Tosi tarina: Sijaisperhe

Katsoinkans ohjelman ja minulle myös tuli sellainen olo että ei siinä perheessaä sijaislapsi ole samassa asemassa kuin oma. Omituista että olivat antamassa lasta pois kun hän tarvitsi enemmän tukea. Tuskin olisivat ajatelleet niin jos kyseessä olisi ollut oma lapsi. Toivoisin että ne jotka ottavat sijaislapsia olisivat rakastavampia aikuisia.

Luin ketjun ja toivon että heidän sijaisvanhemmuusuransa loppuu tähän.

Totuushan on että jotkut ottavat sijaislapsia rahan vuoksi uskokaa tai älkää. Olen keskustellutkin tällaisen henkilön kanssa joka on tehnyt laskelmia kuinka monta lasta pitää ottaa että homma kannattaa ja voivat jäädä pois töistä.

Kristjanin 'empatian puute' vaikutti mun silmään ennemminkin sellaiselta selviytymismoodilta: suojautumismekanismilta jonka ottaa käyttöön kun on peloissaan ja epävarma paikastaan. Niinkuin myös liimautuminen ja pirteä suhtautuminen vähän kaikkeen jne.

Mitä äitiin tulee, hän varmaankin joutui kyllä kasvotusten oman 'pimeän puolensa' kanssa. Uskon että aikomukset olivat hyvät, mutta negatiivisten tunteiden ja suhtautumisen määrä yllätti varmaan hänet itsensäkin. Kummaa muuten jos perheitä ei todella tarkkaan informoida erilaisita mahdollisista vastoinkäymisistä..

Toivon että pojan isällä on nyt realistinen kuva heidän yhteisestä tulevaisuudestaan (mikäli Kristjan isänsä luokse päätyy). Haastattelussa puheet olivat kovin kultareunaiset. *huokaus* Lähetän pikkuiselle lämpimiä aatoksia.

[quote author="Vierailija" time="31.03.2013 klo 15:42"]

Biologiset vanhemmat alkoholisteja, lapsi otettu huostaan useita kertoja.

Lapsella FAS-oireyhtymä, lapsi ihmetteli miksi kiusataan koulussa, siksi kiusataan, kun on henkisesti jälkeenjäänyt, ei sovi normaaliin kouluun.

Tässä FAS.oireyhtymästä, lukekaa ennenkuin osoittelette sormella kunnollista sijaisperhettä, sympatiat heille.

Fetaalialkoholikirjon tilat aiheuttavat eriasteisia kognitiivisen suoriutumiskyvyn, sopeutumisen sekä käyttäytymisen häiriöitä. Vaikutukset ulottuvat usein hyvin voimakkaina myös tunne-elämän alueelle. Tyypillinen oire on esimerkiksi impulssikontrollin häiriö. FAS-lapsista esimerkiksi jopa 80 %:lla todetaan viivästynyt kielellinen kehitys. Oirekirjon kognitiiviset häiriöt vaihtelevatkehitysvammaisuudesta oppimisen erityisvaikeuksiin. Oirekuva muuttuu lapsen kasvaessa, ja siihen vaikuttavat jopa ratkaisevan paljon muut lapsen kehitykseen vaikuttavat riskitekijät, kuten varhainen vuorovaikutus lapsen kanssa, lapsen kiintymyssuhteitten laatu, lapsen hoidon laiminlyöminen, usein FASD-lapsen elämään kuuluvat huostaanotot ja toistuvat sijoitukset.[6]

Erityinen ongelma lapsen kannalta on se, että päihteitä käyttävä äiti harvoin kykenee usein hyvinkin vaikeahoitoisen lapsen kannalta riittävän hyvään vuorovaikutukseen ja vanhemmuuteen. Lapsi on usein huono syömään, unirytmi on häiriöaltista ja hän on vaikeasti lohdutettavissa. Kun näin vaativa vauva yhdistetään äidin päihderiippuvuuteen, varhaisen vuorovaikutuksen ongelmat ja kiintymyssuhteen ongelmat ovat jopa tyypillisiä. Usein itsekin impulssikontrollin häiriöihin altis äiti ja vaikeahoitoinen FASD-lapsi on riskialtis yhdistelmä lapsen kannalta. Useimmat heistä ovatkin sijoitettuna jo ennen kouluikää. Päihteitä käyttäville äideilleen useimmiten yksinhuoltoon jääneiden lasten elämään liittyy tyypillisesti vakavaa heitteillejättöä, lapsen tarpeisiin vastaamattomuuden ongelmia sekä hyvin usein erityyppistä lapsen kaltoinkohtelua. Lapsen kannalta tämäntyyppinen ympäristö edelleen heikentää hänen mahdollisuuksiaan kehittyä normaalisti ja kompensoida vammojensa aiheuttamia puutteita omien kehityspotentiaaliensa puitteissa. Varsin harvoin myöskään puhutaan siitä "FAS-lapsen noidankehästä", että eräät alkoholin voimakkaasti vaurioittamat FAS-lapset ovat niin vaikeasti hoidettavia, ja esimerkiksi vauvavaiheen itkuisuus ja hoivaan vastaamattomuus voi altistaa siihen, että heitä sijoitetaan jopa useaan paikkaan peräjälkeen vaikeahoitoisuudesta johtuen. Myös tämä heikentää heidän ennustettaan. Parhaiten näyttävät eräiden tutkimusten näkökulmasta myöhemmin pärjäävän lapset jotka on sijoitettu jo ennenvarhaisen vuorovaikutuksen ja kiintymyssuhteitten kannalta kriittistä kuuden kuukauden ikää[15][16] ja joiden elämässä turvalliset kiintymyssuhteet ovat jatkuneet tähän samaan sijoitusympäristön lapselle läheisiin siitä lähtien katkeamatta.[6]

FASD-lapsilla on tyypillisesti käyttäytymisvaikeuksia, yli puolella vaikeita ja yli kolmanneksella kohtalaisia. Tyypillisimmin nämä esiintyvät yleisenä levottomuutena, impulsiivisuutena, tarkkaamattomuutena, lukihäiriön, sosiaalisen osaamisen, kuten kontaktinoton ja sosiaalisten suhteiden ylläpidon vaikeuksina. Eräissä pitkittäisseurannoissa on todettu, että psyykkinen oirekuva on hyvin pysyvä, mutta muuttuu oireiltaan iän myötä. Yli puolella lapsista todetaan useimmiten eriasteisia psyykkisen kehityksen häiriötä, kuten emotionaalisia vaikeuksia, sosiaalisen osaamisen ja kanssakäymisen vaikeuksia sekä erilaisia autismin kaltaisia kaavamaisuuksia, usein esiintyy myös univaikeuksia.[6]

Kouluiässä erityyppiset keskittymiskyvyn ja tarkkaavaisuuden häiriöt ovat hyvin tyypillisiä. Tarkkavaisuushäiriö onkin kaikkien FASD-lasten jopa tunnusomaisin piirre. Se on samantyyppinen kuin lapsilla, joilla on tarkkaavaisuushäiriö ilman alkoholialtistusta. Kognitiivisen suorituskyvyn ja usein matalamman ÄO:n aikaansaamat ongelmat pahentavat tilannetta. Tarkkaavaisuushäiriö ei häviä myöskään iän myötä. Tarkkaavaisuushäiriöt, impulssikontrollin häiriöt ja sosiaalisen osaamisen vaikeudet vaikeuttaa usein jo päiväkodissa toimimista ja erityisesti vaikeiksi koettujen tehtävien suorittamista. Myös koulussa opettajat ovat todenneet, että tarkkaavaisuushäiriö näyttää olevan suurin koulutyötä haittaava erityisvaikeus. Koulun vaikeutuessa erityisesti matematiikka sekä hyvää auditiivista muistia tai keskittymiskykyä vaativat aineet tuottavat usein ylivoimaisia vaikeuksia.[6]

[/quote]

Mikään kirjoittamastasi ei tullut uutena ainakaan minulle. Sijaisperheen tiedossa oli lapsen tausta, joten ehkä heidän olisi ollut tärkeää tutustua kirjoittamiisi asioihin ennen lapsen ottamista perheeseen. Lapsen tarkkaavaisuuden tai oppimiseen liittyvien häiriöiden paljastuminen ei oikeuta miettimään omaa jaksamista ja lapsesta luopumista. Ei biologiset vanhemmatkaan voi miettiä oman lapsen lähettämistä pois perheestä. Aikuiset osaavat olla itsekkäitä ja oman etunsa tavoittelijoita. Kaikki aikuiset eivät myöskään ole sopivia sijaisvanhemmiksi, vaikka ovatkin hyviä vanhempia omille lapsilleen.

[quote author="Vierailija" time="31.03.2013 klo 15:31"]

[quote author="Vierailija" time="31.03.2013 klo 13:30"]

Sijoitettuja lapsia (sijaislapsia he eivät ole)

[/quote]

Mielellään kuitenkin valitaan asialliset sanamuodot. Sijaislapsi-sana ei ole suositeltava käytettäväksi missään yhteydessä.

Onneksi ei ole kyse opinnäytetyöstä (jossa viilaillaan pilkutkin), vaan keskustelupalstasta, jossa valitaan joustavimmat sanamuodot (jotka kaikki ymmärtävät).

[/quote]

En usko että kaikki sijaisperheet ovat samanlaisia. Ei varmastikaan ole! Mutta seassa niitä on varmasti. Joten eipä ole ainut traaginen tarina tämä.

[quote author="Vierailija" time="31.03.2013 klo 11:32"]

[quote author="Vierailija" time="31.03.2013 klo 11:15"]

Kannattaa muistaa, että teini-ikäiset tytöt eivät yleensä halua olla missään tekemisissä edes biologisten pikkuveljiensä kanssa...

[/quote]

Tääkin on kyllä totta. Meidän 14 v tyttö huutaa useinkin 5v pikkuveljelleen  että painu nyt pikkuapina hittoon siitä ja mun huoneeseen et tule , mutta kyllä se sitten myös lukee veljelleen Akkaria ja iltasatuja, laittaa sille ihan vapaaehtoisesti välipalaa ja

telkkaria katsoessa, ottaa pikkuveljen kainaloon ja lukee ohjelmien  tekstityksiä.

Piirtelee myös veljensä kanssa ja auttelee legojuttujen rakentamisessa.

Silloin kun on hyvällä päällä :)

[/quote]

No niin, pitihän se arvata, pikkuapina onkin ihan sit ihanmussu:)

Kaikkien sijaisvanhemmuutta suunnittelevien ja sijaisvanhempina olevien olisi hyvä katsoa Inhimillinen tekijä sijaisvanhemmuudesta. Sijaisäidin Taina Koposen asenne sijaisvanhemmuuteen oli loistava ja tulosta oli syntynyt. Sijaislapsi Meri ei ole kahden perheen riepoteltavana ja saa kokea turvallisuuden tunteen sekä tuntea, että kaikki hänen tunteet ovat luvallisia ja avoimesti kerrottavia. Kyyneleet tulivat usean kerran silmiin, kun Tainan auttamisen halu perustuu välittämiseen lapsesta eikä tarpeeseen esittää ympäristölle hyvää ihmistä tai toimintaa rahan vuoksi. Sijaislapsi Merin katseesta näkyi välittäminen Tainaa kohtaan kuten myös äitiään.

Sen sijaan Tositarinassa ollut Kristjan säälitti. Jäin miettimään, mikä oli perheen motiivi. Isä kertoi, että on isosta perheestä ja halusi ympärilleen ison perheen. Ohjelman ohjaaja voi pitkälti määritellä, mitä meille katsojille esitetään, mutta väistämättä tuli mieleen, että pienestä pojasta ei välittänyt oikein kukaan. Ainoa ihminen joka jotenkin sieti poikaa oli sijaisperheen isä ja sen vuoksi poika roikkui isän mukana. Perheen tyttäret eivät selvästi halunneet olla pojan kanssa tekemisissä. Äiti oli uupuneen oloinen jo muutoinkin, joten perheeseen ei todellakaan ole järkevää ottaa lisää lapsia. Äidin asenne pojan isää kohtaan oli omituinen. Kuten Inhimillisessä tekijässä tuli jo esille, niin lapsen hyvinvointiin tarvitaan biologisen perheen ja sijoitusperheen yhteistyötä. Sijaisperheen äiti valitti, kuinka biologinen isä tuli sisälle hakiessaan lastaan tapaamiseen. Siis mitä? Miksi biologinen isä ei olisi saanut tulla. Tokihan hän haluaa kuulla, mitä lapselle kuuluu toisen aikuisen kertomana ja kai sijaisäiti itsekin haluaa kertoa, mitä ovat teheet ja kuinka on mennyt. Vai eikö tapahtuneet kestä päivänvaloa? Kun poika tapasi isänsä ja isän naisystävän, hän näytti ilahtumisen hyvin selvästi, vaikka sijaisvanhemmat ihmettelivät, että poika ei näytä tunteitaan. En ota kantaa, onko pojan paikka isänsäkään luona, koska kaikki tietysti puhuvat parhain päin. Kuitenkin tuohon sijaisperheeseen ei ole syytä sijoittaa lapsia, niin kauan kuin perheessä on omia lapsia noin monta ja asenteet eivät ole kohdillaan toimia sijaisperheenä.

Kannattaa muistaa, että teini-ikäiset tytöt eivät yleensä halua olla missään tekemisissä edes biologisten pikkuveljiensä kanssa...

[quote author="Vierailija" time="31.03.2013 klo 11:15"]

Kannattaa muistaa, että teini-ikäiset tytöt eivät yleensä halua olla missään tekemisissä edes biologisten pikkuveljiensä kanssa...

[/quote]

Tääkin on kyllä totta. Meidän 14 v tyttö huutaa useinkin 5v pikkuveljelleen  että painu nyt pikkuapina hittoon siitä ja mun huoneeseen et tule , mutta kyllä se sitten myös lukee veljelleen Akkaria ja iltasatuja, laittaa sille ihan vapaaehtoisesti välipalaa ja

telkkaria katsoessa, ottaa pikkuveljen kainaloon ja lukee ohjelmien  tekstityksiä.

Piirtelee myös veljensä kanssa ja auttelee legojuttujen rakentamisessa.

Silloin kun on hyvällä päällä :)

[quote author="Vierailija" time="31.03.2013 klo 11:15"]

Kannattaa muistaa, että teini-ikäiset tytöt eivät yleensä halua olla missään tekemisissä edes biologisten pikkuveljiensä kanssa...

[/quote]

Voi asian ajatella noinkin, mutta biologinen pikkuveli tietää kuuluvansa perheeseen isojen siskojen käytöksestä huolimatta. Sijaisvanhemmat kertoivat, että ennen sijaislapsen ottamista perheeseen, on asiasta keskusteltu tyttöjen kanssa ja kaikki ovat sitoutuneet päätökseen.

Minullekin jäi omituinen olo dokkarista. Perhe oli ottamassa sijaislasta kuin koiranpentua; "poika olis kiva". Odotukset eivät kai vastanneet todellisuutta.  Perheen teinit puhuivat pojasta ikään kun tämä ei olisi ollut läsnä. Poika kiinnittyi perheen isään, ja pyrki tämän seuraan jatkuvasti, isä väsyi ja koki pojan roikkuvan hänessä. Aikuista turvalista miestä poika nimenomaan tarvitsi rinnalleen!

Aivan kuin perhe ei olisi tiennyt, millaisista perheistä ja millaisten ongelmien kanssa sijaislapset painivat. Tasapainoisen perheen lapsi ei tarvitise sijaisperhettä, joten perheiden ongelmat vääjäämättä näkyvät lapsessa, jotka siis tarvitsevat erityistukea.

Höpöhöpö. Perhehän kertoi avoimesti siitä kuinka huonosti lapsi oli kiintynyt perheen naisväkeen. "Äiti" ei kelvannut edes iltasatua lukemaan."Isän"jalassa olisi taas roikkunut 24/7. Minusta sijaisperhe vaikutti erinomaiselta. Myönsivät avoimesti niin negatiiviset kuin positiivisetkin kokemukset ja tunteet. Ihania ihmisiä, joille toivon pelkästään hyvää.

jaa-aa no minä näin asiat kyllä eri lailla kun te muut.. Ehkäpä ihan siksikin, että lähipiiristäni löytyy sijaisperhe jossa on ollut useita sijoituksia ja olen saanut seurata sivusta niitä haasteita ja vaikeuksia mitä he työssään kohtaavat.

esim mitä tulee lapsen erityistarpeisiin niin niistä nyt ei varsinaisesti kovin tarkkaa kuvaa tuon ohjelman perusteella voi saada. Tutkimuksia oli kuitenkin tehty jo ja ilmeisesti lapsi oli jonkinlaisia diagnoosejakin saanut. Puhuttiin mm tarkkaavaisuus ja keskittymishäiriöstä ja sellaisen kanssa eläminen on vaikeata ja haasteellista. On täysin eri asia hoitaa 24/7 lasta jonka "vamma" on se ettei vanhemmat kykene itse häntä hoitamaan, kuin että lapsella on sen lisäksi neurologisia vaurioita jne.

valitettava tosiasia on myös se, että kun liian kauan kasvaa huonoissa oloissa niin muutokset ovat pysyviä. Esim empatiakykyä on vaikea jollei mahdotonta oppia jälkikäteet mikäli se on jäänyt kehittymättä ja vaikkapa narsistin persoonallisuus voidaan nähdä jo teini-ikäisessä nuoressa.

on myös epärealistista odottaa että vaikkapa nämä teini-ikäiset tytöt jaksaisivat leikkiä ja riittää leikkikavereiksi pienelle pojalle. Eikä se ole varsinaisesti heidän tehtävänsäkkään. He ovat sisaruksia ja eivät perheessä sisaruksetkaan välttämättä paljoa leiki keskenään. Tämän voin sanoa ihan omasta kokemuksestani että vaikka minullakin on vain vuotta vanhempi samaa sukupuolta oleva sisarus, niin kyllä kouluiässä meillä molemmilla alkoi olla jo omat menot ja kaverit. Harvoin leikimme tai touhusimme enää keskenään, vaikka meillä ihan hyvät ja läheiset välit sinällään olikin.

ja kyllä ymmärrän myös perheen tarpeen olla omien biolapsiensa kanssa välillä keskenään. Tämä tarve kyllä yleensä sijaishuollossakin ymmärretään, kun biolapset monesti joutuvat sijaislasten työllistävyyden (esim terapiohin kuskaamiset, erityisvaikeudet jne) vuoksi jäämään vähemmälle huomiolle vanhempien taholta arkena niin soisin että he joskus saavat sitä vanhempien jakamatontakin huomiota, vaikkapa lomalla missä ei tarvitse vahtia ylivilkkaan lapsen touhuja..

Mahdolliset lapsen erityistarpeet tulee huomioida jo siinä vaiheessa, kun sijaislapsen ottamista perheeseen suunnitellaan ja oltava valmis sitoutumaan lapseen "puutteista" huolimatta. Lapsi ei ole nukke, joka sysätään pois, kun toiminta ei olekaan odotuksen mukaista. Ja vaikka lapsi ei riemusta repeäsi, kun "pääsee" arkana ja peloissaan uuteen kotiin, on hänelle annettava aikaa sopeutua. Erityislasten kanssa työskentelevänä tiedän millaista arki lapsen kanssa voi olla.

Kun sijaisäiti ei kelvannut lukemaan satua pojalle, niin mistäköhän se johtui? Sitä ei ohjelmassa kerrottu. Ehkä vastenmielisyys toisia kohtaan oli molemminpuolista. Pojan biologinen isä kertoi (toinen Tositarinan jakso) pojan kertoneen sijaisäidin vain huutavan hänelle. Uskon sen, koska sijaisäidin kasvoilta ja äänestä kuulsi voimakas suuttumus kertoessaan pieleen menneistä asioista. Mutta muistettava on, että meille ohjelmassa näytettiin se mitä ohjaaja halusi näyttää. Kovin suppea puolen tunnin ohjelma oli noinkin pitkältä ajanjaksolta.

Sijoitettuja lapsia (sijaislapsia he eivät ole) voi olla korkeintaan neljä. Ja jos on jo omia lapsia luku pienenee. Joten rahallisesti tienaamaan ei tällä keinolla pääse. Kukaan ei siihen hommaan rahan takia ryhdy. Helpommalla saa enemmän rahaa muista töistä.

[quote author="Vierailija" time="31.03.2013 klo 13:30"]

Sijoitettuja lapsia (sijaislapsia he eivät ole)

[/quote]

Onneksi ei ole kyse opinnäytetyöstä (jossa viilaillaan pilkutkin), vaan keskustelupalstasta, jossa valitaan joustavimmat sanamuodot (jotka kaikki ymmärtävät).

Biologiset vanhemmat alkoholisteja, lapsi otettu huostaan useita kertoja.

Lapsella FAS-oireyhtymä, lapsi ihmetteli miksi kiusataan koulussa, siksi kiusataan, kun on henkisesti jälkeenjäänyt, ei sovi normaaliin kouluun.

Tässä FAS.oireyhtymästä, lukekaa ennenkuin osoittelette sormella kunnollista sijaisperhettä, sympatiat heille.

Fetaalialkoholikirjon tilat aiheuttavat eriasteisia kognitiivisen suoriutumiskyvyn, sopeutumisen sekä käyttäytymisen häiriöitä. Vaikutukset ulottuvat usein hyvin voimakkaina myös tunne-elämän alueelle. Tyypillinen oire on esimerkiksi impulssikontrollin häiriö. FAS-lapsista esimerkiksi jopa 80 %:lla todetaan viivästynyt kielellinen kehitys. Oirekirjon kognitiiviset häiriöt vaihtelevatkehitysvammaisuudesta oppimisen erityisvaikeuksiin. Oirekuva muuttuu lapsen kasvaessa, ja siihen vaikuttavat jopa ratkaisevan paljon muut lapsen kehitykseen vaikuttavat riskitekijät, kuten varhainen vuorovaikutus lapsen kanssa, lapsen kiintymyssuhteitten laatu, lapsen hoidon laiminlyöminen, usein FASD-lapsen elämään kuuluvat huostaanotot ja toistuvat sijoitukset.[6]

Erityinen ongelma lapsen kannalta on se, että päihteitä käyttävä äiti harvoin kykenee usein hyvinkin vaikeahoitoisen lapsen kannalta riittävän hyvään vuorovaikutukseen ja vanhemmuuteen. Lapsi on usein huono syömään, unirytmi on häiriöaltista ja hän on vaikeasti lohdutettavissa. Kun näin vaativa vauva yhdistetään äidin päihderiippuvuuteen, varhaisen vuorovaikutuksen ongelmat ja kiintymyssuhteen ongelmat ovat jopa tyypillisiä. Usein itsekin impulssikontrollin häiriöihin altis äiti ja vaikeahoitoinen FASD-lapsi on riskialtis yhdistelmä lapsen kannalta. Useimmat heistä ovatkin sijoitettuna jo ennen kouluikää. Päihteitä käyttäville äideilleen useimmiten yksinhuoltoon jääneiden lasten elämään liittyy tyypillisesti vakavaa heitteillejättöä, lapsen tarpeisiin vastaamattomuuden ongelmia sekä hyvin usein erityyppistä lapsen kaltoinkohtelua. Lapsen kannalta tämäntyyppinen ympäristö edelleen heikentää hänen mahdollisuuksiaan kehittyä normaalisti ja kompensoida vammojensa aiheuttamia puutteita omien kehityspotentiaaliensa puitteissa. Varsin harvoin myöskään puhutaan siitä "FAS-lapsen noidankehästä", että eräät alkoholin voimakkaasti vaurioittamat FAS-lapset ovat niin vaikeasti hoidettavia, ja esimerkiksi vauvavaiheen itkuisuus ja hoivaan vastaamattomuus voi altistaa siihen, että heitä sijoitetaan jopa useaan paikkaan peräjälkeen vaikeahoitoisuudesta johtuen. Myös tämä heikentää heidän ennustettaan. Parhaiten näyttävät eräiden tutkimusten näkökulmasta myöhemmin pärjäävän lapset jotka on sijoitettu jo ennenvarhaisen vuorovaikutuksen ja kiintymyssuhteitten kannalta kriittistä kuuden kuukauden ikää[15][16] ja joiden elämässä turvalliset kiintymyssuhteet ovat jatkuneet tähän samaan sijoitusympäristön lapselle läheisiin siitä lähtien katkeamatta.[6]

FASD-lapsilla on tyypillisesti käyttäytymisvaikeuksia, yli puolella vaikeita ja yli kolmanneksella kohtalaisia. Tyypillisimmin nämä esiintyvät yleisenä levottomuutena, impulsiivisuutena, tarkkaamattomuutena, lukihäiriön, sosiaalisen osaamisen, kuten kontaktinoton ja sosiaalisten suhteiden ylläpidon vaikeuksina. Eräissä pitkittäisseurannoissa on todettu, että psyykkinen oirekuva on hyvin pysyvä, mutta muuttuu oireiltaan iän myötä. Yli puolella lapsista todetaan useimmiten eriasteisia psyykkisen kehityksen häiriötä, kuten emotionaalisia vaikeuksia, sosiaalisen osaamisen ja kanssakäymisen vaikeuksia sekä erilaisia autismin kaltaisia kaavamaisuuksia, usein esiintyy myös univaikeuksia.[6]

Kouluiässä erityyppiset keskittymiskyvyn ja tarkkaavaisuuden häiriöt ovat hyvin tyypillisiä. Tarkkavaisuushäiriö onkin kaikkien FASD-lasten jopa tunnusomaisin piirre. Se on samantyyppinen kuin lapsilla, joilla on tarkkaavaisuushäiriö ilman alkoholialtistusta. Kognitiivisen suorituskyvyn ja usein matalamman ÄO:n aikaansaamat ongelmat pahentavat tilannetta. Tarkkaavaisuushäiriö ei häviä myöskään iän myötä. Tarkkaavaisuushäiriöt, impulssikontrollin häiriöt ja sosiaalisen osaamisen vaikeudet vaikeuttaa usein jo päiväkodissa toimimista ja erityisesti vaikeiksi koettujen tehtävien suorittamista. Myös koulussa opettajat ovat todenneet, että tarkkaavaisuushäiriö näyttää olevan suurin koulutyötä haittaava erityisvaikeus. Koulun vaikeutuessa erityisesti matematiikka sekä hyvää auditiivista muistia tai keskittymiskykyä vaativat aineet tuottavat usein ylivoimaisia vaikeuksia.[6]