Työkaverit kertoivat, että mun maine on mennyt ja olen huono..

Heippa

Tuli mieleeni tosta juhlien jälkipuinti -ketjusta.. Kun siellä joku sanoi, ettei ihmiset mieti toisten möläytyksiä. Tässä on pari päivää nytte pyöriteltynä asioita, joita sain kuulla työkavereitten suusta töissä muutamaa päivä sitten. Mulla on masennustausta, eli viime keväänä olin saikulla ja osastolla kuukauden vaikean masennuksen takia. Nytte menee jo paljon paremmin, vaikka välillä ahdistus vielä vaivaakin.

Tunteet menee siis välillä vieläkin laidasta laitaan, kuten yks päivä kun menin tosi ilosena töihin ja moikkaamaan työkaveria. Se kertoi, että mun maine on pomon silmissä mennyt, kun en kuulemma koskaan vastaa puhelimeen, kun minua soitetaan saikkupaikkaajaksi (ja tätä tapahtuu viikoittain). En kuitenkaan ole vapaa-ajallani jatkuvasti puhelimen päässä, vaan minulla on muitakin menoja. Ollessani vapaalla vastaan kyllä puhelimeen, vaikka tiedänkin joutuvani tekemään perinpohjaisen selonteon soittajalle, mikäli en pääse töihin.

Samana päivänä tein jotain muuta hommaa, oli muutenkin jo aiemman jutun takia mieli ihan maassa. Toinen työkaveri tulee ohitseni ja kysyy, että miksi en tee jotain juttua, joka virallisten ohjeiden mukaan kuuluu tehdä. Kerron, että minua on opetettu olemaan välittämättä siitä vaiheesta. Hän sitten tivaa, miksen tee yhtä toista juttua ja hämilläni kerroin unohtaneeni sen ja korjaavani asian heti paikalla. "Olet huono", hän toteaa kylmästi ja lähtee paikalta.

Arvatkaa, kuinka kipeästi sattuivat nuo sanat? Koko päivän tuntui, että kaikki haluavat olla minulle vain ilkeitä. Sanat kaikuivat päässäni ihan kuin jossain huonossa elokuvassa.. "sun maine on menny.." "olet huono..". Loppupäivän pidättelin itkua ja esitin omaa iloista itseäni. Kotiinlähtiessämme odotin, että muut lähtevät parkkipaikalta, jotta voin rauhassa vain itkeä. Ajoin sitten itkien kotiin, kävin itkien nukkumaan kykenemättä edes ottaa ulkovaatteita pois. Pelotti mennä seuraavana päivänä töihin.