Lue keskustelun säännöt.
Neuvoja uhmaraivareiden taltuttamiseen nukkumaanmenotilanteessa
23.03.2013 |
Meillä siis temperamenttinen 3 vuotias, jolla paha uhma päällä. Varsinkin iltaisin saa raivareita. Illat on rauhoitettu, ei televisiota, iltapala syödään rauhassa, luetaan iltasatu, käydään pesulla jne. Aina sama kaava ja todella koko ilta on pitkälle rauhoitettu. Meillä on myös 9kk vauva, onneksi hyvin rauhallinen tapaus eikä tunnu säikkyvän isoveljensä raivonpuuskia.
Taas tänään nukkumaanmennessä uhmis keksi ettei hän haluakaan nukkua, ei halua unilelujaan (viskeli niitä pitkin huonetta), sittenkin halusikin ne takaisin (keräsin ne hänelle useaan otteeseen), keksi että haluaa mennä katsomaan muumeja, haluaa maitoa, haluaa vettä, on pissahätä (vein potalle, ei tullut mitään, raivosi silmittömästi istuessaan potallakin), ei halua peittoa päälle, haluaa sittenkin peiton. Ja kaikki tämä pitää huutaa ja kijua niin että lasit helisee. Raivoa kesti 40 min. En koskaan mene raivoon itse mukaan, en korota ääntäni, sanon vain napakasti, että nyt on yö ja nyt nukutaan. Mitään maitoja en ala hänelle kanniskelemaan, vain pissalle vien jos pyytää, koska jospa onkin oikeasti hätä, on tehnyt tahallaan sänkyynkin kerran, kun en suostunut viemään raivopäätä potalle.
Onko jollain vinkkejä miten saisin ehkäistyä nämä raivarit tai ainakin lyhennettyä niiden kestoa / saisin lapsen lopettamaan raivarin heti alkuunsa. Olen siis lapsen lähellä, sanon vain että nyt on yö ja nyt nukutaan. Saatan sanoa välillä, että rauhoitu tai kysyä mikä harmittaa. Usein vaan istun lähellä ja kuuntelen lapsen raivoa. Mies tekee matkatyötä, joten pääasiassa minä olen yksin vastuussa lasten nukkumaanmenosta. Onkin siis haastavaa, kun uhmaikäinen kohtauksillaan herättää vauvan itkemään ja kun menen lohduttamaan vauvaa, uhmis huutaa aivan hysteerisenä että tule takaisin (ja kun sitten menen, usein hän huutaa raivon vallassa että mene pois älä tulekaan jne). Vauva menee nukkumaan hieman ennen esikoista. Toisinkin päin olen kokeillut useaan kertaan, mutta jos vauva ei ole nukkumassa, esikoinen ei sitäkään vähää suostu menemään nukkumaan.
Asumme kerrostalossa ja on oikeasti kamalaa, kun täältä kuuluu järkyttävä huuto miltei joka ilta klo 21 aikoihin. Uhmis nukkuu päiväunet n. 1-1,5h ja herää aamuisin n. klo 8. Illalla on väsynyt, mutta ei yliväsynyt. Että mielestäni ei ole siis mitenkään pirteä. Ulkoilemme 1-2 kertaa päivässä ja puuhailemme paljon, televisiota ei paljon katso, aamupvällä katsoo yhden muumijakson ja iltapäivällä myös. En usko, että on vauvastakaan enää mustis, vauva on tosiaan rauhallinen, ei vaadi paljon, esikoiselle annan paljon huomiota, pidän sylissä, halailen jne. Teemme myös mahdollisuuksien mukaan ihan vaan kahdestaan juttuja, kuten käymme uimahallissa ja pulkkamäessä.
Pitäisikö minun vaan antaa lapsen raivota raivonsa, olla läsnä kuten tähänkin asti ja toivoa, että tämä kausi menee pian ohi :)? En halua alkaa rankaisemaan uhmaraivareista, koska lapsi ei tee mitään ilkeää tai pahaa. Olen ajatellut, että en voi mennä rankaisemaan toista hänen pahasta olostaan. Ja sitähän se uhmakkuus on, selittämätöntä pahaa oloa. Kyllä meillä on rangaistukset sitten erikseen tuhmuuksille (tönii vauvaa, rikkoo tahallaan jotain jne).
Onko siis mitään mitä voisin tehdä? Kiitos asiallisista vastauksista!
Kommentit (5)
Joo meillä myös holding auttoi. Eli kun olette kaikki iltatoimet tehty ja jos ei itse pysy sängyssä, menet viereen nukkumaan ja otat napakasti lapsen kainaloosi (tarvittaessa jalat lapsen jalkojen päälle). Etkä luovuta ennenkuin on rauhoittunut eli noin 15 minuutin kuluttua. Pidät tietysti niin, ettei lasta satu. Esim. peiton avulla.
Meillä toimi tuo. Nyt löydetty sensorisen integraation häiriötä ja adhd:ta lapsistamme. Pelkkä hyvän yön sanominen ei vaan aina auta. piste.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Keräätkö heitetyt lelut monta kertaa? Meillä aikanaan otin lasten kanssa säännöksi: yhden kerran nostan lattialta tiputetut unilelut, mutta jos toisen kerran lentää tai tippuu tahallisesti, sitten nukahtaminen tapahtuu ilman unileluja. Jos toisen kerran lapsi tiputti unilelunsa laidan yli, nostin takaisin vasta nukahtamisen jälkeen. Kerrasta oppi, ja sitten lapsi yhden puoli vuotta testasikin äitiä, että onko sääntö sama. Joka ilta tiputti kaksi kertaa, ja oli tyytyväinen, kun äiti ei toisella kerralla lelua nostanutkaan heti.
kuulosti täsmälleen samalta mitä meillä on, tosin meidän lapsi on tehnyt tuota ihan vauvasta saakka, ja silloin ei auttanut mikään.. Nykyään auttaa se että otan lapsen syliin ja pidän siinä kunnes rauhoittuu. teen selväksi että pois ei siis pääse. samalla silittelen selkää ( joskus kyllä suuttuu siitä vielä enemmän ) ja pyydän rauhallisesti rauhoittumaan. Lapsi tietää että pitää rauhoittua mutta tunteiden hillitseminen on vaikeaa. Lopulta se onnistuu, vaikka aikaa siihen saattaa mennä. Pidän lasta aina kiinni niin että pystyy liikuttamaan käsiä ja jalkoja, mutta ei pääse pois. jos pitää tiukasti täysin liikkumattomana niin lapsi menee hirveän pakokauhun valtaan, ja niin menisin kyllä minäkin jos ei olisi yhtään tilaa liikkua, joten en kyllä suosittele ekana tuota päällä makaamista, vaikka joillekin se ei ilmeisesti aiheutakaan sellaista ahdistusta..
Sellainen juttu ainakin sun täytyy ottaa käyttöön, että raivon lisäksi et mene mukaan myöskään niihin lapsen päättämättömyysjuttuihin. Jos vuoroin haluaa ja ei halua peittoa, älä katso sitä peliä 10 kertaa vaan katkaise se ottamalla peitto kokonaan pois sillä kertaa. Jos asutte kerrostalossa ja lapsella on yövaatteet, hän ei palellu. Äläkä missään tapauksessa kerää unileluja uudelleen ja uudelleen jos lapsi niitä heittää! Anna kerran takaisin, sen jälkeen ota ne pois siltä illalta ja pysy siinä järkähtämättä. Tuollaiset tavaroilla pelaamiset ainakin saa katkaistua näin, että ko. tavara poistetaan kokonaan tilanteesta. Huutoa seuraa, tottakai, mutta kyllä tavaroiden käyttäminen uhman apuvälineenä vähenee, jos lapsi oppii että silloin ne otetaan pois.
Enpä muuta keksi kuin'holding' jota olemme omaan temperamenttiseen lapseemme joutuneet käyttämään. Eli kerrot rajat, esim. Että kerran saa käydä pisulla, mutta tavaroita ei heitellä eikä saa kirkua tms. Sitten kun raivari alkaa, menet lapsen päälle makaamaan siten että ei pääse sieltä pois, mutta ei tietenkään satuteta mitenkään. Puhutaan rauhallisella äänellä että pitely loppuu heti kun lapsi rauhoittuu. Mutta ei siis nousta pois ennen kuin lapsi rauhoittuu!
meillä tuo toimi. Ja tyttäremme oppi hallitsemaan kohtauksiaan joita tuli varsinkin öisin noin kaksi-vuotiaana todella usein ja rajuina, eikä pystynyt niitä hillitsemään. Nyt meillä temperamenttinen 5vuotias joka osaa säädellä raivoaan ja tietää että jos kiukuttaa niin tavaroita ei heitellä, eikä itseään tai muita satuteta.