Ei vauvakuumetta ja 30-v
Onko täällä muita, jotka ovat alkaneet lapsentekoon ilman vauvakuumetta? Olen 30-vuotias lapseton naimisissa oleva nainen, jolta löytyy pitkä parisuhde, oma asunto ja vakityö. Kaikki on siis päällisin puolin kunnossa lasta varten, vauvakuumetta vain ei ole. Ikää kuitenkin alkaa olemaan jo niin paljon, että lapsenteon aloittamista ei uskalla enää lykätä pidemmälle, vaikka vauvakuumetta ei olisikaan. Onko kellään kokemusta, tuleeko vauvakuume jälkikäteen raskautuessa tai esimerkiksi synnytyksen jälkeen, kun omaan lapseen voi aloittaa tutustumaan?
Haluan kuitenkin saada joskus lapsen ja tiedän, että rakastaisin omaa lastani. En vain tiedä, miksi en tunne minkäänlaista vauvakuumetta. Minulla oli vauvakuume noin 10-vuotta sitten, mutta sen jälkeen se on loistanut poissaolollaan. Ehkä 30-vuotiaana on jo niin tottunut omaan lapsettomaan elämäänsä, että lapsen saaminen tuntuu vielä suuremmalta elämänmuutokselta kuin miltä se tuntuisi nuorempana. Vaikka kuulostaa itsekkäältä, pelkään sitä elämisen vapautta, jonka kuvittelen menettäväni lapsen saamisen jälkeen. Haluan kuitenkin uskoa, että äidiksi voi kasvaa raskausaikana, vaikka omaisikin tällaisia ajatuksia.
Toinen asia, minkä uskon hillitsevän vauvakuumettani, on raskauteen ja synnytykseen liittyvä pelko. Pelkään, että synnytyksessä tai raskaudessa menee jokin vikaan. Pelkään, että lapsi kuolee tai vammautuu tai että itse kuolen. Yritän vakuuttaa itselleni, miten suurin osa synnytyksistä sujuu kuitenkin melko hyvin, eihän maailmassa olisi muuten näin paljon ihmisiä. Pelkään myös kipua ja en kestä ajatusta, ettei sairaalassa ole kätilöä koko ajan mukana, kun olen synnyttämässä. Enhän minä pelkän miehen tuella pärjää, koska uskon tarvitsevani jatkuvasti vakuutteluja siitä, että kaikki sujuu normaalisti. Sektiotakaan en halua, koska pelkään sitä ehkä vielä enemmän kuin alateitse synnyttämistä.
Tuntuu, etten voi enää lykätä lapsen yrittämistä kauemmas, mutta en tiedä, olenko valmis raskauteen, synnytykseen ja äidiksi. En tiedä, olenko valmis koskaan.
Kommentit (2)
Hei! Itsellänikään ei ole oikeastaan koskaan ollut vauvakuumetta. Odottelin sitä tulevaksi ja suorastaan ihmettelin niitä, joiden on "pakko" saada vauva. Minusta kun tuntui, että voisin ihan hyvin elää ilmankin... Oman vapauteni kanssa. Mutta sitten, kun sitä ikää alkoi kertymään, niin tuntui että haluaisin kuitenkin kokea raskauden ja rakkauden omaan lapseen ja myös että katuisin jos jättäisin tilaisuuden käyttämättä. Niinpä jätin pillerit pois helmikuussa ja kesäkuussa tein positiivisen testin. Nyt on kymmenes raskausviikko alkamaisillaan! Olen 36 vuotias ja tosiaan ensimmäistä odottelen, enkä voi kieltää etteikö onnen keskellä myös pelottaisi. Ensinnäkin ikään liittyvät riskit, keskenmenon pelko on läsnä. Ja toiseksi synnytykseen liittyvät pelot, mietin että miten ihmeessä siitä kivusta voi selvitä järjissään. :D
Hei Pinjaminsiemen! Olen aina tiennyt haluavani lapsia, mutta vauvakuumetta ei koskaan ole ollut. Meilläkin pitkä parisuhde takana ja muut puitteet kunnossa; vakituiset työt ja oma koti...
Vuodet kuluivat nopeasti ja tuntui siltä, että jos lapsia haluaa, niitä on vain hankittava nyt, eikä myöhemmin. Ja tiesin, että jos en lapsia hankkisi, niin katuisin sitä kovasti. Joten oli enemmän tietoinen päätös, kuin vauvakuumeilusta johtuva.
Toisten vauvat eivät aiheuttaneet minussa mitään "mäkin haluan tälläisen"-reaktiota. Eikä muuten aiheuta vieläkään. :)
Itselläni oli aivan samanlaisia tunteita/pelkoja, että mikä menisi pieleen. Olin varma, että jossain vaiheessa menisi kesken tai jotain muuta pahaa tapahtuisi. Kauhulla aina odotin seuraavan kuukauden neuvolakäyntiä, että kuuluisiko enää sydämenlyönnit yms... Synnytyksestä olin kuullut kauhesti tarinoita, mutta en tiennyt mitä niistä ajatella. Kaikki meni kuitenkin hyvin, eikä mitään ongelmia tullut.
Olin itse 29, kun poikani syntyi ja nyt hän on jo 3 vuotias. Menneet vuodet ovat vain vahvistaneet haluani olla äiti. Vasta nyt alan ensimmäistä kertaa kuumeilemaan, toisesta lapsesta. :)
Joten voin lämpimästi suositella pienokaisen tekoa, vaikka vauvakuumetta ei olekkaan :)