Vauvojen äidit, selittäkää naapurini käytöstä

On siis vajaa vuoden vanhan esikoisen äiti, mies ja koirakin kuviosta löytyy. Asumme viereisissä ok-taloissa. Meillä asuu minun lisäkseni 2 pikkulasta ja lasten isä.

Tämä vauvan saanut pariskunta on muuttanut toiselta paikkakunnalta. Mies on töiden puolesta tooodella paljon poissa kotoa+harrastuksissa (olen törmännyt useasti mm. kuntosalilla). Koko tämän vuoden aikana, mitä ovat naapurissamme asuneet, en ole nähnyt kuin ehkä 2-3 kertaa, että heillä olisi ollut joku käymässä. Nainen itse näyttää olevan aina yksin kotona. Meillä käy joku kylässä varmaan 5 kertaa viikossa+itsekin liikutaan paljon enkä nyt tarkoita, että näin runsas kyläily olisi mitenkään normi tai tavoiteltavaa, mutta kontrasti on vain massiivinen. Olen yksinkertaisesti huolissani naapurin jaksamisesta. Vaikuttaa todella yksinäiseltä, mutta kun olen tässä vuoden mittaan (eli ehkä noin 5 kertaa yhteensä) tyrkyttänyt itseäni niin en saa vastakaikua. Olen mm. vienyt tuoreita pullia ovelle silloin kun vauva syntyi, esikoinen halusi lahjoittaa kaikki vauvalelunsa ja kirjansa naapurin vauvalle, olen vienyt vaatteita, sanonut useasti että tulkaa ihmeessä käymään jne, mutta koskaan ei ole meidän ovelle tultu. Jättänyt kortteja juhlapyhinä (jätän kaikille naapureille), sanonut, että meille saa koska vain tulla, ovet on aina auki vieraille. Jos olen pihalla nähnyt esim. postinhakureissulla niin aina iloisena mennyt juttelemaan jotain small talkia. Nainen vaikuttaa aina olevan tästä ilahtunut.

En tiedä, mitä tehdä. Annanko olla vain rauhassa, olenkohan liian hyökkäävä? Mitä teen väärin ja olenko turhaan huolissani? Kertokaa.