Se tunne kun tajuaa nelikymppisenä että sinut on raiskattu lapsena ja raiskaajasi olisi joutunut telkien taakse.

Minua on lapsena kopeloitu varmaan törkeän raiskauksen merkit täyttävästi.

Ainakin minä olen epäluuloinen sen suhteen riittävätkö todisteet jos ei ole silminnäkijöitä ja jos ei ole vaikkapa jäänyt mitään vahvaa todistusaineistoa kuten siemennestettä. Jos kyse on kopeloinnista ja puheista, vastaan ovat vain kahden ihmisen tarinat? Ja jos kyseessä vielä tuttu henkilö, mitkään vaatteiden "kuitunäytteetkään" ei taida kertoa tai todistaa juuri mitään?

Arvostetulla henkilöllä todennäköisesti riittäisi puolestapuhujia..

Suomessa todella harvassa tapauksessa annetaan ehdottomia vankilatuomioita raiskauksesta.

Vierailija kirjoitti:

Suomessa todella harvassa tapauksessa annetaan ehdottomia vankilatuomioita raiskauksesta.

Totta, mutta mitä olen lukenut näistä tapauksista joissa telkien taakse on jouduttu, teot ovat olleet samantyylisiä kuin minulle tehty. En halua mennä sen tarkemmin siihen mitä minulle on tehty.

Toisaalta tuntuu siltä, että omaa tuskaa lievittää vähän edes se, että nykypäivänä vaaditaan kovempia rangaistuksia.

Aloittaja

Tämä ei ole saman mittakaavan asia. Minulla meni aikuisena monta vuotta siihen, että tajusin erään hyvin epämukavalta tuntuneen tilanteen oikeasti olleen raiskaus. Harmitti todella, että tekijä pääsi sen takia kuin koira veräjästä. Uutisten mukaan samoista jutuista on saatu tuomioita.

Tajusitko todella vasta nelikymppisenä, että sinut on raiskattu lapsena?

Vierailija kirjoitti:

Tämä ei ole saman mittakaavan asia. Minulla meni aikuisena monta vuotta siihen, että tajusin erään hyvin epämukavalta tuntuneen tilanteen oikeasti olleen raiskaus. Harmitti todella, että tekijä pääsi sen takia kuin koira veräjästä. Uutisten mukaan samoista jutuista on saatu tuomioita.

Elämä on välillä aivan suunnattoman epäreilua. Toivon, että ap pääsee keskustelemaan kokemuksistaan jonkun ammattilaisen kanssa, jotta niiden käsitteleminen helpottuisi. Voimakkaat vihan tunteet tapahtuneeseen liittyen ovat täysin terveitä ja nornaaleja.

Vierailija kirjoitti:

Tajusitko todella vasta nelikymppisenä, että sinut on raiskattu lapsena?

Siis tottakai olen tajunnut jo aiemmin et mulle on tehty seksuaalista väkivaltaa mutta vasta nyt myöhemmin että se todella on ollut raiskaus ja törkeä sellainen ja että siitä olisi joutunut vankilaan.

Tarkoitan, että olen tajunnut vanhempana vasta tilanteen vakavuuden ja varsinkin ehkä viime vuosien raiskausuutisoinnit ovat nostaneet mulle asian pinnalle. Tuntuu, että joka aamu on huomenta suomessa tai vastaavassa joku ahdistelun asiantuntija tai käsitellään vaikkapa tuomioiden pituuksia jne. Vasta lähiaikoina olen tajunnut että mulle tehdyt asiat todella täyttää raiskauksen kriteerit.

Aloittaja

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä ei ole saman mittakaavan asia. Minulla meni aikuisena monta vuotta siihen, että tajusin erään hyvin epämukavalta tuntuneen tilanteen oikeasti olleen raiskaus. Harmitti todella, että tekijä pääsi sen takia kuin koira veräjästä. Uutisten mukaan samoista jutuista on saatu tuomioita.

Elämä on välillä aivan suunnattoman epäreilua. Toivon, että ap pääsee keskustelemaan kokemuksistaan jonkun ammattilaisen kanssa, jotta niiden käsitteleminen helpottuisi. Voimakkaat vihan tunteet tapahtuneeseen liittyen ovat täysin terveitä ja nornaaleja.

Olen itse käynyt terapiassa n. vuoden, mutta lopetin kun tuntui että terapeutti sai jotain kiksejä siitä asetelmasta missä tuo minun raiskaukseni oli tapahtunut. Eli asiasta kertominen ja sen käsitteleminen terapiassa jäi, koska terapeutin asennoituminen asiaan tuntui oudolta. Ehkä menen jollekin toiselle terapeutille vielä joskus puhumaan.

Aloittaja

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä ei ole saman mittakaavan asia. Minulla meni aikuisena monta vuotta siihen, että tajusin erään hyvin epämukavalta tuntuneen tilanteen oikeasti olleen raiskaus. Harmitti todella, että tekijä pääsi sen takia kuin koira veräjästä. Uutisten mukaan samoista jutuista on saatu tuomioita.

Elämä on välillä aivan suunnattoman epäreilua. Toivon, että ap pääsee keskustelemaan kokemuksistaan jonkun ammattilaisen kanssa, jotta niiden käsitteleminen helpottuisi. Voimakkaat vihan tunteet tapahtuneeseen liittyen ovat täysin terveitä ja nornaaleja.

Olen itse käynyt terapiassa n. vuoden, mutta lopetin kun tuntui että terapeutti sai jotain kiksejä siitä asetelmasta missä tuo minun raiskaukseni oli tapahtunut. Eli asiasta kertominen ja sen käsitteleminen terapiassa jäi, koska terapeutin asennoituminen asiaan tuntui oudolta. Ehkä menen jollekin toiselle terapeutille vielä joskus puhumaan.

Aloittaja

Erittäin ikävä kuulla. Toivottavasti löytyisi parempi terapeutti, joka auttaisi sinua eteenpäin näiden vaikeiden kokemusten kanssa. Valitettavasti kaikki terapeutit eivät ole kovin ammattitaitoisia. Ystäväni kävi vuosia sitten puhumassa terapeutille myös lapsuudessa tapahtuneesta seksuaalisesta hyväksikäytöstä.

Hän lopetti käynnit, koska terapeutti ei muistanut mistä hän aiemmin oli puhunut ja samaa asiaa joutui selittämään alusta lähtien uudelleen ja uudelleen monta kertaa, jolloin sen käsittelyssä ei päästy yhtään syvemmälle tasolle ja hän koki tämän asetelman vaikeana, koska kokemukset olivat niin kipeitä. Ilmeisesti terapeutin jostain syystä oli hyvin vaikea olla tässä asiassa tukena, kun käytös oli tuollaista.

Monella, sekä tekijällä että uhrilla, on edelleen se käsitys, että esim. sormella tunkeutuminen olisi vain lievä hyväksikäyttö vaikka se on raiskaus sekin.

"Sukupuoliyhteydeksi katsotaan kaikenlainen sukupuolielimellä toteutettava kehoon tunkeutuminen, sekä myös tunkeutuminen, joka kohdistuu sukupuolielimeen mutta toteutetaan muulla ruumiinosalla kuin sukupuolielimellä, taikka myös esimerkiksi esineellä."

Vierailija kirjoitti:

Monella, sekä tekijällä että uhrilla, on edelleen se käsitys, että esim. sormella tunkeutuminen olisi vain lievä hyväksikäyttö vaikka se on raiskaus sekin.

"Sukupuoliyhteydeksi katsotaan kaikenlainen sukupuolielimellä toteutettava kehoon tunkeutuminen, sekä myös tunkeutuminen, joka kohdistuu sukupuolielimeen mutta toteutetaan muulla ruumiinosalla kuin sukupuolielimellä, taikka myös esimerkiksi esineellä."

Syytän tästä koulun heikkotasoista seksuaalivalistusta. 2000-luvun alun rajapinnassa ei puhuttu yhtään mitään oikeudesta omaan fyysiseen koskemattomuuteen. "Valistus" oli sitä, että opettaja ainoastaan rullaili oppilaiden edessä banaanin päälle kondomia.

Minä myös aikuisena vasta tajusin, että asiat jotka minulle lapsuudessa toistuvasti tapahtuivat eivät olleetkaan ok. Ihmettelin kyllä lapsena, kun aina minulle vakuuteltiin, että me molemmat pidetään tästä (nyt meinaa oksettaa tätä kirjoittaessa), niin vaikka me molemmat niin tykätään tästä asiasta, tästä ei saa puhua muille, koska muuten kiltti XXX joutuu vankilaan eikä hän pärjäisi siellä. Kyseinen henkilö on jo kuollut ja muutenkin asia kai vanhentunut, eikö ole joku uhrin 28 vuoden ikäraja-asia tässä, ettei sitä ennen asia vanhene. Itse olin jo tuon iän ohi ennekuin epämääräinen oireilu ajoi minut terapiaan, jossa asiat alkoivat purkaantua. Tuollainen ikäraja pitäisi poistaa. Ja ehdotonta vankeutta ja rahalliset korvaukset. Ei ole ilmaista terapia, ei.