Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Minun on vaikea ymmärtää lukemaani tekstiä, jos en ole kiinnostunut siitä. Muita?
20.03.2019 |
Muistan kuinka koko kouluaikani olin tosi huono lukemaan oppikirjatekstiä.
Saatoin kyllä puuskittain lukea esimerkiksi dekkareita tai nuorisolle suunnattuja seikkailukirjoja, mutta oppikirjatekstin ymmärtäminen tuotti minulle suuria vaikeuksia. Huomasin aina vain lukeneeni kappaleen, mutta siitä ei jäänyt mieleen mitään, ja kun aloitin kappaleen alusta tuntui etten olisi koskaan edes lukenut sitä. Samaa virkettä täytyi takoa tajuntaan useita kertoja ennen kuin pystyin edes sisäistämään mitä sanottiin. Yleensä koko sivun luettua sekin vähä oli jo ehtinyt unohtua. Mikä olikaan pääasiallinen sanoma?
Luonnollisesti en ollut kovin hyvä pänttäämään, vaikka reilun kasin keskiarvolla peruskoulun lopetinkin ja ylioppilaaksi kirjoitin M:n keskiarvolla (lähinnä englanninkielen ja matematiikan ansiosta).
Luen vuodessa arviolta 5-10 kirjaa, jotka käsittelevät valikoituja kiinnostuksenkohteitani, historiikkeja, elämänhallintaa tms. Romaaneja en lue ollenkaan, tai hyvin hyvin harvoin. Harrastan roolipelaamista joten paljon tulee luettua englanninkielisiä sääntökirjoja ja lähdekirjoja. Netissä en tee oikeastaan muuta kuin luen artikkeleita mielenkiintoisista aiheista.
Mielenkiinnosta tartuin nyt vuosia myöhemmin lukion biologian 1.kurssin kirjaan, kun ajattelin että olisin kehittynyt lukijana, ja mitä tapahtui? Sama toistuu edelleen. Luulisi että jos pystyn ymmärtämään ja muistamaan monimutkaisen rooli- tai lautapelin sääntöviidakoita poikkeuksineen ja poikkeuksenpoikkeuksineen, jokin aitotumallisen solun rakenne ja toiminnot olisi helppo saada mieleen. MInua usein jopa inhottaa se selittävä ylimalkainen tyyli millä oppikirjoja kirjoitetaan! Pidän nimenomaan herkullisista yksityiskohdista, tarinoista, käytännön esimerkeistä... Historiankirjojen parhaita osuuksia olivat aina ne "ekstrasivut", missä kerrottiin lyhyesti vaikkapa jonkun aikakauden henkilön edesottamuksista. Miksei koko kirja voinut olla yhtä kiinnostavasti kirjoitettu?
Tästä pääsee helposti loppupäätelmään, että pystyn kyllä oppimaan kun siihen on aitoa halua (tai teksti muuten vain tempaisee mukaansa). 300-sivuisen sääntökirjan muistaminen ei vain auta pääsykokeissa.
Olen hieman kateellinen ihmisille jotka osaavat lukea ja ymmärtää vaivatta mitä tahansa kirjoitettua kikkaretta. Jonkin verran tunnen myötätuntoa myös niitä lapsia ja nuoria kohtaan jotka tälläkin hetkellä painivat oppimisvaikeuksien kanssa. Varmasti oppikirjojen tekijätkin miettivät kuinka asiat saisi mahdollisimman vetävästi kerrottua.
Onko täällä paljonkin muita jotka tuskailevat samojen ongelmien kanssa, tai ovat hyväksyneet ja/tai keksineet ratkaisuja asiaan?
Kommentit (15)
Joo sama juttu tällä, ja M:n papereilla myös vedin lukion. Taide- ja käsityöaineissa olen todella hyvä, mutta reaalit menevät 7-8 arvosanalla, jos kovasti yritän.
Muistini ei ole ikinä ollut kovinkaan hyvä, mutta kielissä olen jostain syystä ihan ok, kunhan vain tekee paljon toistoa.
Kerran puhuin opettajani kanssa tästä ongelmasta, ja hän vain tokaisi että "no jos nyt vaan koitat aina kiinnostua kyseisestä oppiaineesta".. Ajattelin jo, että mulla on jonkinasteinen lukihäiriö, mutta ei sitten vissiin. Vika on varmaan korvien välissä vain. :D
Olen oppinut, että parhaiten opin asioita tekemällä, eli projektien, ryhmätöiden ja esitelmien kautta. Aikaisemmin nuo olivat ihan kamalaa, mutta nykyään arvostan koulujen projektilähtöisyyttä, koska ne, jotka eivät opi pänttäämällä hyötyvät tuosta todella paljon!
AMK:hon olen hakenut monta kertaa, ja nytkin luin omasta mielestäni todella paljon, ja pääsin sisään, varasijoilta. Ja luokallani on niitä, jotka sanovat lukeneensa koealueen kerran ja pääsivät suoraan sisään. Epäreilua, mutta niinhän se elämä on...
T: N25
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aivan sama, jos asia ei kiinnosta yhtään, ei siitä jää mitään päähän, aina ollut sama.
Sitten taas muistan täysin turhaa ja ihan höpöhöpö juttuja vaikka kuinka paljon, myös ajatusten laittaminen paperille on aika vaikeaa, tuntuu että pieni humala auttaa asiaa???
Kerrankin vit*utti ihan sikana joku ulkomaan tilaus ja kirjoitin myyjälle sähköpostia, samalla join kaljaa ja piti oikein ihmetellä miten hyvin se onnistui.
Minulla on ihan sama juttu kuin ap:lla. Sellainen oppikirjan pänttääminen ja sääntöjen ulkoa opiskelu ei ole minun juttuni vaan mielenkiintoiset yksityiskohdat ja asioiden soveltaminen.
Työllä ja tuskalla sain lopulta suoritettua korkeakoulututkinnon tekniseltä alalta aikuisopiskelijana. Jälkikäteen ajatellen olisi pitänyt hakea ensin opiskelemaan kauppatieteitä tai humanistisia aineita, mutta ne eivät toisaalta olisi välttämättä työllistäneet niin hyvin. Olin siis hyvä kielissä ja talousasioihin liittyvissä aineissa.
Itse asiassa ei.
Vaikka muuten en tiedä, olenko keskivertoälykäs vai millainen, niin mun on aina ollut todella helppoa sisäistää lukemistani ihan vieraista teksteistäkin sisältö ja pääpointit nopeastikin ja muodostaa asiasta sitten oma mielipide.
Ehkä sun pitäisi hetken keskittyä lukemiseen enemmän ap, eli lukea hetki intensiivisesti keskittyen. Nyt sun ajatuksrt varmaan harhailevat muualla.
Vierailija kirjoitti:
Itse asiassa ei.
Vaikka muuten en tiedä, olenko keskivertoälykäs vai millainen, niin mun on aina ollut todella helppoa sisäistää lukemistani ihan vieraista teksteistäkin sisältö ja pääpointit nopeastikin ja muodostaa asiasta sitten oma mielipide.
Ehkä sun pitäisi hetken keskittyä lukemiseen enemmän ap, eli lukea hetki intensiivisesti keskittyen. Nyt sun ajatuksrt varmaan harhailevat muualla.
Suuri osa ongelmaa on varmaan juuri se, ettei pysty keskittyä, kun ei aihe kiinnosta tippaakaan...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä kanssa yksi joka ei ymmärrä lukemaansa puolet ajasta. Voin välillä oppia monimutkaisia filosofisia ajatuksia, mutta minun täytyy oppia ne omin ehdoin ja omalla tavalla. Usein esim videoita katselemalla opin enemmän koska tykkään tarkkailla puhujan eleitä ja ilmeitä. Silloin päähänkin jää paljon enemmän. En usko että kyse on tyhmyydestä, luulen että kaikki eivät opi samalla tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa jokseenkin tutulta. En tiedä vaikeuttaisiko luetun ymmärtämistä se, kun tuntee paineita, että "tämä on pakko muistaa/oppia/ymmärtää!". Aivot jotenkin jäykistyy, muisti tuntuu lyhenevän ja virkkeen alkukin unohtuu siihen mennessä, kun on päässyt sen loppuun. Kun taas luen jotain vain kiinnostuksesta, en välttämättä mieti jääkö mitään mieleen vaan keskityn vain hetkestä "nauttimiseen", joten noita paineita ei ole ja aivot toimii sulavammin.
Joskus lukiessa myös ajatukset lähtevät harhailemaan ja joudun palaamaan lukemisessa taaksepäin.
Vierailija kirjoitti:
Itse asiassa ei.
Vaikka muuten en tiedä, olenko keskivertoälykäs vai millainen, niin mun on aina ollut todella helppoa sisäistää lukemistani ihan vieraista teksteistäkin sisältö ja pääpointit nopeastikin ja muodostaa asiasta sitten oma mielipide.
Ehkä sun pitäisi hetken keskittyä lukemiseen enemmän ap, eli lukea hetki intensiivisesti keskittyen. Nyt sun ajatuksrt varmaan harhailevat muualla.
Silloin kun luen ylikeskittyneesti, tapahtuu juuri se aivojen jähmettyminen ja joudun lukemaan samoja kohtia monta kertaa uudestaan. On vaikea samalla sekä tietoisesti keskittyä että ymmärtää lukemaansa. Miten onnistuisi tietoinen keskittyminen niin, että saisi aivot toimimaan sulavasti? Sinulle tuo taitaa tulla luonnostaan, joten et varmaan osaa neuvoa miten muuttaa lukemistapaansa, jos se on ollut aina "vääränlainen", mutta osaisiko kukaan muu? Onko kukaan onnistunut muuttamaan itseään tässä asiassa?
Mulla ajatukset lähtee harhailemaan myös (puhe)videoita katsoessa. Vaikka sisältö olisi mielestäni kiehtova, niin jossain vaiheessa saatan vain "kuuroutua" puheelle. Tähän tuntuu auttavan jonkin verran se, jos maltan keskeyttää videon välillä tai kirjoitan ylös pääpointteja. Tai jos vaikka pelaan samalla Tetristä, tosin en ole varma auttaako tämä oikeasti vai tuntuuko vain siltä.
Tuo mielen harhautuminen koskee lähinnä videoita, joita katson tarkoituksena oppia jotain uutta, vaikkei aihe olisi vaikea tai monimutkainen. Tai ehkä käy muissakin videoissa, mutta jos kyse on jostain "hömpästä", niin sitä kärryiltä putoamista ei samalla tavalla huomaa eikä se haittaisikaan.
Olisi niin ihanaa jos uutta tietoa voisi vaivatta imeä itseensä. Olen kuitenkin melko utelias oppimaan eri asioita mutta ärsyttää miten vaikeaa se välillä on.
- nro 9
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun 6lk. tytöllä on samaa. Vaikea ymmärtää esim. historian kappaleita. Joten luen ne hänelle ääneen ja sitten kerrataan yhdessä tärkeimmät kohdat ja kyselen. Kaikki eivät opi vain lukemalla. Toiset ovat auditiivisia, toiset visuaalisia. Luulin, että tämä tieto olisi ihan selvää kaikille jo :0
Vierailija kirjoitti:
En ymmärtänyt aloitusta.
Enkä kommenttejakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on helpompi ymmärtää tekstejä kun en yritä liikaa. Alan vain lukea enkä jää liikaa murehtimaan jos jotain menee aluksi ohi. Luen sitten myöhemmin uudestaan.
Tähän auttaa kyllä oma tapani lukea. Luen saman tekstin ainakin 2-3 kertaa. Ensin silloin kun se tulee läksyksi, toisen kerran kokeisiin ja usein vielä kolmannenkin kerran. Yo-kirjoituksiin mennessä luen ja opin asian neljättä kertaa. Ja asia on tietenkin käyty läpi myös tunnilla opettajan johdolla.
Silloin asiat painuvat mieleen pikkuhiljaa, yksi asia sieltä ja toinen täältä.
Vähän niin kuin luettu kirja olisi kynällä piirretty hento katkonainen viiva. Seuraavalla lukukerralla piirretään uusi katkonainen viiva vanhan päälle, jolloin edellisen aukot hieman täyttyvät sieltä täältä, ja ennestään opittu asia vahvistuu myös. Ei tule paineita oppia asiaa yhdellä istumalla.
...onko liian kulunut vertaus :)
Vierailija kirjoitti:
Mulla ajatukset lähtee harhailemaan myös (puhe)videoita katsoessa. Vaikka sisältö olisi mielestäni kiehtova, niin jossain vaiheessa saatan vain "kuuroutua" puheelle. Tähän tuntuu auttavan jonkin verran se, jos maltan keskeyttää videon välillä tai kirjoitan ylös pääpointteja. Tai jos vaikka pelaan samalla Tetristä, tosin en ole varma auttaako tämä oikeasti vai tuntuuko vain siltä.
Tuo mielen harhautuminen koskee lähinnä videoita, joita katson tarkoituksena oppia jotain uutta, vaikkei aihe olisi vaikea tai monimutkainen. Tai ehkä käy muissakin videoissa, mutta jos kyse on jostain "hömpästä", niin sitä kärryiltä putoamista ei samalla tavalla huomaa eikä se haittaisikaan.
Olisi niin ihanaa jos uutta tietoa voisi vaivatta imeä itseensä. Olen kuitenkin melko utelias oppimaan eri asioita mutta ärsyttää miten vaikeaa se välillä on.
- nro 9
Minulla on NIIN tämä sama ongelma! Onko tälle jotain nimitystä, mikä keskittymishäiriö tämä on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alue: Aihe vapaa
Mun mielestä noita oppikirjatekstejä, erityisesti vaikka yleisluontoisia, voi vaivata se, että jokin yksinkertainen kappale viittaa suurempiin kokonaisuuksiin, joita ei välttämättä selitetä missään vaiheessa auki. Teksti voi olla myös kirjoitettu siten, että lukijana siitä ei saa otetta kausaalisuhteisiin. Silloin mielestäni lukijalle jää kokemus, että mitään ei jäänyt päähän. Tai toisekseen, että pitää valita "hauki on kala" -oppimistyyli, ja opetella sisältöjä hyvin pinnallisesti ymmärtämättä niitä, koska oppikirja ei oikeastaan anna mahdollisuutta siihen, että voisi ymmärtää asiat hyvin.