Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Huono itsetunto - elämäni tragedia.
23.03.2013 |
En keksi yhtäkään asiaa missä voisin sanoa olevani hyvä. Olen kyllä aina ystävällinen kaikille, olen se kiltti tyttö. Olen huono äiti, vaimo ja työntekijä. Tänään on ollut pitkästä aikaa mieli todella matalalla näiden asioiden ollessa pinnalla mielessäni. En jaksanut askarrella lapsieni kanssa ja näyttää siltä, että tyttäreni on onnistunut perimään huonon kärsivällisyyden enkä ole kehunut häntä tarpeeksi vaikka niin toivon, että hänellä olisi hyvä itsetunto.
Olen huono vaimo, en jaksa enää oikein innostua seksistä ja olen kai liian itsekäs muutenkin.
Olen huono työntekijä. Kadotan fokuksen ja touhuan vain kaikenlaista. En keksi ikinä mitään uutta ja innovatiivistä vaikka sitä minulta odotetaan. Koen harvoin onnistumisen iloa.
Siinäpä se. Olisi niin hienoa kun voisi sanoa, että hitto vie, tämän jutun minä hallitsen ja olen hyvä tässä. Mutta ei, olen maan matonen ja eniten itkettää, että en voi olla se innostava, pullantuoksuinen äiti lapsilleni.
Kommentit (4)
Hei älä sure. Jos tehtäis katugallup, jossa kysyttäisiin millaisista ihmisistä pidät tai mitä ominaisuuksia arvostat muissa ihmisissä, kukaan ei vastaisi "täydellisyyttä". Ei täydellisistä ihmisistä pidetä, ne aiheuttavat muissa kateutta ja alemmuudentunteita. Miksi turhaan siis edes pyrkiä täydellisyyteen?
Tärkeämpää on olla ystävällinen, huomioonottavainen ja lämminsydäminen. Sellainen sinä vaikutat olevan. Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äh ap, tuollainen itsensä määrittely tappaa kaiken hyvän! Älä ajattele tuolla tavalla, se vain vahvistaa sitä huonoudentunnetta mikä sinussa on, ja samalla ikäänkuin annat itsellesi oikeuden olla "huono".
Mistä sä elämässäsi tykkäät? Jos et tykkää askarrella lapsen kanssa, miksi otat siitä paineita? Tee lapsen kanssa jotain, mikä innostaa itseäsi, lapsi vaistoaa sinun innostuneisuuden ja nauttii siitä, ei suinkaan väkipakolla väännetyistä askartelupaskarteluhetkistä ja kireyden kera tarjotuista pullista.
Tykkäätkö edes työstäsi? Jos et tykkää, mitä väliä sillä on, oletko siinä jotenkin hyvä? Olet vain keskiverto peruspertti ja suoritat sitä, mistä sulle maksetaan ja kun lähdet töistä, välität piut paut osaamisestasi ja kiinnität huomiosi omaan elämääsi.
Äidit ovat hyviä ottamaan huonoa omaatuntoa ihan joka asiasta. Mutta miten usein he olisivat parempia äitejä ja vaimoja, jos lakkaisivat murehtimasta omia "vikojaan" ja puutteitaan? Rennompia, elämäänsä tyytyväisempiä, onnellisempia, ja sellaisena jaksaisivat jakaa läheisilleen hyviä asioita ja hetkiä paremmin. Jatkuva huonouden tunne syö meitä naisia ja rajoittaa meitä hirveästi.
Itse yritän keskittyä niihin asioihin, jotka ovat mukavia. Joskus on kiva lasten kanssa leipoa, silloin leivotaan. Silloin siitä tulee hyvä mieli kaikille ja pullakin maistuu paremmalle kuin jos se olisi hampaat irvessä leivottua.
Hei hyvä ihminen, älä nyt ainakaan äitiyttä yritä suorittaa! Ei sun tartte askarella tai tehdä mitään muutakaan mistä et aidosti nauti. Nauti lapsistasi! Iloitse siitä että he ovat luonasi vielä, aikanaan ne nimittäin muuttavat pois :) Älä yritä tunkea itseäsi mihinkään hyvä äiti -muottiin, ole vain oma itsesi ja rakasta lapsiasi, se riittää. Hyvä äiti voi olla niin monella tapaa, mutta se ainakin on varmaa ettei se riipu askarteluista eikä pullan tuoksusta.
Alue: Aihe vapaa
Mieti mitkä asiat elämässäsi ovat tärkeitä ja kehitä niihin liittyvät tavoitteet, joita kohti alat edetä. Mikään ei muutu märehtimällä. Itsetuntokin nousee, kun huomaat, että saat tärkeitä asioita aikaiseksi.