Muita, joilla paniikkihäiriö estää työnteon ja opiskelun?
Tuntuu että rämmin suossa nyt. Yhteishaku meni, enkä pystynyt edes siihen osallistumaan... menen paniikkiin pelkästä ajatuksesta että pitäisi mennä kouluun. Tyhmä en ole mutta pelkään suorittamista, auktoriteettejä, sitä, että en osaakaan heti.
Tyoelämä esittäytyy mielessäni pelottavana peikkona, jossa jokainen kyttää toisten tekemisiä, juoruaa selän takana, nauraa, on ilkeitä. Uuvun pelkästä ajatuksesta, että joudun olemaan ihmisten kanssa. Itken sitä, etten pysty mutta kun en pysty.
Muita?
Kommentit (33)
Käyn terapiassa ja olen kahdella lääkityksellä(masennus ja ahdistus/paniikki), mutta kouluun en pysty lähtemään saati edes lähikauppaan.
26, koira lemmikkinä vaikuuttaa ihan hyvältä ajatukselta. Sinulla on ollut syy lähteä ulos.
Minä kaipaan jotakin järkevää syytä lähteä kotoani. Olen harkinnut koiran ottamista, mutta päädyin sitten siihen, etten ota, sillä minulla ei ole minkäänlaisia kokemuksia koiran hoidosta.
Aurinkolasit päässä pääsen toisinaan ulos. Talvella auttaa pimeys. Hermostun, jos on paljon ihmisiä. Viimeisin sietokykyäni rasittava tilanne oli terveyskeskuksessa, kun olisi pitänyt jonottaa. Samaan aikaan pauhasi radio keskusradion kautta. Noh, apu olisi tullut nopeasti, jos tilanne olisi mennyt pahaksi. Yleensä en jonottamistilanteissa panikoi, en ainakaan kaupassa, mutta kovaääninen radio oli se viimeinen niitti, jota en sietänyt.
Nostettiin sitten maksimiannokseen masennuslääkitystä, joka auttaa myös ahdistusta. Se on helpottanut hieman. En halua turruttaa itseäni lääkepöhnään ja viina on vihoviimeisin lääkintäkeino. Se vain lisää ahdistusta viimeistään laskuhumalan kohdalla. Huumeet ovat ehdoton ei. En tarvitse niitä. Omat lääkkeeni auttavat.
Eilen olin tilanteessa, jossa olisin voinut panikoida, mutta en tehnyt sitä. Minun on helpompi olla ihan tuntemattomien ihmisten kanssa kuin puolituttujen. Ihmissuhteet tästä kärsivät. En pidä ihmisiin yhteyttä eivätkä he minuun.
Yritän vaihtaa alaa saadakseni työtä, jossa voisin toimia mahdollisimman itsenäisesti.
Ap, saatko terapia-apua, jos menet mtt:n kautta? Toivon, että löydät avun itsellesi. Tsemppiä.
Minä selvisin paniikkihäiriöstä, tai opin pitämään sen kurissa. Rajoittaahan se vähän, en voi juoda alkoholia, en kofeiinia missään muodossa, ei päästää yhtään univelkas tulemaan(jos mahdollista), harrastaa liikuntaa joka päivä, meditoida päivittäin ja muistaa hengitystekniikka.
up, mikä auttaa paniikkihäiriöön jos on koulussa/työelämässä?
No itsellä se esti jonkin aikaa, mutta kun lopetin alkoholin käytön, kofeiinin juonnin ja aloin liikkumaan, niin ei ole sen jälkeen estänyt.
[quote author="Vierailija" time="03.02.2014 klo 07:36"]No itsellä se esti jonkin aikaa, mutta kun lopetin alkoholin käytön, kofeiinin juonnin ja aloin liikkumaan, niin ei ole sen jälkeen estänyt.
[/quote]
Miten heräät aamuisin töihin jos et kahvia pysty juomaan? Itse kahvikoukussa. Joskus pakko ottaa bentsoja ennen töihin menoa. Kerran sain töissä tosi pahan paniikkikohtauksen.
Mulla pilannut koko elämän.Nyt työkyvyttömyyseläkkeellä.
viinaan ei pidä sortua, oli mikä vaiva tahansa. isälläni on paha paniikkihäiriö ja on nyt alkoholisti kun ei kehannu hakee apua. mä varmaan perin paniikkihäiriön siltä, olen kärsinyt tästä nyt n. 10v ja jokin aika sitten vasta menin lääkäriin kun meni niin pahaks että en voinu lähtee ulos, sain siinä lääkärissäkin kohtauksen. mulla todettiin sitten basedowin tauti, mikä on varmaan pahentanu oireita. sain siihen lääkkeet ja lisäks vielä propralia ja mulla on auttanu tosi hyvin ne. mulla oli siis tosi rajut ne paniikin oireet, että pääkin täris ihan hulluna.
niin ja lisään vielä siis vastauksen kysymykseen että 2 koulua ja 1 työn olen lopettanut paniikkihäiriön takia
Joo kyllä. Kokemusta löytyy. Paniikkihäiriö myös aiheutti sen, etten läheskään aina päässyt ulos ovesta. En edes heittämään roskia tai käymään kaupassa. Valitettavasti lähipiiri oli " auttavaista" ja kävi puolestani siellä kaupassa ja hoiti paperisotaa. Laitostuin täysin avuttomaksi omaan asuntooni. Onneksi se aika on takana, mutta voi luoja se on kummallista ajatella, että joskus kolme vuotta takaperin saatoin oikeasti oksentaa päälleni ihan siitä ajatuksesta, että joudun menemään ulos.
Kyllä näkee, että nämä "syö lääkkeitä" ihmiset ei paniikkihäiriön kanssa ole elänyt. Kunnon paniikkihäiriöön ei auta lääkitys. Lääkitys vain turruttaa ja sitten sitä ollaan kaatamassa satoja millejä rauhoittavia kurkusta alas, koska pillerien avulla mukamas selviytyy paremmin ja pilleri hyvä.
Itse en saanut apua lääkäreiltä tai lääkityksestä. Sain apuni vanhasta kodinvaihtajakoirasta. Minulle on äärimmäisen tärkeää eläinten hyvinvointi ja täten koira pakotti poistumaan kodista sen kolme kertaa päivässä. En halunnut koirani kärsivän omasta hulluudestani, joten itkua vääntäen lähdin lenkille monta kertaa päivässä ja olin ihan burn outin rajoilla. Alkuun ulkoilin vain kummallisiin vuorokaudenaikoihin, joskus kolmelta yöllä yms. etten vaan törmäisi sellaiseen ihmiseen :D Homma sitten alkoi helpottumaan, kun siitä tuli ihan rutiini ja sain itseni uskomaan, ettei ketään kiinnosta minun olemassaoloni ja jos joku tuijottaa, niin se johtuu mitä luultavammin koirasta. En tosin tuota masokistista "hoitosuunnitelmaa" muille suosittelisi. Se oli ihan rääkkäystä itseä kohtaan.
[quote author="Vierailija" time="01.04.2013 klo 18:00"]
Toisilla viina aiheuttaa paniikkikohtauksia, pienetkin annokset. Bentsojen sijaan beetasalpaaja voi olla tehokkaampi esim. sydämen tiheälyöntisyyteen. Masennuslääkkeistä paniikkihäiriöiset saavat usein alkuun paljon sivuoireita.
[/quote]
Joo, yksilöllistähän tuo on. Mulla taas beetasalpaajista ei ollut yhtään apua. Tuli oikeastaan vielä kamalampi olo, koska henkisesti paniikki meni yhtä pahaksi kuin muutenkin mutta fyysinen responssi ei tullut. Se oli tosi ahdistava, sekoamisentunnetta aiheuttava efekti.
Ja vaikka mulla toimikin tosiaan alkoholi ja bentsot, niin ei kai nyt alkon käyttöä lääkkeenä oikeasti voi suositella. Mutta bentsot on ihan laillisia ja niitä saa lääkärin määräyksestä, niitä kannattaa kyllä kokeilla jos muu lääkitys ei ole auttanut.