Lue keskustelun säännöt.
naiset, tarvitsen apua (lapsiasia)
18.03.2019 |
Meillä on vaimon kanssa esikoinen, noin 2v. Osin lapselle potkupyörän, mutta kun vaimo näki sen, sanoi että on vääränlainen ja osti uuden. Jossain vaiheessa ostin kirjakaupasta mielestäni mukavia kirjoja lapselle, joista hän kovasti pitääkin, mutta vaimo ilmoitti, ettei tuollaisia kirjoja voi ostaa kun ovat vääränlaisia. Kaupasta en voi ostaa jugurttiakaan kun tulee vääränlaisia. Sanoin en voi tehdä lapselle ruokaa, koskapa siinä on jotain tehty väärin, vääriä aineksia tms. Asiasta ollaan koetettu puhua, mutta lopputulos on, että minä en vain osaa. En ymmärrä. Oisko tällä palstalla joku, joka osaisi neuvoa miten toimia?
Enkä siis ole mikään ns. avuton, tein meille talon, olen asiantuntijatehtävissä töissä enkä käy missään omissa menoissa, vaan lapsen ja perheen kanssa. Ainoa ongelma on vaan tämä että mikään lapselle tekemäni tms ei kelpaa
Kommentit (29)
Vierailija kirjoitti:
Kiitos kaikille vastaajille tähän asti. Hyviä näkökulmia. Asiaa ei oikein voi ottaa puheeksi tämän enempää, koska siinä on vaarana riita, eikä meistä kumpikaan halua sitä. Ja tämä vähän kuulostaa kliseeltä, mutta tähän asti riidat on päättyneet siihen, että minä olen ollut "syyllinen" ja pyydän anteeksi, jonka jälkeen vanha meno jatkuu. Kovasti haluaisin olla hyvä isä ja jäädä jossain vaiheessa kotiinkin lapsen kanssa mutta vaimo ei ole vielä valmis menemään töihin ja taloutemme ei kestä kahden ihmisen kotona olemista.
Vaimollesi on kehittynyt niin vahva rutiini arkeen esikoisen myötä, pienikin poikkeama voi tuntua mahdottomalta, varsinkin jos lapsen kanssa on yhtään haasteita perusasioissa. Yritä huomioida vaimoasi, ehdota vaikka yhteistä lenkkihetkeä tai vie hänet ulos syömään. Toivottavasti teillä on jonkinlainen tukiverkosto johon voitte turvautua "treffien" ajaksi. Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaimosi kuulostaa erittäin kontrolloivalta.
Olen itse nyt 50, mutta ahdistavia takaumia tulee mieleen omasta lapsuudestani. Oma äitini oli juuri tuollainen päsmäri, ja isäni kärsi siitä ettei äitini mielestä osannut tehdä mitään oikein.
Teillä on lapsi joka kyllä vaistoaa mitä välillänne tapahtuu.
Ei ole yhtään tukiverkkoja. Suku kaukana ja uudelle paikkakunnalle piti työn perässä muuttaa. Eli ei mitään mahdollisuuksia mihinkään treffeille tms. En tosin tiedä mitä se vaikuttaisikaan kun ongelmat tuntuvat olevan muualla. Kiitos silti ehdotuksesta ja tsempistä.
Ap
Ja tosiaan, lapsi kyllä vaistoaa mitä tapahtuu, mutta minkäs teet. Parempi tämä kuin ero joka minusta olisi lapsen kannalta se kamalin vaihtoehto. :(
Ap
Vierailija kirjoitti:
Ei ole yhtään tukiverkkoja. Suku kaukana ja uudelle paikkakunnalle piti työn perässä muuttaa. Eli ei mitään mahdollisuuksia mihinkään treffeille tms. En tosin tiedä mitä se vaikuttaisikaan kun ongelmat tuntuvat olevan muualla. Kiitos silti ehdotuksesta ja tsempistä.
Ap
Ajattelin että esim. "treffeillä" saisi sitä vaimon ja lapsen välistä rutiinia vähän rikottua ja vaimolle jotain muuta ajateltavaa. Todella toivotan sulle ja teille tsemppiä ja kerro suoraan kuinka surulliseksi vaimosi kommentit sinut tekevät. Ei pitäisi tuntua enää missään jos hän taas hyökkää sinua vastaan, mutta ainakin saat sen sanottua ja ehkä hän tajuaa sen pikku hiljaa. Toivottavasti. Olen siis itse toiminut miestäni kohtaan vastaavanlaisesta. Nyt meillä kaksi lasta ja toivottavasti en menetä häntä ikinä, paras isä mitä lapsilleni voin toivoa, niin varmasti olet sinäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä välttele sitä riitaa ja oman mielipiteesi sanomista. Vaikka olisit miten kompromisseihin taipuvaisempi, niin tuollaisen päsmärin kanssa sinun on pakko alkaa käyttäytyä samalla keskenkasvuisella tavalla. Muuten hulluus vain paisuu ja kohta joudut kuuntelemaan tuota negatiivista huomauttelua aivan kaikesta.
Tuollainen käytös syö teidän parisuhdettanne. Jollei tuollainen vähättely lopu, et jaksa enää kohta tehdä mitään ja sinusta tulee passiivinen. Ja lopulta eroatte.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kiitos kaikille vastaajille tähän asti. Hyviä näkökulmia. Asiaa ei oikein voi ottaa puheeksi tämän enempää, koska siinä on vaarana riita, eikä meistä kumpikaan halua sitä. Ja tämä vähän kuulostaa kliseeltä, mutta tähän asti riidat on päättyneet siihen, että minä olen ollut "syyllinen" ja pyydän anteeksi, jonka jälkeen vanha meno jatkuu. Kovasti haluaisin olla hyvä isä ja jäädä jossain vaiheessa kotiinkin lapsen kanssa mutta vaimo ei ole vielä valmis menemään töihin ja taloutemme ei kestä kahden ihmisen kotona olemista.
Mitä pelkäät riitelyssä? Eikö kaksi aikuista ihmistä voi riidellä järkevästi? Omia mielipiteitä ja itseään puolustaen ja samalla toista kunnioittaen? Riitely ei ole vaarallista, joskus riitely on välttämätöntä ilmapiirin puhdistuksessa. Enkä tarkoita että pitäisi huutamalla hyökätä.. Turvallisessa parisuhteessa pitää pystyä ilmaisemaan itseään ja pitämään puoliaan. Minusta sinun pitää nyt ottaa asia vaimon kanssa puheeksi, itsesi vuoksi, jotta et ala voimaan henkisesti huonosti.
Huhhuh, on kyllä aikamoinen p.i.rttihirmu (mielestäni tuokin jää sensuuriin)...
Sano naiselle, ettei lapsi voi kasvaa elämäänsä pumpulissa, jossa potkupyörä mätsää harkitusti äidin asusteisiin (toivottavasti lapsikin omana itsenään mätsää), kirjoissa on aina opetus, jonka lapsi sisäistää ja ymmärtää oikein yhdeltä istumalta (ettei vaan kasva kieroon) ja välipalaksi on aina superfoodia, vähintään over-night-oatseja (tai lihoo ja saa syövän).
Äidillä on nyt hivenen ylimitoittunut tarve kontroloida kaikkea ja rakas ainokainen on loistava kohde, johon siirtää jotain mitä ei itsessä osaa käsitellä. Vaimo terapiaan!
Menkää pariterapiaan, ehkä se vaimo sielää rentoutuu. Nainen on varmaan ihan perus terävä nainen ja ihana ihminen kun olet hänet valinnut. Mutta nyt ei ole kaikki hyvin, päässä viiraa ja jo aika pahasti.
Kerro mitä tunnet, että haluaisit saada enemmän tukea isyydellesi eli siis, että vaimo antaa olla isänä eikä "äidin apurina". Ja koska tilanne on ilmeisen paha ja vaimo kuuro, niin marssitte pariterapiaan. Ehkä hän tarvitsee jonkun ulkopuolisen herättämään hänet todellisuuteen, harvoin pariterapiasta on haittaa suhteelle muutenkaan. Tsemppiä!