Muita maatilalla tai muuten toisen lapsuudenkodissa asuvia pareja? Miten kestätte?

Me asumme miehen maatilalla mutta rakensimme itsellemme talon vähän eri puolelle tilaa (miehen vanhemmat elää edelleen vanhassa päärakennuksessa). Tämä on toiminut hyvin. Kenelläkään ei ole vanhoja tunnesiteitä meidän taloon

Vierailija kirjoitti:

Me asumme miehen maatilalla mutta rakensimme itsellemme talon vähän eri puolelle tilaa (miehen vanhemmat elää edelleen vanhassa päärakennuksessa). Tämä on toiminut hyvin. Kenelläkään ei ole vanhoja tunnesiteitä meidän taloon

Varmasti hyvä ratkaisu. Meidän ei vaan kannattanut rakentaa omaa, kun appivanhemmat halusivat muuttaa kokonaan pois tilalta ja päärakennus jäi tyhjäksi.

ap

Suku ei asu meillä ja alusta saakka on ollut selvää että tämä on nyt meidän koti vaikka on ollut aiemmin toisen ja muutaman muunkin lapsuudenkoti.

Rajat. Siinä se.

Miksi miehesi hyväksyy muuttumattomuuden? Laittakaa kaikki luvatut jutu varastoon... Ei teidän tarvitse ikuisuuksia olla kenenkään säilytyspaikka.

Sun miehesi kuulostaa aika tossulta. Jos tilalla on tehty sukupolvenvaihdos, se on teidän.

Oman suvun touhuja suhteellisen etäältä seuranneena voin antaa vain yhden neuvon. Rajat on vedettävä välittömästi kun sukupolvenvaihdos/tilakauppa astuu voimaan, ja ne rajat on pidettävä, maksoi mitä maksoi.

Meilläpäin ei ollut vanha pari joka ongelmat aiheutti, vaan juurikin sisarukset, serkut ja kumminkaimanhyvänpäiväntuttavat.

Kauheelta kuulostaa, en kestäisi tollasta. Jos talo ja tila on teidän nimissä, voitte rajoittaa tuota. Sovitte kaikkien kanssa, että kerralla hakevat sovitut jutut ja sen jälkeen kyläilevät kuten normaalisti kyläillään.

Vierailija kirjoitti:

Miksi miehesi hyväksyy muuttumattomuuden? Laittakaa kaikki luvatut jutu varastoon... Ei teidän tarvitse ikuisuuksia olla kenenkään säilytyspaikka.

Sun miehesi kuulostaa aika tossulta. Jos tilalla on tehty sukupolvenvaihdos, se on teidän.

Meillä ei enää pitäisi olla mitään muille kuuluvaa, niiden hakemiseen oli kyllä aikaa ja nyt kaikki irtaimisto on meidän. Mies on ehkä sen verran tossu, ettei uskalla sanoa tarpeeksi tiukasti sisaruksilleen.

ap

Vierailija kirjoitti:

Kauheelta kuulostaa, en kestäisi tollasta. Jos talo ja tila on teidän nimissä, voitte rajoittaa tuota. Sovitte kaikkien kanssa, että kerralla hakevat sovitut jutut ja sen jälkeen kyläilevät kuten normaalisti kyläillään.

Tavaroiden hakuaika oli silloin, kun appivanhemmat muuttivat pois. Aina vaan tulee mieleen jotain, mikä on muka unohtunut. Eikä ongelma ole pelkästään tavaroiden haaliminen, vaan myös se että kommentoidaan aika tylysti meidän remonttia ja sisustusta. Ja ollaan niin kuin talo olisi edelleen appivanhempien koti. Miehen sisarukset ovat siis ne pahimmat ongelmatapaukset.

ap

Ottakaa etäisyyttä. Teille tulo ei aina sovi. Anna arvostelujen mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.

Vierailija kirjoitti:

Oman suvun touhuja suhteellisen etäältä seuranneena voin antaa vain yhden neuvon. Rajat on vedettävä välittömästi kun sukupolvenvaihdos/tilakauppa astuu voimaan, ja ne rajat on pidettävä, maksoi mitä maksoi.

Meilläpäin ei ollut vanha pari joka ongelmat aiheutti, vaan juurikin sisarukset, serkut ja kumminkaimanhyvänpäiväntuttavat.

Tämä.

Me ostimme miehen kotitilan puoliksi ja se herätti kovaa kateutta sisaruksissa vaikka kukaan heistä ei halunnut jäädä tilalle.

Tein heti selväksi, että nyt kaikki vie mitä vievät ja loput on meidän omaisuutta jolle voidaan tehdä mitä parhaaksi nähdään.

Tasaisin väliajoin joku on hakemassa meidän aitasta jotain ja kun olen sanonut ettei onnistu, niin suututtu.

Ymmärtäisin jos kysyttäisiin onko meillä tarvetta vai joutaako pois, mutta tullaan vain hakemaan ilmoittaen jotta otan sen.

Anoppini vuosien jälkeen soitti joulun alla jotta hän haluaa sen kranssin mikä on siellä kaapissa.. kiva kun olettaa, että meillä on heidän vanhat tavarat vielä paikoillaan.

Viimeksi oli järkytys anopille, kun oli uusi sohva entisen tilalle hankittu...

Suku on pahin

Me tehtiin alkuvuosina paljon paljon raivaamista, ja koko ajan tiedotettiin suvulle, että mikäli jotain haluaa, niin nyt olisi aika käydä hakemassa omat aarteensa talteen. Vähän sillä mentaliteetilla, että hae mitä haet, kunhan haet sen tässä muutosvaiheessa, ja mitä ei haeta se siirtyy lopullisesti meidän omistukseen ja näinollen myös meidän päätösvallan alaisuuteen.

Esitettiin myös toivomusta raikkoomisavusta, kun sitä muiden tavaraa oli niin paljon, mutta ei ollut halukkuutta. Tästä jäi vähän inhottava maku, kun tuntui, että ensin piti nähdä hirveästi vaivaa muiden sotkujen raivaamiseen, ennen kuin pääsi ns. rakentamaan omaa kotia. Tuo oli aika raskasta aikaa, kun tuntui ettei suku aktivoitunut tavaroidensa hakemisen kanssa, mutta toisaalta epäröitiin heittää poiskaan, ettei tulisi sanomista.

Nyt on talo ja tärkein ulkovarasto kutakuinkin raikottu. Olisihan nuita ulkovarastoja vielä raikottavaksikin, mutta juuri nyt sille ei ole aikaa.

Omille lapsille ei aiota jättää tällaista ylimääräistä työmaata, se on varma. Käydään koko ajan pikkuhiljaa näitä aiempien sukupolvien romppeita läpi sekä omiamme tässä matkan varrella.

Vierailija kirjoitti:

Me tehtiin alkuvuosina paljon paljon raivaamista, ja koko ajan tiedotettiin suvulle, että mikäli jotain haluaa, niin nyt olisi aika käydä hakemassa omat aarteensa talteen. Vähän sillä mentaliteetilla, että hae mitä haet, kunhan haet sen tässä muutosvaiheessa, ja mitä ei haeta se siirtyy lopullisesti meidän omistukseen ja näinollen myös meidän päätösvallan alaisuuteen.

Esitettiin myös toivomusta raikkoomisavusta, kun sitä muiden tavaraa oli niin paljon, mutta ei ollut halukkuutta. Tästä jäi vähän inhottava maku, kun tuntui, että ensin piti nähdä hirveästi vaivaa muiden sotkujen raivaamiseen, ennen kuin pääsi ns. rakentamaan omaa kotia. Tuo oli aika raskasta aikaa, kun tuntui ettei suku aktivoitunut tavaroidensa hakemisen kanssa, mutta toisaalta epäröitiin heittää poiskaan, ettei tulisi sanomista.

Nyt on talo ja tärkein ulkovarasto kutakuinkin raikottu. Olisihan nuita ulkovarastoja vielä raikottavaksikin, mutta juuri nyt sille ei ole aikaa.

Omille lapsille ei aiota jättää tällaista ylimääräistä työmaata, se on varma. Käydään koko ajan pikkuhiljaa näitä aiempien sukupolvien romppeita läpi sekä omiamme tässä matkan varrella.

Meillä on seuraavana operaationa vintti. Mieskään ei kuulemma tiedä mitä kaikkea siellä on, luultavasti pelkkää pois heitettävää romua. Jotenkin vie koko ajan iloa omasta asumisesta, kun ulkopuolelta tulee jos jonkinlaista piikkiä.

ap

Nostan ja samalla kysyn onko täällä niitä kotoaan muuttaneita jotka on käynyt kotiin jääneen komeroilla?

Jos niin ymmärsitkö tekeväsi väärin?

Olen pohtinut miten kamalaa olisi, jos tulisi vävynä tai miniänä taloon, itse olen muuttanut keskeytymiseni jälkeen lasten kanssa kotitalooni.

Aikoinaan kun muutimme sisarusteni kanssa kotoa vanhempani hävittivät paljon meidän tavaroita, vanhat vaatteet, kirjat jne suurin osa vanhoista leluista yms krääsää, jonka olimme jättäneet jälkeen.

Vanhempani muuttivat meidän tullessa "mummon tupaan" missä tehtiin remonttia, mutta paljon tavaraa jäi päätaloon, tavaraa joka "kuuluu taloon", salin fiikus on isoäidin peruja jne. Itselle se ei ole kamalaa, vaan turvallista ja sisarukset, joihin hyvät välit, ajattelevat samoin, mutta välillä sanovat, heitä tuo pois tai en todella vie täältä mitään jos jotain ehdotan.

Naapurissa vanhempieni ikäinen sukupolvi koki välirikon kun kaikki pitivät kotinaan ja miniä ilmoitti, että tämä on meidän koti, ei tänne voi tulla kuin kotiinsa joka viikonloppu. Nyt 50v serkukset yrittävät solmia suhteita.

Vierailija kirjoitti:

Nostan ja samalla kysyn onko täällä niitä kotoaan muuttaneita jotka on käynyt kotiin jääneen komeroilla?

Jos niin ymmärsitkö tekeväsi väärin?

Eivät ymmärrä tekevänsä väärin. Kokevat komerot enemmän omikseen kuin sisaruksen tai hänen puolisonsa komeroiksi.

Säännöllisesti palstalla itketään yhteisöllisyyden perään, mutta nyt halutaan perheelle tiukat rajat ja vierailuajat.

Vierailija kirjoitti:

Säännöllisesti palstalla itketään yhteisöllisyyden perään, mutta nyt halutaan perheelle tiukat rajat ja vierailuajat.

Yhteisöllisyyteenkin kuuluvat terveet rajat.

Löytyikö ensimmäinen kaappien tonkija?

Vierailija kirjoitti:

Säännöllisesti palstalla itketään yhteisöllisyyden perään, mutta nyt halutaan perheelle tiukat rajat ja vierailuajat.

Jaahas yksi hyväksikäyttäjä ilmaantui.

Meiltä ei ollut kukaan sisaruksista ollut mitään vailla sen jälkeen kun vanhapari lähti pois.

Jotakin olen tyrkyttänyt ja jos ovat vieneet ovat kuitenkin rahaa antaneet maksuksi lapsille

Jos on joku "tietty diagnoosi" niin parempi asua kaukana.