BMI:n mukaan oon sairaalloisen alipainoinen mutta

omasta mielestä mussa on edelleen joissain kohti ylimääräistä. Oon tässä mielessä sairas, järki sanoo niin mutta... Tää on lähtenyt aika lailla lapasesta. En pysty syömään mitään ajattelematta että se pitää heti kuluttaa jotenkin pois. Siis en edes yhtä xylitolpurkkaa.

Mut älkää olko huolissanne, mulla ei ole lapsia. Käyn täällä palstalla vain lueskelemassa kaikkia surkuhupaisia juttuja. Nyt se säälittävä juttu taidan olla mä itse.

Oksentelemisen oon kuitenkin lopettanut. Vielä pari vuotta sitten mulla oli tapana oksentaa kaikki mitä söin. Söin vain kaikkea mitä oli suht helppo oksentaa. Sen lopetin kun kuulin että se pilaa hampaat.

Pahinta tässä varmaan on se että syömisen kontrolloimisesta tulee mulle hyvä olo samoin kuin ihmisten kauhisteluista.

Oon 176 pitkä ja painan 50 kiloa. Fyysisesti koen että oon hyvässä kunnossa. Juoksen puolimaratonin ihan kevyesti ja salilla nostan penkistä yli 50kg (mitä on monen vaikea uskoa).

En mä tiedä miksi kirjoitin tän tänne. Kai tää oli tavallaan joku hiljainen avunhuuto tai sitten kaipaan kuulla jotain vastaavia kokemuksia.