Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Mitä perhekahvilassa tedään?

Vierailija
01.04.2013 |

Olen reilu puolivuotiaan vauvan äiti, enkä ole aikaisemmin käynyt missään kerhoissa/ perhekahviloissa. Kertokaa siis viisaammat, että mitä esim. MLL:n perhekahviloissa oikein tehdään, mitä siellä tapahtuu? Olen arka lähtemään, pelkään että siellä on jo ne porukat muodostuneet ja on sisäänpäinlämpiävää meininkiä. Onko siellä jotain ohjaajia tms.?

Kommentit (7)

Vierailija
1/7 |
01.04.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ja pahoittelen jo otsikossa olevaa kirjoitusvirhettä. Siis TEHDÄÄN tuossa piti lukea :)

Vierailija
2/7 |
01.04.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Juodaan kahvia ja syödään pullaa. Mutta se juttu on poissaolevien haukkuminen ja kauhistelu. Vain lasten huuto ja vaipanvaihdot häititsevät.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/7 |
01.04.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Lapset leikkivät, äidit rupattelevat. Joskus askarrellaan. Juodaan kahvia.


Riippuu kerhosta, miten uudet ihmiset vastaanotetaan. Aluksi voi olla vähän outoa, mutta kyllä ihmisiin pikkuhiljaa tutustuu.

Vierailija
4/7 |
01.04.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Monet kyllä viihtyvät siellä. Minä en valitettavasti. Yhden lapsen kanssa sai koko ajan varoa etteivät suuremmat vapaana juoksevat lapset juokseet vauvan päälle. Joten vauvaa piti pitää (usein) sylissä. Piirit olivat muodostuneet ja näiden isopien lasten äidit juorusivat kahvipöydän ääressä vauvat sylissään.

Toinen asia on sitten ettei kukaan pitänyt huolta hygieniasta. Pidin kaksiviikkoa taukoa ettemme saisi paikkakunnalla riehunutta nororipulia. Sieltä perhekahvilasta se kuitenkin tuli. Silloin ei kyllä ollut kyse MLL:n vaan erään toisen vapaaehtoisjärjestön perhekahvilasta.

Voitte pitää näiden tekstien mukaan minua hygienia hysteerisenä kontrollifriikkinä. Olen kuitenkin aivan tavallinen kahden lapsen äiti. Perhekerhot eivät kuitenkaan sopineet minulle vaan tapasin muualla lapsiperheitä. Kysymykseen vastauksena, että yleensä siellä juodaan kahvia ja lapset leikkivät (riehuvat). Sitten oli teemapäiviä esim. askartelua, leivontapäiviä, lauluhetkiä. Ja MLL kahvilassa oli vapaaehtoinen vetäjä, jolla oli myös yleensä lapsia.

 

Vierailija
5/7 |
01.04.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kiitos vastauksista! Niin, juuri tota pelkään, mammojen juoruiluja eikä siellä ole mitään ns. ohjattua toimintaa. Mua henk. koht. ei voisi vähempää kiinnostaa mikään juorukerho ja muodostuneet piirit. Varmasti eroa kerhoissa miten uudet otetaan vastaan. Mutta onko se nyt niin kamalaa jos ei missään kerhoissa käy? Minun mielestäni ei. Päivät menee omalla rytmillään vauvaa hoitaessa, käydään vaunulenkeillä yms. Mulla ei ole lähipiirissä juurikaan vauvaperheitä ja ne lapsettomat tuntuvat ihmettelevän kun en juokse joka päivä jossain perhekahviloissa. Ymmärtääkseni tästä ei ole mitään haittaa vauvallekaan vaikka ollaan omalla porukalla. Isompi lapsi toki tarvitsee jo muutakin toimintaa.

Vierailija
6/7 |
01.04.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Perhekahviloissa on valtavia eroja. On sellaisia, joissa on palkattu vetäjä, ja niissä toiminta on ohjatumpaa ja tarjoilut yleensä monipuolisia. Sitten on niitä (usein juuri MLL:n perhkekahvilat) joissa vetäjät ovat vapaaehtoisia ja heillä on omat lapset mukana. Näissä se kahvilan toiminta riippuu ihan siitä, kuinka paljon äidit ehtivät ja viitsivät järjestää toimintaa, koska siinä pitää huolehtia kuitenkin omistakin lapsista, eikä se onnistu jos koko ajan pitää juosta asioita hoitamassa.

"Äitipiirit" eivät koskaan ole niin staattiset kuin mitä ne ulospäin näyttävät. Eivät ainakaan vähänkään suuremmilla paikkakunnilla. Äidit ovat erilaisia, eri elämänvaiheissa, ja osa lähtee takaisin töihin jossain vaiheessa ja osa palaa töistä takaisin äitiyslomalle jne. Sellainen tilanne, että haukuttaisiin jotakuta, joka on poissa, on aivan absurdi enkä osaa kuvitella sitä niihin perhekahviloihin missä minä olen käynyt. Usein äidit eivät tiedä edes kuukausien kahvittelun jälkeen häthätää kuin toistensa etunimet, ammatista ja muusta henkilökohtaisesta tiedosta puhumattakaan. On yleinen sääntö, että toisen elämästä ei sen enempää udella kuin lapsen ikä ja ehkä se asuuko alueella. Jokainen kertoo sitten mitä kertoo, ja useimmat eivät halua kertoa esimerkiksi koulutustaan tai ammattiaan, vaan ovat ihan tyytyväisenä siellä vaan lapsensa äitinä.

Joten ap, jos menet perhekahvilaan, niin mene sinne avoimin mielin. Muista että vetäjä ja muutkin äidit ovat ihan vaan tavallisia ihmisiä. Kestää aina muutamia kertoja, ennen kuin kahvilassa alkaa tuntea olonsa edes jotenkin kotoisaksi, ja se vaan kuuluu asiaan. Ei kannata ottaa hirveän henkilökohtaisesti sitä, jos tuntuu ettei heti pääse porukkaan, koska ei siellä todennäköisesti ole mitään ydinporukkaa, johon edes päästä mukaan. Hengaile siellä lapsesi kanssa, jutustele niitä näitä niin pikkuhiljaa alat saamaan tuttuja ja ehkä kavereitakin. Jos kovasti jännittää, tarjoudu vapaaehtoiseksi keittiöön. Siitä on oikeastikin apua vetäjille, ja kun saa puuhastella kahvinkeittimen ja kuppien kanssa ei tule sellaista tunnetta, että on yksin jossain nurkassa nököttämässä.

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/7 |
01.04.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Täällä on hirveästi negatiiviisia arvioita. Itse olen pian nelivuotiaan lapsen äiti ja odotan nyt toista lasta. Kävimme esikoisen vauvavaiheessa aktiivisesti vauvakahvilassa. Lisäksi meillä oli muskariharrastus. Lyhyet jaksot kävimme myös vauvahierontaa ja vauvojen värikylpyä. Mulle nämä oli tosi tärkeitä juttuja. Perhekahvilassa itse asiassa en viihtynyt vauvan kanssa myöhemmin sitten taas hyvinkin.

Olen itse sosiaalinen ja juttelen mielelläni muiden samassa elämäntilanteessa olevien kanssa. Mielestäni nuo paikat ovat  vertaistuen kuin toisten haukkumisen paikkoja. Toki helposti muodostuu jollain tavoin samankaltaisten ryhmiä (samanikäiset lapset tai esim samanlaiset arvot lastenhoidossa tms) muttei tässä nyt mielestäni ole mitään pahaa sinänsä. Ehkä kuitenkin oli mielenkiintoisempaa keskustella vaikka imetyksestä kuin korvikkeista ja tuteista kun ei kumpikaan jälkimmäisistä ollut meillä käytössä. Muistan kuitenkin vauvakahvilasta ihan hyvässä hengessä käytyjä keskusteluja äitiryhmissä, jotka hoitivat hyvinkin eri tavoin lapsiaan.

Suosittelen kokeilemaan kahvilatoimintaa. Esimerkiksi Helsingissä, jossa asutaan on myös tietopohjaisia juttuja vanhemmille esim. leikkipuistoissa. Aiheena voi olla vaikka pienten hammashoito tms.

Itse uskon, että vauvoille on myös hyötyä siitä, että näkevät muita vauvoja ja lapsia. Mallistahan he oppivat myös, ainakin oma lapseni otti mallia konttaavasta lapsesta, joka meillä kyläili. Mutta ei se ole välttämätöntä. Jos et halua osallistua niin pakko ei ole, itselläni olisi seinät kaatuneet niskaan mutta äitejä on niin monenlaisia.

 

 

 

 

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kuusi yksi kolme