Stressaaminen siitä, että jos en saakaan lapsia

Jos alkaa yrittää ensimmäistä lasta 35- vuotiaana, joka kolmas yrittäjistä jää ilman lasta tämän mukaan

http://www.vaestoliitto.fi/parisuhde/perhehaaveet/laakarilta/?x4385677=…

Helppo sanoa, mutta älä vielä stressaa. Kun päätät lasta joskus yrittää niin tuolla menolla pääsi tulee hajoamaan hyvin nopeasti , jos raskaaksi tulo ei tapahdukaan ihan heti. Minulla kesti 6 vuotta, pitkä aika stressata.

En halua lisätä stressiäsi, mutta naisen hedelmällisyys alkaa pudota jyrkästi 35 vuoden iässä. (Gynekologit hämmästelevät jatkuvasti ihmisten tietämättömyyttä tästä faktasta.)

Jos välttämättä haluat lykätä lasten hankkimisen tuohon ikään, pidä itse tämä mielessä.

Jos lasten saamatta jääminen ei kaada maailmaasi, ei hätää. Voit rauhassa odottaa, ja hyvässä lykyssä saat toivomasi lapset vaivatta vähän iäkkäämpänäkin. Tai sitten et saa.

Jos taas haluat lapsia aivan ehdottomasti, kannattaa miettiä tarkasti, missä iässä aloitat yrittämisen.

Jos sä nyt alat stressaamaan asiaa, niin ei se ainakaan helpota lapsen saamista. Mun mielestä tuollainen stressaaminen on turhaa,jos lasten hankinta on ajankohtaista 10 vuoden päästä. Kaikkiin asioihin ei voi vaikuttaa. Voin sanoa , että kun kymmenen vuotta stressaat asialla, niin olet täysin uupunut henkisesti ja fyysisesti sen jälkeen. Tiedän, että asia voi huolettaa, mutta mieti silti, haluatko tuhlata 10 vuotta elämästäsi asian stressaamiseen, mille et loppupeleissä paljon itse voi mitään?

Sulla alkaa jo nyt olla paras lastenhankkimisikä ohi, joten en jättäs 10 vuoden päähän.

Vierailija kirjoitti:

Uraohjus kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uraohjus kirjoitti:

Millainen ura on 24-vuotiaalla? Montako alaista ja monenko miljoonan budjetilla operoit?

On yhden käden sormilla laskettavissa kuinka monta kertaa olen tälle palstalle kirjoittanut ja tässä huomaan vasta kuinka älyttömän ilkeitä ihmiset ovat toisilleen. En ole missään vaiheessa sanonut, että olisin urallani korkealla, vaan haluan keskittyä siihen ja luoda uraa. En viitsi edes kertoa enempää, sillä saan jonkinlaisen myrskyn aikaan. 

AP

Kunhan vain ihmettelen ihmisiä, joilla ei työnteon vuoksi ole aikaa parisuhteen luomiselle ja perheen perustamiselle. Jotkut kun vielä pystyvät hoitamaan ne lapsensa, vaikka käyvät töissä.

Onko sinulle itsellesi ura hyvin tärkeä osa elämässäsi? Jos on, onko sinulla lapsia? Mielelläni kuulen sinun tarinasi näiden kahden ison tekijän yhdistämisestä elämässä. Ajattelin vain, että kun olet niin vastahakoinen, niin olet onnistunut yhdistämään nämä helposti nuorella iällä? Lähinnä omaan tilanteeseeni vaikuttaa myös se, että olen hyvin perfektionisti. Haluan olla paras äiti, haluan olla työssäni tehokas ja menestyä, haluan keskittyä terveyteen ym. Tässä on aikaa päästä eroon siitä ajatuksesta, että kaikessa ei voi aina olla paras. 

AP

En ole edellinen, mutta mulla on jonkinasteinen ura akateemisessa maailmassa, ja kolme lasta (kolmas tosin vastasyntynyt). Olen pärjännyt tutkijana varsin hyvin (on suht pitkä julkaisuluettelo ja olen saanut hyviä, kilpailtuja rahoituksia). Miten tämä on onnistunut, no, ensinnäkin tutkimusmaailma on todella kilpailullinen, mutta työ on luullakseni paljon joustavampaa kuin vaikka liike-elämässä, juristeilla. Toisekseen olen tehnyt töitä. Mutta en määrättömästi. 8h/pvä riittää aivan hyvin, ajoittain jatkan illalla kun lapset nukkuvat. Olen ollut kotona vähän alle 2v per lapsi, mies on ollut vuoden per lapsi. Meillä on isot ikäerot, joten emme ole olleet vuosia putkeen kotona. Olen lasten kanssa täysillä kun olen heidän kanssaan, leikin paljon, hassuttelen, vien liikkumaan ja seikkailemaan jne. Mutta jo esikoisen synnyttyä tein sen päätöksen, että jos vastakkainasettelu tulee niin työ joustaa, ei lapset. Tai ei se ollut niinkään päätös, vaan tajusin esikoisen myötä, että se on ainoa ratkaisu, jonka kanssa voin elää. Koen olevani erittäin hyvä äiti ja hyvä tutkija, joka olisi saanut tähän mennessä enemmän aikaan ilman lapsia.

24v on kyllä tosi nuori. Mä en edes ajatellut lastenhankintaa tuolloin. Järkeväähän se on suunnitella, mutta paniikki lienee turhaa. Voithan käydä gynen tutkimuksissa selvittämässä, onko kaikki ok.

24 jatkaa vielä.. jos asia huolettaa sinua noin paljon ja kovasti tahdot omaa lasta, niin onko se täysin mahdoton ajatus, että voisitte yrittää lasta lähiäikoina? Tietysti ymmärrän, että haluat tehdä uraa ja edetä uralla..vaikutat kuitenkin niin sisukkaalta etten usko, että uralla eteneminen on sinulle ongelma lapsen/lasten saanninkaan jälkeen?

Kunnioitan päätöstäsi tehdä lapsia 10 vuoden päästä, mutta kannattaa kuitenkin huomioida myös se, että hedelmällisin ikä laskee naisella iän myötä.

Itse painin kauan myös lapsiasian kanssa ja ajattelin, että tahdon lapsia myös joskus pitkälti yli 30 v. Kuitenkin tulin siihen tulokseen , että unelmani on olla äiti ja lapset ovat tärkeitä ja tuovat iloa elämään. Nyt 26 v odotan esikoistani.

Luota itseesi ja siihen, mikä sinusta tuntuu oikealta sekä kuuntele kumppaniasi. Mitä ikinä päätätkään, niin toivon onnea, tsemppiä ja iloa elämääsi!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei ap, kuulostaa siltä että jos hankkisit lapsen vaikka parin vuoden päästä, niin voisit hyvin kasvaa ihmisenä. Olen ollut esimiestehtävissä pitkään ja palkkaan mieluummin ihmisiä joilla on lapsia. Lapsen hoito kasvattaa ihmistä ja laittaa juuri tällaiset ’olen niin perfektionisti ja täydellinen’-kommentit omaan arvoonsa. Ihminen siis kasvaa ja kehittyy kun uskaltaa elää elämäänsä ja hankkia lapsia silloin kun aika on. Miten ajattelit elämäsi muuttuvan 35-v kun sitten uskallat kokeilla onnistuuko lapsen saanti ?

Kiitos fiksusta kommentista. Tuossa on kyllä perää, että lapsen saaminen kasvattaa kyllä ihmisenä ja voi olla, että alkaa ajattelemaan asioita hieman eri valosta. Olen saanut tällaisen pinttyneen ajatuksen, että vasta 10 vuoden päästä, koska nyt nuorena voi panostaa juurikin siihen, että kehittää itseään. Nyt tällä ikää on ponnahduslaudalla uran suhteen ja helpompaa edetä ylöspäin, kun osoittaa sen esimiehille, että on hyvin tehokas ja jaksaa panostaa töihin. Jos minulla olisi tällä hetkellä lapsia, kyllähän se vähän hidastaisi uralla etenemistä, koska ei pysty niin tehokkaasti panostamaan töihin kuin lapsettomana. 

Ap, tässä kommentissa juuri kerrot mikä sulla mättää, yritä yhdistää elämä ja työ. Se on paras tapa. Jos olet äitiysloman ajan pois töistä niin mitään ei tapahdu urakehityksellesi. Mutta puheesi on hyvin tyypillistä ikäsi ottaen huomioon. Onneksi ihmiset kehittyvät kun ikää tulee. Muuta ajatteluasi ja mieti lasten hankintaa vaikka noin kolmekymppisenä. Kuulostat aikamoiselta kiipijältä ja se voi kääntyä itseäsi vastaan työelämässä.

Vierailija kirjoitti:

Mieti miten selviät seuraavasta lamasta? Miten pärjäisit yksinhuoltajana? Pystytkö enää muuttamaan ulkomaille? Mitä kaikkea tuskallista ne lapset joutuvat väistämättä kokemaan? Kannattaako niitä lapsia oikeasti tehdä?

Miksi oletat , että ap:stä tulisi yh? Onpas kateellinen kommentti

Hei rakkaat ihmiset!

Kyllä ymmärrän oikein hyvin.

Hienoa, että ootte päässeet eteenpäin opiskeluissa/ töissä. Jatkakaa ihan rauhalliseen malliin sitä toimintaa, jossa teille hyvää kehitystä ja onnellista työtä luvassa.

Olette minusta ihan senikäisiä, että tietenkin pohditte aikatauluja; mitäköhän elämä tuo tullessaan seuraavien vuosien aikana ja missä olisitte 10 v päästä?

Ihan luonnollisia kysymyksiä ne kaikille:)

Lapset kehittävät ihmistä, lapsi tuo esiin myös oman lapsuuden, sekä hyvät että vähemmän hyvät asiat; se voi olla yllätys. Lapsi antaa mahdollisuuden kehittyä ja rakastaa. Lapsi myös on ainutlaatuinen ja kaikki sisaruksetkin täysin omia persooniaan. Heille pitää olla tilaa.

On hyvä tehdä hyviä asioita elämälleen ennen lastensaantia, esim. Opiskelu ja työ, ja rauhoittaa elämää siihen vaiheeseen, kun lapset ovat 0- 3 v. Siinä on hyvä olla tilaa; kokea ihan rauhassa lasten kanssa niitä pieniä hetkiä, joissa lapsille tulee ne ensimmäiset hetket elämässä. Huomata tuuli puissa yhdessä, kikatella sängyssä ja tehdä vaikka toisten äitien kanssa asioita yhdessä.

Sitten on hyvä jatkaa omia projektejaan.

Lastenhoitopaikan voi aloittaa vaikka 1, 5 v. Osapäiväisesti. Eli lapsille on hyvä antaa tilaa.

Paras ' synnytysikä' on biologisesti n. 20- 25 ja se kuulostaa meidän elämään ihan tosi nuorelta. Ihmisen aivot kehittyvät 25 v asti, josta lähtien erään artikkelin mukaan suositellaan vasta isoja päätöksiä tehtäväksi.

Ihminen kehittyy kuitenkin siitä lähtien ja 30 v asti paljonkin, joten sen puolesta ihan rauhassa saa olla. Mutta ihminen kyllä kehittyy koko eliniän!

Kyse on siitä, mitä sinä koet ja tunnet.

Kuuntele omaa sydäntä. Miten sinä haluaisit elämää elää nyt ja seuraavat 10 vuotta?

Siihen, saatko omia lapsia vai et, ei ole mitään ' käsiä' sinulla, et tosiaankaan voi millään ajattelemisella siihen mitenkään vaikuttaa, joten unohda se hyvä tyttö nyt ja koita etsiä onnellista elämää juuri nyt ja suunnitella, haaveilla perheestä ihan rauhassa:)

Sehän on hyvä olla päätös, joka kahden tehty, mutta on hyvä suhtautua siihen niin, että äitinä olet ehkä silti se, joka kannat syvää vastuuta lapsista; isän kanssa saattaa tapahtua yllätyksiä. Ja isä voi olla ihana.

Kumpi vain voi tapahtua. On hyvä ajatella, kenen kanssa sen lapsen haluaisi ja miehen tasapainoa ja rauhallisuutta siinä.

Hyvä ikä on se, jossa sinulla omaa hyvää oloa ja tehtyjä asioita, joita voit sitten, perhe- elämän kanssa yhdessä, jatkaa sen 0- 3 v vauveli- ja taaperoajan jälkeen, kun olette jo hauskan ja vaativan leikki- ikäisen vanhempia. Ja siitä eteenpäin. Lapsi on ihmissuhde, lämpöä, itkua, naurua, jakamista ja töitä.

Hyvä on muistaa, että äitinä samaan aikaan sitä lämpöä ja kykyä pitää asiat järjestyksessä tarvitaan. Että siihenkin voi kehittää itseä etukäteen pikkuisen.

Ehkäpä joskus elämässä on hyvä miettiä kompromissia, monesti se kultainen keskitie on hyvä.

Hedelmällisyys on hyvää juuri iässäsi vielä ja voithan tulla raskaaksi myöhemminkin. Se asia kuitenkin ' korkeammassa kädessä' ja sen suhteen kannattaa olla nöyrä. Se on helpompaa nuoremmalle; eli ehkä sitä keskitietä kannattaa harkita; ei ihan 'lapsena', mutta ehkä ihan liikoja en odottelisi asiaa:)

Kyllähän on ihana muistaa se, että olemme naisia, aitoja naisia ja mietimme tärkeitä asioita- juuri nyt. Sitä pohdintaa kannattaa arvostaa. Yksi hyvä pohtia mitä tahansa tuntemuksiaan on: mennä metsään pariksi tunniksi, ja kävellä tai istua hiljaa.

Siellä oma elämä jotenkin kirkastuu pikkuhiljaa.

Paljon rakkautta ja onnea nuorille naisille!

T. Äiti ja mummi

voivoi, on sullakin ap ongelma...