Kysy ADHD-nuorelta

Minkä ikäinen olet ja mitä opiskelet, miten ADHD on vaikuttanut koulunkäyntiisi ja mitä haasteita sinulla on ollut? Mikä on haaveammattisi?

Luin joskus kuvauksen, että lääkkeen ottaminen tuntuu siltä kuin joku sulkisi monta telkkarikanavaa  pois päältä ja jäljelle jäisi vain yksi - jota on sitten ihanan helppo seurata. Onko sinulla lääkitys, ja tuntuuko kuvaus paikkansa pitävältä?

Olen 16, lukiossa. ADHDn vuoksi koulunkäynti on välillä haastavaa, mutta selviän kohtuullisin arvosanoin (7-9 välillä), mutta jos jaksaisin lukea enemmän, varmasti pärjäisin paremmin. Suurin ongelma on keskittymien isossa ryhmässä, jos on kova meteli, en saa mitään aikaiseksi. Vapaa-ajalla se, että jos en pääse päivän aikana ulkoilemaan, tulen todella levottomaksi ja ahdistun. Haaveammattia ei ole. Lääkkeistä sain vain pahoinvointia ja rytmihäiriöitä, joten en ole syönyt niitä aikoihin. Koin, että ne veivät samalla persoonani. ADHD on osa minua.

Ap

Oletko WT?

Herpaantuiko keskittyminen, kun lopetit vastailun?

Olen ainakin AVn mukaan. Meiltä löytyy sisustustarroja, koira sekä traktori. Asumme myös maaseudulla ja isä on duunari.

Ap

Minusta tuntuu, että tuo on vaan nimitys huonolle kasvatukselle/käytökselle - olenko oikeassa?

Niitä lääkkeitä on myös lyhytaikaisia jotka ei vie persoonaa.

Menetkö amikseen vai lukioon? Minkä ikäisenä sait diagnoosin ja miksi? Saatko terapiaa?

Poliittinen kantasi?

Vierailija kirjoitti:

Minusta tuntuu, että tuo on vaan nimitys huonolle kasvatukselle/käytökselle - olenko oikeassa?

Olet oikeassa, huonon kasvatuksen mukaan, ihmisen aivot muuttuvat erilaiseksi kuin neurologisesti normaalien aivot. Sekä ovat periytyvää ihan sen takia kun on kasvatettu koko suku kieroon!

Minut on kasvatettu hyvin, osaan siis käytöstavat ja tiedän miten erilaisissa tilanteissa käyttäydytään. En näytä levottomuuttani ulospäin sopimattomissa tilanteissa. Viimeksi eilen oltiin erään projektin päätöstilaisuudessa ja eläkekahveilla, enemmän sain hävetä ja opastaa täysin tervettä kaveriani siellä.

Opiskelen lukiossa ensimmäistä vuotta. Vapaa-ajan harrastukset syövät valitettavasti hirveän paljon mielenkiintoa koulunkäynnistä, mutta yritän parhaani mukaan myös opiskella.

Käyn terapiassa ja lukujärjestystä on muokattu minun rytmiini sopivammaksi. Diagnoosin sain muistaakseni alakoulun loppupuolella, koska en ikinä jaksanut tehdä läksyjäni ja olin tämän vuoksi käytännössä päivittäin jälki-istunnossa niitä tekemässä, enkä myöskään pysynyt mukana kaikilla tunneilla metelin vuoksi.

Ap

Poliittista kantaani en halua paljastaa, mutta olen jo löytänyt täydellisen ehdokkaan jonka eteen haluan tehdä töitä, mainoksia on jo jaettu ja lisää tullaan jakamaan. :-)

Ap

Mikä oli päättötodistuksesi keskiarvo? Mitä haluaisit tehdä lukion jälkeen?

Onko sinulla "juuttumista", eli jäät nyhräämään jotain asiaa vaikka tuntikausiksi tajuamatta ajankulua?

Oletko huithapeli vai perfektionisti?

Entä lähtemisen hankaluutta? Oletko myöhässä joka paikasta, vai aloitatko lähdön valmistelun kaksi tuntia ennen kuin pitää astua ovesta ulos niin ettet ikinä myöhästele?

Entä aloittamisen vaikeutta? Jos pitää tehdä joku asia itse, ilman että kukaan sanoo että milloin se tehdään, niin onko sinulla hankaluutta aloittaa? Vitkutteletko aloittamisen kanssa?

Millä tavoin pidät sairautesi aisoissa?

Minulla on 32-vuotiaana diagnosoitu ADD, eli hyperaktiivisuutta ei ole. Mutta kyllä tämä muuten hankaloittaa elämää aika lailla... Kokeilin concertaa, mutta minullakin tuli siitä ihmeellinen olo, verenpaine nousi ja alkoi ahdistaa kaikki tekemättömät asiat, niin käytän lääkettä vain harvoin. Minulle kokeiltiin kolmea vahvuutta, ja käytän enää vain sitä miedointa eli 18 mg.

- Onko sinulla ADHD vai ADD? Koetko oireiden helpottaneen tai vaikeutuneen iän mukana, vai ovatko ne pysyneet samoina? Onko ADHD:si muuttanut vuosien varrella muotoaan?

- Pyöritkö ADHD-piireissä miten paljon? Mitä itse ajattelet siitä, että osa ADHD-ihmisistä puhuu ADHD-heimosta ja -heimolaisista? Kysyn, koska toisia ihmisiä tämä ärsyttää suunnattomasti ja toiset puolestaan kokevat löytäneensä itsensä juuri "heimolaisten" ansiosta.

- Koetko ADHD:n enemmän vaikeudeksi vai voimavaraksi?

- Oletko luova? 

- Onko sinulla epätasainen kykyprofiili? Siis verrattuna ihmisiin keskimäärin?

- Onko sinulla oppimisvaikeuksia? Tai muita neuropsykiatrisia diagnooseja?

T: ADD/AS

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta tuntuu, että tuo on vaan nimitys huonolle kasvatukselle/käytökselle - olenko oikeassa?

Olet oikeassa, huonon kasvatuksen mukaan, ihmisen aivot muuttuvat erilaiseksi kuin neurologisesti normaalien aivot. Sekä ovat periytyvää ihan sen takia kun on kasvatettu koko suku kieroon!

Hei, tämähän se sitten selittääkin miksi suomalaiset ovat kautta linjan epänormaaleja verrattuna maapallon muuhun väestöön. Sisäsiittoinen tynnyri-Suomi, se selittää koko joukon asioita!

Tiesitkö että adhd lapsi muuttuu aikuisena add aikuiseksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta tuntuu, että tuo on vaan nimitys huonolle kasvatukselle/käytökselle - olenko oikeassa?

Olet oikeassa, huonon kasvatuksen mukaan, ihmisen aivot muuttuvat erilaiseksi kuin neurologisesti normaalien aivot. Sekä ovat periytyvää ihan sen takia kun on kasvatettu koko suku kieroon!

Hei, tämähän se sitten selittääkin miksi suomalaiset ovat kautta linjan epänormaaleja verrattuna maapallon muuhun väestöön. Sisäsiittoinen tynnyri-Suomi, se selittää koko joukon asioita!

Ai onko adhd vain suomalaisten juttu? Oho. En tiennytkään. Jännä juttu!!

Keskiarvo oli vähän päälle 8. Ala-asteella keskiarvo oli alle 6, mutta kun opettaja vaihtui viimeisellä luokalla ja antoi käyttää korvatulppia tai kuulokkeita ja tehdä yksin, nousi keskiarvo vuodessa yli seiskaan. Älyssä ei siis varsinaisesti pitäisi olla vikaa. Joskus saatan jäädä nyhräämään, jos vaikka pelaan jotain puhelimella. Olen enemmän huithapeli.

Olen aina ajoissa, yleensä jopa etuajassa. Näen painajaisia toistuvasti myöhästymisestä, herään joka yö samaan uneen tasan samaan aikaan hikisenä ja sydän hakaten. Stressi vaivaa. Vitkuttelen erityisesti kouluasioissa, kaikki jää aina viimetippaan.

Oireilu on helpottanut hirvittävän paljon iän myötä ja liikuntaa lisäämällä. Lääkkeitä en halua enää syödä, niin kurja olo niistä tuli.

Sain rytmihäiriöitä ja verenpaine heitteli niin, että kaatuilin suorilta jaloilta ja näkö sumeni.

En enää ikinä halua koskea niihin, koen selviäväni ilmankin. Minä vain olen tällainen tättähäärä, eikä sitä lääkkeillä kannata yrittää muuttaa.

Ap

Kyllä, olen huomannut että olen selkeästi rauhoittunut kuitenkin iän myötä enkä enää riehu samalla tavalla kuin lapsena. Jaksan keskittyä paremmin myös tehtäviin ja mitään pahoja pakkoliikkeitä ei enää ole, pystyn jopa istumaan paikallani useita tunteja. Minulla tämä vika on puhtaasti neurologinen, aluksi epäiltiin epilepsiaa. Saan poissaolokohtauksia, joista en muista mitään jälkeenpäin. Kestävät sekunneista minuutteihin. Tämä huomattiin koulussa ja muistaakseni silloin pääsin ensimmäistä kertaa myös neurologille.

Ap