Lue keskustelun säännöt.
Apua: 1-vuotias ja etä-isän tapaaminen
30.03.2013 |
Miten suosittelisitte järjestämään 1v 2kk lapsen tapaamiset isänsä kanssa? Isä asuu samassa kaupungissa joten välimatka ongelmaa ei ole. Haluaisin kuulla mielipiteitä ja ehdotuksia ja sitten voisin kertoa mitä minä haluaisin ja mitä lapsen isä haluaisi (nämä eivät tietenkään kohtaa)...Lisäksi jos jollain on antaa linkkiä asiantuntijoiden mielipiteisiin miten tapaamiset tämän ikäisen kanssa kannattaisi järjestää, olisin kiinnostunut lukemaan. Vähän huonosti olen asiasta löytänyt tietoa.
Kommentit (62)
[quote author="Vierailija" time="30.03.2013 klo 21:23"]
[quote author="Vierailija" time="30.03.2013 klo 21:09"]
[quote author="Vierailija" time="30.03.2013 klo 21:03"]
Jos ette pääse lastenvalvojan luona sopimukseen niin sanot isälle, että nyt mennään siihen saakka sinun ehdoillasi eli että lapsi tapaa isää vaikka kerran viikossa muutaman tunnin kerrallaan. Jos isä ei suostu eikä lähde tekemään sopimusta niin isä voi hakea sopimusta oikeuden kautta. Soita perheneuvolan psykologille ja kysy, mitä mieltä ovat oin pieneN tapaamisajoista Ja mikä olisi hyvä sopimus.
[/quote]
Minun ehdoillani isä ei suostu tapaamisiin lainkaan.
ap
[/quote]
No sitten isä ei suostu niihin tapaamisiin. Jos isä on valmis luopumaan vanhemmuudestaan niin ehkä on parempi sitten niin. Vai mitä kuvittelet tuollaisen tekevän lapselle sitten kun hän on vielä isompi? Mitä ajattelee lapsi, kun ei näe eikä kuule isästään puoleentoista kuukauteen ja sitten yhtäkkiä pitäisi mennä isän luo yöksi ja sitten isä saattaakin perua vielä viimehetkillä tapaamisen.
Tuota se on nimittäin sitten vielä myöhemminkin, jos nyt luovutat. Ja voin luvata, että se tekee enemmän hallaa lapselle kuin täysin isättä kasvaminen. Tulla nyt jatkuvasti isänsä hylkäämäksi.
[/quote]
no ei se lapsen paras näinkään toteudu. Ymmärrän kyllä ap:a hyvin. Parempi, että isä tapaa lasta edes joskus. Todella harmillisia nämä tilanteet, kun etä on vanhempi vain silloin , kuin itselle sopii. Siinä on lähillä vaihtoehdot vähissä. Jos et anna lasta tapaamisiin, yrität vieraannuttaa. Sitten saat kuitenkin käsiisi kaikki oireet ja lieveilmiöt, mitä harvat ja epäsipivat tapaamiset saavat aikaiseksi. lähivanhemman homma ei ole niitä kiitollisimpia.
eipö tuossa auta muu kuin toivoa, että isä tulee järkiinsä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="30.03.2013 klo 20:29"]
Kyllä suututtaa lukea tällaisia aloituksia. Siis lapsen isän mielipide on tärkeämpi kuin lapsen hyvinvointi. Miksi et tee tapaamissopimusta lastenvalvojan kanssa? Puhelin käteen ja soitto lastenvalvojalle. Ei lasta voi pomputella tuolla tavalla, ihan järkyttävää. Jos mies ei suostu ottamaan vastuuta ja tapaamaan lasta säännöllisesti, ei hän voi vaatia lasta viikonlopuksikaan.
[/quote]
On helppo moralisoida, kun ei ole ollut itse siinä tilanteessa, että joutuu oikeasti arpomaan, kumpi on lapselle pahempi: jonkin verran huono isä vai että isä hylkää kokonaan. Naisen on mahdoton alkaa aikuista miestä käskyttää, vaikka kuinka itse tietäisi, mikä olisi lapselle parasta.
Itse uskon, että äideille pitäisi antaa enemmän valtaa päättää lasten asioista, sillä tämä tasa-arvojuttu ei näissä lasten asioissa toimi. Miehet vain ovat erilaisia eivätkä ymmärrä lapsen tarpeita samalla tavalla. Niin se on, eikä sitä tajua, ennen kuin on omia lapsia. Siihen asti voi rauhassa kannattaa idealistista kuvaa tasa-arvoisesta vanhemmuudesta, jossa äiti ja isä ovat samanlaisia tasa-arvoisia vanhempia ja samanlaisia kaikilta ominaisuuksiltaan.
[quote author="Vierailija" time="30.03.2013 klo 21:29"]
[quote author="Vierailija" time="30.03.2013 klo 21:23"]
[quote author="Vierailija" time="30.03.2013 klo 21:09"]
[quote author="Vierailija" time="30.03.2013 klo 21:03"]
Jos ette pääse lastenvalvojan luona sopimukseen niin sanot isälle, että nyt mennään siihen saakka sinun ehdoillasi eli että lapsi tapaa isää vaikka kerran viikossa muutaman tunnin kerrallaan. Jos isä ei suostu eikä lähde tekemään sopimusta niin isä voi hakea sopimusta oikeuden kautta. Soita perheneuvolan psykologille ja kysy, mitä mieltä ovat oin pieneN tapaamisajoista Ja mikä olisi hyvä sopimus.
[/quote]
Minun ehdoillani isä ei suostu tapaamisiin lainkaan.
ap
[/quote]
No sitten isä ei suostu niihin tapaamisiin. Jos isä on valmis luopumaan vanhemmuudestaan niin ehkä on parempi sitten niin. Vai mitä kuvittelet tuollaisen tekevän lapselle sitten kun hän on vielä isompi? Mitä ajattelee lapsi, kun ei näe eikä kuule isästään puoleentoista kuukauteen ja sitten yhtäkkiä pitäisi mennä isän luo yöksi ja sitten isä saattaakin perua vielä viimehetkillä tapaamisen.
Tuota se on nimittäin sitten vielä myöhemminkin, jos nyt luovutat. Ja voin luvata, että se tekee enemmän hallaa lapselle kuin täysin isättä kasvaminen. Tulla nyt jatkuvasti isänsä hylkäämäksi.
[/quote]
no ei se lapsen paras näinkään toteudu. Ymmärrän kyllä ap:a hyvin. Parempi, että isä tapaa lasta edes joskus. Todella harmillisia nämä tilanteet, kun etä on vanhempi vain silloin , kuin itselle sopii. Siinä on lähillä vaihtoehdot vähissä. Jos et anna lasta tapaamisiin, yrität vieraannuttaa. Sitten saat kuitenkin käsiisi kaikki oireet ja lieveilmiöt, mitä harvat ja epäsipivat tapaamiset saavat aikaiseksi. lähivanhemman homma ei ole niitä kiitollisimpia.
eipö tuossa auta muu kuin toivoa, että isä tulee järkiinsä...
[/quote]
Jos isä haluaa kantaa vanhemman vastuun, niin kyllä sitä alkaa kiinnostaa noudattaa ap:n sääntöjä ja näin ollen lapsi saa isän ja isäkin saa sitä lastaan luokseen jahka tajuaa, että lasta kuuluu nähdä mahdollisimman säännöllisesti. Ja jos todella kiinnostaa lapsi ja hänen tapaamisensa, niin sitten menee sopimaan sinne lastenvalvojalle niistä tapaamisista ja ottaa selvää miten olisi lapselle paras.
Ei ap:n kuulu antaa lasta isänsä luo yökylään silloin kun isästä sattuu tuntumaan siltä. Nuon pieni lapsi joka ei ole viettänyt säännöllisesti aikaa isänsä kanssa ei saa minkäänlaista hyvää kokemusta noista hetkistä etävanhemman luona.
Ap pitää nyt vaan pään kylmänä ja sanoo, että tästälähin tapaamiset hoituu ainoastaan sinun läsnäollessasi ja jos saadaan sopimus aikaiseksi ja säännölliset tapaamiset, niin voidaan harkita niitä yökyliä. Kyllä se isä ennemmin tai myöhemmin taipuu, jos haluaa olla lapselleen isä. Ja jos ei taivu, niin lapsen on varmasti parempi ilman häntä.
[quote author="Vierailija" time="30.03.2013 klo 21:09"]
[quote author="Vierailija" time="30.03.2013 klo 21:03"]
Jos ette pääse lastenvalvojan luona sopimukseen niin sanot isälle, että nyt mennään siihen saakka sinun ehdoillasi eli että lapsi tapaa isää vaikka kerran viikossa muutaman tunnin kerrallaan. Jos isä ei suostu eikä lähde tekemään sopimusta niin isä voi hakea sopimusta oikeuden kautta. Soita perheneuvolan psykologille ja kysy, mitä mieltä ovat oin pieneN tapaamisajoista Ja mikä olisi hyvä sopimus.
[/quote]
Minun ehdoillani isä ei suostu tapaamisiin lainkaan.
ap
[/quote]
Jos tapaamissopimusta ei ole ja miehen toiminta on tuota luokkaa, älä anna tavata ollenkaan. Säästä lasta ja säästä itseäsi. Jos joku torvi yrittää syyllistää sinua ratkaisusta, anna mennä toisesta korvasta ulos.
Asiantuntijan neuvo: Myöhäistä on! Olisit käyttänyt ehkäisyä. Onko pakko lisääntyä sellaisille äijille, joista ei ole isiksi!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mars lastenvalvojalle. Jos hänen kanssaan ette saa sopimusta aikaan, lv ohjaa lastensuojelun työntekijöitten luo, jotka auttavat selvittämään lapsen parhaan. Heitä tarvitaan myös jos tapaamiset menevät oikeuteen.
Tästä asiasta on minulle ihan valtava stressi. Ja ollut jo puolisen vuotta, erosta asti. Ei päivääkään mene etten mieti mitä pitäisi tehdä. Sanottakoon että nuo viikot kun lapsen isä ei ole lasta halunnut/ehtinyt tavata ovat olleet meille tosi mukavia, kun lapsi on ollut niin iloinen ja tyytyväinen. On ollut tosi ikävää että lastenvalvojan tapaamiset oli ihan turhia, ja mistään ei ole tähän tapaamisasiaan saanut apua/tukea. Jotenkin oudolta tuntuu että tapaamissopimusta ei tarvitse tehdä eikä sitoutua oman lapsensa tapaamiseen, silti huoltajuus pysyy molemmilla ja yksinhuoltajuutta ei ole mahdollista saada. Kumma systeemi: vaikka ei tapaisi lastaan, huoltajuuden saa pitää. Jos ei osallistu lapsen elämään millään tavalla niin mihin tuota huoltajuutta oikeesti tarvitsee? Lapsen isän kanssa emme ole puolen vuoden aikana kertaakaan keskustelleet lapsen asioista (kuuluisi kaiketi huoltajuuteen) koska mies ei suostu kanssani keskustelmaan. Kertaakaan noiden tapaamistaukojen aikana ei ole lapsen kuulumisia kysellyt.
No joo, ei liity enää tähän tapaamisasiaan mutta avauduinpa nyt silti:)
Mut tosi kurjalta tuntuu jos lapsi ei tulee isäänsä tuntemaan. Oma isäni on minulle aina ollut ja on edelleen tosi tärkeä, ehkä senkin takia minun on niin vaikeaa hyväksyä tätä.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="30.03.2013 klo 22:05"]
Mars lastenvalvojalle. Jos hänen kanssaan ette saa sopimusta aikaan, lv ohjaa lastensuojelun työntekijöitten luo, jotka auttavat selvittämään lapsen parhaan. Heitä tarvitaan myös jos tapaamiset menevät oikeuteen.
[/quote]
Lastenvalvoja ei ohjannut meitä mihinkään. Kohautti vaan hartioitaan ja sanoi että ei voi mitään (kun lapsen isä käveli huoneesta ulos).
Se että lähtisin asiasta käräjille ei vaikuta kovin järkevältä, koska lapsen isällä ei ole mitään pakkoa kuitenkaan pitää tapaamisista kiinni. Vaikka oikeus ne määräisi, hän voisi edelleen tavata silloin kun häntä huvittaa. Minä olisin velvollinen luovuttamaan lapsen hänelle. Eli esim. jos tapaamisia määrättäisiin kerran viikossa, ja lapsen isä ilmaantuisi paikalla joka neljäs kerta eli kerran kuussa, tuolloin minun olisi pakko antaa lapsi hänelle Hänellä sen sijaan ei olisi mitään velvoitetta saapua lasta hakemaan, ja voisi tapaamisia jättää väliin vaikkei huvittaisikaan. Ainoa "hyvä" puoli tässä olisi se että jos tapaamisia jäisi "tarpeeksi" väliin, voisin hakea yksinhuoltajuutta,
ap
Eihän se mies luonnostaan ymmärrä pienen lapsen kaikkia tarpeita eli sinun tulisi hänelle niistä kertoa ja selvittää kuinka vaikuttaa turvallisuuden tunteeseen yms.
Kun saisitte ajan kanssa puhua asiat ja olisiko helpompi, jos joku virallinen taho mukana vai pystyykö käsitteleen kahdestaan.
Telkkarissa nähtynä lastenvalvoja kyllä piti ehdottomana ettei isä saa alle 2v:tä viikonlopuiksi. Lapsi äidillään ja isän kanssa vain tapaamisia kunnes lapsi "irtaantuu" äidistä ja sitten tapaamiset sovitaan uudestaan lapsen ja silloisen tilanteen mukaan.
Tuntuu ettei sinun tuollaiseen tarvitse suostua missään tapauksessa. Lapsen etu ensin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Takaisin vielä alkuperäiseen aiheeseen vaahtoamisen jälkeen: kuinka usein lapsen isän olisi hyvä tavata lasta jotta tapaamiset olisi säännöllisiä? Onko viikon tauko mielestänne liian pitkä?
Ehkä voisin itse suostua siihen että lapsi olisi yötä isällään yhden yön kerrallaan kerran viikossa tai kahdessa. Mutta sen lisäksi pitäisi mielestäni olla ainakin yksi lyhyempi tapaaminen viikossa.
Ongelmana on se että lapsen isä haluaa pitää joka toisen viikonlopun vapaana itsellään. Lisäksi arki-iltaisin hän on kiireinen. Jos hän tapaa lasta arki-iltana, ei jaksa tuoda enää samana iltana lasta kotiin vaan vasta seuraavana aamuna. Toisaalta tämä yöpyvä on suht lyhyt (klo 16.30 hakee lapsen, palautus seuraavana aamuna klo 7.30) eli siinä mielessä ok lapselle. Mutta kai se ongelma lapsen kannalta on se ettei tämä toteudu joka viikko, vaan silloinkun lapsen isä haluaa.
Eli nyt pohdiskelemalla paras vaihtoehto mihin lapsen isä saattaisi (edes teoriassa) suostua olisi tapaamiset arkisin yön yli + joka toinen vkl päivätapaaminen. Tämä tekee kuukaudessa 6 tapaamista ja joka toinen viikko tapaamisten välissä olisi viikon tauko.
Plääh...vaikeeta...
ap
Jälleen voimia, ap.
Mä lähtisin liikkeelle niin, että kertoisin isälle, että olet huomannut, että lapsi on itkuinen ja hätääntynyt 2 yön tapaamisten jälkeen (ok, olet varmasti jo tehnyt tämän monta kertaa mutta jos vielä kerran). Ja että tulkitset tämän niin, että lapsi on tällä hetkellä ikävaiheensa takia niin kiinni sinussa, että hänelle ei ole hyväksi olla sinusta erossa pitkiä aikoja, varsinkin kun hän ei ole ehtinyt tutustua kunnolla isän kotiin. Kerro kaikki rauhallisesti ja faktana, älä syyttele. Ota ikään kuin annettuna, että isä ei nyt pysty enempää panostamaan lapseensa, ja sä kerrot, miten sen puitteissa on toimittava, että lapsellakin olisi hyvä olla. Eli että tässä vaiheessa hän voi tulla tapaamaan lasta sinun kotiisi silloin kun hänelle sopii. Tai hakemaan lapsen esim. puistoon pariksi tunniksi. Ja että periaatteessa aina sopii, jos vaan ilmoittaa edellisenä päivänä (jos tuo on sulle ok). Ja että ilman muuta tapaamisia laajennetaan, kun lapsi on hieman isompi.
Jos isälle ei käy, niin ei käy, mutta mä olisin kyllä valmis kokeilemaan tätä. Voihan olla, että hän ryhdistäytyisi ja yllättäisi sinut. Ja nykyinen tilanne ei oikeasti vaikuta hyvältä lapsen kannalta.
Ikävä kyllä mitään "tahoa" ei ole, jonka saisi puhumaan ihmisille järkeä. Lastenvalvoja tietysti yrittää pysyä puolueettomana, että isäkin luottaisi häneen. Voithan yrittää näyttää jotain kiintymyssuhdekirjallisuutta, mutta epäilen, ettei mies lukisi. Ehkä miehen oma äiti?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinä olet äiti. Jos lapselle tulee noinkin fyysisiä oireita (kuten raapimisia joka johtaa helposti sitten viiltelyyn) niin et anna lasta niin pitkäksi aikaa. Sinä tunnet lapsesi parhaiten, vielä ei ole aika viikonlopputapaamisille. Joskus sekin aika tulee, mutta lapsesi ei ole selvästikään vielä valmis olemaan erossa sinusta niin pitkiä aikoja. Kerro tämä myös sossuille.
[quote author="Vierailija" time="30.03.2013 klo 20:32"]
Ehdottomasti säännollisyyttä nuon pienelle!
Isä tekee vain hallaa lapselle noilla pitkillä tauoilla.
Me teimme niin, että ensin isä tapasi vain luonani vauvaa mahdollisimman usein (0-6kk) eli oli siis lähes päivittäin luonamme.
Sitten pikkuhiljaa tapaamisia harvennettiin ja pidennettiin ja lapsi rupesi käymään isällään yökylässä jokatoinen viikonloppu yhden yön ja isä tapasi 1-2 kertaa viikossa luonani lasta (10kk-1v+)
Reilun vuoden vanhana lapsi alkoi olla 2 yötä jokatoinen viikonloppu ja isä käy 1-2 kertaa viikossa. Joskus saattaa ottaa yhdeksi "ylimääräiseksi" yöksi puolessa välissä tapaamissykliä.
Nyt 2,5v on ensimmäistä kertaa neljä yötä isällään yhteen soittoon ja hyvin on kuulemma mennyt.
Isä myös soittelee puhelimella viikottain lapsen kanssa.
Olisi tosi tärkeää, että lapsesi isä ymmärtäisi sen, että pieni lapsi tarvitsee säännöllisyyttä elämässään. Olisiko aika soittaa lastenvalvojalle ja kävisitte siellä juttelemassa noista tapaamisista, jos mies ymmärtäisi lastenvalvojan puhetta paremmin.
[/quote]
Meillä tehtiin myös näin. Nyt lapsi on 2.5-vuotias ja on joka toisen viikonlopun isällään ja niinä viikkoina arkena 2 päivää isän kanssa, kun ei ole viikonloppuvuoro. Lapsi ja isä ovat erittäin läheiset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asiassa on monta puolta.Okei, repaleinen ja hieman reppana mutta aidosti rakkautensa näyttävä isä menee mutta kakaran tasolle jäänyt isä lapsen varttuessa alkaa joko henkisesti hyväksikäyttämään irtautuvaa itsenäisyyttä etsivää lastaan, pummaa rahaa tai hakee sääliä ongelmiinsa.
EI LASTA ENÄÄ YÖKSI ISÄLLEEN. Etkö ymmärrä kuinka hädissään lapsi on ollut, kun roikkuu viikonlopun jälkeen sussa kiinni?? Pelkää uudelleen hylätyksi tulemista.
Etä isä tässä hei,
Mitäs jos tilanteena olisikin niin että lapseni äiti vieraannuttaa alle 1vuotista lastani minuun. Sen takia että hän pystyy näkemään uutta miestään. Mitä etä isä voi tässä tehdä? Äiti ei anna minun tavata lastani. minä käyn töissä. töiden jälkeen yritän sopia tapaamista mutta aina on joku syy tapaamisen estämiselle.
Ei kaikki isät tahalteen ole näkemättä lastaan. varsinkaan jos äiti on ollut se joka petti ja rikkoi suhteen.
etäisä kirjoitti:
Etä isä tässä hei,
Mitäs jos tilanteena olisikin niin että lapseni äiti vieraannuttaa alle 1vuotista lastani minuun. Sen takia että hän pystyy näkemään uutta miestään. Mitä etä isä voi tässä tehdä? Äiti ei anna minun tavata lastani. minä käyn töissä. töiden jälkeen yritän sopia tapaamista mutta aina on joku syy tapaamisen estämiselle.
Ei kaikki isät tahalteen ole näkemättä lastaan. varsinkaan jos äiti on ollut se joka petti ja rikkoi suhteen.
Ihan en saanut kiinni tuosta sun jutusta, mutta ymmärsinkö oikein, että äiti ei halua, että tapaat lastasi? Vaikka haluaa tapailla uutta miesystäväänsä? Luulisi, että äiti tumppaisi lapsensa mielellään sulle koko ajan... mutta asiaan: sovi tapaaminen lastenvalvojalle ja teette sopimuksen tapaamisista. Lähivanhemman on niitä noudatettava.
Vierailija kirjoitti:
Isä haluaa vuoroviikonloput. 2 yötä. Tämä tuntuu olevan lapselle liian pitkä aika erossa minusta. Isä ei ole lasta ennen eroa juuri hoitanut. Nyt näistä tapaamisista on väännetty kättä useita kuukausia ja sen aikaa on menty niinkuin isä haluaa. Välillä tapaamisissa on pitkiä taukoja, jopa 6 viikkoa, ja sitten taas pari viikonloppua kuukauden aikana lapsi on ollut isällään, sitten taas 5 viikon tauko jne. En usko että lapsi tällä tavalla saa isäänsä luotua läheistä suhdetta. Pelkään että lapsi kokee että hän menee viikonlopuksi jonkun lähes tuntemattoman luokse. Nuo pitkät tauot kun isä ei halua tavata menee lapsella tosi hyvin, leikkii, on iloinen ja tyytyväinen. Kun lapsi on isällään, päivärytmi on sekaisin, lapsi on itkuisa, roikkuu jalassani, haluaa istua vain sylissä, on raapinut itseään jne.
Itse siis olen yrittänyt vaatia tapaamisiin säännöllisyyttä ja mielummin lyhyempiä tapaamisia useammin. Lapsen isä ei sellaiseen suostu, hänelle sopii vain nuo pe-su viikonloput silloin kun hän haluaa lapsen ottaa luokseen. Olen sitten toiminut hänen toiveittensa mukaan kun olen ajatellut että lapselle parempi että kuitenkin tapaa isäänsä ja tämä että suostun lapsen isän ehdotuksiin tuntuu olevan ainoa keino. Kuitenkin lapsi tuntuu reagoivan tapaamisiin niin voimakkaasti etten voi vaan uskoa että tämä on lapsen edun mukaista.
Mitä neuvotte?
ap
Isä ei ole planeetalla. Älä anna lasta ollenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Isä haluaa vuoroviikonloput. 2 yötä. Tämä tuntuu olevan lapselle liian pitkä aika erossa minusta. Isä ei ole lasta ennen eroa juuri hoitanut. Nyt näistä tapaamisista on väännetty kättä useita kuukausia ja sen aikaa on menty niinkuin isä haluaa. Välillä tapaamisissa on pitkiä taukoja, jopa 6 viikkoa, ja sitten taas pari viikonloppua kuukauden aikana lapsi on ollut isällään, sitten taas 5 viikon tauko jne. En usko että lapsi tällä tavalla saa isäänsä luotua läheistä suhdetta. Pelkään että lapsi kokee että hän menee viikonlopuksi jonkun lähes tuntemattoman luokse. Nuo pitkät tauot kun isä ei halua tavata menee lapsella tosi hyvin, leikkii, on iloinen ja tyytyväinen. Kun lapsi on isällään, päivärytmi on sekaisin, lapsi on itkuisa, roikkuu jalassani, haluaa istua vain sylissä, on raapinut itseään jne.
Itse siis olen yrittänyt vaatia tapaamisiin säännöllisyyttä ja mielummin lyhyempiä tapaamisia useammin. Lapsen isä ei sellaiseen suostu, hänelle sopii vain nuo pe-su viikonloput silloin kun hän haluaa lapsen ottaa luokseen. Olen sitten toiminut hänen toiveittensa mukaan kun olen ajatellut että lapselle parempi että kuitenkin tapaa isäänsä ja tämä että suostun lapsen isän ehdotuksiin tuntuu olevan ainoa keino. Kuitenkin lapsi tuntuu reagoivan tapaamisiin niin voimakkaasti etten voi vaan uskoa että tämä on lapsen edun mukaista.
Mitä neuvotte?
ap
Tuon ikäiset tapaavat yleensä vanhempaansa max 2h 2x kuussa lastensuojelun sijaishuollossa. Missään nimessä pääasiallinen hoitaja ei tuolloinkaan jätä lasta yksin.
[quote author="Vierailija" time="30.03.2013 klo 21:09"]
[quote author="Vierailija" time="30.03.2013 klo 21:03"]
Jos ette pääse lastenvalvojan luona sopimukseen niin sanot isälle, että nyt mennään siihen saakka sinun ehdoillasi eli että lapsi tapaa isää vaikka kerran viikossa muutaman tunnin kerrallaan. Jos isä ei suostu eikä lähde tekemään sopimusta niin isä voi hakea sopimusta oikeuden kautta. Soita perheneuvolan psykologille ja kysy, mitä mieltä ovat oin pieneN tapaamisajoista Ja mikä olisi hyvä sopimus.
[/quote]
Minun ehdoillani isä ei suostu tapaamisiin lainkaan.
ap
[/quote]
No sitten isä ei suostu niihin tapaamisiin. Jos isä on valmis luopumaan vanhemmuudestaan niin ehkä on parempi sitten niin. Vai mitä kuvittelet tuollaisen tekevän lapselle sitten kun hän on vielä isompi? Mitä ajattelee lapsi, kun ei näe eikä kuule isästään puoleentoista kuukauteen ja sitten yhtäkkiä pitäisi mennä isän luo yöksi ja sitten isä saattaakin perua vielä viimehetkillä tapaamisen.
Tuota se on nimittäin sitten vielä myöhemminkin, jos nyt luovutat. Ja voin luvata, että se tekee enemmän hallaa lapselle kuin täysin isättä kasvaminen. Tulla nyt jatkuvasti isänsä hylkäämäksi.