Lue keskustelun säännöt.
Luulen että mieheni on masentunut
01.04.2013 |
Viime syksy oli töissä tosi raskas, viime vuoden aikana myös menehtyi 2 hyvää ystävää, toinen oman käden kautta.
Nyt ei saa mitään aikaiseksi, on kärttyinen, heräilee öisin tai aamulla tosi aikaisin. Tiuskii minulle, viimeksi tänään kun tulin hiihtämästä ja ehdotin että liikunta tekisi hänellekin hyvää. Kaikki mitä minä sanon on hänen mielestään patistamista tai vittuilua.
Liikuntaa ehdotin ihan masennuksen hoitoon, tuottaa mielihyvää. Pahoitin mieleni tuosta tänäisestä tiuskaisusta niin etten ole puhunut mitään koko iltana ihan pakollista lukkunottamatta.
Omasta mielestään ei tietenkään ole mitään masennusta.
Kommentit (6)
En mä nyt sanoisi patistamiseksi jos yhden kerran sanon että liikunta tekisi tosi hyvää =/ Patistan kyllä mutta ihan muissa asioissa. En anna hänen asua hotellissa, valitettavasti joutuu edelleenkin osallistumaan jonkinverran arkisiin perheen asioihin.
ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joi toi sun tyylisi ärsyttää, jos on masentunut. Anna hänen olla, kuuntele ja tue. Tuossa tilassa ei edes kerta patistelut auta, eikä muutkaan patistelut. Se vain ärsyttää.
tosiaa ehkä kannattaa antaa hänen levätä vaan ja jos voi ja jaksaa niin tukea ja yrittää luoda hyvää tunnelmaa. jos on rauha niin se on hyväksi, silloin hermot lepää. lepuuta sinäkin hermojasi omalla tavallasi. sitten vaikka saunotte yhdessä. ja katotte telkkua ja jutelkaa keväästä ja muista kivoista asioista ilman stressiä yrittäkää sanoa toisillenne hyviä asioita. silittäkää toisianne ja sano miehellesi jotain hellää. siitä voi syntyä positiivinen kierre. itse olen käyttänyt tätä vastaavanlaisessa tilanteessa. jaksamisia teille
Pyydä sitä yhdessä lenkille tms... Ihan muina naisina! Tai luontoon tms., missä tulee liikkumista huomaamatta... ja ehkä juteltuakin.
Olen itse ollut keskivaikeasti masentunut ja voin kertoa että miehen käytös ja ymmärrys oli pyöreän nollan tasoa. " Ota nyt itseäsi niskasta kiinni" "sullahan on kaikki niin hyvin" Oikeasti mulla ei masentuneen ollut mahdollisuutta jäädä kovin paljoa miettimään oma oloani. Olen omasta mielestäni antanut miehen olla aika rauhassa, en ole kovin paljoa vaatinut ja hoitanut paljon hänenkin töitään mutta nyt alkaa pikkuhiljaa jo väsyttämään koko touhu.
Anna sen miehen olla. Hän varmaan on masentunut, mutta ihan luonnollisista, ulkoisista syistä. Tällainen masennus menee ajan kanssa ohi, kun saa vaan aikaa ja rauhaa sen käsitellä. Ei siihen tarvita hoitoa eikä lääkkeitä. Eri asia on masennus joka iskee ilman mitään syytä tai joka tekee muuten elämisesät täysin mahdotonta.
Lopeta nyt myös ihmeessä se miehen patistelu liikkumaan, joskus ihmisen täytyy vaan saada käpertyä itseensä ja käsitellä mielensä sisällä asiat jotka vaivaa, vetäytyen ulkoisesta aktiviteetista.