Lue keskustelun säännöt.
Maha ei palaudu raskaudesta, itkettää
17.03.2019 |
Synnytyksestä on aikaa jo vuosi, ja raskauskilot on hävinneet jo pois (ei niitä kuin muutama ollutkaan onneksi). Mutta maha ei palaudu millään. Vauva oli todella iso ja yliaikainen, joten mahakin oli sitten aivan valtava, vaikka muuten en lihonut. Nyt maha roikkuu löllönä nahkana, pussina. Nahka ei tunnu palautuvan millään, kun venyi niin paljon loppuraskaudessa. Itkettää, että maha on lopullisesti pilalla. Minulla on sellainen kudostyyppi, että isoja arpia tulee todella helposti, eikä ne oikein parane, joten joku ihonpoistoleikkaus jättäisi sitten taas törkeät isot arvet mahaan :( . Voiko tuota mahaa mitenkään ilman leikkausta edes vähän saada palautumaan?
Kommentit (71)
Vierailija kirjoitti:
Sellaista se on, niin minullakin kolmen lapsen jälkeen. Tosin en ole itkenyt asiaa ollenkaan, vaan vetänyt vain hyvät vatsaa tulevat sloggin pikkuhousut jalkaan ja pompottanut menemän hymyssä suin niin kuin aina ennenkin.
Nuorin lapsi menee jo yläkouluun, joten tuossahan tuo pussukka on ollut jo vuosia ja on vastaisuudessakin. Joskus hieman leikittelin vatsan korjausleikkausta, mutta en viitsi vaivautua, ei se ole sen väärti. Miestäni se ei ole myöskään häirinnyt ja en todellakaan jaksa asiaa miettiä edes kerran päivässä.
Taitaa olla aika pieni pussukka, jos ei haittaa menoa mitenkään. Tuskin esim. roikkuu polvissa ja hiertää ja tulehtuu alta silloin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko erkauma tutkittu? Jos kyse on vain ihosta ilman mitään terveydellistä haittaa etkä ole esim malli jonka leipä riippuu ulkonäöstä niin terapia voisi auttaa hyväksymään muuttuvan kropan. Kroppa muuttuu kuitenkin läpi elämän joten olisi hyvä päästä sinuiksi itsensä kanssa.
Kroppa muuttuu, mutta ap:n muutos kuulostaa kohtuuttomalta. Ei tuollaisen kanssa tarvitse päästä sinuiksi, ei tosiaankaan. Leikkausta suosittelen, jos asia itseä vaivaa.
Höpö höpö, ap on liioittelun ja itsesäälin mestari! Pään sisältä löytynee enemmänkin ongelmia.
Ymmärrän hyvin, että kärsit asiasta ja sinulla on siihen oikeus. Naisten ulkonäköön kohdistuu niin paljon paineita, että on kohtuutonta vaatia, ettei oma muuttunut keho harmittaisi.
Jollei sinulla ole varaa hoitoihin, kokeile jumppaa, kuivaharjausta ja Bio Oilia. Googlettamalla selviää erkaumaan sopivat liikkeet ja ihon verenkiertoa voimistamalla ja rasvaamalla arvet ainakin pehmenevät ja himmenevät.
Voithan alkaa säästää myös leikkaukseen ja käydä siinä sitten, kun rahatilanne antaa myöten, jos tilanne vaivaa vielä, kun rahat on kasassa. Muuten voit lähteä säästetyillä rahoilla vaikka perheen kanssa lomalle.
Kun nainen saa lapsen, niin hänen tulee lakata olemasta nainen, enää saa olla vain äiti. Kaikki naisen tarpeetkin siinä lakkaa, ja ihana äitiys ne kaikki korvaa! Näkyköön hän enää vain äitinä.
Vierailija kirjoitti:
Ei se iho oikein palaudu. Kannattaa opetella hyväksymään uusi totuus, uusi maha ja uusi elämä äitinä. Se mitä oli ennen, ei ole enää, mutta saitko kuitenkin tilalle jotain parempaa? Kannattaa katsoa isommalla mittakaavalla.
Suremalla se ei ainakaan miksikään muutu, joten panosta ihmeessä siihen että voisit vaan hyväksyä. Ymmärrän että surettaa ja se tuntuu sulle isolta harmilta, mutta se on kuitenkin vaan nahkaa. Ottaisitko mieluummin timmin vatsan ilman lastasi sitten? Joku hinta on maksettava siitä ilosta. Kaunista kevättä sulle ja perheellesi :)
Joku hinta maksettava siitä ilosta? Mitä lapsen isä maksaa siitä llosta? Niin ei mitåän porskuttaa vaan menemään niin kuin ennenkin.
Yleensä kun joku tekee työn niin hän saa siitå palkan. Lapsenteossa naisen pitää maksaa valtava hinta tekemäståän työstå ja ei se lapsi korvaa asioita jotka naiselle jää vaivaksi eikä ne ole turhamaisuutta vaan todellisia eriasteisia vaivoja esim kipeäksi jäänyt roikkuva maha
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä sellainen mahapussinpoistoleikkaus oikein maksaa? Onko kukaan käynyt oikeasti sellaisessa? Ja joo, totta on, että tämä roikkuva maha ei itketä niin paljon kuin eräätkin repeämät, joita myös tuli, mutta tästä mahasta nyt tein tämän aloituksen tällä kertaa. Ap
Otan osaa. Ymmärrän, että naisena se tuntuu jtenkin omaa arvoa alentavalta, ulkonäöllisesti. En lukenut ihan kaikkia viestejä, vain alkuperäisen.
Onko elämä muuten iloista? Nautitko pienestä, käytkö jossain äiti- lapsikerhoissa yhdessä hänen kanssa yms. Vauvauinnissa?
Keskity nyt siihen aikaan joka juuri nyt sinulla ja lapsella. Pyri löytämään kivoja paikkoja, asukaspuistoja, vauvauinteja yms.
Jumppaa ihan elämäntapana siis Hyvän olon takia ja hanki aikaa omalle hyvinvoinnille joko miehen/ vaikka mll vahdin avulla 2 x vko muutama tunti. Se tärkeää.
Osta kauniita vaatteita! Kirppareita kannattaa hyödyntää myös:)
Kysy vatsa - asiasta kaikki tieto ikäänkuin täpäkästi, ihan omana asianaan esim.vuoden päästä. Älä mieti sitä nyt. Keskity hyvien asioiden kasvattamiseen ympärillä!
Lääkäristä saat esim. Vuoden päästä asialliset tiedot hommasta.
Tekniikkakin kehittyy koko ajan.
Näet tuloksen myöhemmin paremmin; nyt elämään.
Luota itseesi; oot hyvä ja ihana, kuitenkin.
Kaikilla ihmisillä on jotain ' erilaista' toisiin nähden.
Usko elämääsi ja arvoosi! Onnea äidille!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Abdonomoplastia ilmeisesti, googlen mukaan maksaa n 3000-5000 euroa. Itse leikkauttaisin jos olisi varaa.
Pyöräytä nyt ensin ne kaikki mukulasi, ja ja katsotaa sitten uudemman kerran.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sellaista se on, niin minullakin kolmen lapsen jälkeen. Tosin en ole itkenyt asiaa ollenkaan, vaan vetänyt vain hyvät vatsaa tulevat sloggin pikkuhousut jalkaan ja pompottanut menemän hymyssä suin niin kuin aina ennenkin.
Nuorin lapsi menee jo yläkouluun, joten tuossahan tuo pussukka on ollut jo vuosia ja on vastaisuudessakin. Joskus hieman leikittelin vatsan korjausleikkausta, mutta en viitsi vaivautua, ei se ole sen väärti. Miestäni se ei ole myöskään häirinnyt ja en todellakaan jaksa asiaa miettiä edes kerran päivässä.
Taitaa olla aika pieni pussukka, jos ei haittaa menoa mitenkään. Tuskin esim. roikkuu polvissa ja hiertää ja tulehtuu alta silloin.
Ja ap:llako se roikkuu polvissa? Saanko nähdä kuvan? :D
Kyllä oman pussukkani alla iho on tulehtunut, punainen ja kutiava joskus, mutta sen nyt saa hoidettua ilman isompia ongelmia kuntoon. Kannattaa vain huolehtia, että iho ei jää kosteaksi tai jos se on, niin sitten vain kuivaa. Joskus käytin jotakin apteekin talkkia hieman, mutta enää en.
Vatsani on kuin vanhan naisen tai runsaasti laihduttaneen vatsa, roikkuva ja arpinen, mutta en keksi yhden yhtä syytä miksi minun pitäisi sitä peilin edessä tutkia ja taivastella.
Kaikki kolme lastani ovat olleet isoja ja lapsivettä on ollut hyvin runsaasti. Ekan jälkeen pussi oli pienehkö, mutta näkyvä, toisen lapsen jälkeen jo iso ja kolmas lapsi ei sitä enää isontanut, mutta ei se ole siitä sen jälkeen pienentynytkään.
Olen muuten ihan kuosissani ja mahdun samoihin housuihin kuin ennen ekaa raskautta. Mieheni silitteli viimeksi tänään minua vatsankin kohdalta ja ei se pussukka ole todellakaan haluja vähentänyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko erkauma tutkittu? Jos kyse on vain ihosta ilman mitään terveydellistä haittaa etkä ole esim malli jonka leipä riippuu ulkonäöstä niin terapia voisi auttaa hyväksymään muuttuvan kropan. Kroppa muuttuu kuitenkin läpi elämän joten olisi hyvä päästä sinuiksi itsensä kanssa.
On kuulemma lievä erkauma, mutta siihen ei saa julkisella hoitoa, kun ei ole mikään vakava. Nyt ei ole rahaa mennä yksityisiin hoitoihin. En varmaan saa julkisella mitään vartalonhyväksymisterapiaakaan. Ap
Jumpalla saa ihmeitä aikaan lievissä erkaumissa. On olemassa jopa nettikursseja niin, että kiireinenkin äiti ehtii jumpata kotona.
Fyssariltakin voi saada jumppaohjeet, neuvolasta voisi kysyä miten asiassa edetään, saisitko sitä kautta lähetteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joki kirjoitti:
Otan osaa. Ymmärrän, että naisena se tuntuu jtenkin omaa arvoa alentavalta, ulkonäöllisesti. En lukenut ihan kaikkia viestejä, vain alkuperäisen.
Onko elämä muuten iloista? Nautitko pienestä, käytkö jossain äiti- lapsikerhoissa yhdessä hänen kanssa yms. Vauvauinnissa?Keskity nyt siihen aikaan joka juuri nyt sinulla ja lapsella. Pyri löytämään kivoja paikkoja, asukaspuistoja, vauvauinteja yms.
Jumppaa ihan elämäntapana siis Hyvän olon takia ja hanki aikaa omalle hyvinvoinnille joko miehen/ vaikka mll vahdin avulla 2 x vko muutama tunti. Se tärkeää.
Osta kauniita vaatteita! Kirppareita kannattaa hyödyntää myös:)Kysy vatsa - asiasta kaikki tieto ikäänkuin täpäkästi, ihan omana asianaan esim.vuoden päästä. Älä mieti sitä nyt. Keskity hyvien asioiden kasvattamiseen ympärillä!
Lääkäristä saat esim. Vuoden päästä asialliset tiedot hommasta.
Tekniikkakin kehittyy koko ajan.
Näet tuloksen myöhemmin paremmin; nyt elämään.
Luota itseesi; oot hyvä ja ihana, kuitenkin.
Kaikilla ihmisillä on jotain ' erilaista' toisiin nähden.
Usko elämääsi ja arvoosi! Onnea äidille!
Ymmärrätkö, että kaikki naiset ei ollenkaan välttämättä tykkää perhekerhoista tai asukaspuistoista tai vauvauinneista. Osa jopa inhoaa niitä. Eikä se, että on äiti välttämättä aiheuta sitä, että niistä tykkäisi tai ne tekisi iloiseksi tai onnelliseksi. Jos niitä inhoaa, niin ne on vain piinaa. Eivätkä ne mahasta kärsivää lohduta.
Hmm, mulla on synnytyksestä aikaa 5 vuotta eikä vatsanahka ole palautunut ennalleen, en ole edes ajatellut että pitäisi palautua. Ihme asioista jotkut jaksaa ahdistua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hmm, mulla on synnytyksestä aikaa 5 vuotta eikä vatsanahka ole palautunut ennalleen, en ole edes ajatellut että pitäisi palautua. Ihme asioista jotkut jaksaa ahdistua.
Roikkuuko se sinulla isona pussina? Ap
Minun maha on samanlainen kuin tämän naisen before-maha:
https://www.basuplasticsurgery.com/blog/your-guide-to-a-post-pregnancy-…
Kuinka moni teistä haluaa tällaisen mahan?
Ap
Vierailija kirjoitti:
Joki kirjoitti:
Otan osaa. Ymmärrän, että naisena se tuntuu jtenkin omaa arvoa alentavalta, ulkonäöllisesti. En lukenut ihan kaikkia viestejä, vain alkuperäisen.
Onko elämä muuten iloista? Nautitko pienestä, käytkö jossain äiti- lapsikerhoissa yhdessä hänen kanssa yms. Vauvauinnissa?Keskity nyt siihen aikaan joka juuri nyt sinulla ja lapsella. Pyri löytämään kivoja paikkoja, asukaspuistoja, vauvauinteja yms.
Jumppaa ihan elämäntapana siis Hyvän olon takia ja hanki aikaa omalle hyvinvoinnille joko miehen/ vaikka mll vahdin avulla 2 x vko muutama tunti. Se tärkeää.
Osta kauniita vaatteita! Kirppareita kannattaa hyödyntää myös:)Kysy vatsa - asiasta kaikki tieto ikäänkuin täpäkästi, ihan omana asianaan esim.vuoden päästä. Älä mieti sitä nyt. Keskity hyvien asioiden kasvattamiseen ympärillä!
Lääkäristä saat esim. Vuoden päästä asialliset tiedot hommasta.
Tekniikkakin kehittyy koko ajan.
Näet tuloksen myöhemmin paremmin; nyt elämään.
Luota itseesi; oot hyvä ja ihana, kuitenkin.
Kaikilla ihmisillä on jotain ' erilaista' toisiin nähden.
Usko elämääsi ja arvoosi! Onnea äidille!Ymmärrätkö, että kaikki naiset ei ollenkaan välttämättä tykkää perhekerhoista tai asukaspuistoista tai vauvauinneista. Osa jopa inhoaa niitä. Eikä se, että on äiti välttämättä aiheuta sitä, että niistä tykkäisi tai ne tekisi iloiseksi tai onnelliseksi. Jos niitä inhoaa, niin ne on vain piinaa. Eivätkä ne mahasta kärsivää lohduta.
Niinpä. Kun tulee äidiksi niin ei se tarkoita että haluaa koko ajan keskittyä äitiyden kautta tuleviin asioihin.
Oksetti käydä se kerta perhekerhossa ja jossain vauvakerhossa jossa äitiyteen hurahtaneet naiset lällätteli vauvat sylissä lauluja
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joki kirjoitti:
Otan osaa. Ymmärrän, että naisena se tuntuu jtenkin omaa arvoa alentavalta, ulkonäöllisesti. En lukenut ihan kaikkia viestejä, vain alkuperäisen.
Onko elämä muuten iloista? Nautitko pienestä, käytkö jossain äiti- lapsikerhoissa yhdessä hänen kanssa yms. Vauvauinnissa?Keskity nyt siihen aikaan joka juuri nyt sinulla ja lapsella. Pyri löytämään kivoja paikkoja, asukaspuistoja, vauvauinteja yms.
Jumppaa ihan elämäntapana siis Hyvän olon takia ja hanki aikaa omalle hyvinvoinnille joko miehen/ vaikka mll vahdin avulla 2 x vko muutama tunti. Se tärkeää.
Osta kauniita vaatteita! Kirppareita kannattaa hyödyntää myös:)Kysy vatsa - asiasta kaikki tieto ikäänkuin täpäkästi, ihan omana asianaan esim.vuoden päästä. Älä mieti sitä nyt. Keskity hyvien asioiden kasvattamiseen ympärillä!
Lääkäristä saat esim. Vuoden päästä asialliset tiedot hommasta.
Tekniikkakin kehittyy koko ajan.
Näet tuloksen myöhemmin paremmin; nyt elämään.
Luota itseesi; oot hyvä ja ihana, kuitenkin.
Kaikilla ihmisillä on jotain ' erilaista' toisiin nähden.
Usko elämääsi ja arvoosi! Onnea äidille!Ymmärrätkö, että kaikki naiset ei ollenkaan välttämättä tykkää perhekerhoista tai asukaspuistoista tai vauvauinneista. Osa jopa inhoaa niitä. Eikä se, että on äiti välttämättä aiheuta sitä, että niistä tykkäisi tai ne tekisi iloiseksi tai onnelliseksi. Jos niitä inhoaa, niin ne on vain piinaa. Eivätkä ne mahasta kärsivää lohduta.
Niinpä. Kun tulee äidiksi niin ei se tarkoita että haluaa koko ajan keskittyä äitiyden kautta tuleviin asioihin.
Oksetti käydä se kerta perhekerhossa ja jossain vauvakerhossa jossa äitiyteen hurahtaneet naiset lällätteli vauvat sylissä lauluja
Sama täällä. Vaikka laulan kyllä vauvalleni kotona. Mutta en kestä sitä, että kaikki tekemiseni ja olemiseni yhtäkkiä määrittyisi äitiyden kautta. Käyn vauvan kanssa ostoksilla, taidemuseossa ja ystävillä kylässä ja sellaista, mutta perhekerhot ja vauvauinnit on aivan saa*tanasta. Niissä tulee paha olo. Kaikki tekeminen joka määrittyy sen kautta, että olen äiti, oksettaa. Vaikka vauva on parasta elämässäni. Ja tykkään olla äiti. Se on kuitenkin vain pieni osa siitä mitä olen.
Vierailija kirjoitti:
Abdonomoplastia ilmeisesti, googlen mukaan maksaa n 3000-5000 euroa. Itse leikkauttaisin jos olisi varaa.
En todellakaan laittaisi jotakin 3000-5000 euroa jonkun vatsanahan leikkaukseen. Tai jos laittaisin, niin silloin en kyllä kehtaisi enää valittaa mistään mitään ja lihominenkin olisi täysin kiellettyä.
Sairasloma tuollaisesta leikkauksesta on varmaan aika pitkä ja toipilasaika vielä pitempi, onko ok koko perheelle, että mamma makaa, valittaa ja ähkii petipotilaana sen ajan ja ei pysty muuta tekemään kuin passuuttamaan muita? Onko miehelle ok, että hän maksaa mitä luultavimmin naisensa turhamaisuuden ja sittenkään ei ole itsestään selvää, että vaimo on tyytyväinen ja onnellinen?
Luuletko joku, että tuollainen leikkaus tekee ihmisestä oikeasti loppuelämäksi onnellisen?
Että hän ei sitten kohta ala itkemään räkä poskella jotakin muuta juttua kropassaan, vaikka reisiään, lantion rasvaa, selän rasvaa, pieniä imetyksen takia rupsahtaneita tissejään, eri parisia tissejään, kaksoisleukaa, alleja, väärässä paikassa olevaa napaa, rumaa napaa, raskaita silmäluomiaan, nenää...
Sanoisin, että pää kuntoon ensin ja sitten vasta leikkaukseen jos sitten enää sellaista haluaa. Taitaa vaan olla liian vaikeaa saada päätä kuntoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi hyvänen aika olisit miettinyt tuota ennen kuin ryhdyit lapsia hankkimaan. Olisit onnellinen lapsestasi etkä valittaisi turhasta. Ei tee hyvää lapsellekaan, että äiti valittaa tuollaisista asioista.
No voi hyvänen aika itsellesi. Ensinnäkään lastani ei vahingoita mitenkään, jos nettiin kirjoitan, että itkettää kun maha roikkuu. Eihän hän edes sitä tiedä. Ja eikö mielestäsi voi olla yhtä aikaa onnellinen lapsesta ja silti kärsiä jostain fyysisestä vaivasta? Vai eikö lapsen saamisen jälkeen enää saa kärsiä yhtään mistään kun lapsi on niin ihana? Ap
Tietenkin saa kärsiä, kärsi vaan ihan rauhassa jos kerta haluat. Tuo on vaan niin turha asia kärsiä, että kannattaisi mielummin olla vaan onnellinen kun siihen kuitenkin olisi aihetta. Mutta ainahan sitä nyt jotain valitettavaa on keksittävä jos ei oikeita ongelmia ole..
Mikäs se sinä olet sanomaan mistä on turha kärsiä ja mistä ei. Eiköhän kaikilla ihmisillä ole ne omat kipupisteenä eikä sinulla ole mitään oikeutta määritellä sitä, onko asia kyseiselle ihmiselle turha vai ei.
-ohis
Antakaa te Täydelliset Äidit nyt hyvänen aika toisen purkaa harmiaan tänne! Kyllä tuollaista muutosta pitää saada surra jos siltä tuntuu! Itse ymmärrän täysin, vaikka säästyin kaikilta kahden raskauden tuomilta jäljiltä hyvän peruskunnon, jatkuvan salitreenin ja rv 39 tehtyjen suunniteltujen sektioiden ansiosta. Minusta ei arvaisi, että olen kahden alle kouluikäisen äiti, sektioarpea ei kukaan edes näe kun on huomaamaton (väritön alle millinohut viiva karvoituksen yläpuolella) ja maha ei ole todellakaan tyhjä pussi. Ja olen takuulla ainakin yhtä hyvä äiti, kuin te Täydelliset Äidit, sillä oma elämäni ei päättynyt äitiyteen, vaan pidän huolta erittäin terveiden ja tasapainoisten lasteni, sekä itseni hyvinvoinnista. En myöskään käy täällä nimettömänä syyllistämässä muita heidän mielipahastaan..
Nyt ap mars plastiikkakirurgille kuulemaan mitä asialle voisi tehdä. Sinä olet äitinäkin vielä lapsistasi erillinen ihminen ja sinunKIN täytyy voida hyvin ja olla tyytyväinen omaan vartaloosi. Älä anna kenenkään uskotella toisin. Ei ne lapset vie pois oikeutta omiin ajatuksiin - muiden ymmärtämättömyydessään tai marttyyriydessään itsekkäiksi tuomitsemiinkin! - ja tarpeeseen näyttää itsesi mielestä hyvältä.
Paljon tsemppiä!