Lapseni ei puhu yhtään sanaa, mutta ymmärrän lasta täysin

[quote author="Vierailija" time="30.03.2013 klo 20:15"]

Ei niitä sanoja tule jatkossakaan, kun äiti ymmärtää jokaisen eleen ja älähdyksen.

Kokemuksesta voin sanoa, että ympärillä oleville tahoille vittumainen tilanne.

[/quote]

Kaverilla on tämmöinen tapaus, 3-vuotias. En olisi ap:n muksusta vielä huolissani, mutta tuo kaverini lapsi on raivostuttava ölisijä, joka vaan ähkii kuin possu jossei äiti heti tajua mitä hän tahtoo. Hoidossa kyllä puhuu ikätasoisesti, mutta hoitajat saivat tehdä kovan työn että lapsi alkoi puhumaan sanoja eikä yrittänyt tuota ähkimistä sielläkin.

Kiitos kauniista puhenvuorosta 16 ! MIksi ihmeessä ei osais laittaa telkkaria päälle? Omasta puolestani toivotan sulle PASKAA iltaa! Näin kauniilta se sana näyttää kirjoitettuna, ole hyvä!

No mulla on kolme lasta ja mulla on kyllä jatkuvasti tunne, että en ymmärrä heitä. Aina silloin tällöin pääsevät yllättämään tyystin jollain taidollaan, mielihalullaam tai ajatuksellaan. Hyvä niin. 

aika harvi lapsi puhuu 1.5 mitenkään erityisesti, kokonaisia lauseita puhuvat ovat selkeää vähemmistöä. Jos 3 v ei tule puhetta, niin sitteN tutkitaan. Vanhempi voi toki tehdä paljon puheen eteen sanoittamalla tilanteita. 

Minulla on myös lapsi, joka oppi hyvin hitaasti puhumaan. 1 1/2-vuotiaana hän taisi sanoa muutaman sanan, muuten puhe oli juurikin tuota ähkimistä ja osoittelua. Se ähkiminenkin on eräs puheenkehityksen vaihe eli kaikki lapset ähkivät, mutta tavanomaisesti kehittyvät tekevät sitä vain paljon varhaisemmin kuin ne, joiden puheenkehitys on viivästynyt.

Television katselun on todettu haittaavan puheen- ja kommunikoinnin kehitystä, koska se on yksisuuntaista viestintää. Lapsi siis istuu passiivisesti tuijottamassa puhuvaa laatikkoa.

Paljon tehokkaampaa on lukea lapselle paljon satuja. Lapsi kyselee esim. sormella osoittamalla kirjan kuvista ja lukija kommentoi lapselle. On tärkeää sanoittaa asioita, esim. jos osoittaa koiraa, sanoo lapselle "niin, se on koira" jne.

Esikoinen puhui sanoja 10 kuisena mutta päättikin lähteä kävelemään ja kaikki sanat unohtui. Villi ja vilkas lapsi tulikin ja alkoi puhumaan kunnolla lähempänä 3 vuotta. Ei kukaan ollut huolissaan. Toinen lapsi alkoi puhumaan noin 1,5 vuotiaana jo kunnolla ja nyt 3 vuotiaana on verbaalisesti todella kehittynyt, en edes tiedä mistä aina oppii sanojen merkityksiä. Omaa vielä vilkkaan mielikuvituksen joten kaikenlaista saa kuulla :)

Haluaisin kommentoida vielä tähän: Minulla on neljä lasta. Yksi heistä rupesi puhumaan muita hitaammin, mutta samalla tavalla käytti pantomiimiä ja kommunikoi monella tapaa. Olin kuitenkin huolissani. Lapsi aloitti puheterapian jo 2,5-vuotiaana. Vielä eskariin mennessä puheessa oli paljon ongelmia nimenomaan tuottamisen puolella. Oppi silti lukemaan eskarivuoden aikana. Sitten viimeiset palaset kai loksahtivat paikoilleen. Nyt koulussa hän on aivan loistava. Kaikki testisuoritukset ovat erinomaisia. Missään vaiheessa lapsi ei ole ollut hankala millään tavalla, mutta varmasti hänestä olisi tullut hankala, jos puhetta olisi jotenkin painostettu tulemaan tai haukuttu. Puheterapia oli varmasti kuitenkin hyödyllistä, kivaa ja auttoi äännevirheisiin varsinkin. Puhe ja kommunikaatio ovat niin monimutkaisia asioita, että niiden kehityksessä voi olla monenlaista epätahtisuutta tai jonkin alueen viivästymää, vaikka lapsi olisi kuitenkin sosiaalinen ja älykäs ikäisekseen.