Parisuhteessa ja rakastunut toiseen mieheen

Ihastuminen on normaalia.

Ihanan uusi ja raikas aloitus.

Ihastuminen on normaalia, se on täysin totta. Olen ihastunut muutaman kerran pitkän parisuhteeni aikana, mutta mitään juttelua enempää en ole tehnyt kuitenkaan. Olen aina miettinyt miksi eteeni tuli näin upea ihastuttava mies ja vastaukseksi olen mietinnöissäni ja ajan myötä on tullut aina, että olen ollut juuri silloin sellaista ystävää vailla.

Minulla on paljon ystäviä ja hyviä kavereita. Jokaiselta saan jotakin ja luultavasti myös he saavat minulta jotain, koska juttumme luistavat todella hyvin. En ole pystynyt kuitenkaan edes kuvitelmissani menemään miesten kanssaan halaamista pitemmälle, se ei vain onnistu ja vähitellen ihastus on muuttunut ystävyydeksi.

Olen kertonut näistä miehistä myös omalle miehelleni ja hänelle asia ei ole ollenkaan ongelma, sillä onhan hänelläkin ystäviä, jotka eivät ole samaa sukupuolta hänen kanssaan. Meillä molemmilla on ollut jo ennen parisuhdettamme ystävinä miehiä ja naisia, joten miksi heidät pitäisi parisuhteessa työntää pois? Miespuoliset ystäväni ovat omilla tahoillaan varattuja ja kukaan ei pelkää mitään ystävyyden ylitystä. Ystäviä ei ole koskaan liikaa.

Täällä kohtalontoveri. Omassa käytöksessäni eniten ärsyttää se, että huomaan etsiväni mahdollisia vikoja nykyisestä miehestä ja parisuhteesta, alitajuisesti kai toivoisin löytäväni syyn lopettaa nykyinen suhde. Tuo ihastumiseni ei vaan tunnu hellittävän vaikka aikaa on kulunut yli vuosi, en tiedä yhtään miten tästä pääsisi eteenpäin.

Vierailija kirjoitti:

Ihastuminen on normaalia.

Osaatko lukea: "rakastunut toiseen mieheen"

Ihan tyypillistä ja siksi en enää haluakaan olla parisuhteessa.

Mulla myös, jos ei nyt rakastuminen, mut voimakas ihastuminen. Kuntelen luupilla Palasina-kappaletta ja mietin ihastustani. Olen naimisissa oleva keski-ikäinen nainen, joka on jo kauan sitten luopunut toivosta, että joku olis musta enää kiinnostunu. Niin vaan kuitenkin kävi, että mies tuli ja vei. Olen ihan pyörällä päästäni.

Huomaan tekeväni samaa kun 4.

Mieheni on aiemmin pettänyt luottamukseni raha-asioissa, ja tuntuu että nyt vain toivon hänen pilaavan kaiken tai valehtelevan minulle, jotta voisin vain huutaa ja löytää yhden syyn jättääkseni hänet.

Kyllä ihmismieli on kamala. Kaikista eniten tässä inhottaa se ettei parisuhteessa tosiaan kummemmin ole vikaa. Suurin vika on nyt mun korvien välissä!

-AP

Haah mä kärsin samasta. Kesti tosi kauan miettiä, mitä aion tehdä. Päätin lopulta valita mieheni ja nykyisen suhteen, ja aloin tietoisesti keskittämään enemmän energiaa siihen. Lopetin haavemaailmassa elämisen ja toisen miehen ajattelun, mutta helppoa se ei ollut. Aina kun ajatuksiin tuli ihastus, pakotin itseni ajattelemaan jotakin muuta. Oli myös aloitettava uusi harrastus, jotta sain muuta ajateltavaa.

Vierailija kirjoitti:

Ihanan uusi ja raikas aloitus.

Älä nyt viitsi - joku ottaa tosissaan :D

Ei tarvitse etsiä syitä eroamiseen, sen voi ihan valita jos ei ole hyvä olla :D Naurettavaa vain odottaa toisen tekevän tarpeeksi pahan virheen jotta voi jättää. Kasvakaa aikuiseksi.

TAAS NÄITÄ! Mikä teitä vaivaa!?

Tod. näk. olet sille "uudelle" vain yksi sen monista säädöistä.

Tod. näk. se kohtelee huonosti nyksäänsä ja loukkaa häntä pelleleilemällä mm. sun kanssa. (- Ai, et tiennyt nyksästä? - Noo, kyllä semmoinen on.)

Tod. näk. sillä on kotioloissa tyhmät pöytätavat, eikä vaihda sukkia ja kalsareita koko kesäloman aikana.

Tod. näk. istuu vapaa-aikansa tietokoneen ääressä "hoitamassa" "henkeviä" "ihmissuhteitaan".

- Elämäsi mies ja sielunkumppani :D

Vierailija kirjoitti:

Haah mä kärsin samasta. Kesti tosi kauan miettiä, mitä aion tehdä. Päätin lopulta valita mieheni ja nykyisen suhteen, ja aloin tietoisesti keskittämään enemmän energiaa siihen. Lopetin haavemaailmassa elämisen ja toisen miehen ajattelun, mutta helppoa se ei ollut. Aina kun ajatuksiin tuli ihastus, pakotin itseni ajattelemaan jotakin muuta. Oli myös aloitettava uusi harrastus, jotta sain muuta ajateltavaa.

Mulla tällä hetkellä serotoniinit ja dopamiinit pitää bileitä aivoissa enkä saa ajatuksia koottua. Ihan kauheeta miten huomaankin kokoajan ajattelevani häntä. Ihminen on niin tyhmä ihastuessaan. Tekee typeriä virheitä ja tää leijuminen pilvilinnoissa on naurettavaa. Enpä olis uskonu, että 44 vuotiaana leijun yhä pilvissä pienen ihastumisen takia. Käyttäydyn kuin teini.

Vierailija kirjoitti:

TAAS NÄITÄ! Mikä teitä vaivaa!?

Kun sen tietäisi! Onnittelut sinulle mikäli et ole koskaan vastaavaa helvettiä kokenut!

-AP

Vierailija kirjoitti:

Haah mä kärsin samasta. Kesti tosi kauan miettiä, mitä aion tehdä. Päätin lopulta valita mieheni ja nykyisen suhteen, ja aloin tietoisesti keskittämään enemmän energiaa siihen. Lopetin haavemaailmassa elämisen ja toisen miehen ajattelun, mutta helppoa se ei ollut. Aina kun ajatuksiin tuli ihastus, pakotin itseni ajattelemaan jotakin muuta. Oli myös aloitettava uusi harrastus, jotta sain muuta ajateltavaa.

Samaa olen yrittänyt ja se jossain määrin toimikin niin kauan, kun en nähnyt ihastustani pitkään aikaan. Nyt taas pienen tauon jälkeen joudun olemaan hänen kanssaan lähes päivittäin tekemisissä, mikä ei ainakaan helpota tilannetta. Järjellä ajateltuna tiedän nykyisen mieheni olevan monessa suhteessa minulle sopivampi kumppani, mutta en vaan tunnu saavan sydäntäni uskomaan samaan.

4

Vierailija kirjoitti:

Ei tarvitse etsiä syitä eroamiseen, sen voi ihan valita jos ei ole hyvä olla :D Naurettavaa vain odottaa toisen tekevän tarpeeksi pahan virheen jotta voi jättää. Kasvakaa aikuiseksi.

Huoh. Kuten tuolla jo aikaisemmin kerroin ihmismielen olevan hirviö. En usko että sillä on mitään tekemistä aikuisuuden kanssa.

-AP

Usein kun ihminen ihastuu/rakastuu toiseen on taustalla huono parisuhde. Tai ei välttämättä edes huono, mutta silti se ihastunut osapuoli marmattaa jokaisesta pienestä asiasta. Ja sitä ihastumista toiseen usein selitelläänkin sillä, että toinen sitä ja toinen tätä. Puoliso ei osta kukkia ja toinen ei tyhjennä astianpesukonetta ynnä muuta jonnenjoutavaa..  " ollaan ajauduttu erilleen" ym soopaa.

Omassa tilanteessani kun ei tosiaan ole kyse siitä. Olisikin helppoa jättää mieheni mikäli tämä olisi täysi surkimus, kuten yleensä naiset antavat ymmärtää ihastuessaan toiseen.

Tehtäväni ei missään nimessä ole syyttää miestäni - vaan itseäni. Miksi en voi olla nykytilanteeseeni tyytyväinen? Puolisossani ei ole mitään vikaa. 

Tuo on ihan normaalia ja tavallista. Ei tunteita kannata tukahduttaa, silloin ne puskee voimakkaampina. Hyväksy tunne, se menee ohi paljon nopeammin sillä tavalla.

Tunteet tulee ja menee, ei niitä kannata liikaa tuijottaa. Eikä varsinkaan tehdä typeriä irtiottoja. Teot ratkaisee, ole uskollinen omalle kumppanillesi vaikka nautitkin voimakkaista tunteista toista kohtaan.

Voit ajatella, et nyt sulla on tuo vahva tunne, mutta ei se mitään haittaa. Katsot itseäsi ja tunnettasi ikäänkuin ulkopuolelta. 

Ohi menee, bee there =) 

N49, avioliittoa takana melkein 25v

Vierailija kirjoitti:

Usein kun ihminen ihastuu/rakastuu toiseen on taustalla huono parisuhde. Tai ei välttämättä edes huono, mutta silti se ihastunut osapuoli marmattaa jokaisesta pienestä asiasta. Ja sitä ihastumista toiseen usein selitelläänkin sillä, että toinen sitä ja toinen tätä. Puoliso ei osta kukkia ja toinen ei tyhjennä astianpesukonetta ynnä muuta jonnenjoutavaa..  " ollaan ajauduttu erilleen" ym soopaa.

Omassa tilanteessani kun ei tosiaan ole kyse siitä. Olisikin helppoa jättää mieheni mikäli tämä olisi täysi surkimus, kuten yleensä naiset antavat ymmärtää ihastuessaan toiseen.

Tehtäväni ei missään nimessä ole syyttää miestäni - vaan itseäni. Miksi en voi olla nykytilanteeseeni tyytyväinen? Puolisossani ei ole mitään vikaa. 

Usein on noin, muttei aina. Suhde voi olla hyvä, ja silti tunteet vie. Jotkut ihmiset muutenkin ihastuu koko ajan toisiin.