Vastaa rehellisesti, palkkaisitko minua töihin?
Olen avoin (tai ainakin osaan olla näennäisen avoin), osaan oikeasti tulla toimeen erilaisten ihmisten kanssa. Olen nopea omaksumaan uusia juttuja, olen hyvä ratkomaan ongelmia. En ihan pienestä hätkähdä, esim. ihmisten kanssa toimiessa. Puhun ja kirjoitan englantia kuin se olisi toinen äidinkieleni. Ruotsi on auttavaa, mutta aion opetella sen ja venäjän alkeet ainakin.
Mutta.
Olen ollut vain pieniä pätkiä työelämässä, eri aloilla. Olen hoitanut lapsia neljä vuotta kotona, ja minulla on pitkä masennushistoria vaikeiden elämäntapahtumien takia (ei päihteitä, ei väkivaltaa tai sellaista). Hain muutamaan kouluun nyt keväällä ja jos en pääse, alan käydä lukioita ja avointa ammattikorkeaa yhtä aikaa syksyllä. Alana ihan kaupallinen ala.
Kun valmistun, palkkaisitko minua? Olen silloin 35v.
Kommentit (63)
Potkitaan sitten lisää maassa makaavaa. Kun kerran erehtyy erkaantumaan putkesta, vielä MASENTUMAAN mikä tietysti on ihan turhaa, pitää vain ottaa niskasta kiinni ja piristyä jne. niin kylläpä tämä maailma pyörii oikein mallikkaastija kannustavasti! Oppi: älä missään nimessä tee erilaisia valintoja kuin muut, koulut yhdessä putkessa, suoraan työelämään, eläkkeelle ja hautaan. Et saa masentua, et sairastua, et hairahtua, et tehdä mitään väärää sillä muuten sinut on tuomittu ikuiseksi epäonnistujaksi ja luuseriksi eikä kukaan enää palkkaa eikä usko sinuun. Ilmaiseksi työntekijäksi eli harjoittelijaksi kelpaat milloin vain.
Ihana ihmiskunta, ihana elämä. Miksi ihmeessä Suomessa itsemurhatilastot ja mielenterveysongelmat, syrjäytyminen ja muu on vain kasvussa? En minä vaan ymmärrä...näin sydämellinen kansa!
Tsemppiä ap...
älä nyt muutaman ilkeistä kommenteista välitä. totta kai menet kouluun ja hankit itsellesi ammatin. osaat korostaa hyviä puoliasi jo nyt. jos olet lapset jo hankkinut, niin siitäkin kannattaa haastattelussa mainita. työnantajalle on plussaa ettet ole enää jäämässä mammalomalle. olen monta kolmekymppistä rekrytoinut ja yllättävän vähän ihmisillä on työkokemusta, joten et ole ainoa. sitä työkokemusta kannattaa kerätä jo opiskeluaikana.
[quote author="Vierailija" time="26.03.2013 klo 15:18"]
En todellakaan palkkaisi. Kertoo ihmisestä jotain, jos ei ole aikanaan vaivautunut kouluja käymään ja hankkimaan ammattia. Myslökin noi yläpään ongelmat yleensä tulee heikoille ihmisille, sellaisille jotka antaa heti periksi. Joten no thanks.
[/quote]
Hyi millainen ihminen olet,. MInä en haluaisi kanssasi tehdä yhtään mitään. Olet moukkamainen ja asenteellisuutesi antaa susta aika typerän vaikutelman. Todelliset yläpään ongelmat ovat noita mitä sulla on.
Jos tämän ketjun v****päät on normaaleja "työelämä"-ihmisiä, niin jokaisen vähänkään itseään arvostava ihmisen kannattaa pysyä kaukana "työelämästä". Onneksi työelämä on monimuotoinen ja erilaisia ihmisiä tarvitaan-. Luojan kiitos mulla on työelämä missä ei tarvitse tuollaisten normitavistyöelämäihmisten kanssa kauheesti olla tekemisissä. Ei voi kovin valoisaa elämä olla jos joutuu päivät tällaisten ruohojuuritason lynkkaajien kanssa viettämään.
[quote author="Vierailija" time="26.03.2013 klo 23:09"]
Jos tämän ketjun v****päät on normaaleja "työelämä"-ihmisiä, niin jokaisen vähänkään itseään arvostava ihmisen kannattaa pysyä kaukana "työelämästä". Onneksi työelämä on monimuotoinen ja erilaisia ihmisiä tarvitaan-. Luojan kiitos mulla on työelämä missä ei tarvitse tuollaisten normitavistyöelämäihmisten kanssa kauheesti olla tekemisissä. Ei voi kovin valoisaa elämä olla jos joutuu päivät tällaisten ruohojuuritason lynkkaajien kanssa viettämään.
[/quote]
Niin....en minä ymmärrä, miksi kansanedustajat ovat huolissaan syrjäytyneistä ja pitkäaikaistyöttömistä. Joidenkin viehättävien ihmisten mukaan kun on myöhästä katua, kun paska on jo housussa, eli oikeat valinnat, oikea elämä, muuten on turha ruikuttaa. Ei uutta tilaisuutta. Joutaisi varmaan kuolla kaikki onnettomat luuserit...
[quote author="Vierailija" time="26.03.2013 klo 14:50"]
Englannin taidoilla ei enää ole juurikaan lisäarvoa, sillä niin se on juurtunut vastaavalla tavalla kaikkiin alle kolmekymppisiin. Suomessa kun olen ollut työhaastatteluissa, niin koko kielitaitoa ei ole koskaan edes testattu. Niin itsestäänselvänä sitä on pidetty.
Mitä tulee ap:n palkkaamiseen, niin näyttöjä on vähän, jolloin moni pitänee rekrytointia riskialttiina. Toisaalta jos henkilökohtaisessa tapaamisessa selviää, että tyyppi on fiksu ja mukava, niin hyvinkin ottaisin sen riskin, jos vain tarjolla olevat työtehtävät ovat sopivia. Parhaimmillaan työnantaja saa nimittäin tällaisessa tapauksissa sitoutuneen ja edullisen loistotyypin. Pitkän meriittilistan kaverit ovat toki varmoja valintoja, mutta tuppaavat vaihtamaan duunia tuon tuosta, ja palkkavaatimukset ovat tapissa.
Onnea työnhakuun!
[/quote]
Elähän yleistä. Ei se itsestäänselvyys ole ja juurtunut kaikkiin alle 30. Itse aluepäällikkönä 7 eri työpisteeseen joissa työskentelee kussakin 13-25 henkeä iältään 18-43 vuotiaita ja rehellisesti sanoen 95% heistä on yes ja no taitoisia. Eli eivät osaa kieltä juuri lainkaan.
[quote author="Vierailija" time="26.03.2013 klo 23:09"]
Jos tämän ketjun v****päät on normaaleja "työelämä"-ihmisiä, niin jokaisen vähänkään itseään arvostava ihmisen kannattaa pysyä kaukana "työelämästä".
[/quote]
Kyllä ne varmaan ovat ihan normaaleja "työelämä"-ihmisiä, mutta internetillä on outo vaikutus heihin:
http://djpathogen.files.wordpress.com/2011/04/penny-arcade-internet-fuckwad-theory.jpg
[quote author="Vierailija" time="26.03.2013 klo 23:35"]
Elähän yleistä. Ei se itsestäänselvyys ole ja juurtunut kaikkiin alle 30. Itse aluepäällikkönä 7 eri työpisteeseen joissa työskentelee kussakin 13-25 henkeä iältään 18-43 vuotiaita ja rehellisesti sanoen 95% heistä on yes ja no taitoisia. Eli eivät osaa kieltä juuri lainkaan.
[/quote]
Ok, sanoin ehkä vähän jyrkästi. Toisaalta Tilastokeskuksen mukaan reilusti yli viidennes nuorista aikuisista suorittaa yliopistotutkinnon, ja enpä ole tavannut maisteria, jolla englanti ei olisi kohtalaisesti hallussa. Tenttikirjojen ja julkaisujen lukeminenkin jo vaatii sen. Lisäksi esimerkiksi omasta taannoisesta koulustani eli Helsingin kauppiksesta yli puolet kävi vaihdossa jo vuonna 2005. Muista kouluista en tiedä, mutta ei se liene täysin ennenkuulumatonta niissäkään. Lisäksi AMK-opinnot suorittaa luultavasti vielä useampi, ja eiköhän niissäkin ole monilla englanninkielisiä osuuksia, vaihto-opiskelua jne.
Kaiken päälle lisätään vielä jatkuva netin käyttö lapsesta lähtien, leffojen katselu, musiikin kuuntelu, koulussa kielen opiskelu ala-asteen alusta saakka ja niin edelleen, niin yes/no-tason ylittävä taito ei äkkiseltään ajatellen liene ihan poikkeuksellinen. Ehkä ns. suorittavissa töissä tai vähemmän halutuilla aloilla kielitaito voi olla huonompi, mutta ap oli kiinnostunut kaupallisesta alasta, jossa vähänkään järkeviin tehtäviin kilpailu on kohtalaisen kovaa nykyään.
Menikö sinulla siis noin 10 vuotta yläasteelta pääsyn ja lasten saamisen välillä ihan sairastamiseen, vai mikset mennyt mihinkään kouluun?
Et ole käynyt lukiota, liuta lapsia, ei työkokemusta, päässä vikaa. Hmm. Et pääsis edes haastatteluun.
[quote author="Vierailija" time="26.03.2013 klo 14:05"]
Mä itse asiassa haaveilen sellaisesta työpaikasta, jossa olis samanlaisen taustan omaavia ihmisiä, ja kaikki olis avointa. Oon miettinyt sellaisen työpaikan perustamista. Siis että kenenkään niskaan ei kasata tuhotonta määrää työtä vaan oman jaksamisen mukaan, ja jos ei jaksa / pysty, niin sitten keksitään yhdessä jotakin. Tuetaan toisiamme. Ja jos aamulla olis sellanen tilanne että tuntuu ku seinät kaatuis päälle, niin vois soittaa pomolle (=mulle) ja kertoa sen suoraan. Sais vapaata, ja mun tuen. Ennen kaikkea se, ettei kukaan olis korvaamaton, eli siis jos et pääse töihin niin urakka ei kuse. Eli ne työt vois jakaa muille tai tehdä myöhemmin. Siis että jokaisella olis mahdollisuus saada oma päänsä kuntoon muiden avulla ja omassa tahdissa. Sitten meiltä vois lähteä muihin haasteisiin, kun kokee olevansa valmis.
Pelkkää haaveiluahan tää on eikä kovin realistista nykymaailmassa, mutta toisaalta... Miksi ei... Pitääkin laittaa mietintämyssyyn ihan tosissaan.
Mä veikkaan, että tollasessa paikassa motivaatiovempat jäis vähemmälle, joten se parantais tulosta muihin firmoihin nähden.
[/quote]
Ensinnäkin tämä on todellakin utopiaa, mieti että sun jokainen työntekijä päättää aina maanantaisin että ei jaksa.. sitten luulet että urakka ei kuse. Tiedätkö kuinka kalliiksi yritykselle tulee ihmisten sairaspäivät.. Vai meinaatko että yritykselle on kannataavaa pitää kirjoilla monia ylimääräisiä työntekijöitä jos jotain nyt sattuu masentamaan eikä pääsekkään töihin. Kyllä meilläkin ohjataan lääkäriin ja jatkohoitoihin jos niihin on tarve, ei sillä että annetaan olla monta päivää kuukaudessa kotona ilman että asioille tehdään mitään.. lusmutaan vaan himassa sängyn pohjalla.
Jos sä lyöt samaan työpaikkaan vaikka 20 masennuksesta kärsivää ihmistä niin kuka ottaa sen vastuun että homma toimii.. vai meneekö päivät siihen että istutaan ringissä ja surkutellaan kenellä on vaikeinta.
Tottakai työyhteisössä pitää vallita hyvä henki ja toisia autetaan, niin meillä, mutta että poissaolot sallitaan tosta noin vaan :) aina löytyy niitä lusmuja jotka käyttävät tuollaista hyväkseen..
Riippuu vähän minkätasoisista hommista puhutaan.
Kyllä sä johonkin kaupan kassalle kelpaat siinä missä kuka tahansa muukin, mutta mihinkään vastuullisempaan en ottaisi, ainakaan ennen kuin keräät näyttöjä työelämästä.
[quote author="Vierailija" time="26.03.2013 klo 15:29"]
Sujuva korkeatasoinen englannin osaaminen ei muuten todellakaan ole itsestään selvää, se on itse asiassa suht harvinaista jopa nuorilla. On olemassa kielitaitoa ja kielitaitoa.
[/quote]
Olen tästä samaa mieltä. Itse asiassa jos ihminen väittää lukiopohjalta puhuvansa englantia kuin natiivi, vaikka ei ole edes asunut englanninkielisessä maassa, pitäisin kyseisen henkilön arviointikykyä aika heikkona.
Tietenkin jos kieltä käyttää vain esim. jonkun kuluttajatavaran myyntitilanteessa, ei siinä kummoista kielitaitoa tarvitakaan.
Hae ap itsevarmuutta niistä kaupallisen alan opinnoista ja ala yrittäjäksi. Minulla vähän samantapainen tausta ja itse tein niin.
Huomasin jossain vaiheessa että minua pidetään työelämässä jotenkin "vajaana", siellä kassalla jopa kun en ole parempaan asemaan vielä päässyt tähän ikään. Olen kyllä ollut töissä monessa eri paikassa eli työkokemusta on. Aikuislukiossa oli kiitettävät arvosanat samoin kuin aikanaan peruskoulussa olin niitä luokan parhaimpia joilta opettajat ja vanhemmat odotti suuria. Olin vaan sellainen kapinallinen älykkö joka protestoi sillä ettei mennyt oravanpyörään mukaan.
En jaksanut alkaa kilpailemaan nuorempien kanssa samoista työpaikoista koska ilmeisesti joka paskaduuniinkin yli 30v ikä oli joku vamma ja mielummin otettiin joku hädintuskin täysi-ikäinen lukio-opiskelija. Minulle avautui että ainut tapa jolla voin osoittaa olevani lahjakas ja kyvykäs ja jossa ei tarvi nöyristellä kellekään on ryhtyä yrittäjäksi. Kuin taikaiskusta statukseni muuttui. Olen yrityksen omistaja ja yritykseni johtaja. Tuntuu paljon paremmalta kuin olla siellä kynnysmattotasolla hakemassa muiden arvostusta nöyristelemällä. Voin oikeasti vaikuttaa elämääni ja tulevaisuuteeni, luoda jotain uutta ja saada siitä arvostusta. On mahdollisuus vaurastua mutta ei kukaan tiedä miten hyvin tai huonosti yritykselläni menee. Tuntuu kuitenkin ihan hiton paljon paremmalta täällä päässä kuin vastaavankokoisen firman alimman tason kassatyttönä.
[quote author="Vierailija" time="27.03.2013 klo 09:41"]
Hae ap itsevarmuutta niistä kaupallisen alan opinnoista ja ala yrittäjäksi. [/quote]
Hmm. Jos ei työt oikein maita nytkään, niin yrittäjyys on kyllä silloin väärä valinta. Yrittäjät joutuvat tekemään pitkää päivää kellon ympäri ja ovat käytännössä naimisissa sen duuninsa kanssa 24/7. Silloin ei voi sanoa, että mua ei huvita, en jaksa, nyt ei nappaa jne... Kesälomiakin pidetään, JOS pidetään.
[quote author="Vierailija" time="27.03.2013 klo 08:30"]
[quote author="Vierailija" time="26.03.2013 klo 15:29"]
Sujuva korkeatasoinen englannin osaaminen ei muuten todellakaan ole itsestään selvää, se on itse asiassa suht harvinaista jopa nuorilla. On olemassa kielitaitoa ja kielitaitoa.
[/quote]
Olen tästä samaa mieltä. Itse asiassa jos ihminen väittää lukiopohjalta puhuvansa englantia kuin natiivi, vaikka ei ole edes asunut englanninkielisessä maassa, pitäisin kyseisen henkilön arviointikykyä aika heikkona.
Tietenkin jos kieltä käyttää vain esim. jonkun kuluttajatavaran myyntitilanteessa, ei siinä kummoista kielitaitoa tarvitakaan.
[/quote]
Niin, ap:han on siis peruskoulupohjainen, kouluttamaton ikinuori, jolla ei ole minkäänlaista työkokemusta. Hänenkö englanninkielentaitonsa on sitten jotenkin automaattisesti parempaa kuin lukiopohjaisen kielitaito, joka on mahdollisesti opiskellut sen jälkeen vielä ammattiin 4-6 vuotta ja usein englanniksi? AP.han sanoi puhuvansa täydellistä englantia. Epäilen. Vaikka olisi asunut englanninkielisessä maassa, kielioppi ei SATAVARMASTI ole hallussa täydellisesti.
[quote author="Vierailija" time="27.03.2013 klo 12:00"]
[quote author="Vierailija" time="27.03.2013 klo 09:41"]
Hae ap itsevarmuutta niistä kaupallisen alan opinnoista ja ala yrittäjäksi. [/quote]
Hmm. Jos ei työt oikein maita nytkään, niin yrittäjyys on kyllä silloin väärä valinta. Yrittäjät joutuvat tekemään pitkää päivää kellon ympäri ja ovat käytännössä naimisissa sen duuninsa kanssa 24/7. Silloin ei voi sanoa, että mua ei huvita, en jaksa, nyt ei nappaa jne... Kesälomiakin pidetään, JOS pidetään.
[/quote]
Kävikö jostain ilmi ettei ap:lle työt maita? Noin yleisesti? Eihän työtä nyt kukaan tee jos ei siitä saa jotain lisäarvoa elämäänsä. Rahaa, arvostusta tai vaan tykkää työstään. Olen minä tehnyt kaikenmaailman paskaduuneja ihan olosuhteiden pakosta eikä ne maittaneet yhtään. Tein aikani, niin kauan kuin riitti tai niin kauan kuin jaksoin. En olisi painanut laitoshuoltajana lähes vuorokauden ympäri kuin nyt. Mutta jaksamisessa on se valtava henkinen ulottuvuus että sitä jaksaa kun se on mielekästä ja kivaa. Jaksaa vaikka kuinka. Kun se mitä tekee on intohimo niin se on paitsi työ myös harrastus ja kaikki vapaa-aika.
Yrityksiä on muuten erilaisia. Kaikki ei tee sitä hommaa vuorokauden ympäri ja pitää lomat normaalisti. Yrittää voi myös sivutoimisesti, jos on toimeentulo jotenkin muuten turvattu.
t. se yrittäjä jota lainasit
Voisinpa palkatakin. Itsellä samanlainen historia. Sain vakituisen työpaikan (, mitä jaksan edelleen ihmetellä).
[quote author="Vierailija" time="27.03.2013 klo 12:20"]
[quote author="Vierailija" time="27.03.2013 klo 12:00"]
[quote author="Vierailija" time="27.03.2013 klo 09:41"]
Hae ap itsevarmuutta niistä kaupallisen alan opinnoista ja ala yrittäjäksi. [/quote]
Hmm. Jos ei työt oikein maita nytkään, niin yrittäjyys on kyllä silloin väärä valinta. Yrittäjät joutuvat tekemään pitkää päivää kellon ympäri ja ovat käytännössä naimisissa sen duuninsa kanssa 24/7. Silloin ei voi sanoa, että mua ei huvita, en jaksa, nyt ei nappaa jne... Kesälomiakin pidetään, JOS pidetään.
[/quote]
Kävikö jostain ilmi ettei ap:lle työt maita? Noin yleisesti? Eihän työtä nyt kukaan tee jos ei siitä saa jotain lisäarvoa elämäänsä. Rahaa, arvostusta tai vaan tykkää työstään. Olen minä tehnyt kaikenmaailman paskaduuneja ihan olosuhteiden pakosta eikä ne maittaneet yhtään. Tein aikani, niin kauan kuin riitti tai niin kauan kuin jaksoin. En olisi painanut laitoshuoltajana lähes vuorokauden ympäri kuin nyt. Mutta jaksamisessa on se valtava henkinen ulottuvuus että sitä jaksaa kun se on mielekästä ja kivaa. Jaksaa vaikka kuinka. Kun se mitä tekee on intohimo niin se on paitsi työ myös harrastus ja kaikki vapaa-aika.
Yrityksiä on muuten erilaisia. Kaikki ei tee sitä hommaa vuorokauden ympäri ja pitää lomat normaalisti. Yrittää voi myös sivutoimisesti, jos on toimeentulo jotenkin muuten turvattu.
t. se yrittäjä jota lainasit
[/quote]
siitä nyt voi päätellä ettei työt ole oikein maittaneet jos akka on yli kolmekymppinen eikä päivääkään työkokemusta!
Jospa ilmaisisit erinomaisuutesi jotenkin toisin sanoin. "Avoin" on vähän epäilyttävää, mutta kaikenlaisten ihmisten kanssa toimeentuleminen kannattaa mainita, ja todistaa!
Jospa suorittaisit englannista jonkun virallisen kielitutkinnon, erinomaisuuden takeeksi. Se vaikuttaisi enemmän kuin omakehu.
Masennuksestasi en tietenkään edes tietäisi. Huomaatko kirjoittavasi jotenkin ristiriitaisesti avoimuudesta ja siitä, että et kuitenkaan päästä ihmisiä helposti lähellesi.
Ei toisten tukeminen työpaikalla mitenkään outoa ole, olen ollut sellaisessa työpaikassa viime vuonnakin. Siellä uskalsi kysyä ja tarvittassa pyytää apua toiselta. Ei sitä pidetty osoituksena omasta huonommuudesta vaan toisen erityisosaamisen arvostamisena.