Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Vammainen lapsi ja abortti.
25.03.2013 |
Mielipiteitä?
Olen 22-vuotias nainen ja keskusteltiin juuri nyt viikonloppuna vanhempieni kanssa huvikseen vain tälläisestä asiasta. Totesin, sitten siihen että jos tietäisin odottavani vammaista lasta, tekisin abortin. Teenkö minä julmasti tai väärin?
Kun katson saman ikäisen kaverini elämää, hänellä on 10-vuotta vanhempi isoveli joka on autistinen. Onhan se miehistynyt, mutta edelleen asuu kotona ja äidin kanssa. Isää ei kuvioissa ole, koska hän on kuollut. Mitä sitten kun tuo äiti kuolee, veli joutuu laitokseen tai jää todennäkösesti siskonsa kontolle hoidettavaksi.
Naapurissamme asui aikoinaan myös pariskunta, joilla oli minun isän ikänen ( isä syntynyt -60 luvulla ) niin samana vuonna syntynyt poika joka oli aikoinaan isäni luokallakin, en tiedä mikä vamma hänellä on, mutta hän on syntynyt kuitenkin sillein vammasena ettei omillaan tule pärjäämään. Isäni lähentelee viittäkymmentä vähitellen ja tuo vammainen mies asuu edelleen kahdeksankymppisten vanhempiensa kanssa, kun niistä vanhemmistakin aika jättää niin tietää miten tuossakin tulee käymään: a) veli siirtyy perheellisen siskon nurkkiin hoidettavaksi b) laitokseen
Onko tämä elämää? Minusta ei.
Siksi tekisin abortin, jos tietäisin olevani lapseni vammainen. Arvostan kuitenkin myös niitä vanhempia, jotka haluavat tälläisen lapsen pitää ja kantaa siitä huolen! Ei varmasti ole mikään helppo tie ja heillä on oltava hyvin,hyvin,hyvin suuri sydän. Minä en vain näe omaksi tieni tuota.
Televisiossa pyörii myöskin sellainen ohjelma nyt nimeltä kuin Toisenlaiset frendit, siinä kuvataan Downin syndroomaa sairastavia henkilöitä, en tiedä mikä minua niissä vammasissa/niiden käyttäytymisessä ja tavassa puhua ärsyttää, mutta jokin ja itse en mielelläni katso koko ohjelmaa...
On kokemusta myös erittäin pelottavista/oudoista Downin syndroomaa sairastavista henkilöistä. Kauppaan kun menen, siellä on töissä yksi mies jolla on Downin syndrooma, hänen tehtävänsä on kuljettaa koreja paikasta a , paikkaan b. Aina kun olen ottamassa koria, siitä mihin hän niitä kasaa, hän ihan kuin tahallaan ilmeisesti tekee joka kerta saman ja tarraa siitä korista kiinni minkä minä olen juuri käteeni saanut ja sitten ruvetaan riuhtomaan sitä suuntaan sillä kieli roikkuen samaan aikaan toisesta suupielestä ja väittelemme korista tyyliin eipäs, juupas, eipäs, juupas saako hän sen vai minä ja minä yleensä luovutan ja lähden sitten kauppaan vaan ilman koria koska en halua aiheuttaa hämminkiä.. Pelottavaa!
Eikä hän osaa myöskään käytöstapoja... kun ihmiset jonottaa maksamaan ostoksiaan, niin hän änkee aina siitä välistä ottamaan niitä koreja.. ei osaa mennä siihen parin asiakkaan taakse, odottaa että ne pääsee eteenpäin ja ottaa sitten korit. Pitää keskeyttää niinku se tavaroiden lastaustilanne hihnalle/maksu tilanne... Tuskin niin kiirre niillä koreilla on ettei kerkeä 2min odottaa ja kun niitä on isot kasat siellä toisessakin päässä vielä, ettei varmasti lopu kesken
Olen myös ollut töissä vanhainkodilla, downin syndroomaa sairastavia henkilöitä tuli keittiölle sitten syömään, yksi istui samaan pöytään meidän kanssamme ja tuijotti jatkuvasti minun ruokailua ja suusta valu keitot ulos... Eipä siinä tehnyt enää mieli ruokaillakaan
Tiedän myös, että vaikka alkaisi odottamaan vammaista lasta ja abortoisi, niin seuraavan kerran kun tulisi raskaaksi, on mahdollista saada terve vauva. Näin kävi yhdelle ystäväni äidille. Toivottavasti se teki hänet onnelliseksi, varmaankin :)
Kommentit (23)
[quote author="Vierailija" time="25.03.2013 klo 09:43"]
[quote author="Vierailija" time="25.03.2013 klo 07:41"]
Ap, asia ei todellakaan ole niin yksinkertainen kuin kirjoitat. Miten sinä määrittelet ihmisarvon? Miten sinä voit muka tulkita, kenen elämä on onnellista ja ei? Et sinä voi tietää, miten vammainen ihminen kokee elämänsä. Mitä, jos sinulle sanoisi joku, että sinä olet onneton jonkun syntymäominaisuutesi takia?
Minusta mielipiteesi ovat jyrkkiä ja kypsymättömiä. Julma on oikea sana kuvaamaan ajatteluasi. Tekisi mieli sanoa, että aikuistu hyvä ihminen. Aikuisuuteen kuuluu nähdä toinen ihminen sellaisena kuin on ja hyväksyä hänet valuvine keittoineen.
En tarkoita, etten itse voisi tehdä aborttia kehitysvamman vuoksi. Niin hyvä ihminen en ole, etten siinä tilanteessa ajattelisi omaa mukavuuttani. Silti kirjoituksesi on musta-valkoista ja kypsymätöntä. Sitä paitsi aika moni vammainen syntyy sikiöseulonnoista huolimatta. Esimerkiksi kaksi tuttua on saanut down-lapsen, vaikka piti tulla terve lapsi. Mitäs sitten? Samoin eräs tuttu sanoi odotusaikana, että abortoisi vammaisen sikiön heti. Nyt lapsi on 1-vuotias ja hänellä on selkeä kehitysvamma, joka on vasta pikkuhiljaa avautumassa.
[/quote]
Arvasin että aina tulee joku tällänen ihminen lausumaan jotain mäkämäkäblaablaa skeidaa, vaikka tuossakin yritin vaikka kuinka asiallisesti ja hyvin ilmaista tuon asian!
Näillä ihmisillä on yleensä itsellään vammainen lapsi tai sitten lähipiirissä paljon sellasia, yllätys.
Näille ei pysty oikeasti sanomaan edes asiallisesti sitä, että jos ei vaan kye omaksi jutukseen pitää sitä vammaista lasta ja että tekisi abortin, jos selviäsi että lapsi on mahd. vammainen. Perkele.
On niin pyhä lehmä aihe tämä vammaisuus ja tabu ilmeisesti sanoa, jos ei itse nää sellaista elämää onnelliseksi ja teettäisi sen takia abortin. Kaikkien pitäisi jumalauta aina peesata vammaisuutta ja olla silleen tekohymyssä pirtein suin että haluan määki pitää vammaisen lapsen. haluan olla äiti vammaiselle! se on niin ihana vaikka se on niin helvetin vammainen :))))
Anteeksi kun sanon näin, mutta tuolta se kuulostaa.
Vammaisilla ihmisillä/lapsilla on etenkin joku sellanen suojakenttä vaan ympärillä, että ne ei oo niin kun muut ihmiset ja lapset, vaan niistä ei saa yksinkertasesti pahaa sanoa ja jos sanot, niin jotkut alkaa AINA aivan varmasti paskaa lappaamaan sun niskaan.
Enkä mie oo aivan varmasti ainut joka on huomannut/kokenut tämän saman.
[/quote]
Oon ihan samaa mieltä. Naistenlehdet on täynnä artikkeleita vammaisten lasten äideistä, jotka ei "vaihtais paikkaa mistään hinnasta" ja päläpälä kuinka aurinkoisia vammaiset lapset/ihmiset on. Voi vittu!! Mun mielestä on niin röyhkeetä, ettei suostuta puhumaan siitä, millaisia mahdollisia ongelmia vammaisuus tuo tullessaan. Joo, suurin osa on varmasti aurinkoisia ja "helppoja" etc. Mutta sitten on niitä todella vaikeasti vammaisia, jotka eivät ymmärrä esim. seksuaalisia rajoja tai jotka on erittäin aggressiivisia.
Itselläni on suvussa perheenjäsen, joka työskentelee vammaisten kanssa ja on sanonut ettei toivo sitä kenellekään. Ihania ihmisiä suurin osa toki on hänestäkin, mutta vanhempien vastuu ei lopu ennen kuin jompi kumpi kuolee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nuo alkupään viestit on kirjoitettu vuonna 2013, jollei joku sattunut huomaamaan.
Hohoijaaa.......Et nyt Voi olla tosissas....Ja laitoksia ei enää ole, niitä puretaan parhaillaan. Ns. Laitokseen joituivat vain kaikista huonokuntoisimmat, hyvin systi kehitysvammaiset. Toisenlaisien frendien tasoisest henkilöt euvät ole laitosta nähneetkään. Ja tyyppeinä ne eivät edusta kuin itseään, eivät todellakaan kaikkia kehitysvammaisia. Ei mulla muuta.
[quote author="Vierailija" time="25.01.2015 klo 21:00"]Hohoijaaa.......Et nyt Voi olla tosissas....Ja laitoksia ei enää ole, niitä puretaan parhaillaan. Ns. Laitokseen joituivat vain kaikista huonokuntoisimmat, hyvin systi kehitysvammaiset. Toisenlaisien frendien tasoisest henkilöt euvät ole laitosta nähneetkään. Ja tyyppeinä ne eivät edusta kuin itseään, eivät todellakaan kaikkia kehitysvammaisia. Ei mulla muuta.
[/quote] Anteeksi kirjoitusvirheet, naputtelen autossa mobiililla.....Siis matkustajana....
Ap täytyy olla joko älyllisesti hieman hidas tai sitten lapsi. Muiden luulisi tietävän, ettei autismi tai moni muukaan ominaisuus näy ennen syntymää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten joku voi sanoa että abortti on loistava
keksintö. Pitäisi hyväksyä lapsi oli se
vammanen tai ei Ja kaikki ollaan jum
alan lapsia
Vanhempani katsoivat minua kuitenkin kuin mitäkin paholaista. Oikein vihasella ilmeellä, että onko mulla joku asenne vamma vammaisia kohtaan!?
EI OLE.
Mutta onko vammaset henkilöt sitten niin pyhä asia, että niistä pitää kaikkien tykätä ja haluta olla äiti esimerkiksi sellaiselle...
Kylläpä tuo isäni näytti onneksi ainakin loppujen lopuksi ymmärtävän ja sanoi että, no onhan siinä aika hyvä syy tehdä abortti kuitenkin jos lapsi on vaikeasti vammainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ota siitä itsellesi aviomies. Downit on vahvoja kuion mitkä ja kovia tekemään töitä
[quote author="Vierailija" time="25.03.2013 klo 01:38"]
Ota siitä itsellesi aviomies. Downit on vahvoja kuion mitkä ja kovia tekemään töitä
[/quote]
En voisi ikinä ottaa tälläisestä henkilöstä itselleni kumppania, valitettavasti. Koska meidän älylliset tasot ei hyvin todennäköisesti kohtaa, joten se tuntuisi sillon vähän hyväksikäyttö suhteelta. Voivat olla kovia tekemään, mutta onko se oikeaa työtä sitten hilata pelkkiä koreja paikasta a paikkaan b? Siinä näkee ettei hän kykene esimerkiksi muuta työtä tekemään älyllisesti, ei esimerkiksi kassalla pärjää tai asiakaspalvelussa. Kuulimpa kerran kun hän ei osannut edes omaa lääkäriään menoa hoitaa, vaan kollegoilta kyseli siihenkin apuja. Minusta tälläinen henkilö on silloin enemmän hidaste, kuin ediste. Onhan se kuitenkin hienoa että heille tarjotaan myös mahdollisuus tehdä työtä... :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Autismia ei saa selville raskausaikana. Ei montaa muutakaan vammaa. Donwin synroomaa ei sairasteta.
[quote author="Vierailija" time="25.03.2013 klo 01:35"]
Vanhempani katsoivat minua kuitenkin kuin mitäkin paholaista. Oikein vihasella ilmeellä, että onko mulla joku asenne vamma vammaisia kohtaan!?
EI OLE.
Mutta onko vammaset henkilöt sitten niin pyhä asia, että niistä pitää kaikkien tykätä ja haluta olla äiti esimerkiksi sellaiselle...
Kylläpä tuo isäni näytti onneksi ainakin loppujen lopuksi ymmärtävän ja sanoi että, no onhan siinä aika hyvä syy tehdä abortti kuitenkin jos lapsi on vaikeasti vammainen.
[/quote]
Onhan se aika keljua ensin haluta olla äiti ja hankkiutua raskaaksi. Ja sitten alkaakin valikoida millaiselle lapselle haluaa olla äiti. Lopettaisitko äitinä olon, jos lapsi vammautuisi synnyttyään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="25.03.2013 klo 07:04"]
[quote author="Vierailija" time="25.03.2013 klo 01:35"]
Vanhempani katsoivat minua kuitenkin kuin mitäkin paholaista. Oikein vihasella ilmeellä, että onko mulla joku asenne vamma vammaisia kohtaan!?
EI OLE.
Mutta onko vammaset henkilöt sitten niin pyhä asia, että niistä pitää kaikkien tykätä ja haluta olla äiti esimerkiksi sellaiselle...
Kylläpä tuo isäni näytti onneksi ainakin loppujen lopuksi ymmärtävän ja sanoi että, no onhan siinä aika hyvä syy tehdä abortti kuitenkin jos lapsi on vaikeasti vammainen.
[/quote]
Onhan se aika keljua ensin haluta olla äiti ja hankkiutua raskaaksi. Ja sitten alkaakin valikoida millaiselle lapselle haluaa olla äiti. Lopettaisitko äitinä olon, jos lapsi vammautuisi synnyttyään.
[/quote]
En ole asiasta ap:n kanssa samaa mieltä kokonaisuudessa, mutta on se itsekästä synnyttää VAIKEASTI vammainen lapsi tänne kärsimään x aika tehohoidossa tms. ja sitten kuolee muutaman viikon/kk/vuoden ikäisenä. Eri asia sitten Down-lapset joiden elämä voi hyvässä tapauksessa olla muutakin kuin pelkkää kärsimystä.
Ap, asia ei todellakaan ole niin yksinkertainen kuin kirjoitat. Miten sinä määrittelet ihmisarvon? Miten sinä voit muka tulkita, kenen elämä on onnellista ja ei? Et sinä voi tietää, miten vammainen ihminen kokee elämänsä. Mitä, jos sinulle sanoisi joku, että sinä olet onneton jonkun syntymäominaisuutesi takia?
Minusta mielipiteesi ovat jyrkkiä ja kypsymättömiä. Julma on oikea sana kuvaamaan ajatteluasi. Tekisi mieli sanoa, että aikuistu hyvä ihminen. Aikuisuuteen kuuluu nähdä toinen ihminen sellaisena kuin on ja hyväksyä hänet valuvine keittoineen.
En tarkoita, etten itse voisi tehdä aborttia kehitysvamman vuoksi. Niin hyvä ihminen en ole, etten siinä tilanteessa ajattelisi omaa mukavuuttani. Silti kirjoituksesi on musta-valkoista ja kypsymätöntä. Sitä paitsi aika moni vammainen syntyy sikiöseulonnoista huolimatta. Esimerkiksi kaksi tuttua on saanut down-lapsen, vaikka piti tulla terve lapsi. Mitäs sitten? Samoin eräs tuttu sanoi odotusaikana, että abortoisi vammaisen sikiön heti. Nyt lapsi on 1-vuotias ja hänellä on selkeä kehitysvamma, joka on vasta pikkuhiljaa avautumassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="25.03.2013 klo 07:02"]
Autismia ei saa selville raskausaikana. Ei montaa muutakaan vammaa. Donwin synroomaa ei sairasteta.
[/quote]
No en tiedä miten mun ois pitäny sitten ilmaista tuo Downin syndrooma homma, jos sitä ei voi sanoa että sitä sairastetaan ja empä tienykkään muuten tuota että autismia ei voisi saada millään tavalla selville nykypäivänä jo raskausaikana tai montaa muuta vammaa! Downin syndrooman nyt ainakin useasti saa selville. Mutta jännää, ajattelin että vuonna 2013 ois aika tarkat seulonnat lapsen vamman suhteen..... Paremmat ainakin, mitä sillon on ollu kun minä oon syntyny.
[quote author="Vierailija" time="25.03.2013 klo 07:04"]
[quote author="Vierailija" time="25.03.2013 klo 01:35"]
Vanhempani katsoivat minua kuitenkin kuin mitäkin paholaista. Oikein vihasella ilmeellä, että onko mulla joku asenne vamma vammaisia kohtaan!?
EI OLE.
Mutta onko vammaset henkilöt sitten niin pyhä asia, että niistä pitää kaikkien tykätä ja haluta olla äiti esimerkiksi sellaiselle...
Kylläpä tuo isäni näytti onneksi ainakin loppujen lopuksi ymmärtävän ja sanoi että, no onhan siinä aika hyvä syy tehdä abortti kuitenkin jos lapsi on vaikeasti vammainen.
[/quote]
Onhan se aika keljua ensin haluta olla äiti ja hankkiutua raskaaksi. Ja sitten alkaakin valikoida millaiselle lapselle haluaa olla äiti. Lopettaisitko äitinä olon, jos lapsi vammautuisi synnyttyään.
[/quote]
En lopettaisi missään nimessä äitinä oloa sillon jos lapsi vammautuisi myöhemmin! Kipeä paikkahan se todellakin olisi.. :( Lapsilleen kun haluaa aina parasta, terveyttä ja onnellisuutta! Ei missään nimessä sitä, että halvaantuu vaikka onnettomuudessa tai että käy niin paha vammautuminen että älyllinen/henkinen puolikin menee ihan sirpaleiksi ja ei oikein tajua tästä elämästä enää mitään ja on täysin muiden autettavissa... :(
Itse en näe siinä mitään pahaa jos miettii sitä että kykenisikö pitämään vammaisen lapsen jos sellaista seulonnoissa selviää ja olemaan äiti hälle. Normaaleja ajatuksia. Pitäisi myös ymmärtää, että se ei välttämättä ole sitten kaikkien juttu ja jos teettää abortin niin ok. Tämän takia on juurikin hyvä, että meitä on erillaisia ihmisiä tällä pallolla olemassa, jotkut kykenee siihen ja haluaa pitää vammaisen lapsen, kuten annoin jo ymmärtää tuolla myös aikaisemmin, se on arvostettavaa! Näin erillaisuus ei katoa maailmasta täysin ja se on yksi tärkeä tekijä siinä mielessä, jotta voimme opettaa lapsillemme suvaitsevaisuutta esim. juuri vammaisia kohtaan.
Oletko sitä mieltä, että kaikkien pitäisi tykätä vammasista ja ihkuttaa sitä kuinka haluaa olla äiti myös tälläiselle ja jos ei halua niin pitää kuule ehdottomasti lopettaa lapsesta haaveilu! Ei saa enää.
[quote author="Vierailija" time="25.03.2013 klo 07:41"]
Ap, asia ei todellakaan ole niin yksinkertainen kuin kirjoitat. Miten sinä määrittelet ihmisarvon? Miten sinä voit muka tulkita, kenen elämä on onnellista ja ei? Et sinä voi tietää, miten vammainen ihminen kokee elämänsä. Mitä, jos sinulle sanoisi joku, että sinä olet onneton jonkun syntymäominaisuutesi takia?
Minusta mielipiteesi ovat jyrkkiä ja kypsymättömiä. Julma on oikea sana kuvaamaan ajatteluasi. Tekisi mieli sanoa, että aikuistu hyvä ihminen. Aikuisuuteen kuuluu nähdä toinen ihminen sellaisena kuin on ja hyväksyä hänet valuvine keittoineen.
En tarkoita, etten itse voisi tehdä aborttia kehitysvamman vuoksi. Niin hyvä ihminen en ole, etten siinä tilanteessa ajattelisi omaa mukavuuttani. Silti kirjoituksesi on musta-valkoista ja kypsymätöntä. Sitä paitsi aika moni vammainen syntyy sikiöseulonnoista huolimatta. Esimerkiksi kaksi tuttua on saanut down-lapsen, vaikka piti tulla terve lapsi. Mitäs sitten? Samoin eräs tuttu sanoi odotusaikana, että abortoisi vammaisen sikiön heti. Nyt lapsi on 1-vuotias ja hänellä on selkeä kehitysvamma, joka on vasta pikkuhiljaa avautumassa.
[/quote]
Arvasin että aina tulee joku tällänen ihminen lausumaan jotain mäkämäkäblaablaa skeidaa, vaikka tuossakin yritin vaikka kuinka asiallisesti ja hyvin ilmaista tuon asian!
Näillä ihmisillä on yleensä itsellään vammainen lapsi tai sitten lähipiirissä paljon sellasia, yllätys.
Näille ei pysty oikeasti sanomaan edes asiallisesti sitä, että jos ei vaan kye omaksi jutukseen pitää sitä vammaista lasta ja että tekisi abortin, jos selviäsi että lapsi on mahd. vammainen. Perkele.
On niin pyhä lehmä aihe tämä vammaisuus ja tabu ilmeisesti sanoa, jos ei itse nää sellaista elämää onnelliseksi ja teettäisi sen takia abortin. Kaikkien pitäisi jumalauta aina peesata vammaisuutta ja olla silleen tekohymyssä pirtein suin että haluan määki pitää vammaisen lapsen. haluan olla äiti vammaiselle! se on niin ihana vaikka se on niin helvetin vammainen :))))
Anteeksi kun sanon näin, mutta tuolta se kuulostaa.
Vammaisilla ihmisillä/lapsilla on etenkin joku sellanen suojakenttä vaan ympärillä, että ne ei oo niin kun muut ihmiset ja lapset, vaan niistä ei saa yksinkertasesti pahaa sanoa ja jos sanot, niin jotkut alkaa AINA aivan varmasti paskaa lappaamaan sun niskaan.
Enkä mie oo aivan varmasti ainut joka on huomannut/kokenut tämän saman.
Sitten siitä miten minä määrittelen ihmisarvon.
Määrittelen, että jokainen ihminen on yhtä arvokas! Mutta ei tällä asialla oo mitään tekemistä sen kanssa jos minä en halua ruveta vammaiselle äidiksi tai nää sellaista ihmiselämää onnellisena, aloitusviestistä voi lukea niitä syitä miksen nää, eikä tarvitse multa uudelleen kysellä että miksi, koska ne syyt on siellä.
Tämän kerran pistän vielä ihan selvyydeks, mut useampaa kertaa en toistata jo kerran sanottuja asioita: En näe sitä onnelliseksi elämäksi siksi, koska jää hyvin monista normaaleiden ihmisten iloista paitsi, aikuistumisesta, omilleen muuttamisesta, kumppanin hankinnasta ylipäätään, eikä hyvin tod.näköisesti pysty koskaan perustamaan omaa perhettä sillä jos molemmat lapsen vanhemmat olisi sillä tavalla vammasia että eivät kykene kunnolla huolehtimaan edes itsestään niin sehän lapsi lähtisi silloin huostaan... ja kun aika omista vanhemmista jättää ja sitten jos he ovat vielä saaneet lisää lapsia, jotka ovat syntyneet terveinä, niin siinä jää sitten tasan tarkkaan kaks vaihtoehtoa: Tämä vammainen lapsi, joka on ollut joskus oikein vanhempiensa mussukka ja he ovat päättäneet pitää tämän vaikka vamma olisi saatu jo seulonnoissa selville sillon kun olisi ollut mahdollista vielä keskeyttää raskaus niin tämä vammainen mies siirtyy nyt esimerkiks siskonsa kontolle sitten hoidettavaks tai laitokseen ja tietäähän tuossa että miten siinä käy.....
Ajatellaan vielä että tämä sisko on perheellinen, hänellä on aviomies ja kaks tervettä lasta. Sisko myös varmasti rakastaisi veljeään tämän vammasta huolimatta, mutta voihan se PIKKUSEN vituttaa ottaa kotihoidettavaks sellanenki vielä sinne heidän kotiin jos on jo valmiiks kaks pientä lasta, omaki elämä ja käet kiirettä täynnä...
Ja sit jos ei ota vaan pyytää tälle laitoshoito paikkaa, niin on olemassa ymmärtäviä ihmisiä jotka ymmärtää tämän ja keskustellessaan toisen ihmisen kanssa sanovat jotenkin näin " Niin, olisihan se ollut Minnalle hirveän raskas taakka se Matin hoitaminen kotona, kun aattele kun on kuitenkin kaks pientä lasta vielä ja omakotitalo tuolla korvessa ja niin edelleen et ei siitä ois tullu mittään.. viisaan ratkasun se Minna teki kun hommas Matille laitoshoito paikan. "
Mut sit on myöskin näitä ihmisiä, joiden takia Matin vamma koituu oikeastaan Minnan harteille ja sanovat näin:
" No on se nyt perkele kun se Minna ei voinu kunnioittaa omien vanhempiensa viimestä toivetta mikä ois ollu se että ois ottanu Matin kotihoitoon sinne niitten omakotitaloon! Viimeseen asti kun nuo niiden vanhemmatki oli sitä mieltä, että MATTIA EI IKINÄ LAITOSHOITOON LAITETA! "
Eli siinä käy niin, että Minna joutuu periaatteessa vastaamaan siitä sitten että heidän vanhempansa ovat aikanaan pitäneet vammaisen lapsen ja kuluttamaan ittensä ehkä puhki sen hoitamisen kanssa tai ottamaan halveksunnan niskaansa sitten joiltakin ihmisiltä, kun ei rupea itse hoitamaan...
En voi tietenkään tietää myös sitä, miten joku vammainen kokee elämänsä. Mutta hei! Se oon kuitenkin MINÄ, joka on vastuussa siitä lapsesta 18-vuotta, niin minä myös päätän siitä, että haluanko minä pitää vammaisen lapsen vai en. Kykenenkö minä olemaan hyvä äiti sellaiselle vai en. Ja riittääkö minun voimavarat sellaisen hoitamiseen vai ei. Ja tää on musta ihan oikein, että on sellainen asia jonka päättää ne lapsen vanhemmat. Koska keneltäpä muultakaan sitä voitaisiin kysyä...
Omat mielipiteesi ovat siis kypsymättömiä ja jyrkkiä ja sinun tässä pitäisi aikuistua jos jonkun, eikä saarnata minulle siitä jos en halua pitää vammaista lasta. Se on vaan mun mielipide ja sun on hyväksyttävä se, sä voit tehdä toisin, koska se on sillon sun elämäs.
Oon tämän joskus aiemmin tänne palstalle kirjoittanut, mutta en tietoisesti synnyttäisi vammaista lasta perustuen omiin kokemuksiini pyörätuolissa istuvana vaikeasti vammautuneena. Älyllisesti minussa ei ole vikaa ja niin paljon kuin elämässäni onkin hyvää, on myös se toinen todella raskas puoli, jota en toivoisi kenenkään joutuvan käymään läpi. En mielestäni ole kylmä ihminen, vaan yritän ajatella toisen parasta, vaikka se vaikeaa onkin. Jos lapsi vammaituisi synnytyksessä/sen jälkeen asian kanssa tietysti eletään, koska ei muutakaan voida. Tämä on vaan mun mielipide.
Minut on aina haukuttu tästä mielipiteestäni, mutta silläkin uhalla:
Jos olisin tiennyt miten vaikeaksi elämäni muuttuu esikoisen, vaikeavammaisen lapsen myötä, olisin tehnyt abortin.
Vuosia vihasin elämääni. En vihaa enää; lapsi asuu nyt muualla. Tunnen jotain rakkaudenkaltaista häntä kohtaan edelleen, mutta hänen mahdoton käytöksensä on tappanut minulta lähes kaiken empatian ja muut positiivisemmat tunteet häntä kohtaan. Kyseessä sairas, väkivaltainen jne. yksilö, jolla myös mielenterveysongelmia.
Alue: Aihe vapaa
MINÄ RAKASTAN VAMMASIA NE OVAT HIENOJA
IHMISIÄ JA MÄ TOIVON ETTÄ NE VOITTAISI
EUROVIISUN NE ON TOSI KULTAISIA IHMISIÄ