetään.

[quote author="Vierailija" time="02.04.2013 klo 12:21"]

[quote author="Vierailija" time="02.04.2013 klo 11:34"]

Kannattaa miettiä asiaa myös lapsen kannalta. Ihan kaikki eivät löydä sopivaa kumppania ja perusta perhettä, joten aika yksinhän sitä maailmassa on, jos ei ole sukua ympärillä. 

[/quote]

Miten sitten jos onkin sisarus ja toinen löytää kumppanin mutta toinen ei. Katkeroituuko siinä sitten se yksinjäänyt ulkopuolinen vai pyöriikö kolmantena pyöränä sisaruksen suhteessa? Miten tilanne eroaa ettei olisi sisarusta ollut alunperinkään?

[/quote] 

Sis meinaatko, että kumppanittoman sisaruksen kanssa aletaan parisuhteeseen tai kolmiosuhteeseen? Älä kerro teidän perheestä enempää, hurjaa ja laitonta menoa.

ollaan vaan miehen kanssa aina haluttu yksi lapsi eikä enmpää haluta. Mikään ei saa mielipidettä muuttumaan.ap

Miksi sun mielipiteen pitäisi muuttua ja miksi sulta pitäisi kysyä jotain?

[quote author="Vierailija" time="02.04.2013 klo 13:04"]

[quote author="Vierailija" time="02.04.2013 klo 12:21"]

[quote author="Vierailija" time="02.04.2013 klo 11:34"]

Kannattaa miettiä asiaa myös lapsen kannalta. Ihan kaikki eivät löydä sopivaa kumppania ja perusta perhettä, joten aika yksinhän sitä maailmassa on, jos ei ole sukua ympärillä. 

[/quote]

Miten sitten jos onkin sisarus ja toinen löytää kumppanin mutta toinen ei. Katkeroituuko siinä sitten se yksinjäänyt ulkopuolinen vai pyöriikö kolmantena pyöränä sisaruksen suhteessa? Miten tilanne eroaa ettei olisi sisarusta ollut alunperinkään?

[/quote] 

Sis meinaatko, että kumppanittoman sisaruksen kanssa aletaan parisuhteeseen tai kolmiosuhteeseen? Älä kerro teidän perheestä enempää, hurjaa ja laitonta menoa.

[/quote]

En mitään tuollaista, vaan ihan että sillä toisella tulee paha mieli kun toinen saa jotain mitä itse ei. Oma sisareni oli minulle aina kauhean kateellinen ja opin liiaksikin antamaan periksi ja tekemään kompromisseja. Ja sitä että jaoin omastani ei arvostettu vaan pidettiin  saavutettuna etuna ja itsestäänselvyytenä. Kaikki sisaruussuhteet tai edes suurin osa eivät ole ihania ja lisäarvoa tuovia: suurimmassa osassa varmaan paljon peiteltyä kateutta/mustasukkaisuutta/kaunaa ja ihan vihaakin.

Pitäiskö tän nyt olla järkyttävän suuri uutinen? Mitä pitäis kysyä? Mä olen aina halunnut ison perheen ja sen sain.

Miksi haluat, että sinulta kysytään jotain?