Loppuraskaus ja henkinen ahdistus

Odotan kolmatta, ja olen ihan hermoriekaleina. Laskettu on huomenna ja synnytyksen merkkejä on ilmoilla ollut jo vaikka kuinka, vaan ei kuulu lasta. Tässä voi hyvin mennä kauan, tai voi tulla huomenna. En meinaa millään saada kiinni mistään rauhasta, kaikki meinaa itkettää ja ahdistaa. En muista tällaista toisista raskauksista! Olen kaikkiaan ollut paljon tunteellisempi tässä raskaudessa, itkeskelen ilosta ja surusta vaikka mitä asioita. En vaan meinaa jaksaa hoitaa mitään, en jaksaa keksiä kivaa tekemistä itselle ja lapsille, en meinaa vain jaksaa. Fyysisestikin olen ihan romuna, käveleminen sattuu, lapsi painaa alas, supistelee välillä tosissaan kipeästi, tulee kuumia aaltoja..

Auttakaa, keksikää jotain, olkaa kiltit. Tarvitsisin jonkun pumpulin mihin vajota, mutta millä se nyt onnistuu, ei millään.