Suomiko maailman onnellisin kansa? Millä ihmeen mittarilla?

Näkeehän nyt näillä nettipalstoilla sen, ettei täällä moni/useimmat kovin onnellisia ole. Ei onni tule mistään talousasioista sinänsä. Tottakai on parempi asua maassa, jossa henkeä ei uhata joka päivä, mutta ei ihmisen onni sellaisesta riipu. Lisäksi ihminen kokee onnensa suhteessa toisiin: jos kaikki ovat yhtä köyhiä ja samassa tilanteessa, on onnellisuus suurempi kuin silloin jos toinen on köyhä ja toinen rikas. Toinen kadehtii, toinen halveksii, kuten tässäkin ketjussa näkee. Molemmat ovat onnettomia.

Lisäksi suomalaisilla ei oikein ole mitään ideologioita ja uskonnonkin rooli hyvin vähäinen. Ei synny "harhoja", joilla saa itsensä onnelliseksi tilanteesta huolimatta. Suuret tavoitteet ja johtoajatukset ovat lähes hävinneet. Yhteisten etujen eteen ei ponnistele kukaan. Ollaan yksin, kyynisiä ja kaikkia vastaan, eikä silloin tunne onnea, vaikka istuisi rahakasan päällä. Koskapa onni on aina pään sisäinen asia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onnellisuuden mittareina on ilmaiset homekoulut ja se että saat ilmaiseksi viettää päivät tk:n puhelin jonossa tai vastaanottoaulassa. Meillä on ilmaiset 2min lääkäriajat yleislääkäreille.

Lisäksi siellä leipäjonossa on ilmaista leipää.

TTT hakeminen on myös ilmaista, ja työttömille tarkoitetut ilmaiskurssit.

Tätähän se on, ettei mihinkään olla tyytyväisiä. Mene usaan ja kokeile miten saat niitä 2 minuutin lääkäri aikoja tai muutakaan hoitoa ilman kallista sairausvakuutusta niinkuin täällä. Voit vapaasti myöskin valita mihin kouluun lapsesi viet.

Tiedän kyllä harvinaisen hyvin mitä on asua maassa jossa on sairausvakuutus ja kaikki lääkärit ovat ns. yksityisiä.

Maassa jossa asuin, sairausvakuutus meni tulojen mukaan palkasta ja lääkäriasemilla oli aivan erilainen kohtelu kuin täällä. Pääsit aina alan lääkärille ja lääkärit tunsivat/ hoitivat potilasta eikä koskaan tarvinut ajatella että tulin turhaa, ennemminkin paheksuttiin sitä miksi et tullut heti? Lääkäreille on tärkeää pitää potilas tai se menee muualle, ei siellä voi kohdella potilaita kuin täällä.

Myös lasten koulu oli aivan eri laadukasta kuin täällä. Ei siellä ole opettajilla auktorireetti ongelmaa ja muutama oppilas häiriköi koko luokkaa. Siellä keskitytään opiskeluun.

Kaiken tämän lisäksi ruoka ja eläminen on halvempaa, asumiskulut pienemmät joten sitä rahaa jää palkasta enemmän käteen. Täällä Suomessa me oikeasti maksamme tuosta paskasta vaikka moni ei sitä edes tajua.

Sinunkin olisi sitten kannattanut pysyä poissa Suomesta, jos muualla oli mielestäsi paratiisimaisen hyvät olot. Miksi siis palatsit? Ei täällä kenenkään ole pakko elää jos ei halua.

Siksi että oma synnyinseutu veti puoleensa ja Suomen luonto. Elämä on täynnä valintoja.

Mutta on harha kuvitelmaa tuo illuusio mitä Suomessa yritetään ruokkia, ikäänkuin täällä oikeasti asiat olisivat niin paljon paremmin kuin muualla. Ihmiset eivät ainakaan ulospäin näytä niin onnellisilta mitä tutkimukset osoittavat.

Eli et kummankin mukaan pystynyt elämään "paremmissa" oloissa? Aika merkillistä. Suomen vahvuus onkin siinä, että kaikille tarjotaan samat mahdollisuudet. Monessa maassa varakkailla, työssäkäyviä on asiat hyvin, mutta köyhemmillä ei niinkään. Esim. Juuri terveydenhoidon osalta. Täällä julkiset palvelut maksetaan verovaroin la, monessa muussa paikassa verot ovat alhaisemmat, mutta itse ostat ja maksat ne palvelut.

Tuo on myös sitä illuusiota jota rakennetaan että täällä olisi köyhemmilläkin hyvä olla ja samat mahdollisuudet. Tässä 2015 vuoden juttu, mutta tilanne ei ole edelleenkään muuttunut: https://yle.fi/uutiset/3-7797709.

Suomessa ei ole köyhemmillä edes varaa ostaa lääkkeitä, ei voida todellakaan puhua samoista mahdollisuuksista.

Sopis suomalaistenkin nähdä tämä, että tää on oikeesti tosi hyvä maa asua. On turvallista, puhdasta, kaunis luonto, hyvät sosiaaliturvat, vähän köyhiä (niitä oikeesti köyhiä). Minä ainakin olen onnellinen kaikkineen, myös siitä, että saan asua Suomessa.

Jos haluu nähä negaa joka asiassa, on se ihan oma valinta.

Olen onnellinen ja oppinut siihen että vaikka palkkaa saan (1100e kk), niin en saa ostettua mitään sillä.

Olen oppinut haluttomuuteen eli en halua ostaa mitään, kun tiedän etten kykene saamaan mitään.

Olen 41-vuotta ja minulla on lähinnä vain vaatteet ja joka päiväinen terveellinen ruoka.

Huonekalut ja televisiot sun muut laitteet olen saanut vanhemmiltani, jotka ovat onnistuneet keräämään itselleen omaisuutta.

Perin joskus heidät. Se on oikeastaan ainoa mahdollisuus saada jotain materiaalia. Asia ahdistaa minua ja haluan pantata kaiken vaimolleni ja neljälle lapselleni.

Ajokorttia en ole palkallani onnistunut säästämään saati autoa. En myöskään halua kumpaakaan, vaikka ne helpottaisi arjen pyöritystä. Pyörä on, mutta uutta en enää koskaan tule saamaan hankittua.

Ylipäätään mitään uutta ei kykene ostaaman. Tämä on hyvä, koska olen alkanut olemaan myös kapitalismin vastainen.

Olen onnellinen ja vaatimaton. Harmittaa kun lapset eivät saa mitään. Elävät eräänlaisessa kohtuullisessa köyhyydessä. Palkka menee suoraan vuokraan ja ruokaan. Ravinnostakin täytyy vähän leikata. Siksi on hyvä että kouluissa on ruokailu :)

Olen kyllä tyytyväinen ja onnellinen. Hyvin oppinut ja sivistynyt.

Erityisesti olen havahtunut siihen etten enää halua mitään. Joten voin lähinnä tyydyttää lasten ostohaluja ja ostella heille jotain pientä.

Vaimollani on huomenna syntymäpäivä ja valitettavasti rahaa ei ole mihinkään lahjaan, mutta keskusteltuani hänen kanssa asiasta, on hänkin haluton.

Onneksi meillä on toisemme. Ainoat haluni on:

- Isyys

-Haluni tyydyttää vaimo

-Ruokahalut

-Tiedon jano

-Kävely

Näiden yllä olevien asioiden kanssa täytyy käydä aktiviisesti taistelua, sillä oikeasti en enää halua mitään. Haluan lähinnä kohteliaisuuden vuoksi, että lähimmäiseni voisivat hyvin. Voisin lähteä Lappiin ja luopua kaikesta. Olisin henkisesti valmis siihen ettei minkäänlainen askeesi tuottaisi ongelmaa.

Viimeiset viikot olen ollut täysin syömättä. Juon vain vettä. Minulle tuottaa iloa katsella kun lapset syövät hyvin. Harmittaa ja nautin harmituksesta, kun huomenna ei nautita synttärikakkua ja minulla ei ole lahjaa.

En siis ole täydellinen mies ja minulla olisi tavotteita, mutta en koe haluja.

Ei tämä ole masennustakaan. En vain enää halua mitään elämältäni.

Olen ehkä saavuttanut Suomessa täydellisen onnellisuuden maalin.

Päätän nyt ruokatuntini onnellisesti siihen etten ole syönyt mitään koko aikana.

Työkaverit ovat ihmetelleet että vieläkö jatkan paastoa. Jatkanhan minä ja olen hyvin onnellinen mies. Ehkä lausun runon vaimolle syntymäpäivän kunniaksi aamulla? Mitä mieltä olette?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No eihän se nyt tarkoita, että kaikki suomalaiset olisivat onnellisia. Ja ihan varmasti on myös sellaisia, joiden sinä päättelet olevan onnettomia esim. rahanpuutteen vuoksi, mutta jotka kokevat silti olevansa varsin onnellisia.

Miksi sitten tutkimus ilmoittaa olevansa onnellisuus tutkimus? Ei yhteiskunta ole onnellinen tai onneton koska sillä ei ole tunteita, tutkimuksen nimi on varmaankin suomennettu väärin. 

No, minä nyt koen olevani varsin onnellinen. Ja että Suomessa on hyvä yhteiskunta.

Terveys alkaa tässä iässä vähän brakaamaan, viimeisin parisuhde päättyi viitisen vuotta sitten, mutta ihmissuhteet muuten kunnossa, rahat riittää elämisen perusterpeisiin ja harrastuksiin, työt ovat kiinnostavia, vaikka aika stressaavia. Kissan kanssa elelen. Olen varsin tyytyväinen elämääni. Enkä voisi kuvitella miten yhteiskunta voisi auttaa minua tämän onnellisemmaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yli 400 000 suomalaista käyttää mielialalääkkeitä, yli puoli miljoonaa juo alkoholia yli riskirajojen, yhä useampi on kokeillut huumeita, lääkkeitä vedetään huumaaviin tarkoituksiin, peliongelmaisia on yli 100 000 ja peliongelman läheiset mukaan luettuna kärsijöitä lähes miljoona, vuonna 2017 lähisuhdeväkivaltatapauksia tuli tietoon 8300, ruoka-avun tarve kasvaa ja leipäjonot pitenevät, itsemurhia vuonna 2017 yli 800...

Taidetaan kovin valikoidulle joukolle tehdä nämä kyselyt vai kysytäänkö kasvotusten, jolloin ei kehtaa tunnustaa, että ei ole kovinkaan onnellista elämä. Jos Suomi on onnellinen, miten onnettomia ne muut ovatkaan.

Yhteiskunta tarjoaa tasapuoliset mahdollisuudet kaikille onnelliseen elämään. Ei ole yhteiskunnan vika että luuserit mokaa elämänsä .

Täydellistä höpöä. Köyhän perheen vesalla on ihan eri lähtökohdat kuin Wahlroosin pennuilla.

Meistä saman köyhän perheen lapsista neljä vaikuttaa kohtalaisen tyytyväisiltä elämäänsä, kullakin omanlaisensa elämä ja arvot, työssäkäyviä, yrittäjiä, perheellisiä ja perheettömiä. Viidennellä sitten onkin kaikki perseellään, ainakin jos häneltä itseltään kysytään. Ehkä se jonkunlaista osviittaa antaa koko maan suhteenkin, että 80% on onnellisia, 20% onnettomia. Ja ne onnettomat pitävät ääntä eniten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yli 400 000 suomalaista käyttää mielialalääkkeitä, yli puoli miljoonaa juo alkoholia yli riskirajojen, yhä useampi on kokeillut huumeita, lääkkeitä vedetään huumaaviin tarkoituksiin, peliongelmaisia on yli 100 000 ja peliongelman läheiset mukaan luettuna kärsijöitä lähes miljoona, vuonna 2017 lähisuhdeväkivaltatapauksia tuli tietoon 8300, ruoka-avun tarve kasvaa ja leipäjonot pitenevät, itsemurhia vuonna 2017 yli 800...

Taidetaan kovin valikoidulle joukolle tehdä nämä kyselyt vai kysytäänkö kasvotusten, jolloin ei kehtaa tunnustaa, että ei ole kovinkaan onnellista elämä. Jos Suomi on onnellinen, miten onnettomia ne muut ovatkaan.

Yhteiskunta tarjoaa tasapuoliset mahdollisuudet kaikille onnelliseen elämään. Ei ole yhteiskunnan vika että luuserit mokaa elämänsä .

Täydellistä höpöä. Köyhän perheen vesalla on ihan eri lähtökohdat kuin Wahlroosin pennuilla.

Miksi vertaat johonkin yhteen prosenttiin rikkaimmista? Täällä tuloerot ovat kumminkaan n pienemmät kuin muilla ja lapsille on tarjolla ilmainen terveydenhoito ja koulutus. Tarpeeksi köyhille jopa ilmainen päivähoito. Systeemi maksaa asunnon ja laiskoille vanhemmille elannon. Ihan oma vika ja jos ei käytä tarjottu ja mahdollisuuksia hyväksi.

Ruotsinkielisille avautuu ihan eri mahdollisuudet kuin suomenkielisille. Itäsuomalaisille avautuu ihan eri mahdollisuudet kuin pääkaupunkiseudulla asuville jne. Eli ei ole tasapuolista, ei sitten millään!

Olen itäsuomalainen, onnellinen, ja yhteiskunta on järjestänyt minulle ihan hyvät edellytykset hyvään elämään. Aika paljon on pitänyt sen eteen tosin itsekin tehdä. Mikä varmaan lisää myös onnellisuuttani.

Ei se onnellisuus kyllä näy ainakaan ihmisten kasvoilta eikä käyttäytymisessä, ollaan niin itseä täynnö ja nokkavia, minä-minä asenne jokapaikassa, työpaikkakiusaaminen rehottaa, koulukiusaaminen rehottaa, kaikki poikkeava on pahasta tässä mörrimöykkyjen maassa.

Varmasti P-Koreassakin kerrotaan kansalle tutkimustuloksesta, jonka mukaan se on maailman onnellisin maa :D

Kuka muka uskoo tuon Suomesta? Onhan täällä moni asia paremmin kuin monessa muussa maassa, muttei se vielä onnellisuutta takaa!

Hahhah, sananvapaus, uskokoon hyväuskoiset. Suomessa on niin pikkusieluisia ihmisiä jokapaikassa, että jos ihan todella käytät sananvapauttasi eri yhteyksissä, sanot oman mielipiteesi suoraan, niin kyllähän alkaa sakinhivutus, ne sosialistien pelisäännöt katsokaas. Täällähän ei saa arvostella opetusta, ei typeriä käytäntöjä työpaikoilla, ei terveydenhuoltoa, siis suoraan, asianomaisten kuunnellessa, vaikka se juuri on rehellistä ja suoraa, silti seurauksena on varmasti Tavalla tai toisella sanktiot. Se siitä sananvapaudesta.

Joku sanoi, että onnellinen on se, joka ei haikaile menneitä eikä kurkottele tulevaisuuteen kuvitellen sieltä löytyvän sen onnen. Onni on tässä ja nyt, jos on.

Vierailija kirjoitti:

Näkeehän nyt näillä nettipalstoilla sen, ettei täällä moni/useimmat kovin onnellisia ole. Ei onni tule mistään talousasioista sinänsä. Tottakai on parempi asua maassa, jossa henkeä ei uhata joka päivä, mutta ei ihmisen onni sellaisesta riipu. Lisäksi ihminen kokee onnensa suhteessa toisiin: jos kaikki ovat yhtä köyhiä ja samassa tilanteessa, on onnellisuus suurempi kuin silloin jos toinen on köyhä ja toinen rikas. Toinen kadehtii, toinen halveksii, kuten tässäkin ketjussa näkee. Molemmat ovat onnettomia.

Lisäksi suomalaisilla ei oikein ole mitään ideologioita ja uskonnonkin rooli hyvin vähäinen. Ei synny "harhoja", joilla saa itsensä onnelliseksi tilanteesta huolimatta. Suuret tavoitteet ja johtoajatukset ovat lähes hävinneet. Yhteisten etujen eteen ei ponnistele kukaan. Ollaan yksin, kyynisiä ja kaikkia vastaan, eikä silloin tunne onnea, vaikka istuisi rahakasan päällä. Koskapa onni on aina pään sisäinen asia.

Nimenomaan tuo uskonnon olematon rooli yhteiskunnassa tekee Suomesta onnellisen. Tosin on täälläkin alueita mm. Pohjanmaa ja Tornion seutu, jossa lestadiolaisuus määrittää kaikkien, myös ei-lestojen elämää ja ihmiset ovat täten onnettomia.

Vierailija kirjoitti:

No ne tutkijat kyseli sitä asiaa ihan ihmisiltä itseltään.

Näin juuri. Tuskinpa ihmiset narrasivat?

Vierailija kirjoitti:

Tutkimuksessa on mitattu Suomen valtion olosuhteita.

Ei ole tutkittu lainkaan ihmisten "koettua onnellisuutta", nuohan ovat kaksi täysin eri asiaa.

Media ei uutisoi asiasta oikein.

Miten niin? Eikös kyselyssä nimenomaan kysytty ihmisiltä?

Kysely suoritettiin RKP:n puoluekokouksessa wappuna

Ei minua yllätä ollenkaan, että suomalaiset olivat tutkimuksessa keskimäärin onnellisempia kuin etelä-sudanilaiset tai kolumbialaiset keskimäärin.

Kyselyssä mitattiin koettua onnellisuutta kysymällä sitä ihmisiltä itseltään. Koettu onnellisuus vain on vahvasti riippuvainen olosuhteista: onko katto pään päällä, onko ravintoa, saako hoitoa jos sairastuu, pystyykö tekemään itselle mielekkäitä asioita jne.

"Erityisesti painotetaan niin kutsuttua tikapuukysymystä. Siinä vastaaja arvioi elämänlaatua tikapuumallin mukaan: alin askelma (0) kuvastaa huonointa mahdollista elämää, ylin (10) parasta mahdollista elämää. Kysymys kuuluu, millä askelmalla tunnet seisovasi juuri nyt." (Yle)

Nuo kysymykset saavat ihmiset ihan ymmärrettävästi pohtimaan kokemustaan olosuhdetekijöiden kautta.

"Cantril's Ladder -menetelmä on saanut kritiikkiä, sillä sen uskotaan suosivan Pohjoismaita." (Yle)

Ei se ole pohjoismaiden suosimista, että kysymykset muotoillaan järkevällä tavalla.

Toki onnellisuuden voi määritellä määritellä hetkellisenä fiiliksenäkin, jota vaikka katuojassa makaava voi kokea huumausaineen takia tai muusta syystä, mutta minusta se on huonompi määritelmä. Näen onnellisuuden suhteellisen pitkäaikaisena olotilana.

Se että Suomen kaltainen maa rankataan onnellisimmaksi, kertoo hyvin siitä miten huonosti asiat ovat suurimmassa osassa maailman muita maita kun ne saavat meitä huonommn tuloksen. Tulos ei siis kerro Suomen hyvyydestä vaan muiden vielä suuremmasta huonoudesta.

Keltä oikein on taas kysytty?

Ei ainakaan minulta, yksinäiseltä, vanhalta, pienipalkkaiselta naiselta.

Yhteiskunta ei voi olla onnellinen sillä ei nimittäin ole omia tunteita. Minusta tässä on pakonomainen tarve esittää voittajaa eikä sitä muut saa arvostella- Se jos mikä on suomalaista. 

Yk: teettämä kysely ja tulos melko varmaan kakkaa. Suomeen on kaavoitettu järjetön määrä, muistaakseni 50 miljoonaa ihmistä eu:n ja yk:n toimesta tulevaisuudessa, kun me ollaan niin harvaan asuttu maa. Tällä siis pedataan paikkaa, eihän me voida olla jakamatta tätä " onnellisuutta" koko maailman kanssa. Nämä päättäjät ei vaan tajua minkä hinnan olemme maksaneet tästä kaikesta.