Lue keskustelun säännöt.
Vastaa rehellisesti, palkkaisitko minua töihin?
26.03.2013 |
Olen avoin (tai ainakin osaan olla näennäisen avoin), osaan oikeasti tulla toimeen erilaisten ihmisten kanssa. Olen nopea omaksumaan uusia juttuja, olen hyvä ratkomaan ongelmia. En ihan pienestä hätkähdä, esim. ihmisten kanssa toimiessa. Puhun ja kirjoitan englantia kuin se olisi toinen äidinkieleni. Ruotsi on auttavaa, mutta aion opetella sen ja venäjän alkeet ainakin.
Mutta.
Olen ollut vain pieniä pätkiä työelämässä, eri aloilla. Olen hoitanut lapsia neljä vuotta kotona, ja minulla on pitkä masennushistoria vaikeiden elämäntapahtumien takia (ei päihteitä, ei väkivaltaa tai sellaista). Hain muutamaan kouluun nyt keväällä ja jos en pääse, alan käydä lukioita ja avointa ammattikorkeaa yhtä aikaa syksyllä. Alana ihan kaupallinen ala.
Kun valmistun, palkkaisitko minua? Olen silloin 35v.
Kommentit (63)
Kyllä palkkaisin. Minulla on samankaltainen historia ja tiedän, mihin itse pystyn. Pystyn olemaan hyvä työntekijä. En näe mitään syytä, miksi sinä olisit huono työntekijä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En oletettavasti, kun ei sulla ole oikein kunnollista työkokemusta, ellet sitten olisi opiskellut juurikin tätä alaa... Jos et kertoisi masennushistoriasta, olisi mahdollisuutesi paremmat.
mahdollisesti kyllä..
masennushistoriaa kun ei kuulu tai kannata CV:hen kirjoittaa.
Toki riippuu mitä tehtäviä haet ja kuinka vaativia vs. koulutus ja kokemus.
Minkä tyyppiset elämäntilanteet sinut ovat vetänneet noin lukkoon, että työnteko ei onnistu? Koska normielämään kuuluu vastoinkäymisiä (esim. vanhempien kuolema yms) ja jos tuollaiset vie työhalut niin tuskin palkkaisin. Ja tietenkin sillä on aika paljon merkitystä mikä se sun koulutuksesi on, käykö se alalle ollenkaan.
Voisin palkata mutten heti vakkariksi vaan aluksi määräaikaiseksi sijaiseksi. En kuitenkaan sinuna hirveästi mainostaisi tuota masennushistoriaa - miksi se edes kuuluisi työnantajalle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisin toki palkata, kunhan ymmärrät olla hakiessasi kertomatta masennushistoriastasi ja surkuttelematta sitä että olet ollut työelämässä vain pätkiä. Jos sulla on alan koulutus, ja oikea asenne, ja tekijää tarvitaan, niin voidaan kyllä ottaa.
Mä itse asiassa haaveilen sellaisesta työpaikasta, jossa olis samanlaisen taustan omaavia ihmisiä, ja kaikki olis avointa. Oon miettinyt sellaisen työpaikan perustamista. Siis että kenenkään niskaan ei kasata tuhotonta määrää työtä vaan oman jaksamisen mukaan, ja jos ei jaksa / pysty, niin sitten keksitään yhdessä jotakin. Tuetaan toisiamme. Ja jos aamulla olis sellanen tilanne että tuntuu ku seinät kaatuis päälle, niin vois soittaa pomolle (=mulle) ja kertoa sen suoraan. Sais vapaata, ja mun tuen. Ennen kaikkea se, ettei kukaan olis korvaamaton, eli siis jos et pääse töihin niin urakka ei kuse. Eli ne työt vois jakaa muille tai tehdä myöhemmin. Siis että jokaisella olis mahdollisuus saada oma päänsä kuntoon muiden avulla ja omassa tahdissa. Sitten meiltä vois lähteä muihin haasteisiin, kun kokee olevansa valmis.
Pelkkää haaveiluahan tää on eikä kovin realistista nykymaailmassa, mutta toisaalta... Miksi ei... Pitääkin laittaa mietintämyssyyn ihan tosissaan.
Mä veikkaan, että tollasessa paikassa motivaatiovempat jäis vähemmälle, joten se parantais tulosta muihin firmoihin nähden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tietenkään kerro masennushistoriaani, tässä mainitsin sen kun kuitenkin olisitte kysyneet mitä olen tehnyt, kun olen ollut tekemättä mitään. Numero viitosella vastaan, että en halua avata taustaani tähän, enkä kenellekään.
Mietin, kun tosiaan en työelämästä paljon tiedä, että miten siellä pärjään kun en kuitenkaan päästä ihmisiä lähelle enkä paljoa puhu itsestäni. Siis lähinnä mietin työkavereita. Jos työ on asiakaspalvelutyötä, pärjään asiakkaiden kanssa koska he ovat "vain" asiakkaita.
ap
Kyllä sitten kun sulla on se valmis tutkinto. Miksikä ei? Tavallisia ihmisiä ne työntekijät yleensä on. Mutta minä tuskin tuleen ikinä olemaan siinä asemassa, että voisin palkata yhtään ketään. :-)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
siis ap, oletko käynyt edes peruskoulun? mistä englanninkielentaito?
[quote author="Vierailija" time="26.03.2013 klo 14:06"]
Mietin, kun tosiaan en työelämästä paljon tiedä, että miten siellä pärjään kun en kuitenkaan päästä ihmisiä lähelle enkä paljoa puhu itsestäni. Siis lähinnä mietin työkavereita. Jos työ on asiakaspalvelutyötä, pärjään asiakkaiden kanssa koska he ovat "vain" asiakkaita.
ap
[/quote]
Riippuu ihan työporukoista miten paljon ihmisten tapana on avautua. Mutta aina joka porukassa on niitä jotka ei paljoa puhu, eikä heillä ole mitään pärjäämisongelmia jos sen itse työn kuitenkin hoitavat. Sitten on näitä tämmöisiäkin yhteisöjä kuin meillä (IT-alan firma) joissa kukaan ei puhu koskaan mistään muusta kuin töistä töissä. Minusta se on ihanaa, saa olla täysin omissa oloissaan kuin olisi ainoa täällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Palkkaisin jos sopisit porukkaan. Masennushistoria ei pelota koska miula on itellänikin takana semmonen.
[quote author="Vierailija" time="26.03.2013 klo 14:28"]
siis ap, oletko käynyt edes peruskoulun? mistä englanninkielentaito?
[/quote]
Olen käynyt peruskoulun. Englanti on vain juurtunut minuun pienestä lähtien, en tiedä miksi mutta niin vain on. Kuuntelin lapsesta lähtien sitä musiikissa ja tv:ssä, minulla oli kolmannelta luokalta lähtien kirjeystäviä maailmalta, sitten tuli MTV ja muut. Minä vain osaan sen.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mäkin vaan osaan kaikkii kielii tosi hyvin
Englannin taidoilla ei enää ole juurikaan lisäarvoa, sillä niin se on juurtunut vastaavalla tavalla kaikkiin alle kolmekymppisiin. Suomessa kun olen ollut työhaastatteluissa, niin koko kielitaitoa ei ole koskaan edes testattu. Niin itsestäänselvänä sitä on pidetty.
Mitä tulee ap:n palkkaamiseen, niin näyttöjä on vähän, jolloin moni pitänee rekrytointia riskialttiina. Toisaalta jos henkilökohtaisessa tapaamisessa selviää, että tyyppi on fiksu ja mukava, niin hyvinkin ottaisin sen riskin, jos vain tarjolla olevat työtehtävät ovat sopivia. Parhaimmillaan työnantaja saa nimittäin tällaisessa tapauksissa sitoutuneen ja edullisen loistotyypin. Pitkän meriittilistan kaverit ovat toki varmoja valintoja, mutta tuppaavat vaihtamaan duunia tuon tuosta, ja palkkavaatimukset ovat tapissa.
Onnea työnhakuun!
Oletettavasti samaan paikkaan kanssasi hakisi aina muita, joilla suurella todennäköisyydellä on enemmän työkokemusta ja pidempiä työsuhteita takanaan, joten en palkkaisi sinua.
Lyhyet työsuhteet herättävät epäilyksiä joko siitä, että sinä et sopeudu tai että olet hankala tyyppi, eikä sinua haluta pitää pitkään.
lasten kanssa 4v kotona ei haittaisi mutta kyselisin varmaan aiemmasta pätkätyöhistoriasta ja jos kertoisit masennuksesta reippaasti ja muutenkin työhistoriasta johdonmukaisesti niin ehkä palkkaisin, on melläkin koeaika jne. ja olettaen ettei olisi toista kanditaattia joka olisi selkeästi parempi.
liitän pätkätyö/työtön työhistoriaan jotenkin sen huonon stereotypian että tyyppi on sekava ja ei tiedä mitä haluaa ja ehkä just paljon saikulla tms. eli siksi on oleellista miten siitä kertoo. mitään surkuttelua tai marttyyrijuttuja en haluaisi työhaastattelussa kuulla. eli kyllä persoonallisuudella on väliä. ja ehkä sit oletko esim. opintojen aikan tehnyt jotain kys. alaan liittyvää työnäytettä, tutkimusta tai harjoittelujaksoa. kyllä siis kiinnostaisi tietää oletko oikeasti sopiva sille alalle ja työhön johon palkkaan - vai taas kokeilemassa jotain josta lähdet tai potkitaan 6kk kuluttua ulos...
eli; olisin aika pessimistinen mutta tilanne olisi pelastattavissa ja voisin palkata.
Ristiriitaista. Jos työnhakijalla on jo työpaikka ja hän hakee uutta työtä poskettoman hyvillä työtodistuksilla, niin ei todellakaan kannata palkata. Se kertoo vain siitä, että työntekijästä halutaan päästä todella pian eroon. Näin se vaan on. Tsemppiä sinulle!
Luulen että oppisopimuksella tai aluksi harjoittelijana voisin palkatakkin. Tai vuokrafirman kautta mutta en ihan suoraan. Pitäs ensin saada vähän näyttöä :)