Lue keskustelun säännöt.
Onko miehesi elämäsi mielenkiintoisin ihminen?
29.03.2013 |
Minulla on tasainen ja turvallinen parisuhde, mutta yhä useammin minulla on mieheni kanssa rehellisesti sanottuna tylsää. Minä olen papupata ja oikeassa seurassa saatan puhua tuntikausia mistä vaan, mutta mieheni kanssa juttu kulkee useimmiten aika nihkeästi, sillä hän on hiljainen ja muutenkin kiinnostunut erilaisista asioista kuin minä.
Niinpä kysynkin, että käykö kaikissa parisuhteissa jossain vaiheessa näin? Jos jonkun kanssa viettää suurimman osan ajastaan, niin voiko mielenkiinto pysyä yllä ja keskustelu säilyä kiihkeänä ikuisesti? On meilläkin hetkiä jolloin puhumme paljon, mutta useimmiten ei. Meillä on tylsää, ellemme tapa aikaa esimerkiksi pelaamalla lautapelejä tai korttia. Sen sijaan ystävieni kanssa voisin istua vaikka koko yön juttelemassa. Perimmäinen ongelma ehkä on, että vaikka mieheni on rauhallinen ja turvallinen, olen oppinut tuntemaan hänet niin hyvin, että hän enää harvoin osaa yllättää.
Kommentit (11)
[quote author="Vierailija" time="29.03.2013 klo 16:29"]
Mieheni kyllä on. Hän yllättää minut aina uudelleen. Osittain voi johtua siitä, että en kuvittele tuntevani häntä, ja osittain juuri siitä, että olemme tosi erilaisia. Jonkun mielestä hän olisi varmaan suorastaan outo ja kummallinen, mutta minusta hän on superkiinnostava vielä 15 vuoden jälkeenkin. Meillä ei tosin riitä aikaa tapettavaksi asti, olemme aika vähän yhdessä, koska työaikamme menevät pahasti ristiin ja lisäksi molemmilla on omia kiinnostuksen kohteita. Keskutelumme eivät aina ole kiihkeitä, mutta usein ne ovat hauskoja.
[/quote]
Kuulostaa ihanalta, juuri sellaiselta suhteelta missä riittää mielenkiintoa vielä vanhuksenakin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lukematta yhtäkään vastausta saatikka aloituksestakaan kuin otsikon, vastaan että ei todellakaan..=)
Rakastan kai, mutta että mielenkiintoisin, not!
Mä aloin miettiä et millainen on mielenkiintoinen ihminen. Varmaankin jotkut ihmiset on mielenkiintoisia siinä vaiheessa kun heihin tutustuu, mutta kun parhaimmat jutut on kuullut, ei sekään ihminen ole enää niin mielenkiintoinen.
Kyllä minä juttelen ihan kaikkien ihmisten kanssa, joilla on mitään kantaa mihinkään elämänalaan, en mä mieti koskaan onko joku ihminen erityisen mielenkiintoinen, kaikki ihmiset ovat erilaisia ja omalla tavallaan mielenkiintoisia.
Jos miehen kanssa ei keksi juteltavaa, on katsottava peiliin, ja mietittävä, olenko minä mielenkiintoinen ihminen.
[quote author="Vierailija" time="29.03.2013 klo 16:21"]
No ei tietenkään ole. :) Aivan kohtuuton vaatimus tavalliselle kuolevaiselle. Lisäksi se menee niin, että jos ihminen on kovin mielenkiintoinen, eli hänellä on aina joku projekti meneillään, häntä harvemmin kotona näkyy. Sellaisten ihmisten puolisoiden ongelma on sitten yksinäisyys, mikä sekään ei ole herkkua.
Sinä näet ystäviäsi silloin tällöin, aina hyvällä fiiliksellä, mutta et kuitenkaan jaa arkeasi heidän kanssaan. Ei ystävyyssuhdetta voi ihan suoraan verrata parisuhteeseen.
Minä luulen, että sinä tunnet miehesi huonommin kuin uskotkaan, ja koet että teillä on tylsää koska määrittelet sen hauskan tekemisen omista lähtökohdistasi. Tehkääpäs vaihtelun vuoksi niin, että kysyt mitä miehesi haluaisi tehdä, jos olisit hänen paras kaverinsa. Ja sitten täysin varauksettomasti menet mukaan siihen juttuun, kuuntelet häntä (oma suu saa auta vaan kysymyksiä varten ;) ja opettelet niitä hänelle mielenkiintoisia juttuja. Oli se sitten mitä vaan, koneiden kanssa touhuamista, kalastusta, päälläseisontaa tai ihan mitä vaan. On reilua mennä ensin itse oman mukavuusalueen ulkopuolelle ja olla vaan sitä toista varten, ja vasta sitten alkaa syytellä häntä siitä, että hän ei stimuloi sinua.
[/quote]
Kiitos tästä viestistäsi, sain inspiraation järjestää päivän, joka on omistettu mieheni harrastuksille ja lempijutuille :) Saa nähdä mitä tapahtuu...
ap
[quote author="Vierailija" time="29.03.2013 klo 22:26"]
[quote author="Vierailija" time="29.03.2013 klo 16:21"]
No ei tietenkään ole. :) Aivan kohtuuton vaatimus tavalliselle kuolevaiselle. Lisäksi se menee niin, että jos ihminen on kovin mielenkiintoinen, eli hänellä on aina joku projekti meneillään, häntä harvemmin kotona näkyy. Sellaisten ihmisten puolisoiden ongelma on sitten yksinäisyys, mikä sekään ei ole herkkua.
Sinä näet ystäviäsi silloin tällöin, aina hyvällä fiiliksellä, mutta et kuitenkaan jaa arkeasi heidän kanssaan. Ei ystävyyssuhdetta voi ihan suoraan verrata parisuhteeseen.
Minä luulen, että sinä tunnet miehesi huonommin kuin uskotkaan, ja koet että teillä on tylsää koska määrittelet sen hauskan tekemisen omista lähtökohdistasi. Tehkääpäs vaihtelun vuoksi niin, että kysyt mitä miehesi haluaisi tehdä, jos olisit hänen paras kaverinsa. Ja sitten täysin varauksettomasti menet mukaan siihen juttuun, kuuntelet häntä (oma suu saa auta vaan kysymyksiä varten ;) ja opettelet niitä hänelle mielenkiintoisia juttuja. Oli se sitten mitä vaan, koneiden kanssa touhuamista, kalastusta, päälläseisontaa tai ihan mitä vaan. On reilua mennä ensin itse oman mukavuusalueen ulkopuolelle ja olla vaan sitä toista varten, ja vasta sitten alkaa syytellä häntä siitä, että hän ei stimuloi sinua.
[/quote]
Kiitos tästä viestistäsi, sain inspiraation järjestää päivän, joka on omistettu mieheni harrastuksille ja lempijutuille :) Saa nähdä mitä tapahtuu...
ap
[/quote]
Minä myös! Katsotaan mitä mies on mieltä, mutta itse ainakin aion olla avoimin mielin! =))
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo, kannattaa tosiaan piipahtaa vierailulla siellä miehen maailmassa. :) Oman kokemukseni siis on juurikin sellainen, että en oikeasti tajunnut mitä mieheni miettii tai miten hahmottaa maailman. Minä olen tunnepohjainen ihminen, minulle ihmissuhteet ovat tärkeitä elämässä ja saan valtavasti energiaa muiden ihmsiten seurasta. Mieheni taas näkee maailman analyyttisinä syy-seuraussuhteina, keskittyy asioihin ihmisten sijaan ja kokee tunneasiat kuluttavina. Eipä ihme jos meillä ei ole hirveästi puhuttavaa, jos puhuminen on ainoa tekeminen. Olen sen sijaan opetellut miehen tapaa hahmottaa asioita, ja olen yrittänyt kiinnostua mekaniikasta ja kaiken maailman härveleistä, joita hän rakentelee. Se onkin ollut yllättäen hauskaa, kun olen päässyt alkukitkan yli, ja sen vaiheen yli jossa luulin että yhdessä puuhastelu tarkoittaa, että samalla rupatellaan yhdessä. Miehelle kun yhdessä puuhastelu tarkoittaa sitä, että sinä väännät tätä ruuvia ja minä tätä, eikä puhuta mitään koska se puuhastelu just on siksi niin ihanaa, että ollaan hiljaa mut yhdessä. Silloin tällöin mies ällistyttää laukaisemalla keskelle hiljaisuutta jonkun syväanalyysin asiasta, josta minä olen puhunut joskus kauan sitten mut josta ei silloin kehittynyt mitään keskustelua (tyyliin; kysyit että miksi Antti on sellainen ja tällainen, ja se johtuu siitä, että hän ei osaa tunnistaa stressitekijöitä elämässään.)
Me menimme miehen kanssa vähän liian nuorina yhteen, ei tunnettu itseämme emmekä tajunneet kuinka erilaisia olemme. Myös syyt mennä yhteen olivat vähemmän kypsiä. Mut koska mellä on edessä pitkä yhteinen elämä, yritetään nyt ottaa se ilo irti toisen erilaisuudesta.
2
Yksi varmasti mielenkiintoisimmista!! Jaksan aina ihailla hänen kykyään imeä tietoa, muistaa kaiken ja innostua asioista nopeasti. Kun hän saa uuden työn jo 2-3 viikossa hän on todella syvällä asioissa ja hallitsee älyttömän määrän detaljeja! Minulla - vaikka nopea oppimaan olenkin ei ole koskaan ollut noin 150% innostusta tietää kaiken kaikesta. Hän myös tietää historiasta suunnattoman paljon ja yhdessä seuraammekin mielenkiintoisia dokkareita tv:stä. HÄn muistaa kaiken, minä unohdan heti katsottuani...
Tylsää meillä ei ole koskaan:) Mieheni innostuu yhtälailla puutarhamyymälöistä, rakennusprojekteista (2 taloa rakennettu, seuraava suunniteltu), tuunattavasta jenkkiautosta kuin peuroista pihamaalla. Ja aina valmis reissuun tai kutsumaan ystäviä syömään.
Hän on myös se joka saa minut nauramaan vielä 17 vuoden jälkeenkin, itse olen pahimmillani todella "pikku-myy" ja murehdin asioita muidenkin puolesta. Mies palauttaa hetkessä asiat oikeaan kaliiperiin ja saa minut hyvälle tuulelle:)
Vaikka olemme sosiaalisia viihdymme parhaiten yhdessä oman perheen kanssa. Emme ole tainneet näiden vuosien aikana olla kuin kerran erikseen reissussa (työmatkoja lukuunottamatta).
Mieheni on rakastettuni ja paras ystäväni:D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ei tietenkään ole. :) Aivan kohtuuton vaatimus tavalliselle kuolevaiselle. Lisäksi se menee niin, että jos ihminen on kovin mielenkiintoinen, eli hänellä on aina joku projekti meneillään, häntä harvemmin kotona näkyy. Sellaisten ihmisten puolisoiden ongelma on sitten yksinäisyys, mikä sekään ei ole herkkua.
Sinä näet ystäviäsi silloin tällöin, aina hyvällä fiiliksellä, mutta et kuitenkaan jaa arkeasi heidän kanssaan. Ei ystävyyssuhdetta voi ihan suoraan verrata parisuhteeseen.
Minä luulen, että sinä tunnet miehesi huonommin kuin uskotkaan, ja koet että teillä on tylsää koska määrittelet sen hauskan tekemisen omista lähtökohdistasi. Tehkääpäs vaihtelun vuoksi niin, että kysyt mitä miehesi haluaisi tehdä, jos olisit hänen paras kaverinsa. Ja sitten täysin varauksettomasti menet mukaan siihen juttuun, kuuntelet häntä (oma suu saa auta vaan kysymyksiä varten ;) ja opettelet niitä hänelle mielenkiintoisia juttuja. Oli se sitten mitä vaan, koneiden kanssa touhuamista, kalastusta, päälläseisontaa tai ihan mitä vaan. On reilua mennä ensin itse oman mukavuusalueen ulkopuolelle ja olla vaan sitä toista varten, ja vasta sitten alkaa syytellä häntä siitä, että hän ei stimuloi sinua.
Silloin ensimmäisinä vuosina mieheni oli mielestäni mielenkiintoisin ihminen jonka ikinä olin tavannut.
Myöhemmin on kuitenkin alkanut tuntua siltä, että se mielenkiintoisuus oli hänen nuoruudessaan, ei enää siinä iässä jossa itse hänet tapasin. Hänellä oli kiehtova tausta täynnä seikkailuja, mutta kun hän minut tapasi niin ei enää kiinnostanutkaan seikkailla. Minä olin hänelle se turvasatama josta ei enää halunnut koskaan lähteä, ja minä taas olin kuvitellut että hän olisi minulle se lähtölaskenta jännittävämpään elämään. Puheenaiheet vähenivät kuukausi kuukaudelta ja vuosi vuodelta. Nykyään puhumme eniten lapsista ja käytännön asioista, jonkin verran kummankin töistä, vähän maailman tapahtumista. Siinäpä se.
Niin että ei, mieheni ei ole mielenkiintoisin tuntemani ihminen. Parhaan tyttökaverini kanssa voin vuosikymmenestä toiseen puhua vaikka koko yön läpeensä, eivätkä aiheet lopu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mieheni kyllä on. Hän yllättää minut aina uudelleen. Osittain voi johtua siitä, että en kuvittele tuntevani häntä, ja osittain juuri siitä, että olemme tosi erilaisia. Jonkun mielestä hän olisi varmaan suorastaan outo ja kummallinen, mutta minusta hän on superkiinnostava vielä 15 vuoden jälkeenkin. Meillä ei tosin riitä aikaa tapettavaksi asti, olemme aika vähän yhdessä, koska työaikamme menevät pahasti ristiin ja lisäksi molemmilla on omia kiinnostuksen kohteita. Keskutelumme eivät aina ole kiihkeitä, mutta usein ne ovat hauskoja.
up