Lue keskustelun säännöt.
Apua: 1-vuotias ja etä-isän tapaaminen
30.03.2013 |
Miten suosittelisitte järjestämään 1v 2kk lapsen tapaamiset isänsä kanssa? Isä asuu samassa kaupungissa joten välimatka ongelmaa ei ole. Haluaisin kuulla mielipiteitä ja ehdotuksia ja sitten voisin kertoa mitä minä haluaisin ja mitä lapsen isä haluaisi (nämä eivät tietenkään kohtaa)...Lisäksi jos jollain on antaa linkkiä asiantuntijoiden mielipiteisiin miten tapaamiset tämän ikäisen kanssa kannattaisi järjestää, olisin kiinnostunut lukemaan. Vähän huonosti olen asiasta löytänyt tietoa.
Kommentit (62)
Kai se täytyy vain hyväksyä että lapsen isä ei halua lapseen läheistä suhdetta tai ei ainakaan ymmärrä millaista toimintaa se vaatisi. Lapsen isän kanssa ei pysty keskustelemaan (mikä hankaloittaa asiaa vielä lisää), enkä siis tarkoita että se olisi hankalaa vaan että ei lainkaan pysty. Jos puhun hänelle kun häne hakee/tuo lasta, hän häipyy vastaamatta. Jos lähetän hänelle sähköpostia tai tekstarin, hän ei vastaa. Kun hän tuo lasta ja kysyn esim. mihin aikaan lapsi on syönyt, ei vastaa. Eli tosi vaikeeta on. Soitan varmaan vielä perheneuvolaan ja kysyn neuvoa. Täytyy ehdottamasti lopettaa heti nämä kahden yön tapaamiset ja siirtyä yhden yön tapaamisiin ja seurata tilannetta. Voin toki lapsen isälle vielä kertaalleen lähettää sähköpostin jossa pyydän lyhyitä tapaamisia useammin mutta vastaus tulee olemaan "ei onnistu". Lapsi alkaa nyt vajaan 2 vrk kotona olon jälkeen vaikuttaa jo normaalimmalta. Raapimisjäljet käsissä, jaloissa ja vatsassa ovat kyllä kamalat, iho ihan rikki. Pitäisiköhän valokuvata?
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten olette tähän asti hoitaneet tapaamiset? Vai oletteko vasta eroamassa, jolloin tilanne on alkujaankin erilainen?
Itse pidän tuon ikäiselle tärkeänä, että lapsi tapaa mahdollisimman usein etävanhempaa, vaikka se olisikin vain muutamia tunteja kerralla. Joka toinen viikonloppu voisi olla koko päivän tai yön yli jos olette nyt eroamassa tai isä on jo valmiiksi lapselleen läheinen. Jos vain mahdollista, kannustaisin siihen, että lapsen tapaaminen ei tapahtuisi ainoastaan sovittuna aikana vaan isä voisi spontaanista tulla katsomaan tai hakemaan lasta muutamaksi tunniksi.
Jos mulla olisi tuo tilanne, toivoisin varmaan lapsen tapaavan isää 1-2 kertaa viikossa. Yökylään en antaisi, koska ainakin tähän asti (vauva nyt 6kk) vauva on aina nukkunut vieressäni ja ollut muutenkin hyvin tiiviisti minussa kiinni, tilanne tuskin muuttunee niin että raaskisin antaa yökylään edes isälleen. Eli kerran pari viikossa pari tuntia kerralla tai isän vapaapäivänä sitten kauemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isä haluaa vuoroviikonloput. 2 yötä. Tämä tuntuu olevan lapselle liian pitkä aika erossa minusta. Isä ei ole lasta ennen eroa juuri hoitanut. Nyt näistä tapaamisista on väännetty kättä useita kuukausia ja sen aikaa on menty niinkuin isä haluaa. Välillä tapaamisissa on pitkiä taukoja, jopa 6 viikkoa, ja sitten taas pari viikonloppua kuukauden aikana lapsi on ollut isällään, sitten taas 5 viikon tauko jne. En usko että lapsi tällä tavalla saa isäänsä luotua läheistä suhdetta. Pelkään että lapsi kokee että hän menee viikonlopuksi jonkun lähes tuntemattoman luokse. Nuo pitkät tauot kun isä ei halua tavata menee lapsella tosi hyvin, leikkii, on iloinen ja tyytyväinen. Kun lapsi on isällään, päivärytmi on sekaisin, lapsi on itkuisa, roikkuu jalassani, haluaa istua vain sylissä, on raapinut itseään jne.
Itse siis olen yrittänyt vaatia tapaamisiin säännöllisyyttä ja mielummin lyhyempiä tapaamisia useammin. Lapsen isä ei sellaiseen suostu, hänelle sopii vain nuo pe-su viikonloput silloin kun hän haluaa lapsen ottaa luokseen. Olen sitten toiminut hänen toiveittensa mukaan kun olen ajatellut että lapselle parempi että kuitenkin tapaa isäänsä ja tämä että suostun lapsen isän ehdotuksiin tuntuu olevan ainoa keino. Kuitenkin lapsi tuntuu reagoivan tapaamisiin niin voimakkaasti etten voi vaan uskoa että tämä on lapsen edun mukaista.
Mitä neuvotte?
ap
Olen samaa mieltä kanssasi. Ei ole aikaa vastata pitkälti, mutta jos isä ei ole noin pientä paljoa hoitanut, niin lapsen olisi hyvä nähdä isää usein, mutta lyhyitä aikoja ja omassa kotonaan eli sinun luonasi. Koska kertomasi perustetlla sinä ole lapselle ainoa kiintymyssuhde, ja 1v ei kestä kovin hyvin pitkiä eroja kiintymyksensä kohteesta. Yksi yö vielä menisi, mutta 2 on paljon, ja vielä vieraassa paikassa.
Miten isän saa suostumaan lyhyempiin ja säännöllisempiin tapaamisiin, en valitettavasti tiedä. Varmasti tosi rankkaa sinulle kestää lapsen reaktioita, voimia siihen.
[quote author="Vierailija" time="30.03.2013 klo 20:11"]
Isä haluaa vuoroviikonloput. 2 yötä. Tämä tuntuu olevan lapselle liian pitkä aika erossa minusta. Isä ei ole lasta ennen eroa juuri hoitanut. Nyt näistä tapaamisista on väännetty kättä useita kuukausia ja sen aikaa on menty niinkuin isä haluaa. Välillä tapaamisissa on pitkiä taukoja, jopa 6 viikkoa, ja sitten taas pari viikonloppua kuukauden aikana lapsi on ollut isällään, sitten taas 5 viikon tauko jne. En usko että lapsi tällä tavalla saa isäänsä luotua läheistä suhdetta. Pelkään että lapsi kokee että hän menee viikonlopuksi jonkun lähes tuntemattoman luokse. Nuo pitkät tauot kun isä ei halua tavata menee lapsella tosi hyvin, leikkii, on iloinen ja tyytyväinen. Kun lapsi on isällään, päivärytmi on sekaisin, lapsi on itkuisa, roikkuu jalassani, haluaa istua vain sylissä, on raapinut itseään jne.
Itse siis olen yrittänyt vaatia tapaamisiin säännöllisyyttä ja mielummin lyhyempiä tapaamisia useammin. Lapsen isä ei sellaiseen suostu, hänelle sopii vain nuo pe-su viikonloput silloin kun hän haluaa lapsen ottaa luokseen. Olen sitten toiminut hänen toiveittensa mukaan kun olen ajatellut että lapselle parempi että kuitenkin tapaa isäänsä ja tämä että suostun lapsen isän ehdotuksiin tuntuu olevan ainoa keino. Kuitenkin lapsi tuntuu reagoivan tapaamisiin niin voimakkaasti etten voi vaan uskoa että tämä on lapsen edun mukaista.
Mitä neuvotte?
ap
[/quote]
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko teillä kirjallinen sopimus lasten tapaamisista? Jos ei ole, kannattaa sellainen ehdottomasti hankkia. Mies ei voi ilmestyä silloin kuin häntä huvittaa lapsen elämään vaan isyys on säännöllistä vastuunottoa. Itse en antaisi lasta kenellekään yökylään jos edellisestä tapaamisesta on 5vko:a.
Kyllä suututtaa lukea tällaisia aloituksia. Siis lapsen isän mielipide on tärkeämpi kuin lapsen hyvinvointi. Miksi et tee tapaamissopimusta lastenvalvojan kanssa? Puhelin käteen ja soitto lastenvalvojalle. Ei lasta voi pomputella tuolla tavalla, ihan järkyttävää. Jos mies ei suostu ottamaan vastuuta ja tapaamaan lasta säännöllisesti, ei hän voi vaatia lasta viikonlopuksikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
no ilman muuta sanoisin, että nyt pari kuukautta niin että isä ottaa lapsen muutamaksi tunniksi pari kertaa viikossa, tai näkee teillä. Sitten isälle yksi yö kerran viikossa. Lähempänä kahta vuotta sitten toi koko viikonloppu.
Ehdottomasti säännollisyyttä nuon pienelle!
Isä tekee vain hallaa lapselle noilla pitkillä tauoilla.
Me teimme niin, että ensin isä tapasi vain luonani vauvaa mahdollisimman usein (0-6kk) eli oli siis lähes päivittäin luonamme.
Sitten pikkuhiljaa tapaamisia harvennettiin ja pidennettiin ja lapsi rupesi käymään isällään yökylässä jokatoinen viikonloppu yhden yön ja isä tapasi 1-2 kertaa viikossa luonani lasta (10kk-1v+)
Reilun vuoden vanhana lapsi alkoi olla 2 yötä jokatoinen viikonloppu ja isä käy 1-2 kertaa viikossa. Joskus saattaa ottaa yhdeksi "ylimääräiseksi" yöksi puolessa välissä tapaamissykliä.
Nyt 2,5v on ensimmäistä kertaa neljä yötä isällään yhteen soittoon ja hyvin on kuulemma mennyt.
Isä myös soittelee puhelimella viikottain lapsen kanssa.
Olisi tosi tärkeää, että lapsesi isä ymmärtäisi sen, että pieni lapsi tarvitsee säännöllisyyttä elämässään. Olisiko aika soittaa lastenvalvojalle ja kävisitte siellä juttelemassa noista tapaamisista, jos mies ymmärtäisi lastenvalvojan puhetta paremmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kai olette käyneet lastenvalvojalla? Se on ihan ensimmäinen asia, mitä eron sattuessa pitää tehdä. Voitte käydä myös erikseen, jos ette pysty yhdessä käymään. Jos sopimusta ei ole, sinun ei tarvitse tehdä kuten etäisä haluaa, jos se mielestäsi ei ole hyväksi lapselle. Muista kuitenkin tukea lapsen ja isä tapaamisia.
mitä pienempi lapsi on, sitä tärkeämpää on, että tapaamisia on usein. Tapaamiset voi olla lyhyitä, eikä yön yli olo ole välttämätöntä. Kun lapsi nyt kuitenkin on ollut öitä isällään, niin ei se liene ongelma. Säännöllisyys olsi kuitenkin ensiarvoisen tärkeää, varsinkin noin pienen lapsen kanssa!
Käykää lastenvalvojalla (voit käydä yksinkin), sieltä saatte neuvoja!
[quote author="Vierailija" time="30.03.2013 klo 20:32"]
Ehdottomasti säännollisyyttä nuon pienelle!
Isä tekee vain hallaa lapselle noilla pitkillä tauoilla.
Me teimme niin, että ensin isä tapasi vain luonani vauvaa mahdollisimman usein (0-6kk) eli oli siis lähes päivittäin luonamme.
Sitten pikkuhiljaa tapaamisia harvennettiin ja pidennettiin ja lapsi rupesi käymään isällään yökylässä jokatoinen viikonloppu yhden yön ja isä tapasi 1-2 kertaa viikossa luonani lasta (10kk-1v+)
Reilun vuoden vanhana lapsi alkoi olla 2 yötä jokatoinen viikonloppu ja isä käy 1-2 kertaa viikossa. Joskus saattaa ottaa yhdeksi "ylimääräiseksi" yöksi puolessa välissä tapaamissykliä.
Nyt 2,5v on ensimmäistä kertaa neljä yötä isällään yhteen soittoon ja hyvin on kuulemma mennyt.
Isä myös soittelee puhelimella viikottain lapsen kanssa.
Olisi tosi tärkeää, että lapsesi isä ymmärtäisi sen, että pieni lapsi tarvitsee säännöllisyyttä elämässään. Olisiko aika soittaa lastenvalvojalle ja kävisitte siellä juttelemassa noista tapaamisista, jos mies ymmärtäisi lastenvalvojan puhetta paremmin.
[/quote]
tässä hyvä esimerkki siitä, kun vanhemmat pystyvät eronkin jälkeen ajattelemaan lapsen parasta! Juuri näin pitäisi asiat hoitaa. Kun tilanne on näin hyvä, on kaikki edellytykset sille, että lapsesta kasvaa tasapainoinen nuori ja aikuinen, jolla on mutkattomat ja hyvät välit molempiin vanhempiinsa erosta huolimatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olemme käyneet lastenvalvojalla, useamman kerran. Siellä oli sama vääntö käynnissä, lastenvalvoja ei ottanut asiaan mitään kantaa. Lapsen isä ei minua kuuntele eli juuri se tarvittaisiin että joku muu yrittäisi hänelle puhua järkeä. Tapaamissopimusta emme saaneet tehtyä vaikka useamman kerran lastenvalvojalla kävimme koska emme päässeet yhteisymmärrykseen. Vaikka tapaamissopimus olisi, se ei velvottaisi lapsen isää tapaamisiin koska niiden väliinjättämisestä ei ole mitään seurauksia. Lastenvalvoja vain sanoi että ei voi mitään, näkemiin, kun lapsen isä ryntäsi riitaisan keskustelun jälkeen ovesta ulos ja minä jäin sinne kyselemään että mitäs nyt...
Helsingissä on olemassa myös joku sovittelu (jos ei pääse yhteisymmärrykseen) mutta sinne ei voi mennä yksin, ja lapsen isä ei suostu tulemaan.
Se että menisin yksin (taas) lastenvalvojalle ei taida auttaa mitään.
Isä tekee haittaa lapselle, siitä olen ihan samaa mieltä, mutta ikävä kyllä hän ei itse sitä ymmärrä. Hänelle on tärkeämpää omat menot eikä hän halua ilmeisesti sitoutua tapaamisiin eikä hänellä missään nimessä ole aikaa (omien sanojensa mukaan) tavata useammin. Esim ensi viikolla hänellä on koko viikko talvilomaa ja silloinkin hän ehtii tavata lasta yhtenä päivänä, kaikkina muina päivinä on omia menoja. Sanottakoon vielä että hän voi milloin vaan tekstarilla perua kanssani sovitut tapaamiset, eli ei voi oikein luottaa että tapaaminen tulee toteutumaan.
Eli en usko että lapsen isä tulee ymmärtämään lapsen parasta, Toki se olisi paras, mutta en usko että niin käy. Oletteko siis sitä mieltä että minun tulee rajoittaa tapaamisia? Tai niiden kestoa? Vai mennä yksin vielä lastenvalvojalle (joka sanoo ettei hänellä ole määräysvaltaa)? Tai mistä tähän saisi apua?
ap
[quote author="Vierailija" time="30.03.2013 klo 20:29"]
Kyllä suututtaa lukea tällaisia aloituksia. Siis lapsen isän mielipide on tärkeämpi kuin lapsen hyvinvointi. Miksi et tee tapaamissopimusta lastenvalvojan kanssa? Puhelin käteen ja soitto lastenvalvojalle. Ei lasta voi pomputella tuolla tavalla, ihan järkyttävää. Jos mies ei suostu ottamaan vastuuta ja tapaamaan lasta säännöllisesti, ei hän voi vaatia lasta viikonlopuksikaan.
[/quote]
Minä yksin en pysty tapaamissopimusta tekemään. Lastaan ei ole pakko tavata, tapaamissopimus ei ole pakollinen. Miten pakottaa aikuinen mies siihen? Onko sitten parempi ettei lapsi tapaa isäänsä ollenkaan? Kyllä minuakin todella suututtaa tämä tilanne. Teen niin tai näin, se on silti väärin. Koska lapsen isän kanssa se mikä olisi lapselle parasta ei onnistu.
ap
Ehdottomasti sitten niin, että lapsi ei mene miehelle yökylään. Kun tapaa lastaan, hän tapaa lasta seurassasi, jos se ei miehelle käy niin se on sitten hänen (ja lapsen) häviö, mutta pienempi paha kuitenkin vielä tällä hetkellä, kun lapsi on niin pieni.
Niin kauan kun hänellä ei ole tapaamissopimusta, sinulla ei ole velvoitetta antaa lasta hänen hoitoonsa edes tunniksi. Kehoita häntä ottamaan selvää lapsen kehityksestä ja muutenkin tämänsorttisista asioista ja käske häntä nyt miettimään oikein tarkkaan minkä haluaa olevan hänen roolinsa lapsensa elämässä.
Jos ette pääse lastenvalvojan luona sopimukseen niin sanot isälle, että nyt mennään siihen saakka sinun ehdoillasi eli että lapsi tapaa isää vaikka kerran viikossa muutaman tunnin kerrallaan. Jos isä ei suostu eikä lähde tekemään sopimusta niin isä voi hakea sopimusta oikeuden kautta. Soita perheneuvolan psykologille ja kysy, mitä mieltä ovat oin pieneN tapaamisajoista Ja mikä olisi hyvä sopimus.
Olin itsekin ajatellut olisiko tuo perheneuvola hyvä vaihtoehto kysyä apua. Onko jollain kokemuksia sieltä? Tavallisessa neuvolassa asin kysyminen on sama kun kysyisi sitä satunnaiselta teiniltä bussissa. Lastenvalvoja ei ota kantaa. Tuonne sovittelijalle ei pääse yksin. Haluaisin asiantuntijan lausunnon vaatimusteni tueksi jos se jotain auttaisin. Lapsen isä ei minua kuuntele/usko.
Ristiriita on siinä että jos en anna miehen tavata lasta niin kuin hän haluaa, hän ei tapaa ollenkaan. Osittain tämän takia on tullut noin pitkiä taukoja tapaamisiin (osittain miehen omien menojen vuoksi). En kuitenkaan haluaisi estää tapaamisia koska olisi varmaankin kiva lapselle tietää kuka hänen isänsä on.
Eli minusta siis tuntuu että vaihtoehdot ovat:
1) Lapsi tapaa isäänsä niinkuin isä haluaa
2) Lapsi ei tapaa isäänsä ollenkaan
Eipä kumpikaan vaihtoehto ole kovin mieluinen.
ap
[quote author="Vierailija" time="30.03.2013 klo 21:03"]
Jos ette pääse lastenvalvojan luona sopimukseen niin sanot isälle, että nyt mennään siihen saakka sinun ehdoillasi eli että lapsi tapaa isää vaikka kerran viikossa muutaman tunnin kerrallaan. Jos isä ei suostu eikä lähde tekemään sopimusta niin isä voi hakea sopimusta oikeuden kautta. Soita perheneuvolan psykologille ja kysy, mitä mieltä ovat oin pieneN tapaamisajoista Ja mikä olisi hyvä sopimus.
[/quote]
Minun ehdoillani isä ei suostu tapaamisiin lainkaan.
ap
Itse olin aikoinaan eroperheen lapsi, olin 2 vuotias vanhempieni erotessa, toisin sanoen en muista aikaa kun vanhempani olivat naimisissa. Isä oli kaikkien nykyajan ja silloistenkin mittapuiden mukaan huono isä. Ei maksanut elatusmaksuja, ei tavannut säännöllisesti ja oli alkoholiongelmainen. Me kolme lasta saimme kuitenkin tavata isää. Säännöllistä se ei ollut eikä ainakaan äitiä kohtaan reilua, mutta isälle ja ennen kaikkea meille lapsille todella tärkeää. Jos minulta olisi huonon isän vuoksi viety isä, olisi identiteettini aivan toisenlainen. Isä oli vastuuntunnoton ja alkoholisoitunut, mutta ainoa isä minulle ja kaikesta huolimatta rakas. Äiti ei koskaan mustamaalannut isää vaikka syitä todella olisi ollutkin. Olen kiitollinen äidilleni että kaikesta huolimatta sain luoda suhteen isään joka rakasti lapsiaan mutta oli täydellisen vastuuton.
Tilanne ei kannaltasi ole missään suhteessa reilu. Lapselle tapaamiset voivat kuitenkin olla todella tärkeitä vaikkeivät säännöllisiä olisikaan. Jos lapsi lähtee mielellään isänsä mukaan eikä silminnähden kärsi äidistä erossa olosta koettaisin tukea isätapaamisia. Huonoin ratkaisu lapsen kannalta olisi olla tapaamatta isää ollenkaan. Pitää aina yrittää muistaa ajatella asioita lapsen kannalta, viisaampi vanhempi antaa periksi ja joustaa... ehkäpä isäkin joskus viisastuu. Jos lapsi taas selvästi kärsii tapaamisista kannattaa tilannetta todella miettiä. Toisen vanhemman menetys on kuitenkin koko elämään vaikuttava ja vaurioittava asia.