Lue keskustelun säännöt.
Isovanhemmuus hukassa!
19.05.2006 |
Olenko väärässä, mutta tuntuu, ettei nykyajan isovanhemmat ole kiinnostuneet lapsenlapsistaan siinä määrin kuin " ennen vanhaan" ? Ja sitten ollaan kuitenkin nykysukupolvea arvostelemassa, miten helpolla päästään kun on kaikki koneet ja laitteet ja " kyllä ennen piti itse tehdä kaikki, teillä on sentään pesukoneet ja leipäkoneet yms" . Ärsyttävintä on jankutus, että " nauttisit nyt vaan, elät elämäsi parasta aikaa" . Jos joskus erehtyy sanomaan, miten raskasta toisinaan on. Enkä ole ainoa näiden ajatusteni kanssa, monella pikkulasten vanhemmilla tuntuu olevan sama tilanne.
Itsellämme on kaksi vilkasta alla kouluikäistä lasta ja kolmas tulossa. Hoidan lapsia kotona. Isovanhemmat ovat hyväkuntoisia ja aikaa olisi auttaa, mutta ei. Onko ne niin saamarin tyhmiä, ettei tajua vai missä mättää?!?!? Olen usein vihjannut tai sanonut suoraankin, että kiva olisi, jos edes pariksi tunniksi JOSKUS ottaisi, mutta sekin on liikaa. Omat vanhempani ottavat ns. pakon edessä silloin tällöin, mutta silloinkin lapsi sovitetaan omiin menoihin, eli kaupungille ostoksille mukaan tunneiksi (todella kivaa lapsen kannalta...) tai samaan aikaan on juuri silloin pakko siivota koko asunto, lapset leikkivät keskenään. Eli ei voida viettää aikaa lapsen ehdoilla edes paria tuntia. Toisen puolen isovanhemmat ovat hoitaneet vuosien aikana ehkä kaksi kertaa, vaikka asuvat 15 min päässä ja mitään terveydellistä estettä ei ole. Töissä käyvät, mutta illat ja viikonloput ei ole muuta kuin aikaa. Kaikki yhteydenpito on pelkästään meidän varassa eli jos me emme käy katsomassa isovanhempia, lapset eivät koskaan näe heitä.
Olenko itsekäs idiootti, kun isovanhempien saamattomuus ärsyttää noin paljon? Pitäisikö vaan kärsiä hiljaa ja yrittää jaksaa vai sanoa asiat päin naamaa ja olla riidoissa? Miten te muut vastaavassa tilanteessa olevat kestätte ilman katkeria ajatuksia?
Kommentit (99)
nähdä sitä iloa ja riemua, mikä lapsista on. Usein lapset vielä ovat varsin vieraskoreita, että isovanhemmat todellakin saisivat lapsista vain ne " herkut" . Ainakin meillä on näin, mummit ja vaarit (jotka onneksi ovat todella ihanan paljon mukana elämässämme) ovat niitä kaikkein kivoimpia, joiden luokse mennään riemusta hihkuen, ja joita halitaan ja pusitaan ja sanotaan, että rakastetaan.
Ja siis tuo isovanhempi-lapsi suhde on tietysti äärimmäisen tärkeä myös noille isovanhemmille. Kun miehen äiti sairastui syöpään, pyysivät he vielä useammin 1-vuotiasta esikoistamme hoitoon kuin ennen, koska apen mukaan se teki anopille niin hyvää, kun sai touhuta jotain ihan muuta, eikä vain se sairaus pyörinyt mielessä.
Ja vielä, kyllä minä olen varmasti eri tavalla valmis hoitamaan jokaisen näistä isovanhemmista kunnialla loppuun asti. Veikkaan että tilanne olisi toinen, jos meidän perheestä ja lapsista ei olisi oltu lainkaan kiinnostuneita. Mielestäni se menee ihan luonnostaankin niin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Enpä ole vielä koskaan tällaisessa keskustelussa nähnyt kenenkään olettavan, että isovanhemmat hoitaisivat ne lapsenlapset. Siis ottaisivat luokseen a hoitaisivat koko ajan.
Kyllä mun mielestä on enemmän kuin luonnollista, että sukulaiset pitävät huolta toinen toisistaan, ja apua annetaan siinä asiassa, missä sitä apua tarvitaan. Eli silloin kun on pikkulapsiaika, isovanhemmat antavat tarvittaessa hoitoapua, ja sitten vastavuoroisesti silloin voidaan itse auttaa heitä pihan hoidossa, tietokonejutuissa jne. Ja mitä vanhemmiksi tulevat, sen enemmän apoua, samalla kun itse ei sitä apua enää tarvitse.
Onneksi meillä näinkin on, ja itse pidän itsestäänselvyytenä, että tulen auttamaan omia lapsiani joskus mahdollisten lastenlasten kanssa. Koen sen nimenomaan velvollisuudekseni, vaikka nykyäänhän ei kenellekään saisi asettaa mitään velvollisuuksia, kun me ollaan niiiin yksilöitä, eikä kenenkään tartte tehä mitään, mikä vähän ees rasittais tai veis aikaa omilta harrastuksilta....
Siis meidän lapsia otetaan mukaan purjehtimaan, yhdessä appivanhempien ja miehen sisarusten perheiden kanssa ollaan tehty vaikka mitä matkoja jne. Ja aina ottaa isovanhemmat lapsenlapset avosylin vastaan, jos tarvetta tulee.
Tuleeko mieleen että isovanhemmat ovat jo omat lapsensa hoitaneet? Siinä " uraa" kyllin.
Mekin osaamme itse hoitaa lapsemme ja kotimme. Ei tulisi mieleenkään ruinata tässä iässä, oletetttavasti aikusena, että muut ihmiset hoitaisivat asiani ja vastuuni.
Ja joku hehkutti tuolla miten hänen ystävänsä saa RAHAAKIN vanhemmiltaan, oli oikein kateellinen siitä! Minä puolestani melkeinpä säälin sitä tapausta. En ole koskaan ruinannut vanhemmiltani rahaa aikuiseen elämääni, vaikka ovatkin antaneet joskus omasta tahdostaan lahjarahoja.
Olen aina ottanut itse vastuun elämästäni, myös lapsistani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja muista itsekkyyshäiriöistänne!
Palkatkaa MLL-hoitajia, jos ette jaksa olla lastenne kanssa.
ja saan mennä! Ainoa ongelma: anoppi vaatii että kun hän tulee lapsia hoitamaan, pitää olla olutta ja ruokaa pöydässä ja mielellään jotain leivoksiakin. On hieman rasittavaa :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja silloin mummo hoiti minua, kun vanhemmat olivat töissä, eli parina päivänä viikossa. Mutta minun vanhempani siivosivat koko mummolan kantoivat vedet sisään, remontoivat mummolaa siinä samalla, eli ei se hoitaminen ilmaista ollut.
Sisareni kulki toisella mummolla hoidossa kun äiti oli töissä, asuimme jo omassa talossa, ja tälle mummolle maksettiin hoitamisesta (oli mummolassa vain silloin kun äiti/isä olivat töissä).
Eli muutakaa, sinne anopin/äidin kotiin ja tehkää vastapalvelukseksi kotitöitä.
Minä mummona otan noin kerran viikossa lapsenlapseni hoitoon, yökylään. Olen ottanut ihan vauvasta asti siis 3 viikkoisesta lähtien ja kuitenkin olen mukana työelämässä 100%, huonoa tässä on vain se että lapsenlapsen vanhemmat eivät ymmärrä että minullakin on omia menoja ja loukkaantuvat kun en voi ottaa lapsenlasta.
Minä taas olen hoitanut itse omat lapseni 5kpl, ilman mummojen apua.
T. Isoäiti 47v
" Eli muutakaa, sinne anopin/äidin kotiin ja tehkää vastapalvelukseksi kotitöitä."
AIVAN! Nyky" aikuiset" haukkuvat täällä lastensa isovanhempia kun eivät saa ilmaista löhöilyaikaa kun kukaan ei tuu hoitamaan lapsia!
Mutta mitä TE annatte niille isovanhemmille?
Ja jotkut odottavat isovanhemmilta ilmaisen lastenhoitoavun lisäksi vielä RAHAAKIN! Anna mun kaikki kestää!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun lastesi isovanhemmat vanhenevat ja jo aikuiset lapsesi voisivat auttaa heitä esim. käymällä kaupassa, siivoamassa tai ihan vaan juttelemassa niin turha heidänkään on olettaa, että näin tulee käymään.
Noin sen kuuluisi mennäkin. [b] Ei sukulaisuus velvoita ilmaiseksi lastenhoitajaksi ilman vastapalveluksia. [/b] Nykyajan vanhempien omassa kasvatetuksessa on mennyt jotakin todella pahasti pieleen, jos vaaditaan mummot ja vaarit hoitamaan omia lapsia, eikä vastavuoroisesti hoideta näiden asioita/siivota ym apua anneta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
minustakin isovanhemmuus on hukassa ja erittäin paljon ja näköjään myös eri tavoin..
Meillä isovanhemmat parhaimmillaan vierailisivat varmaan useamman kerran viikossa, mutta lapset niitä ei niinkään kiinnosta. Sen sijaan pitäisi istua sohvalla seurustelemassa niiden kanssa ja mistä sitten keskustellaan: no meidän perheen asioista tietenkin: mitä ollaan ostamassa/tekemässä, mitä lapsille kuuluu ja mitä kaikkea potentiaalista lapset voivat sairastaa jne.
minua ei sitten tippaakaan kiinnostaa 2-4h viikossa analysoida anopin kanssa asioitani ja pohtia mitenkähän ne hoidettaisiin.. Analyysia tarvitsen hirveän vähän eikä sitä oikeastaan tarvita yhtään silloin kun tekemistä on niin paljon että on ihan sama mistä aloittaa
Anoppilassa pitäisi kyläillä usein, mutta siellä lasten pitäisi olla hiljaa ja syödä kiltisti. Siellä on tosi raskasta kyläillä ja yrittää hoitaa lapsia niin, että isovanhemmat ei häiriinny. He itse käyvät vain harvoin kylässä. Ei tullut edes lapsen 1v. syntymäpäiville.
Oma äitini jaksaa hoitaa lapsia parituntia ja sitten on kiire kotiin kun on niin raskasta.
Haluaisin kanssa tästä aiheesta jutun kaikkiin isoihin sanomalehtiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta oli " pakko" olevinaan olla, se oli tärkeä arvo sen aikaisessa yhteiskunnassa, nyt isovanhemmat uskaltavat jo sanoa ei ilmaiselle lapsenvahtityölle. Heillä on nyt oikeus omaan elämään ilman lapsia.
Ennen se oli pakkopullaa. Nyt puolin ja toisin vihdoin saadaan sanoa mitä todella tahdotaan. Oikea kehitys!
Itse seuraan vierestä kaverini elämää TODELLA kateellisena: äiti ja isä auttavat talonrakennuksessa, rahallisesti, ainoan lapsen hoidossa monta kertaa viikossa ja ovat aidosti kiinnostuneita lapsenlapsestaan.
En edellytä mitään rahallista apua, mutta se AITO kiinnostus kyllä kelpaisi =(.
en vapaa-aikoina vaan vanhempien töissä olessa, ja kyllä minulta mummolassa vaadittiin että piti olla hiljaa, ei saa huutaa, eikä riehua, ettei vaarin päivänkoset/vaarin radion kuunteleminen/television katselu häiriinny...
Marjoja piti poimia syksyllä, joka päiväksi oli 3 litran astia joka piti saada täyteen, perunan nosto aikaan nostettiin perunoita, talvella kolailin portaita... Siis töitä tein vaikka oli alle koulu-ikäinen, kun menin kouluun olin mieluummin yksin kotona kuin menin mummolaan.
Ja omia lapsia en mummoille hoitoon anna, vaan hoidan itse.
Hän oli jäykkä, kielteinen ihminen. Olin aina helpottunut kun hän oli häipynyt.
Omalle lapselleni en samaa halua, ja muutenkin osaan ja haluan hoitaa lapseni itse, puolisoni kanssa.
meillä appivanhemmat käy usein, mutta ovat oikeastaan meillä vaan syömässä ja nukkumassa. Muu aika juostaan kaupoilla. Edes joskus voisivat viettää aikaa lapsen kanssa. Nimittäin kun sitten ovat sen hetken tässä, lueskelevat lehtiä tai katsovat telkkaria.
Omat vanhempani ovat ok.
innostaisi työpäivän jälkeen lähteä vielä ilmaiseksi lapsenvahdiksi jonnekin. Kenties toisinaan, mutta aika harvoin. Minusta tulee varmaan aika huono isovanhempi. Mutta jos tulen isoäidiksi vaikka 40-vuotiaana, en halua sitten laittaa kaikkea vapaata aikaani lapsenlapsiini.
Oma äitini on todella esimerkillinen mummi, mun rahkeet ei takuulla riitä siihen.