Aiotteko kertoa lapselle, että hänet on saatettu alkuun hoidoilla?

Aiomme, meilläkin on vanhin ivf-lapsi 4,5v. Olen pääpiirteittäin asiasta jo kertonutkin, tarkemmin hän ei ole vielä kysellyt.

On kerrottu kunnolla vasta murrosiässä. Siihen mennessä on "osattu" selittää epätavallisen tarkasti lapsettomuuteen liityvät asiat :-) sekä se, että toiset lapset ovat vahinkoja, toiset erittäin toivottuja. (Kun lapsi kysyy, että äiti, oltiinko me vahinkoja niin kuin Jere, niin täytyyhän siihen rehellisesti vastata).

Meillä lapsettomuus ei ole perinnöllistä eli ongelma syntyi lääkärin mokasta, ei esim. vasta-aineista tai munasoluttomuudesta.

Kiitos. En ole vielä valmis kertomaan, mutta ehkä ennen murrosikää kumminkin.

ap

älä tee siitä liian suurta juttua toiselle :( se on teihin vaikuttava asia ei häneen. Joo hyvä idea kertoo murkulle, kun silloin se just voi kehittää siitä jonkun kriisin.

Jos hän on teiän sukusoluilla ei kuulu hänelle. Jos luovutetuilla, niin sanoisin jo pikkuiselle juuri vaikkapa 4,5v, että "sinua odotettiin ja odotettii ja haettiin apua lääkäriltä.lääkäri auttoi ja vihdoin sinä tulit" ja leveä hymy perään.

helppoa vaikkapa sanoa sellaisessa tilanteessa jossa lapsi pelkää lääkäriä ja puhut tuon asian siinä ikäänkuin ei niin isona juttuna :)

seuraavan kerran ottaisin aihee puheeksi, jos lapsella ois ittellään samoja ongelmia. ikäänkuin vertaistueksi.

t. ensikuussa hoidot aloittava

Joo, on meidän sukusoluillamme saatu aikaan. Olisi varmasti haastavampaa, jos ei olisi.

ap

Ja siis tsemppiä hoitoihin viitoselle!

ap

[quote author="Vierailija" time="01.04.2013 klo 22:35"]

älä tee siitä liian suurta juttua toiselle :( se on teihin vaikuttava asia ei häneen. Joo hyvä idea kertoo murkulle, kun silloin se just voi kehittää siitä jonkun kriisin.

Jos hän on teiän sukusoluilla ei kuulu hänelle. Jos luovutetuilla, niin sanoisin jo pikkuiselle juuri vaikkapa 4,5v, että "sinua odotettiin ja odotettii ja haettiin apua lääkäriltä.lääkäri auttoi ja vihdoin sinä tulit" ja leveä hymy perään.

helppoa vaikkapa sanoa sellaisessa tilanteessa jossa lapsi pelkää lääkäriä ja puhut tuon asian siinä ikäänkuin ei niin isona juttuna :)

seuraavan kerran ottaisin aihee puheeksi, jos lapsella ois ittellään samoja ongelmia. ikäänkuin vertaistueksi.

t. ensikuussa hoidot aloittava

[/quote]

Tai sitten murkku tajuaa, että on aidosti erityinen, erityisen toivottu ja rakastettu eikä satunnaisen kännipanon tulos, jota vanhemmat katuvat lopun ikänsä.

kerron 18 v isässä

18 v iässä

Minä olen kertonut ivf-pojalle juuri tuossa iässä. Minusta on helpompaa kertoa jo, kun lapsi on pieni, niin asia on luonnollinen eikä kärpäsestä tehdä härkästä. Ei siis tyyliin, että kun poika on päässyt ripille, isänsä kutsuu hänet keskusteluun ja ilmoittaa juhlallisesti, että "poika, sinut saatettiin alulle koeputkessa!"

Olen kertonut nelivuotiaalle silloin, kun hän on vauva-asioista kysellyt ja siitä, miten hän on saanut alkunsa. Kerroin suurinpiirtein niin, että kun vanhemmat haluavat yhdessä vauvan, niin isä antaa äidille vauvansiemenen, joka yhdistyy äidin munasoluun ja siitä syntynyt pikku vauvanalku kiinnittyy kohtuun ja kasvaa siellä vauvaksi. Sitten olen sanonut, että aina ei se vauvanalun aikaansaaminen onnistu, että isän vauvansiemenet eivät esim. löydä äidin munasolun luo. Ja silloin voi mennä lääkäriin, siellä otetaan äidiltä munasolu ja isältä vauvansiemen ja ne laitetaan ihan vierekkäin maljalle, sitten ne löytävät toisensa ja yhdistyvät vauvanaluksi, joka sitten laitetaan äidin kohtuun kasvamaan. Ja kerroin sitten lapselle, että sinut on saatu sillä tavalla alkuun. Myös lapsen pikkusisarukset, serkku ja kaksi kaveria ovat saaneet alkunsa avustetusti, ja se on kaveripiirissä ihan julkista, lastenkin tiedossa olevaa tietoa, joten en osaa pitää sitä minään kauheana salailtavana mörkönä.

Miksi ihmeessä kertoisin? Omilla sukusoluilla aikaansaatu, paljon odotettu lapsi. Tutkimukset osoittavat, että IVF-hoidoilla syntyneet lapset ovat yhtä terveitä kuin muut ja että lapsettomuus ei suoranaisesti periydy. Toki varhainen menarche ja varhaiset vaihdevuodet ovat sekä äidillä että tyttärellä eli sellaisen kertoisin omalle tyttärelleni heti kun hän olisi kypsä äidiksi. En sitä, että äidin munasolut pääsivät vähän liian vanhoiksi ja lopulta sinä sait alkusi laboratoriossa. 

Jos lapsi syntynyt lahjoitetuista sukusoluista, silloin pitää tietenkin kertoa.

Me ollan kyllä kerrottu kutakuinkin heti. vauvakirjassa on koko tarina, ja sitä on selattu 1v alkaen. Nyt lapsi on 8 ja tietää että on  todella odotettu ( hoidoissa oltiin yli 10 v )?Ollaan perheenä osallistuttu mm simpukan viikonloppuihin ja käyty lapsettomien lauantina laskemassa kynttilä tyhjän sylin muistomerkille. ( aika monta keskenmenoa edittiin läpi käydä )silloin tällöin poika pyytää kertomaan siitä miten on saanut alkunsa.Pikkuveli tuli sitten luomuyllärinä, ja  hänkin  " ylpeä ainutlaatuisuudestaan"

No kyllä minun mielestäni oli ihan kiva tietää, että vanhempani joutuivat pitkään taistelemaan saadakseen minut alulle, niin osasin itse sitten aloittaa lapsenteon heti, kun tilaisuus koitti. No, tuo ongelma ei selkeästi ollut perinnöllinen (ainakaan minun kohdallani)...

Komppaan nro 5 ja 12:aa. Älkää hyvät ihmiset tehkö asiasta isoa lapsellenne, vaikka se teille onkin! Mitä lapsi tekee kertomallanne tiedolla?

Kannattaa ehkä kertoa silloin, kun lapsi on melko pieni eikä osaa sitä vielä kauheasti ihmetellä. Itselleni kerrottiin asiasta teini-ikäisenä ja silloin se tuntui jotenkin ahdistavalta...

[quote author="Vierailija" time="01.04.2013 klo 22:41"]

[quote author="Vierailija" time="01.04.2013 klo 22:35"]

älä tee siitä liian suurta juttua toiselle :( se on teihin vaikuttava asia ei häneen. Joo hyvä idea kertoo murkulle, kun silloin se just voi kehittää siitä jonkun kriisin.

Jos hän on teiän sukusoluilla ei kuulu hänelle. Jos luovutetuilla, niin sanoisin jo pikkuiselle juuri vaikkapa 4,5v, että "sinua odotettiin ja odotettii ja haettiin apua lääkäriltä.lääkäri auttoi ja vihdoin sinä tulit" ja leveä hymy perään.

helppoa vaikkapa sanoa sellaisessa tilanteessa jossa lapsi pelkää lääkäriä ja puhut tuon asian siinä ikäänkuin ei niin isona juttuna :)

seuraavan kerran ottaisin aihee puheeksi, jos lapsella ois ittellään samoja ongelmia. ikäänkuin vertaistueksi.

t. ensikuussa hoidot aloittava

[/quote]

Tai sitten murkku tajuaa, että on aidosti erityinen, erityisen toivottu ja rakastettu eikä satunnaisen kännipanon tulos, jota vanhemmat katuvat lopun ikänsä.

[/quote]

itse olen vahinko ja se on musta vaan hauska juttu mun vanhemmat rakastaa mua yli kaiken vaikken ookkaan yrittämällä yritetty. Olen kolmas lapsi. Ne oli vaan hedelmällisiä toisin kun minä. äiti tuli raskaaksi kun imetti mun veljeä. Tämä selvis mulle kun 18-vuotiaana kysyin äidiltä:" miks teitte kolmannen lapsen, jos isi jäi työttömäksi (lama), äiti naurahti hermostuneesti ja totes etten ollu suunniteltu :D:D kyllä nauratti..

[quote author="Vierailija" time="01.04.2013 klo 22:41"]

[quote author="Vierailija" time="01.04.2013 klo 22:35"]

älä tee siitä liian suurta juttua toiselle :( se on teihin vaikuttava asia ei häneen. Joo hyvä idea kertoo murkulle, kun silloin se just voi kehittää siitä jonkun kriisin.

Jos hän on teiän sukusoluilla ei kuulu hänelle. Jos luovutetuilla, niin sanoisin jo pikkuiselle juuri vaikkapa 4,5v, että "sinua odotettiin ja odotettii ja haettiin apua lääkäriltä.lääkäri auttoi ja vihdoin sinä tulit" ja leveä hymy perään.

helppoa vaikkapa sanoa sellaisessa tilanteessa jossa lapsi pelkää lääkäriä ja puhut tuon asian siinä ikäänkuin ei niin isona juttuna :)

seuraavan kerran ottaisin aihee puheeksi, jos lapsella ois ittellään samoja ongelmia. ikäänkuin vertaistueksi.

t. ensikuussa hoidot aloittava

[/quote]

Tai sitten murkku tajuaa, että on aidosti erityinen, erityisen toivottu ja rakastettu eikä satunnaisen kännipanon tulos, jota vanhemmat katuvat lopun ikänsä.

[/quote]

Kukaan ei halua olla "erityinen" niin sanotaan vammasille.. :D kaunis ajatus vanhempana mutta lasten maailmassa "erityinen" on no no..

[quote author="Vierailija" time="01.04.2013 klo 22:40"]

Ja siis tsemppiä hoitoihin viitoselle!

ap

[/quote]

kiitos tsempeistä! :) t. 5,16 ja 17

Lapsemme on saatettu alkuun hormonihoitojen avustuksella, mutta siitä tuskin kerron lapselle. Ei ole mitään syytä. Ja tuskin se hänen maailmaansa heilauttaisi mihinkään suuntaan.

[quote author="Vierailija" time="01.04.2013 klo 22:41"]

[quote author="Vierailija" time="01.04.2013 klo 22:35"]

älä tee siitä liian suurta juttua toiselle :( se on teihin vaikuttava asia ei häneen. Joo hyvä idea kertoo murkulle, kun silloin se just voi kehittää siitä jonkun kriisin.

Jos hän on teiän sukusoluilla ei kuulu hänelle. Jos luovutetuilla, niin sanoisin jo pikkuiselle juuri vaikkapa 4,5v, että "sinua odotettiin ja odotettii ja haettiin apua lääkäriltä.lääkäri auttoi ja vihdoin sinä tulit" ja leveä hymy perään.

helppoa vaikkapa sanoa sellaisessa tilanteessa jossa lapsi pelkää lääkäriä ja puhut tuon asian siinä ikäänkuin ei niin isona juttuna :)

seuraavan kerran ottaisin aihee puheeksi, jos lapsella ois ittellään samoja ongelmia. ikäänkuin vertaistueksi.

t. ensikuussa hoidot aloittava

[/quote]

Tai sitten murkku tajuaa, että on aidosti erityinen, erityisen toivottu ja rakastettu eikä satunnaisen kännipanon tulos, jota vanhemmat katuvat lopun ikänsä.

[/quote]

harva vanhempi katuu lapsiaan..