Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Kerroin parhaalle ystävälleni lapsettomuudestamme. Hän katkaisi välit.
17.03.2019 |
Kerroin lapsettomuudestamme parhaalle ystävälleni. Kysyin, haluaako hän tietää mitään siihen liittyvistä hoidoista. Kuulemma halusi. No kerroin jotain niistäkin, en tokikaan selostaen tai häntä liikaa vaivaten. Kuulin sitten vuoden alussa 3. henkilön kautta, että hän oli kertonut edelleen näistä hoidosta sukulaiselleni. Samaan aikaan kun kuulin tämän hän lopetti täysin yhteydenpitämisen, vaikka tiesi, että läpikäymme hoitoja jotka ovat sekä fyysisesti henkisesti riipiviä. Sellaisia, että niissä luotettavan ystävän tuki juuri on kaikista elämäntilanteista tarpeen.
Hän ei ole tämän jälkeen soittanut, ei laittanut viestiä WhatsAppissa, ei Facebookissa, eikä pyynnöstäni/ pyynnöistämme huolimatta itse tai perheensä kanssa tullut vierailemaan.
Aluksi tuntui pahalta, se että kerroin, ja se että hän ei ollut luottamuksen arvoinen. Sekä vielä pahemmalta, että aikaa on kulunut kuukausia, ja hän ei kysy miten voin henkisesti ja fyysisesti.
Häntä itseään on tuettu minun ja mieheni toimesta paljon pienemmissä asioissa elämässä kuin lapsettomuus/hoidot. Sekä mikä loukkaa vielä enemmän, on että hän jatkaa iloisesti elämäänsä muina miehinä, postailee kuvia omista arjen pikkuruisista asioistaan kuten kaikki olisi OK.
Välillä aina tulee mieleen että miten reagoida kaikkeen tähän. Aivan hirveää ja epänormaalia. Aikaisemmin olemme sietäneet välinpitämättömyyttä hänen perheensä taholta, mutta tämä on kaiken huippu.
Välinpitämättömyydellä tarkoitan, että olen aiemminkin yksipuolisesti pitänyt yhteyttä häneen päin. En vain ilmeisesti aiemmin ymmärtänyt sitä, vaan luulin koko ajan, että ystävyys on molemminpuolista.
Sanomattakin on selvää, että vaikka kyseessä on pitkäaikainen luotettavaksi luulemani ystävä, minun on löydettävä parempia ystäviä. Tästä olemme molemmat yhtä mieltä minä ja mieheni.
Onko joku muu ikinä läpikäynyt vastaavaa?
Miten toimit em tilanteessa? Selvisikö törkeä käytös?
Miten selvisit, saitko parempia ystäviä?
Kommentit (29)
Itkettää ja oksettaa. Itse ajattelin mennä terapiaan, ja avata tätä ulkopuoliselle terapeutille.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos aiemminkaan hän ei ole osoittanut sinua kohtaan erityistä läheisyyttä tai huomioimista, miksi odotat sitä nyt? Hän ei varmaankaan edes tajua, että odotat häneltä nyt aktiivista tukea, jos hän pitää teitä lähinnä tuttuina tai kavereina. Hän saattaa ajatella, että hän auttoi sinua hetken kuuntelemalla ja nyt jatkaa rauhassa omia arjen kuvioitaan.
Tuntuu tietysti pahalta, jos läheiseksi luulema ihmissuhde ei olekaan sitä ja tilanne tulee niin selvästi ilmi, ettei sitä käy enää kieltäminen. Voimia sinulle. Luopuminen tekee kipeää, mutta kirjoittamasi perusteella kaverisi ei ole tehnyt mitään väärin tai ollut sinua kohtaan törkeä.
Vierailija kirjoitti:
Jos aiemminkaan hän ei ole osoittanut sinua kohtaan erityistä läheisyyttä tai huomioimista, miksi odotat sitä nyt? Hän ei varmaankaan edes tajua, että odotat häneltä nyt aktiivista tukea, jos hän pitää teitä lähinnä tuttuina tai kavereina. Hän saattaa ajatella, että hän auttoi sinua hetken kuuntelemalla ja nyt jatkaa rauhassa omia arjen kuvioitaan.
Tuntuu tietysti pahalta, jos läheiseksi luulema ihmissuhde ei olekaan sitä ja tilanne tulee niin selvästi ilmi, ettei sitä käy enää kieltäminen. Voimia sinulle. Luopuminen tekee kipeää, mutta kirjoittamasi perusteella kaverisi ei ole tehnyt mitään väärin tai ollut sinua kohtaan törkeä.
Ai sinun mielestäsi ei ole väärin tekemistä eikä törkeää kertoa salassa pidettävistä terveystiedoista (lapsettomuushoidot) eteenpäin 3. taholle sekö rikkoa näin luottamus.
Sehän on aivan sairasta, enemmän kuin vain välinpitämätöntä tai törkeää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos aiemminkaan hän ei ole osoittanut sinua kohtaan erityistä läheisyyttä tai huomioimista, miksi odotat sitä nyt? Hän ei varmaankaan edes tajua, että odotat häneltä nyt aktiivista tukea, jos hän pitää teitä lähinnä tuttuina tai kavereina. Hän saattaa ajatella, että hän auttoi sinua hetken kuuntelemalla ja nyt jatkaa rauhassa omia arjen kuvioitaan.
Tuntuu tietysti pahalta, jos läheiseksi luulema ihmissuhde ei olekaan sitä ja tilanne tulee niin selvästi ilmi, ettei sitä käy enää kieltäminen. Voimia sinulle. Luopuminen tekee kipeää, mutta kirjoittamasi perusteella kaverisi ei ole tehnyt mitään väärin tai ollut sinua kohtaan törkeä.
Ai sinun mielestäsi ei ole väärin tekemistä eikä törkeää kertoa salassa pidettävistä terveystiedoista (lapsettomuushoidot) eteenpäin 3. taholle sekö rikkoa näin luottamus.
Sehän on aivan sairasta, enemmän kuin vain välinpitämätöntä tai törkeää.
Terveystietojen levittäminen on myös kai rikollista(?)
Ohis
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos aiemminkaan hän ei ole osoittanut sinua kohtaan erityistä läheisyyttä tai huomioimista, miksi odotat sitä nyt? Hän ei varmaankaan edes tajua, että odotat häneltä nyt aktiivista tukea, jos hän pitää teitä lähinnä tuttuina tai kavereina. Hän saattaa ajatella, että hän auttoi sinua hetken kuuntelemalla ja nyt jatkaa rauhassa omia arjen kuvioitaan.
Tuntuu tietysti pahalta, jos läheiseksi luulema ihmissuhde ei olekaan sitä ja tilanne tulee niin selvästi ilmi, ettei sitä käy enää kieltäminen. Voimia sinulle. Luopuminen tekee kipeää, mutta kirjoittamasi perusteella kaverisi ei ole tehnyt mitään väärin tai ollut sinua kohtaan törkeä.
Ai sinun mielestäsi ei ole väärin tekemistä eikä törkeää kertoa salassa pidettävistä terveystiedoista (lapsettomuushoidot) eteenpäin 3. taholle sekö rikkoa näin luottamus.
Sehän on aivan sairasta, enemmän kuin vain välinpitämätöntä tai törkeää.
Terveystietojen levittäminen on myös kai rikollista(?)
Ohis
Taidat sekoittaa nyt ammattilaisten vaitiolovelvollisuuden yleiseen hienotunteisuuteen.
Tietenkin henkilö teki väärin, kun kertoi luottamuksellisesta asiasta eteenpäin, mutta ei se rikollista ole.
Vierailija kirjoitti:
Miksi tätä alapeukutetaan?
Voimia Ap
moni alapeukuttaa kun käsiteltävä asia on ikävä. Ikävää asiaa voi tuntua sopimattomalta yläoeukuttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itkettää ja oksettaa. Itse ajattelin mennä terapiaan, ja avata tätä ulkopuoliselle terapeutille.
Ap
Ties mitä sekin terapeutti sinusta ajattelee. Onko tämä nyt joku tosi huono provo?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luultavasti hän ei ymmärtänyt, että asia oli täysin luottamuksellinen, jos hän ei pidä teitä erityisen läheisinä ystävyksinä. Epähienoa ja ajattelematonta eteenpäin kertominen silti tietysti on, mutta inhimillistä. Vaikea meidän muiden on tarkkaan ottaa kantaa, kun emme tiedä tilanneteestamme sen enempää.
Aloituksesta minulle tuli tunne, että ap kanavoi vaikean kriisin aiheuttamaa agressioita, pettymystä ja vihaa sivulliseen henkilöön. Se on toki inhimillistä myös.
Paras ystäväni tiesi riipaisevasta kamppailustani lapsettemuuteni kanssa. Hänellä kaksi pientä lasta,olin myös toisen kummi. Kerran tavatessamme minulla oli uusi kalliskin kevättakki. Tunsi varmaan siitä kateutta,koska sanoi sanat jotka saivat minut itkemään. Sanoi että "ok sinulla on uusi takki,mutta minulla on kaksi tervettä lasta jota et tule koskaan saamaan" Vaikka hän pyysi myöhemmin anteeksi,en voinut tätä unohtaa vaan katkaisin välit lopullisesti.
Ja juu minullakin on nyt kaksi yervettä lasta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voiko olla, ettei hänkään tiedä yhtään miten reagoida, ja siksi välttelee tekemisissä olemista?
Itselläni on vähän samankaltainen tilanne, mutta eri asetelma: Hyvä ystäväni ei voi saada puolisonsa kanssa lapsia, vaikka haluaisivat. Pystyimme juttelemaan tästä ja kaikesta mahdollisesta muusta yhdessä siihen saakka, kunnes aloin oman kumppanini kanssa yrittämään lasta ja meillä tärppäsikin (myös omaksi hämmästykseksemme) heti. Ystävä onnitteli lyhyesti plussattuani, mutta sen jälkeen ei ole vaikuttanut enää halukkaalta olemaan yhteydessä kanssani eikä ole reagoinut yhteenkään raskauteeni liittyvään somepäivitykseen mitenkään, vaikka ennen reagoi ahkerasti ja näkyy edelleen reagoivan muiden kavereidensa päivityksiin. Jonkin ajan jälkeen en ole enää uskaltanut ottaa häneen yhteyttä itsekään, kun en tiedä yhtään mitä hän ajattelee tai mitä sanoisin hänelle. Tai miten vaihtaisin kuulumisia hänen kanssa, kun kaikki omat kuulumisen liittyvät tällä hetkellä vauvaani, enkä tiedä aiheuttaako niistä kertominen hänelle pahaa mieltä. Joten toistaiseksi annan vain ajan kulua ja toivon, että jonain päivänä pystyisimme olemaan jälleen tekemisissä.
Vierailija kirjoitti:
Paras ystäväni tiesi riipaisevasta kamppailustani lapsettemuuteni kanssa. Hänellä kaksi pientä lasta,olin myös toisen kummi. Kerran tavatessamme minulla oli uusi kalliskin kevättakki. Tunsi varmaan siitä kateutta,koska sanoi sanat jotka saivat minut itkemään. Sanoi että "ok sinulla on uusi takki,mutta minulla on kaksi tervettä lasta jota et tule koskaan saamaan" Vaikka hän pyysi myöhemmin anteeksi,en voinut tätä unohtaa vaan katkaisin välit lopullisesti.
Ja juu minullakin on nyt kaksi yervettä lasta!
Olen iloinen, että katkaisit välit. Jos pystyy iskemään tuollaisella asialla, ei ole mikään kunnon kaveri eikä kunnon ihminen. On vaikea kuvitella, mikä saa aikuisen ihmisen lällättelemään tuollaisella tavalla.
Muistan itsekin ystävieni tölväisseen aika pahasti, silloin takerruin epätoivoisesti siihen ajatukseen, että eivät vain osaa olla hienotunteisia mutta nyt vuosia myöhemmin en tajua, miksi pitää tölväistä. Esim. eräs ystäväni oli aina todella innokas kuulemaan hoidoistani ja sitten yhtenä kertana täräytti, että on niin onnellinen, kun hänellä on kaksi lasta, koska olisi jo minun tilanteessani tehnyt itsemurhan. Iski kyllä ikävästi ja pakko oli pitää vähän taukoa mutta en usko, että ystäväni koskaan tajusi, miten pahasti iski tuolla lauseellaan. Näin jälkeenpäin ajateltuna en tosin ymmärrä, miksi ei tajuaisi. En minäkään mene kajauttelemaan työttömälle, että hänen sijassaan heittäytyisin kalliolta mereen. Meitä lapsettomia on monenlaisia, mutta ripauksella hienotunteisuutta pääsee pitkälle.
Toinen ystäväni kuunteli hiljaa, kun kerroin, että olimme yrittäneet lasta jo vuosia ja alkoi sitten laajasti selostaa, miten nopeasti hänellä on tärpännyt, miten helppoja hänen raskautensa ovat olleet ja miten outoa on kuunnella, kun joku ei saa lapsia yhtä helposti. Okei, olin toki tietoinen näistä asioista, kun hän oli kertonut ne minulle ihan silloin, kun oli tullut raskaaksi, joten en ihan tiedä, miksi nämä piti tuoda suoraan esiin siinä kohtaa, kun itse sain vihdoin kerrottua vuosikausien kipuilusta. Tuolloin ajattelin, etteivät vain osaa suhtautua itsekään lapsettomuuteen mutta taas jälkeenpäin mietin että eihän tuo nyt kovin empaattista ihmistä edes tarvitse toteamaan, että olenpas pahoillani puolestani. Ehkä ne omat helpot raskautumiset voisi jättää välistä tällaisessa yhteydessä.
Vierailija kirjoitti:
Voiko olla, ettei hänkään tiedä yhtään miten reagoida, ja siksi välttelee tekemisissä olemista?
Itselläni on vähän samankaltainen tilanne, mutta eri asetelma: Hyvä ystäväni ei voi saada puolisonsa kanssa lapsia, vaikka haluaisivat. Pystyimme juttelemaan tästä ja kaikesta mahdollisesta muusta yhdessä siihen saakka, kunnes aloin oman kumppanini kanssa yrittämään lasta ja meillä tärppäsikin (myös omaksi hämmästykseksemme) heti. Ystävä onnitteli lyhyesti plussattuani, mutta sen jälkeen ei ole vaikuttanut enää halukkaalta olemaan yhteydessä kanssani eikä ole reagoinut yhteenkään raskauteeni liittyvään somepäivitykseen mitenkään, vaikka ennen reagoi ahkerasti ja näkyy edelleen reagoivan muiden kavereidensa päivityksiin. Jonkin ajan jälkeen en ole enää uskaltanut ottaa häneen yhteyttä itsekään, kun en tiedä yhtään mitä hän ajattelee tai mitä sanoisin hänelle. Tai miten vaihtaisin kuulumisia hänen kanssa, kun kaikki omat kuulumisen liittyvät tällä hetkellä vauvaani, enkä tiedä aiheuttaako niistä kertominen hänelle pahaa mieltä. Joten toistaiseksi annan vain ajan kulua ja toivon, että jonain päivänä pystyisimme olemaan jälleen tekemisissä.
Juuri näin. Ystäväsi kykeni onnittelemaan, mutta todennäköisesti kaikki sitä suurempi yhteydenpito ja raskausjuttujen kuuleminen olisi aivan liikaa. Kun oma ystäväni oli raskaana, tuntui todella vaikealta seurata sitä raskautta läheltä (mutta oli pakko, kun olimme samassa työpaikassa ja muutenkin erittäin läheisiä, minusta tuli esim. kummi tälle lapselle) ja monet illat itkin väsymystä ja koko päivän ponnisteluja vaikuttaa hyväntuuliselta. Vakuutin itselleni, ettei ystäväni raskaus ole minulta pois mutta silti se raskauden seuraaminen oli tosi vaikeaa. Yllättäen tilanne helpottui, kun vauva syntyi. En tuntenut mitään kateutta tai surua vauvasta ja pystyin aidosti iloitsemaan ystäväni kanssa. Vauvasta tuli minullekin todella tärkeä.
Me ihmiset reagoimme eri tavoin mutta aika auttaa moneen asiaan. Voit ehkä varovasti ottaa yhteyttä jonkun muun asian tiimoilta esim. jos joku yhteisistä ystävistänne täyttää vuosia tai on mennyt kihloihin/naimisiin jne. Olet oikeutettu iloitsemaan omasta raskaudestasi mutta ystäväsi ei välttämättä siihen pysty. Siksi on parempikin ettei kumpikaan tule tahtomattaan loukanneeksi toista, että pidätte vähän etäisyyttä ja lämmittelette ystävyyttä, kun aikaa on kulunut.
Luultavasti ystäväsi (tai no tuttavasi nähtävästi) ei ymmärtänyt että kertomasi asiat olivat sellaisia ettei niitä saisi kertoa eteenpäin. Meillä on ystävien kanssa tapana kertoa toisillemme vaikka mitä ja jos ei saa kertoa eteenpäin sanomme jotain tyyliin ”kerron tämän luottamuksella”, ”ethän kerro eteenpäin” tmv.
On vaikea aina tietää mikä kenellekin on salaisena pidettävää asiaa.
Vierailija kirjoitti:
Luultavasti ystäväsi (tai no tuttavasi nähtävästi) ei ymmärtänyt että kertomasi asiat olivat sellaisia ettei niitä saisi kertoa eteenpäin. Meillä on ystävien kanssa tapana kertoa toisillemme vaikka mitä ja jos ei saa kertoa eteenpäin sanomme jotain tyyliin ”kerron tämän luottamuksella”, ”ethän kerro eteenpäin” tmv.
On vaikea aina tietää mikä kenellekin on salaisena pidettävää asiaa.
Miten niin vaikeaa tietää... Hän tiesi hyvin tarkkaan, että on ainoa mieheni lisäksi joka tiesi hoidoista.
Al
Vierailija kirjoitti:
Paras ystäväni tiesi riipaisevasta kamppailustani lapsettemuuteni kanssa. Hänellä kaksi pientä lasta,olin myös toisen kummi. Kerran tavatessamme minulla oli uusi kalliskin kevättakki. Tunsi varmaan siitä kateutta,koska sanoi sanat jotka saivat minut itkemään. Sanoi että "ok sinulla on uusi takki,mutta minulla on kaksi tervettä lasta jota et tule koskaan saamaan" Vaikka hän pyysi myöhemmin anteeksi,en voinut tätä unohtaa vaan katkaisin välit lopullisesti.
Ja juu minullakin on nyt kaksi yervettä lasta!
Normaalia naisten välistä ystävyyttä.
Alue: Aihe vapaa
Kauhea ystävä😕 Selkeästi häntä ei kiinnosta Ap, vointisi eikä se onnistutteko hoidossa. Ties vaikka olisit jo raskaana, eihän häntä kiinnosta sekään. Ei ole oikea paras ystävä. Voimia!